Koukutut lapaset

Edellisessä postauksessa nämä lapaset jo vilahtivatkin: Koukutut lapaset kiilapeukalolla. Ohje on Novitan Lapaslehdestä vuodelta 2014 ja sen on kirjoittanut Minna Metsänen.

Käsityön taiteen perusopetuksen nelivuotisella kurssilla Järvenpään opistolla on tämän lukukauden teemaana lankatekniikat. Meinasin vähän kyseenalaistaa, että onko tällä kurssilla tarjota minulle mitään uutta, mutta jo ennen ensimmäistä kurssikertaa opettajamme oli ehtinyt luetella useita lankatekniikoita, joita en ole koskaan aiemmin kokeillut, osaa en ollut edes kuullut. Mikäs sen hauskempaa kuin päästä kokeilemaan uusia tekniikoita tämän rakkaimman materiaalini parissa!

Ensimmäisenä uutuutena tartuin koukkuamiskoukkuun. Olen joskus pikkuisen kokeillut koukkuamista, mutta silloin tein edestakaisin virkatun työn yhdellä värillä. Suljettuna virkattu työ kahdella värillä oli siis aivan uusi juttu. Langaksi kaivelin laatikoiden kätköistä monta vuotta vanhaa Nalle Taikaa, joka kulkee työssä kaksinkertaisena. Beige lanka on vanhan vuosikerran 7 veljestä.

Tekniikka on yllättävän kiva. (Yllättävän, koska olin aiemmin mieltänyt tämän joksikin hankalaksi muinaistekniikaksi.) Hauskan näköistä pintaa syntyy joutuisaan ja lopputulos on todella lämmin, kulkeehan lanka työssä moninkertaisena. Koukkuttu pinta on myös hyvin tiivistä eikä siis tuulisella säälläkään päästä läpi. Nämä lapaset jäivätkin samantien omiin käsiin. Ne ovat ehdottomasti lämpimimmät itsetehdyistä lapasistani. Pidän myös niiden ulkonäöstä; pinta muistuttaa hauskasti vanhaa räsymattoa.

Takki virkatuista kukkaneliöistä

Aiemmin esittelin isoäidinneliöistä kootun takin, jonka tein tyttäreni tilauksesta. Siitä tuli niin hauska ja iloinen, että päätin tehdä itselle samantapaisen.

Valitsin perinteisen isoäidinneliön sijaan virkatun neliön, jossa on keskellä kukkakuvio. Katsoin mallia esim. tästä Sunburst Granny Square:sta, vaikka muokkasin mallia vähän yksinkertaisemmaksi.

Väreinä tällä kertaa enimmäkseen punasävyiset langat, joita myös löytyi jämälankavarastoista ihan kiitettävät määrät. Edellisen takin tapaan nämäkin ovat paksuja sukkalankoja, mm. 7-veljestä, Jannea ja muita vastaavan paksuisia lankoja. Annoin mennä surutta yksiväriset, raitalangat ja pätkävärjätyt samaan iloiseen sekamelskaan.

Lyhensin hihoja valmistumisen jälkeen yhden neliökerroksen verran, kun ne ylettyivät sormenpäihin saakka, mutta nyt ne näyttävät näissä kuvissa vähän lyhyiltä. Ehkä ne kaipaavat muutaman pylväsrivin lisäpituudeksi. 

Nyt vanhempikin tytär tilasi vielä samanlaisen takin, joten näyttää siltä, että matka virkattujen neliöitten parissa jatkuu.

Kirjovirkattu projektikassi

Moroccan Tote on brittiläisen Sol Rencoretin suunnittelema virkattu kassi, jonka pintaa koristaa marokkolaisvaikutteinen kuvio. Ohje löytyy Solin blogista A Crochet Journey.

 

Kirjovirkkaus on (ainakin minulle) aika työläs ja hidas tekniikka ja tässä ohjeessa neuvottiin vielä tiiviin pinnan aikaansaamiseksi virkkaamaan hyvin pienellä virkkuukoukulla suhteessa langan paksuuteen, mikä teki työskentelystä vielä työläämpää ja hitaampaa. Melkein vuoden valmistuminen kestikin - tosin loppuvaiheessa aikaa kului myös siihen, että sain hankittua ja kiinnitettyä laukkuun kahvat ja ommeltua vuorikankaan. Laukusta tuli vähän pienempi kuin olin ajatellut, mutta kelvatkoon nyt tällaisena; kyllä tähän pieni käsityö mukaan mahtuu ja lisäksi kännykkä ja avaimet, eli juuri passeli kesäinen projektikassi.

