Lankakori

Jokunen vuosi sitten tyttäreni innostui koulussa virkkaamaan ontelokuteesta pannunalusia. Jotenkin olin niin ilahtunut hänen käsityöinnostuksestaan, että hän sai minut suostuteltua ostamaan kilon ontelokudetta valitsemassaan sinisen sävyssä. Arvata saattaa, että hän jaksoi virkata kaksi pannunalusta ja ontelokudetta kului niihin alle sata grammaa. Loput kuteet jäivät minun huolekseni, enkä millään meinannut keksiä mitä tällaisesta kuteesta voisi tehdä; ensinnäkään en ole ihastunut tähän materiaalina muutenkaan, toisekseen värikään ei ole sen tyyppinen, minkä olisin itse valinnut.

Instagramissa törmäsin kuvaan, jossa ontelokudetta oli virkattu kiinteiden silmukoiden sisälle. Ravelrysta löysin ohjeenkin tekniikkaan, Ariane Gallizzin Happy Project Basket. Lopulta en kylläkään katsonut ohjetta kuin vain ihan alussa, käytin sitä lähinnä vain inspiraationa. 

Projekti kesti lähes tasan vuoden. Työ itsessään ei ollut suuri; painavine ontelokudekerineen tämä ei vaan ollut sellainen projekti, jota olisi tehnyt mieli ottaa mihinkään mukaan enkä muutenkaan erityisesti tykännyt työskennellä tämän materiaalin kanssa. Valmis kori on kuitenkin aika kiva ja sinne sai sopivasti sullottua osan peittoprojektiin tarkoitetuista jämälangoista. Itsestään raidoittuvan puuvillalangan lomitse epämieluisa sininenkin kuultaa läpi ihan hauskasti.

Nyt olisi sitten enää vähän päälle 700 grammaa ontelokudetta jäljellä...

Kirjovirkattu projektikassi

Moroccan Tote on brittiläisen Sol Rencoretin suunnittelema virkattu kassi, jonka pintaa koristaa marokkolaisvaikutteinen kuvio. Ohje löytyy Solin blogista A Crochet Journey.

 

Kirjovirkkaus on (ainakin minulle) aika työläs ja hidas tekniikka ja tässä ohjeessa neuvottiin vielä tiiviin pinnan aikaansaamiseksi virkkaamaan hyvin pienellä virkkuukoukulla suhteessa langan paksuuteen, mikä teki työskentelystä vielä työläämpää ja hitaampaa. Melkein vuoden valmistuminen kestikin - tosin loppuvaiheessa aikaa kului myös siihen, että sain hankittua ja kiinnitettyä laukkuun kahvat ja ommeltua vuorikankaan. Laukusta tuli vähän pienempi kuin olin ajatellut, mutta kelvatkoon nyt tällaisena; kyllä tähän pieni käsityö mukaan mahtuu ja lisäksi kännykkä ja avaimet, eli juuri passeli kesäinen projektikassi.

 

Käytin kassiin Prymiltä lahjaksi saamani Rowan Denim Revive -kerät. Lanka on valmistettu kierrätetystä farkuista ja puuvillasta. Hienoa, että nykyään lankoja tehdään myös kierrätysmateriaaleista.

Kännykkälaukku

Pitkästä aikaa tartuin virkkuukoukkuun. Olen hieman vältellyt sitä suurprojektini valmistuttua eikä sen aikanakaan tehnyt mieli oikein mitään muuta virkata.

Nyt tuli kuitenkin ihan selkeä tarve, sillä tytär valitti, ettei vanhassa kännykkälaukussa mahdu vetoketju kiinni. Eikä mahtunutkaan, jäi noin yhdestä sentistä kiinni. Ajattelin, että kyseessä on alakoululaisella vähän sellainen turvallisuusjuttukin, että pitäähän sen laukun mahtua kiinni ettei kännykkä putoa tai kastu niin helposti.

