lauantai 23. syyskuuta 2017

Kännykkälaukku

Pitkästä aikaa tartuin virkkuukoukkuun. Olen hieman vältellyt sitä suurprojektini valmistuttua eikä sen aikanakaan tehnyt mieli oikein mitään muuta virkata.


Nyt tuli kuitenkin ihan selkeä tarve, sillä tytär valitti, ettei vanhassa kännykkälaukussa mahdu vetoketju kiinni. Eikä mahtunutkaan, jäi noin yhdestä sentistä kiinni. Ajattelin, että kyseessä on alakoululaisella vähän sellainen turvallisuusjuttukin, että pitäähän sen laukun mahtua kiinni ettei kännykkä putoa tai kastu niin helposti.


Laukku syntyi vanhoista Catania-jämistä ihan yksinkertaisesti suoraa putkea virkkaamalla. Vetoketjun ompelin kiinni lopuksi ja olkahihnaksi virkkasin yhden kerroksen ketjusilmukoita ja yhden kerroksen kiinteitä silmukoita. Laukku sopii raitapaidan kanssa mainiosti vaikkapa koiranulkoilutukseen ja molempien koirien oli ehdottomasti näyttävä kuvassa (toinen oma ja toinen hoitokoira).

perjantai 15. syyskuuta 2017

Accio

Tourin viides sukkapari on nimeltään Accio. Sen on suunnitellut Heidi Nick, jonka kynästä oli myös viime vuotisen kilpailun I Remember it Again -malli. Aikamoista vääntämistä ja kääntämistä taas, ehkä tällä kertaa vähän liikaakin. Moneen suuntaan kiemurtelevien nauhojen ja palmikoiden lisäksi sukkiin neulottiin helmiä. Olisi saanut laittaa vielä useamman värisiä helmiä, mutta itse halusin yksinkertaistaa edes sen yhden seikan minkä voin.


Jotenkin sitä toivoisi, että suunnittelija osaisi valita eri suunnitteluelementtien väliltä. Kierrettä ja pyörrettä kuitenkin riittää ja kärjessä kuvio yllättäen loppuu aika töksähtäen keskellä jalkapöytää. Näissä sukissa parasta onkin takaosa, jossa kuvio ei hajoa moneen eri suuntaan. 

Mutta vaikkei lopputulos nyt omaan silmään mikään tyylikkyyden huipentuma olekaan, niin oli näiden neulomisessa se palkitsevuus, että sai selätettyä hengästyttävän monimutkaisen ohjeen - hankalasta haasteesta selviäminen saa toki aina mielen hyväksi.


Neulomisnautintoa lisäsi ihana lanka, joka on Rva Silmusolmun käsinvärjättyä Villa Sukkista värissä meirami. Helmet on niitä samoja, joita käytin edellisen postauksen Ruusujuuri -sukissa. Itseasiassa nyt pienen ajan kuluttua hengästyttävän tuntuisesta neulomisprosessista sukat näyttävät jopa ihan hyviltä ja paljolti kiitos siitä kuuluu juuri langalle.


Tour De Sockin viides etappi jäi osaltani viimeiseksi ja niin monen muunkin osalta. Jos nyt laskin oikein, niin vain 35 osallistujaa yli tuhannesta sai kuudennen etapin sukat valmiiksi määräajassa. Aika moni ei edes aloittanut koko sukkia, sen verran vaivalloiset ja rumat sukat oli kyseessä. (Joko vaivalloiset tai rumat olisivat vielä menetelleet, mutta molemmat yhdessä oli liikaa.) Itse kuuluin tähän valtajoukkoon, jolla Tourin tunnelma lopahti viimeisellä etapilla. Lentävän Lapasen tiimissä on kuitenkin monia, joilta viimeisetkin sukat syntyivät, joten ylpeänä siipeilijänä kuulun tähän joukkueeseen.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Ruusujuuri

Juuri ennen Tour De Sockin alkua ja ensimmäisten etappien väleissä testineuloskelin Tiina Kuun uunituoretta sukkamallia nimeltään Ruusujuuri. Tuli siis neulottua kolmet TiiQ-sukat vajaassa parissa kuukaudessa; ensin Tourin lämmittelymalli Priha, sitten kakkosetapin Kantelettaret ja niiden lomassa nämä. Ja ei yhtään alkanut kyllästyttää, on nää vaan niin hienoja malleja kaikki!


Langoiksi valikoituivat valkoinen Novitan Venla ja hehkeän vihreä Filcolanan Arwetta Classic sekä ruusuihin jokin punainen vastaavan paksuinen lanka. Lisäksi kului 60 kappaletta kullankeltaisia helmiä.


Sukat aloitettiin kärjestä ja kantapään ratkaisu on ihan omanlaisensa. Itselleni kantapään istuvuus ei ollut paras mahdollinen, mutta pitkä- ja kapeajalkaiselle tyttärelle sukat istuvat erittäin hyvin, kuten kuvasta näkyy. Onkin hyvä, että tarjolla on erilaisia kantapääratkaisuja, sillä miten kaikkiin jalkoihin voisikaan sopia samanmuotoinen kantapää. Kiva että jotkut suunnittelijat jaksaa näitä erilaisia ratkaisuja miettiä!


Kuvio on yksinkertaisen kaunis ja sen verran siinä on toistoa, ettei tarvitse ihan koko aikaa tuijotella kaaviota. Kaiken kruunaa lopuksi tehtävä yksinkertainen ruusurivi, jota helmet koristavat. Aiemmin olen tehnyt helmin koristeltuja sukkia, joissa helmiä on ripoteltu pitkin vartta ja jalkapöytää, mutta jos miettii helmellisten sukkien käytettävyyttä kenkien kanssa, niin tämä on ehdottomasti paras näkemäni tapa sijoitella helmet.

Olettehan muuten kaikki jo huomanneet loppuvuodesta alkavan Sukka-Finlandia kilpailun, meidän suomalaisten oman, suomenkielisen version Tour De Sockista? Siellä on luvassa sukkamallit seitsemältä ihanalta suomalaissuunnittelijalta, joista yksi on juuri Tiina Kuu.