 

Käytin kassiin Prymiltä lahjaksi saamani Rowan Denim Revive -kerät. Lanka on valmistettu kierrätetystä farkuista ja puuvillasta. Hienoa, että nykyään lankoja tehdään myös kierrätysmateriaaleista.

Housut virkatuista neliöistä

Muutama vuosi sitten näytin tyttärelle netissä kiertävän kuvan, jossa kaksi miestä oli pukeutunut virkatuista neliöistä koottuihin housuihin ja paitoihin ja näyttivät aivan hupsun hauskoilta. Kuvateksti kuului jotenkin että "just because you can crochet, doesn't meen you should". ("Vaikka osaisitkin virkata, ei välttämättä kannata".) Itseäni kuva huvitti suuresti, mutta tytärpä innostui, että hänkin haluaa tuollaiset housut! Aikansa kesti saada tämä äiti uskomaan, että ihan tosissaan hän haluaa virkatuista neliöistä kootut housut ja aikoo vieläpä käyttää niitä.

Tiedän, että tytär on tyylillisesti ja muutenkin oman tiensä kulkija ja aikani tuumittuani innostuin itsekin ajatuksesta. Totesin, että jos joku pystyy kantamaan tällaiset housut tyylillä ja rokaten, niin juuri hän.

Housut syntyivät yllättävän nopeasti, siis noin puolessa vuodessa, kun edelliset paloista kootut työni ovat kestäneet vuosia. Käytin näihin sekalaisia fingering-vahvuisia jämälankoja; siinä on suloisessa sekamelskassa villan ja sukkalankojen lisäksi bambua, merinoa ja jopa nokkosta. Kulutin näihin myös valtaosan kertyneiden pätkävärjättyjen lankojen jämistä, joista en ikinä meinaa keksiä mitään.

 

Minkään näköistä kaavaa tai suunnitelmaa näille ei ollut. Ensin virkkasin arvioimani sopivan määrän neliöitä, sitten yhdistin ne lahkeiden etu- ja takasoiroiksi ja sen jälkeen sovittamalla ja valmiiden housujen päälle mallailemalla katsottiin, minne tarvitsee virkata jotain lisää. Haaroihin tuli sellainen hyvin pitkäkäinen vinoneliö, lantion ja reisien ulkosyrjälle teräväkärkiset soikiot. Lisäksi lahkeista haluttiin trumpettimalliset, onhan nää nyt muutenkin niin 70-luku-henkiset! Niinpä lahkeensuihin tuli isot kolmiot.

Oikeassa alalaidassa alkuperäinen inspiraatiokuva. Ja todiste siitä, että tyttären väite piti paikkaansa, kun hän sanoi, että "ei ne mun päällä näyttäis tolta". :D

Virkatut koristetyynyt

Lokakuussa osui silmiini juuri alkamassa oleva Anna Nikipirowiczin emännöimä, hänen suunnittelemansa koristetyynyn yhteisvirkkaus, Cushion CAL (CAL = Crochet Along). Ohje uuteen neliöön ilmestyisi aina parin viikon välein. Kokonaisuus oli kaunis ja kaikki neliöt vaikuttivat kuvien perusteella houkuttelevan näköisiltä ja sopivan erilaisilta, sellaisilta että ne tarjoaisivat mahdollisuuden myös oppia uutta. Keksin, että rupeanpa virkkaamaan tämmöisiä tyynyjä joululahjaksi vanhemmilleni.

Langoiksi kaivoin omista kätköistä jämälankoja kahdessa erilaisessa värimaailmassa, sini- ja pinkkisävyisissä. Tein kumpaankin tyynyyn molemmat puolet virkatuista neliöistä, eli virkattavana oli kaksinkertainen määrä neliöitä ja se vielä kerrottuna kahdella, koska tyynyjä on kaksi. Aika hyvin kuitenkin pysyin aikataulussa ja sain tyynyt valmiiksi samoihin aikoihin kuin muutkin yhteisvirkkaukseen osallistuneet - muuten en olisi pitänyt kiirettä, mutta joulun lähestyminen siivitti menoa.