Laukku syntyi vanhoista Catania-jämistä ihan yksinkertaisesti suoraa putkea virkkaamalla. Vetoketjun ompelin kiinni lopuksi ja olkahihnaksi virkkasin yhden kerroksen ketjusilmukoita ja yhden kerroksen kiinteitä silmukoita. Laukku sopii raitapaidan kanssa mainiosti vaikkapa koiranulkoilutukseen ja molempien koirien oli ehdottomasti näyttävä kuvassa (toinen oma ja toinen hoitokoira).

Karkkipäivän ostoskassi

Virkkailin aiemmin "lakupaloja" käsityöhön, jota tein Novitan, Fazerin ja Pirkka-lehden yhteistyönä järjestämää #karkkineule-kilpailua varten. Tämmöinen työstä sitten tuli valmiina: pieni kauppakassi karkkipäivien ostoksille.

Mahtuu tänne lakupussin lisäksi vähän jotain muutakin...

 ...mutta ei mitään maitopurkkeja tai vastaavaa. Pieniä ostoksia. Ja lapsen käyttöön olen tämän ajatellutkin, kun meillä ainakin viisivuotiaalle on kovasti tärkeää saada kantaa ne omat ostokset ihan itse.

Kassi on virkattu pylväillä mustasta Isoveljestä, koukku oli kokoa 4,5. Lakukuviot on virkattu vähän pienemmällä koukulla lankoina 7 veljestä ja Nalle. 

Kilpailuaikaa on vielä reilusti jäljellä, koska töiden pitää olla perillä Novitalla 3.11 ja voittaja valitaan Suomen kädentaidot messuilla Tampereella 14.-16.11.  Itse ajattelin tehdä vielä muutakin karkkiaiheesta lakukassin ja Amerikanpastilli-kämmekkäiden lisäksi. Sen verran paljastan, että lakuihin liittyy tämä seuraavakin idea. :)

Kirjovirkattu olkalaukku

Muutama viikko sitten suunnittelin kesäisen kassin virkkaamista. Menin Lentävän lapasen lankakauppaan ajatuksena, että haluan virkata helpon raidallisen kassin paksusta puuvillalangasta. Lentävän lapasen innostavan ja ammattitaitoisen myyjän ystävällisellä avustuksella tajusin kuitenkin, että oikeasti haluankin jotain ihan muuta, nimittäin kirjovirkata kassin ohuesta langasta. Asiaan vaikutti myös liikkeessä esittelyssä olleet Molla Millsin Virkkuri -kirjat, joiden selailu toi silmien eteen toinen toistaan ihanampia kirjovirkattuja malleja. En ole tehnyt mitään tällä tekniikalla aiemmin, mutta myyjän näytettyä muutama silmukallinen uskoin osaavani. Eikä tämä vaikea tekniikka olekaan, mutta työläs kylläkin! Olen viettänyt tämän parissa aikaa tosi tiiviisti viimeiset pari viikkoa. Tosin välillä työn eteneminen viivästyi siksikin, että langat loppuivat kesken juuri juhannuksena, jolloin lankakauppa oli kiinni.

Kassi on aloitettu vetoketjusta virkkaamalla ketjusilmukkaa suoraan kiinni vetoketjuun. Nappasin kuvan tuosta vaiheesta, kun ajattelin, etten osaa tätä muuten selittää. Eli tähän tapaan:

Sitten virkkasin vetoketjun ympärille litteän soikion, jonka koko määräytyi laukun toivotun ympärysmitan mukaan. Sen molempiin päihin virkkasin lenksut metallirenkaille, joihin lopuksi kiinnitettiin olkahihna. (Tässä vaiheessa mies kysyi, olenko tekemässä koiralle uutta kaulapantaa.) Metallirenkaat ja vetoketju on otettu vanhasta, muuten käyttökelvottomasta käsilaukusta.

