Olen innostunut vuosien tauon jälkeen ompelemisesta. Ensimmäinen ompelutyö oli pyöröpuikkopussi, jonka tekoon tarvitsin ja sain paljon apua ja neuvoja, koska taidot tuntuivat olevan niin ruosteessa. Mutta sen jälkeen olen saanut aikaiseksi jo monta juttua ihan omin avuin.
Äitini ihasteli pyöröpuikkopussini kätevyyttä ja totesi, että semmoinen olisi hänellekin kätevä - pyöröpuikkojen säilytys näyttää olevan yleisesti tunnistettu ongelma. Äitienpäivä sattuikin olemaan ihan sopivasti nurkan takana, joten päätin ottaa heti vinkistä vaarin.
Huomasin tällä viikolla Järvenpään kävelykadulla uuden pienen kangaskaupan nimeltään Ompeleva kangaskauppa ja kävin samantien ostamassa suloista maatuskakangasta pussin päällikankaaksi. Valikoima ei uudessa liikkeessä vielä ollut suuren suuri, mutta palvelu oli todella mukavaa ja ystävällistä.
Ensimmäisen pussin tekoon kului melkein koko päivä, mutta toiseen kului enää suunnilleen puolitoista tuntia kaikkinensa. En olisi muutama kuukausi takaperin vielä uskonut että sanon näin, mutta ompeleminen on kivaa!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste säilytys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste säilytys. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 13. toukokuuta 2018
maanantai 15. joulukuuta 2014
Joulukalenteri, luukku 15: teinin toivelahja (?)
Lähes jokaisen vanhemman ja isovanhemman elämässä taitaa jossain vaiheessa tulla vastaan se tosiseikka, että nuorta ei enää kiinnosta mikään, mistä vanhemmat ymmärtäisivät jotain. Esim. musiikki, pelit, urheiluvälineet, vaatteet tai mikään muu trendikäs; ei toivoakaan osata ostaa teinin mielen mukaista lahjaa ilman, että tämä on itse mukana. Ja yhteisiin ostoskierroksiin sitten taas sisältyy kohtalaisen suuri molemminpuolisen hermojen menetyksen riski. Niinpä moni muukin lienee siirtynyt lahjoittamaan teineilleen jotain hyvin pientä ja litteää, esim. lahjakortti, leffaliput tai seteli.
Itsetehty kirjekuori antaa litteälle lahjalle omaleimaisuutta. Ja voihan se litteäkin olla jotain itsetehtyä, esim. kirje, rakkausruno, siivous-/tiskauslahjakortti tai jotain muuta, mistä nyt saaja mahdollisesti ilahtuisi.
Nämä kirjekuoret on super-helppo tehdä. Virkataan vaan kiinteillä silmukoilla jokaiselta sivultaan samanpituinen neliö ja virkataan viimeiseen kulmaan ketjusilmukkalenkki napinläveksi. Taitellaan neliö kirjekuoren muotoon ja yhdistetään sivut joko virkkaamalla tai ompelemalla nurjalta puolelta. Ommellaan nappi sopivaan kohtaan. Sujautetaan kuoren sisälle pieni ja litteä lahja. :)
Sitten vielä sellainen tärkeä asia, että seetripallopussin voittaja on selvinnyt random.orgin suosiollisella avustuksella ja hän on Pakkoneulootikko Heltsu. Onnittelut! Laittaisitko osoitteesi sähköpostiini: langanpaastakiinni (ät) gmail.com
Itsetehty kirjekuori antaa litteälle lahjalle omaleimaisuutta. Ja voihan se litteäkin olla jotain itsetehtyä, esim. kirje, rakkausruno, siivous-/tiskauslahjakortti tai jotain muuta, mistä nyt saaja mahdollisesti ilahtuisi.
Nämä kirjekuoret on super-helppo tehdä. Virkataan vaan kiinteillä silmukoilla jokaiselta sivultaan samanpituinen neliö ja virkataan viimeiseen kulmaan ketjusilmukkalenkki napinläveksi. Taitellaan neliö kirjekuoren muotoon ja yhdistetään sivut joko virkkaamalla tai ompelemalla nurjalta puolelta. Ommellaan nappi sopivaan kohtaan. Sujautetaan kuoren sisälle pieni ja litteä lahja. :)
Sitten vielä sellainen tärkeä asia, että seetripallopussin voittaja on selvinnyt random.orgin suosiollisella avustuksella ja hän on Pakkoneulootikko Heltsu. Onnittelut! Laittaisitko osoitteesi sähköpostiini: langanpaastakiinni (ät) gmail.com
torstai 11. joulukuuta 2014
Joulukalenteri, luukku 11: virkkuukoukkukotelo
Oivallinen lahja vannoutuneelle tai miksei aloittelevallekin virkkaajalle. Säilytyskotelo, jossa kaikki koukut ovat tallessa ja järjestyksessä sekä kulkevat kätevästi myös mukaan matkalle.