Neliöitä on kolmea eri mallia. Yksi malleista on kirjovirkattu, yksi kaapelivirkkausta (cable crochet, ehkä joku parempikin suomennos olisi?) ja yhdessä on popcornsilmukoista muodostuva ympyrä. Tämä viimeisin on minusta erityisen hauskan näköinen.

En yhdistellyt neliöitä Cushion CAL ohjeen mukaan, sillä löysin mielestäni kivemman tavan yhdistellä virkatut neliöt: Look what I made -blogin litteä "zipper method" eli vapaasti suomennettuna vetoketju-tyyli. Tässä virkattu sauma jää neliöitten keskelle ja sopii mielestäni erityisesti tämmöisille neliöille, jotka ovat keskenään eri värisiä.

Koira-koruja

Aiemmin syksyllä virkkasin kasan suloisia pieniä maatuska-koruja. Samasta Annaboo's House -blogista löytyi ohje virkattuihin skotlanninterrieri-rintakoruihin.

Tämmöinen syntyy nopeasti. Koiran muotoisia kappaleita virkataan kaksi, toiseen kiinnitetään hakaneula/rintakoruneula ja toiseen kirjaillaan silmä, sitten kappaleet virkataan yhteen. Rusetin kiinnitin jälkikäteen (koska ostin koristenauhaa vasta myöhemmin), mutta olishan sen voinut myös valmiiksi kiinnittää etukappaleeseen ennen yhdistämistä.

Ensimmäisessä koirassa menin kyllä kerroksissa sekaisin joten sen vartalosta tuli tarkoitettua pidempi, mutta eipä tuo mitenkään haittaa; tällä yksilöllä on ehkä hieman mäyräkoiraa suvussa.

Ystävyyden kylä -projekti

Ystäväni oli pitkään puhunut, että pitäisi saada jokin kiva verhon tapainen olohuoneen leveään mutta kapeaan tuuletusikkunaan. Se on sellaisella korkeudella, että siihen olisi kiva saada vähän jotain näköestettä, mutta ei täysin peittävää kuitekaan, sillä olisi kiva saada valoakin sisään.

Ehdotin, että voitaisin virkata jotain näiden kukkaverhojen tapaista. Ideaa lähdettiin kehittelemään ja jotenkin päädyttiinkin taloihin. Viisi naista ystäväporukasta halusi osallistua, kaikilla vähän erilainen taitotaso; jotkut olivat näppäriä virkkaajia jo valmiiksi ja joku ei ollut peruskoulun jälkeen tarttunut virkkuukoukkuun lainkaan.

Aika monta viikkoa tässä meni. Emme juurikaan tehneet näitä kukin tahoillamme vaan kokoonnuttiin aina yhdessä virkkaamaan. Mikä olikin parasta, sillä siinä sivussa maailma parani huomattavasti. :) 12 taloa tarvittiin koko ikkunan leveyteen. Mukaan mahtui tavallisten talojen lisäksi ainakin koirankoppi, kirkko ja pilvenpiirtäjä. Ja jonkinlainen sienitalokin. Minusta tässä on ihan parasta se, että talot ovat niin erilaisia ja että niissä näkyy erilaiset käsialat.

Lopuksi päättelin kaikki langanpäät ja ompelin talot yhteen. Kaupunki alkoi hahmottua! Kun kaupunki oli valmis, niin tarvittiin vielä sokeritärkkiä; yksi osa kuumaa vettä, yksi osa sokeria. Koko kaupunki upotettiin sokeriliemeen, liiat liemet puristeltiin pois ja työ leviteltiin vahakankaan päälle kuivumaan oikeisiin mittasuhteisiin (eli ikkunan mittoihin). Kuivuminen kesti yli vuorokauden; saatoin vähän liiotella sokeriliemen määrän kanssa. Mutta sen jälkeen talot seisoivat itsekseen, eli ainakin tärkki teki tehtävänsä!