Sitten aloitin kirjovirkkauksen suurin piirtein tämän mallin mukaan, joskin mun versio näyttää aika erilaiselta, koska jätin nuo katkoviivat mallista kokonaan pois. Työläydestä huolimatta virkkaaminen ei ollut tylsää, koska kuviossa tapahtuu koko ajan jotain; ainoastaan pohjan viimeinen musta alue oli pitkästyttävää, kun ei väri enää vaihtunut. Kuljetin pohjassa ylimääräistä mustaa lankaa työstettävän mustan langan sisällä kirjovirkkauksen tapaan, koska halusin, että alaosasta tulee saman paksuinen kuin muustakin kassista. Jotenkin ajattelin sen myös tekevän pohjasta tukevamman.

Pohjan virkkasin kiinni ja sen jälkeen taitoin ja ompelin laukun sisäpuolelta kolmiot pohjan sivuilta keskisaumaa kohti tehden pohjasta suorakulmion. Mitään koviketta en ole ainakaan vielä pohjaan laittanut, mutta pitää katsoa, miltä tuollainen pehmeä pohja käytössä tuntuu.

Olkahihnan tein tämän ohjeen periaatteella; tosin käyttämäni lanka oli sen verran ohutta ohjeen lankaan verrattuna, että palmikoin hihnan kuudesta pötkylästä kolmen pötkylän sijaan. Olkahihnasta tuli vähän liian pitkä, koska arvioin että palmikointi olisi vienyt enemmän pituutta noista pötkylöistä. Mutta onnistuupahan sitten sellainenkin turvallisuusratkaisu, että voi laittaa olkahihnan pään yli.

Lanka: Schachenmayr Catania 
Virkkuukoukku: Koko 2 vetoketjun ympäristössä ja koko 3 loppuosassa
Fiilis: tätä oli tosi hauska tehdä ja lopputuloksesta tuli tosi kiva! Lisäksi ihastuin Cataniaan niin, että kävin jo ostamassa lisää seuraavaan työhön.

Kuvista tuli luokattoman huonoja ja epätarkkoja, joten lupaan yrittää kuvata kassia vielä uudestaan paremmalla säällä ja valaistuksella. Kamera se vaan taitaa vedellä viimeisiään, pitää varmaan ruveta miettimään uuden hankkimista.

Käsityörintamalle kuuluu isoäidinneliöitä

Pieni välipäivitys sunnuntain kunniaksi, kun ei ole mitään valmista syntynyt koko viikkoon. Elikkä isoäidinneliöitä olen virkkaillut antaumuksella ja siinä ohessa tehnyt vähän jotain muutakin. Tässä nyt kuitenkin tämä neliö-kasa, jonka olen tähän mennessä saanut aikaiseksi. Näistä on tulossa päiväpeitto tyttärelle. Peitto on tilattu jo monta kuukautta sitten, joten olen jo alkanut joutua melkoisen painostuksen kohteeksi näiden valmistumisen suhteen.

On isoäidinneliöistä tullut aiemmin tehtyä paljon muutakin. Tässä pari esimerkkiä.

Noin vuosi sitten neuloin vähän pienempiä isoäidinneliöitä ja niistä kokosin tämmöisen iloisen kassin. Vuorikangas ja kahvat on ommeltu mustasta tyynyliinasta, mikä on muuten ihan ok, mutta vuoden käytön jälkeen kahvat alkaa olla aika kuluneet. Voi olla, että niille pitää pian tehdä jotain. Tämä on muuten semmoinen kassi, mitä ihan tuntemattomat ihmiset tulee kadulla kommentoimaan, mikä nyt yleensä on Suomessa aika harvinaista.

Pari vuotta sitten tein isoäidinneliöistä tämän torkkupeiton, jossa projektissa käytin kaikki silloiset jämälangat loppuun. Annoin peiton vanhemmilleni joululahjaksi ja se onkin päätynyt heillä ahkeraan käyttöön.