Näin tämmöisestä samantapaisesta kuvan Pinterestissä (missäs muualla), mutta ohjetta ei löytynyt. Tämmöisen tekeminen ei kuitenkaan ole mitenkään monimutkaista; virkataan vaan suorakaide, joka on pituudeltaan noin kaksi kertaa virkkuukoukun pituus ja inan päälle. Ommellaan suorakaiteen toiseen päähän kaksi nappia ja toiseen päähän ketjusilmukkalenksut nappien sulkemista varten. Ommellaan huopakankaasta koukuille taskut kuvan mukaisella tavalla ja lopuksi liimataan huopakangas kiinni virkattuun suorakaiteeseen.
Suorakaiteen voi virkata tavallisilla kiinteillä silmukoilla yksivärisenä tai raidallisena tai käyttää jotain mukavan tekstuurin jättävää virkkaustekniikkaa. Itse käytin virkkaustekniikkaa, joka englanniksi kulkee nimellä "moss stich", mutta järkevää suomennosta en löytänyt mistään. Neulesanakirja tuntee käsitteen suomennoksella helmineule, mutta virkkaukseen liittyen ei löydy suomennosta lainkaan. Olisiko sitten helmivirkkaus? :D Kertokaa ihmeessä jos tiedätte! Joka tapauksessa kuvallinen ohje vaihe vaiheelta löytyy Dream A Little Bigger -blogista. Tuolla on toteutettu pinta kolmella värillä, jolloin pinta näyttää vähän erilaiselta. Omani tein kahdella värillä siten, että aina kaksi kerrosta liilalla ja yksi kerros pinkillä. Mielestäni pinnasta tuli aikas hauska.
Lanka on Craftssonin 100% puuvillaista Yarncottonia ja koukku kokoa 3. Suoraan sanottuna tämä lanka on ehkä hieman liian lörppöä tähän, tämmöinen kotelo voisi olla vähän tukevampikin. Mutta ei se liikaa haittaa; tämä nimittäin päätyi jo ennakko-joululahjaksi itselle. ;)
Näin tämmöisestä samantapaisesta kuvan Pinterestissä (missäs muualla), mutta ohjetta ei löytynyt. Tämmöisen tekeminen ei kuitenkaan ole mitenkään monimutkaista; virkataan vaan suorakaide, joka on pituudeltaan noin kaksi kertaa virkkuukoukun pituus ja inan päälle. Ommellaan suorakaiteen toiseen päähän kaksi nappia ja toiseen päähän ketjusilmukkalenksut nappien sulkemista varten. Ommellaan huopakankaasta koukuille taskut kuvan mukaisella tavalla ja lopuksi liimataan huopakangas kiinni virkattuun suorakaiteeseen.
Suorakaiteen voi virkata tavallisilla kiinteillä silmukoilla yksivärisenä tai raidallisena tai käyttää jotain mukavan tekstuurin jättävää virkkaustekniikkaa. Itse käytin virkkaustekniikkaa, joka englanniksi kulkee nimellä "moss stich", mutta järkevää suomennosta en löytänyt mistään. Neulesanakirja tuntee käsitteen suomennoksella helmineule, mutta virkkaukseen liittyen ei löydy suomennosta lainkaan. Olisiko sitten helmivirkkaus? :D Kertokaa ihmeessä jos tiedätte! Joka tapauksessa kuvallinen ohje vaihe vaiheelta löytyy Dream A Little Bigger -blogista. Tuolla on toteutettu pinta kolmella värillä, jolloin pinta näyttää vähän erilaiselta. Omani tein kahdella värillä siten, että aina kaksi kerrosta liilalla ja yksi kerros pinkillä. Mielestäni pinnasta tuli aikas hauska.
Lanka on Craftssonin 100% puuvillaista Yarncottonia ja koukku kokoa 3. Suoraan sanottuna tämä lanka on ehkä hieman liian lörppöä tähän, tämmöinen kotelo voisi olla vähän tukevampikin. Mutta ei se liikaa haittaa; tämä nimittäin päätyi jo ennakko-joululahjaksi itselle. ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