Kaupungin pystyttäminen tapahtui tökkimällä se reunoista nuppineuloilla kiinni ikkunapuitteiden rakoihin. Siitä tuli ihan super-hieno! Varsinkin kun aurinko paistaa virkkuutyön raoista.

Parasta oli kuitenkin yhdessä tekeminen. Oli hauska saada tähän kaveriksi sellaisia ystäviä, jotka eivät yleensä käsityöihmisiksi tunnustaudu. Ja kyllä se käsityökärpänen näköjään vähän on tarttunutkin, sillä ainakin yksi ihminen jo aloitti taloprojektin jälkeen vauvanpeiton virkkaamista ja toinen teki upeat strassikoristelut lapsensa jumppapukuun. Ja kolmaskin kertoi harkinneensa villasukkien kutomista. :D

Taskupupu ja taskukettu

Pikku-maatuskoitten jälkeen teki mieli virkata jotain muutakin pientä ja söpöä. Spin a Yarn Crochet -blogista löytyi ohje pieneen taskukokoiseen kettuun...

...ja pieneen suloiseen pupuun.

Molemmat on virkattu litteänä, eli virkattiin kaksi samanmuotoista kappaletta jotka jopuksi yhdistettiin virkkaamalla kiinteillä silmukoilla. Kasvojen koristelut tehtiin kirjomalla (vaikka olisihan silmiksi voinut myös laittaa napit tai turvasilmät).

Ketulle ei tullut häntää ollenkaan, mutta pupulle tuli pieni töpö. Tupsun tein nyt ensimmäistä kertaa haarukalla, ohje löytyi Mari Koon tekemältä You Tube -videolta. Aika hauska keksintö. :)

Pellavainen saunavihta

Idean virkattuun saunavihtaan sain Ihan kaikki kotona -blogista. Ajattelin heti, että tässähän olisi hyvä synttärilahja äidilleni. Vanhemmillani on nimittäin yksi ikuisuuskiistanaihe, joka liittyy vihtomiseen. Äiti tykkää vihtoa ja isän mielestä vihta roskaa liikaa. Pellavainen vihtapa ei roskaa!

Puhuin ideasta Lentävän Lapasen Tainalle ja Tarjalle ja hekin innostuivat pellavaisesta vihdasta niin, että tilasivat valikoimaansa Veera-pellavalankaa ja hankkivat vihtaan ohjeen. Alkuperäinen Taito-lehden ohje oli meidän mielestä hiukan sekava ja koivun lehdet erikoisen mallisia, joten Tarja päätyi kirjoittamaan koko ohjeen uusiksi. Sain langan Lapasesta palkkiona työtä vastaan, kun annoin oman vihtani malliksi keväiseen vihta-työpajaan.

Pajan jälkeen vihta jäi odottelemaan äidin syntymäpäiviä. Joku neulojaporukasta harmitteli, ettei pellavainen vihta tuoksu koivulle. Niinpä ostin lahjapakettiin mukaan juhannuskoivulta tuoksuvaa saunatuoksua. Kyllä nyt pitäisi vihtomisen onnistua!

Lämmikettä pieneen kylmyyteen

Tänä talvena ollaan välillä päästy nauttimaan kunnon pakkasista ja välillä mittari on taas heittänyt nollaan ja plus-asteille. Noille vähän lämpimämmille keleille riittää pipon sijaan ihan hyvin panta, ainakin jos ei viivytä ulkoilemassa pitkään. Tytär oli jostain bongannut kuvan villapannasta ja toive oli taas tavan mukaan täsmällinen; hän halusi itselleen sinisen pannan, jossa on lumihiutaleita.

Lanka käytiin ostamassa yhdessä ja valittiin Marks & Kattens Alpaca, joka läpäisi neidin tiukan kutittamattomuusseulan.

Lumihiutaleet on tehty valkoisesta Novita Säteestä; paljetit tuovat hiutaleisiin ihanasti säihkettä.
Tytär halusi nimenomaan näin, että jokainen lumihiutale on erilainen. Keskimmäisen tähden ohje löytyy Attic24 -blogista ja reunoilla olevat tähdet löytyvät Snowcatcherin valtavasta lumihiutalevalikoimasta, nämä ovat nimeltään Garden snowflake 6 ja 7.