Tämmöistä vanhojen muistelua ja tulevaisuuden lupauksia tällä kertaa, toivottavasti ensi viikolla tulee jotain valmistakin. :)

Hippihenkinen olkalaukku rastaväreissä

Eilen tuli valmiiksi isomman tyttären tilaama olkalaukku, johon oli ohjeena hippihenkisyys ja rastavärit. Tämän tekemisessä ei kulunut montaa päivää, pylväillä virkkaaminen on aika nopeaa. Muut värit ovat 7-veljestä mutta vihreä raita on Isoveljeä, koska muuta sopivan väristä lankaa ei löytynyt. Kavensin siis vihreän raidan alkaessa  viiden pylvään välein yhden pylvään verran ja kaksi pylväskerrosta virkkasin lyhyinä pylväinä. Itse en ainakaan huomaa suurta eroa lopputuloksessa eriväristen raitojen välillä.

Laukun vuoritus tuotti enemmän päänvaivaa kuin virkkaustyö. Ensinnäkään en ollut käynyt ostamassa sitä varten mitään kangasta, koska oletin, että varastoistani löytyy jotain sopivaa. No, ei löytynyt, mutta kirppikselle menevästä kassista löytyi pari vaatekappaletta, jotka päätyivät tällaiseen kierrätyskäyttöön. Toisekseen olen enemmän kotonani virkkuukoukun ja neulepuikkojen seurassa kuin ompelukoneen ja kaavojen tekemisestä ei ole hajuakaan. Mutta aika hyvän vuorin sain silti väkerrettyä, näihin taitoihin nähden siitä tuli suorastaan hyvä. Toki jonkun enemmän ompelutaitoisen mielestä siinä on paljonkin parantamisen varaa. En kuitenkaan ottanut työstä kovin suuria paineita, koska laukun tuleva omistaja on yksi maailman suurpiirteisimmistä tyypeistä.

Kuviollinen vuorikangas on peräisin paidasta, jonka tytär osti kirppikseltä ihastuttuaan kuosiin, paha vaan että paita oli hänelle noin 20 numeroa liian suuri. Mutta eipä mennyt tuhluuseen sekään ostos. :) Musta kangas laukun reunassa ja olkahihnassa on peräisin allekirjoittaneen vanhoista kesähousuista.

 

Laukku valmiiksi pakattuna...

... ja käytössä. Tyttären kommentti laukusta oli "sikasiisti", mikä tietysti lämmitti äidin sydäntä.

Ja lopuksi vielä vähän tämän päivän puhdetta: tehtailin puistossa istuskellessa aika kasan uusia mansikoita. Paikalle osui pari pikkutyttären tarhakaveria, jotka ihastuivat mansikoihin niin, että halusivat ottaa niistä valokuvia. 

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/7689885/?claim=rgab4tzms8x">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>,

Tönkkö virkattu kassi

Sain vihdoinkin valmiiksi Siiri-langasta tehdyn kauppakassin. Työn valmistuminen otti aikansa, sillä lanka loppui välillä kesken. En voi sanoa olevani kovin tyytyväinen lopputulokseen: kassista tuli jotenkin liian paksu ja tönkkö, melko painavakin. Johtuu varmaankin siitä, että käytin paksuun lankaan nelosen kokoista virkkuukoukkua, vaikka vyötteessä suositeltiin kuutosta. Nyt mietin, pitäisikö purkaa koko työ ja aloittaa alusta isommalla koukulla vai muuntaa kassi joksikin muuksi, esimerkiksi koristetyynyksi. 

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/7689885/?claim=rgab4tzms8x">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>,

Kesäinen kukkakassi

 

Eilisen ja tämän päivän aikana syntyi tällainen pieni iloinen kauppakassi pienelle tytölle. Hän kun kovasti tykkää pakata kaupassa "omat ostokset" erikseen. Vanhat langan jämät pääsivät käyttöön.