Panta on virkattu poikittain isolla koukulla, samalla mallivirkkauksella kuin esim. nämä kämmekkäät. Nappien ansiosta sama panta sopii moneen erikokoiseen päähän. Erillisiä napinläpiä ei tarvita, koska mallivirkkaus on sen verran reikäistä.

Panta valmistui itseasiassa jo viime vuoden puolella, mutta sitä ei tietenkään voinut kuvata ilman lunta ja sitten joku oli astunut sen päälle päiväkodissa, joten se piti jo kerran pestäkin... Nyt juuri on vielä lunta, joten piti kiiruhtaa kuvaamaan, ennenkuin kaikki sulaa taas. Kummallinen talvi!

Joulukalenteri, luukku 19: penaali

Penaali on tarpeellinen lahja pienelle tai vähän isommallekin koululaiselle.

Idea on peräisin Craftaholics Anonymous -blogista, josta löytyy myös englanninkielinen ohje. Oikeastaan tähän ei mielestäni sen tarkempaa ohjetta edes tarvitse, sillä tämmöinen penaali on älyttömän helppo toteuttaa; virkataan kiinteillä silmukoilla vähän kynän pituutta leveämpi suorakaide, taitellaan se kolmin kerroin kuvan osoittamalla tavalla ja virkataan taitetut puolet reunoista yhteen niinikään kiinteillä silmukoilla. Etureunaan virkataan ketjusilmukoista lenkki nappia varten ja lopuksi sopivaan kohtaan ommellaan nappi.

Kannattaa valita aika pieni koukku, ettei virkattu pinta jää löyhäksi ja siten kynä mene siitä helposti läpi. Tämä penaali on virkattu Craftssonin 100% puuvillalangasta 3-koon koukulla.

Mukaan pakettiin voi halutessaan laittaa vaikka muutaman kynän ja kumin.

Joulukalenteri, luukku 16: valokuvakehys

Jos edellisen postauksen otsikko oli teinin toivelahja, niin tämän otsikko pitäisi varmaan olla isovanhempien toivelahja. Nimittäin valokuvakehykset - ja tietysti varustettuna lapsenlapsien kuvilla. :)

Idean sain hollantilaisesta By Ilona -blogista. Hollantia en tosin osaa, mutta kuvallinen ohje on sen verran selkeä, että sillä pääsi hyvin alkuun.

Olen tehnyt kehykset metallisten lasten rannerenkaiden päälle. Langaksi otin taas tutun ja turvallisen 7 veljeksen, koska varastoistani löytyy sitä mukavasti monessa iloisessa värissä. Koukku oli kokoa 3,5.

Jokainen kehys on aloitettu tekemällä 60 kiinteää silmukkaa rannerenkaan ympärille. Seuraavalla kerroksella jokaiseen kiinteään silmukkaan tehdään 1 kiinteä silmukka. Kolmas kerros onkin sitten tehty jokaisessa kehyksessä eri tavalla.

Pinkki: Hyppää kahden ensimmäisen silmukan yli ja tee kolmanteen viisi pylvästä. Hyppää taas kahden silmukan yli ja tee kolmanteen kiinteä. Toista näitä viiden pylvään rykelmiä siten, että muodostuu yhteensä 12 "kukan terälehteä". Liitä viimeinen rykelmä aloitussilmukkaan piilosilmukalla.

Oranssiin, siniseen ja liilaan löytyy piirretyt ohjeet Pigtails -blogista. Liila on virkattu ylimmän piirroksen mukaan, sininen toisen ja oranssi kolmannen.
Vihreä kehys on muunnos toiseksi alimmaisesta piirroksesta; kolmen pylvään sijaan jokaiseen rykelmään on laitettu vain kaksi pylvästä.

Lopuksi virkkaa jokaiseen haluamasi pituinen ripustuslenkki tai ripusta monta kehystä alekkain roikkumaan ompelemalla ripustuslanka aina edellisen kehyksen alareunaan. Kehysten taakse on tekstiililiimalla liimattu huopakangasympyrä, mutta muista liimata se vain osittain ja jättää täyttöaukko, josta kuvan saa laitettua kehykseen. Huopapalan yläreunaan tarvitsee jonkin kiinnitysmekanismin, joka voi olla pieni nappi, neppari tai hakanen tai sitten voi mennä helpomman kautta, kuten minä tein ja laittaa kiinnitysmekanismiksi pienen nuppineulan, semmoisen, joita tulee aina runsaslukuisesti miesten paitapuseropakettien mukana. Eihän sitä taustaa siellä seinällä roikkuessa kukaan todennäköisesti kurki. ;)

Säästövinkki: Ostin rannerenkaat Citymarketista viiden renkaan settinä ja vähän harmittelin reiluhkon tuntuista hintaa. Seuraavana päivänä huomasin kirppiksellä, että vastaavia rannerenkaita myydään siellä usein 10-20 sentin hinnalla, joten jos on aikaa kirppiskierrokselle, niin suosittelen sitä vaihtoehtoa.

Joulukalenteri, luukku 15: teinin toivelahja (?)

Lähes jokaisen vanhemman ja isovanhemman elämässä taitaa jossain vaiheessa tulla vastaan se tosiseikka, että nuorta ei enää kiinnosta mikään, mistä vanhemmat ymmärtäisivät jotain. Esim. musiikki, pelit, urheiluvälineet, vaatteet tai mikään muu trendikäs; ei toivoakaan osata ostaa teinin mielen mukaista lahjaa ilman, että tämä on itse mukana. Ja yhteisiin ostoskierroksiin sitten taas sisältyy kohtalaisen suuri  molemminpuolisen hermojen menetyksen riski. Niinpä moni muukin lienee siirtynyt lahjoittamaan teineilleen jotain hyvin pientä ja litteää, esim. lahjakortti, leffaliput tai seteli.

Itsetehty kirjekuori antaa litteälle lahjalle omaleimaisuutta. Ja voihan se litteäkin olla jotain itsetehtyä, esim. kirje, rakkausruno, siivous-/tiskauslahjakortti tai jotain muuta, mistä nyt saaja mahdollisesti ilahtuisi.

Nämä kirjekuoret on super-helppo tehdä. Virkataan vaan kiinteillä silmukoilla jokaiselta sivultaan samanpituinen neliö ja virkataan viimeiseen kulmaan ketjusilmukkalenkki napinläveksi. Taitellaan neliö kirjekuoren muotoon ja yhdistetään sivut joko virkkaamalla tai ompelemalla nurjalta puolelta. Ommellaan nappi sopivaan kohtaan. Sujautetaan kuoren sisälle pieni ja litteä lahja. :)

Sitten vielä sellainen tärkeä asia, että seetripallopussin voittaja on selvinnyt random.orgin suosiollisella avustuksella ja hän on Pakkoneulootikko Heltsu. Onnittelut! Laittaisitko osoitteesi sähköpostiini: langanpaastakiinni (ät) gmail.com

Joulukalenteri, luukku 3: pöllö-unimaski

Joskus samassa huoneessa nukkuvilla henkilöillä on erilaiset unirytmit. Toinen haluaisi vielä lukea tai räplätä kännykkää, kun toinen haluaisi jo sammuttaa valot ja käydä nukkumaan. Joskus voi olla myös tarpeen nukkua keskellä päivää, esim. syystä tai toisesta valvotun yön jälkeen. Silloin pimeää kaipaava voi turvautua unimaskiin. Ja unimaskinhan ei tietenkään tarvitse olla tylsä, vaan se voi olla vaikkapa suloinen pöllö! Tässä siis lahjaidea vaikkapa sille valoherkälle puolisolle tai vuorotyötä tekevälle ystävälle.

Nämä unimaskit on tehty Isoveli-langasta 4,5-koon koukulla. Silmät ja nokka on tehty 7 veljeksestä 3,5-koon koukulla. Lisäksi tarvitset huopakangasta taustaa varten sekä kangasnauhaa maskin kiinnitykseen.

OHJE

Tee aloitusketjuun 13 ketjusilmukkaa.

1 krs: aloitusketjun kolme viimeistä ketjusilmukkaa korvaa yhden pylvään, hypätään siis niiden yli ja tehdään ensimmäinen pylväs ketjun neljänteen ketjusilmukkaan. Tee seuraaviin kahdeksaan ketjusilmukkaan myös pylväs. Tee ketjun viimeiseen silmukkaan 6 pylvästä. Olet nyt aloittamassa soikion alareunaa. Tee seuraaviin kahdeksaan silmukkaan pylväs. Tee vielä vielä 4 pylvästä samaan silmukkaan kuin kerroksen ensimmäinen pylväs ja liitä viimeinen pylväs piilosilmukalla kerroksen ensimmäisen pylvään korvanneen kolmen ketjusilmukan viimeiseen silmukkaan. Olet nyt tehnyt soikion, jonka   molemmissa päissä on 6 pylvästä ja molemmissa reunoissa 8 pylvästä.

2 krs: Tee kolme ketjusilmukkaa korvaamaan kerroksen ensimmäinen pylväs. Samaan silmukkaan tulee toinenkin pylväs. Seuraaviin kahdeksaan silmukkaan tulee yksi pylväs kuhunkin. Seuraaviin kuuteen silmukkaan tulee kaksi pylvästä kuhunkin. Alareunan silmukoihin tulee: p, pp, pp, ks, ks, pp, pp, p (p=pylväs, pp=puolipylväs, ks=kiinteä silmukka). Seuraaviin viiteen silmukkaan tulee kaksi pylvästä kuhunkin, liitä viimeinen piilosilmukalla kerroksen aloituspylvääseen.

3krs: Tee kaksi ketjusilmukkaa ja seuraaviin 11 silmukkaan puolipylväs. Seuraavaan silmukkaan tulee kaksi puolipylvästä. Seuraaviin kuuteen silmukkaan tulee 2 pylvästä kuhunkin. Alareunan silmukoihin tulee p, p, p, pp, pp, ks, ks, ks, ks, pp, pp, p, p, p. Seuraaviin silmukoihin tulee kaksi pylvästä kuhunkin. Viimeiseen silmukkaan tulee kaksi puolipylvästä ja kerros liitetään jälleen yhteen piilosilmukalla.

4krs: Tee 1 ketjusilmukka ja seuraaviin 13 silmukkaan yksi kiinteä silmukka kuhunkin. Tee seuraavaan kaksi kiinteää ja jatka sitten tehden seuraaviin silmukoihin *ks, ks, 2ks*, toista *--* neljä kertaa. Tee seuraaviin neljään silmukkaan 1 kiinteä silmukka kuhunkin, seuraaviin neljään piilosilmukka kuhunkin, seuraaviin neljään taas kiinteät silmukat ja sitä seuraavaan kaksi kiinteää silmukkaa. Tee seuraavaksi taas *--*  neljä kertaa. Tee lopuksi vielä kaksi kiinteää silmukkaa ja liitä kerros yhteen piilosilmukalla, päättele.

Silmät: Tee aloitusrenkaaseen 12 pylvästä, liitä kerros yhteen piilosilmukalla. Tee sitten jokaiseen pylvääseen kaksi kiinteää silmukkaa ja liitä kerros yhteen piilosilmukalla. Katkaise lanka, jätä pitkä lanka ompelua varten ja vedä se läpi viimeisestä silmukasta. Kirjo silmiin ripset haluamallasi tavalla ja tyylillä.

Nokka: Tee kuusi ketjusilmukkaa. Hyppää ensimmäisen ketjusilmukan yli ja tee seuraavaan neljään ketjusilmukkaan kiinteä silmukka. Tee ketjusilmukka ja käänny. Hyppää ensimmäisen silmukan yli ja tee kolme kiinteää silmukkaa. Tee ketjusilmukka ja käänny. Hyppää ensimmäisen silmukan yli ja tee kaksi kiinteää silmukkaa. Tee ketjusilmukka ja käänny. Hyppää yhden silmukan yli ja tee yksi kiinteä silmukka. Katkaise lanka (jätä pitkä pää ompelua varten) ja vedä se silmukasta läpi.

Ompele silmät ja nokka kiinni maskiin. Ompele myös kiinnitysnauhat sivuille. Lopuksi leikkaa huopapala maskin muotoon ja kiinnitä taustapuolelle tekstiililiimalla tai ompelemalla.