maanantai 30. marraskuuta 2015

Antarktis

Marraskuun huivina Lentävän Lapasen syyshuivi-yhteisneulontaan tein Janina Kallion suunnitteleman Antarktiksen. Marraskuu on ollut älyttömän stressaava ja siksi neuloskelinkin tätä lennokkaalla käsialalla, hyvin kevyesti keskittyen enkä kiinnittänyt huomiota neuletiheyteen tai kokoon. Lopulta  huivista tuli valtavan suuri ja lanka loppui kesken viimeisen osion.


Mielestäni langan loppuminen ei kuitenkaan mitenkään haittaa lopputulosta eikä huivi vaikuta keskeneräiseltä. Valtavan kokoisena huivi on myös jotenkin tosi magea. Eikä se ole itseasiassa lainkaan liian iso edes kaulahuiviksi, sillä ohut ja pehmoinen lanka sekä huivin ilmava rakenne takaavat sen, että huivi tuntuu höyheneltä kaulassa, vaikka sen olisi kietonut ympärilleen kolmeenkin kertaan.


Lankana Handun Merino-sukkis vedenvärisenä (kuvassa väri näkyy jonkin verran liian sinisenä) ja puikot 3,5mm:n bambuiset pyöröt. Olisi tosiaan voineet olla pienemmätkin.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Maailmanparantajan joulukalenteri

Kotona asuville lapsille laitan tänä(kin) vuonna saman vanhan joulusukkakalenterin kuin useina vuosina ennenkin. Ja joulukalenteri-ylläreiksi halutaan edelleenkin vaan suklaata, joten tässä mennään nyt vallan vanhalla vauhdilla.

Sen sijaan kotoa pois muuttanut vanhin lapsi tuli maininneeksi, että olisi halunnut Punnitse ja säästä -kaupan luomutee-joulukalenterin, mutta ne oli jo myyty loppuun kun kävimme niitä etsimässä. Siispä kävin ostamassa luontaistuotekaupasta jättimäisen luomutee-lajitelman ja aloin askarrella pienimmän lapsen avustuksella.


Idea henkarikalenteriin löytyi Pinterestistä ja toteutus syntyi vessapaperirullista, jotka päällystin lahjapaperilla ja ripustin lahjanarulla vanhaan kaapista löytyneeseen rautahenkariin. Luomuteen lisäksi jokaisesta luukusta löytyy maailmanparantajasielulle jokin joulumieltä itselle tai ympäristöön levittävä tehtävä. :)

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Pieni Kisu Pikkukuu

Kisu Pikkukuu on tullut minulle tutuksi ennenkin, sillä kaikilla lapsillani on ollut eskarivuonna käytössä Salaisen maan aapinen, jonka päähenkilönä kyseinen kissa seikkailee. Koskaan ennen en ole kuitenkaan tavannut Kisu Pikkukuuta ihan livenä, mutta nyt sekin kunnia minulle suotiin. Pienimmäinen oli nimittäin ommellut aivan hurmaavan ja suloisen Kisu Pikkukuun esikoulussa.

Olen tästä niin otettu. Sen lisäksi että se on todella hieno, niin tuntuu tosi mukavalta, kun lapsukainen innostuu tekemään käsitöitä ja selvästi nauttii omien kättensä tuotoksista. Ja lisäksi olen (taas kerran) onnellinen lapseni päiväkodin osaavasta henkilökunnasta, joka jaksaa nähdä ylimääräistä vaivaa ja aloittaa tämmöisiäkin projekteja. Voin nimittäin kuvitella, että pehmolelun ompeluprojekti parinkymmenen eskari-ikäisen kanssa on omanlaisensa ruljanssi!


Kisulle on askarreltu laatikosta pesäkin, jossa on kissan kiipeilypuu ynnä muita asianmukaisia varustuksia. Kuvauksen ajaksi Kisu halusi kuitenkin innokkaasti mennä ihastelemaan vastasatanutta ensilunta.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Pyöräilijän lapaset

Mietin lahjaa eräälle mieshenkilölle, joka harrastaa tiiviisti pyöräilyä myös talviolosuhteissa. Missäs hommassa tulee käsille sen kylmempi kuin talvipyöräilyssä, joten lapaset oli aika luonteva valinta lahjaideaksi.


Halusin pyöräilyteeman lapasten kuviointiin ja löysinkin Ravelrysta toisen pyörilijä-miehen, Bill Turnerin, suunnittelemat hauskat RAGBRAI-mittens -lapaset. Turnerin pyörä-kuvio oli mielestäni kiva, mutta asetelma hieman sekava, joten järjestelin omat pyöräni siistiin riviin ja kulkemaan kaikki samaan suuntaan. Ettei tule yhteentörmäyksiä. Peukunkin kuviota vähän yksinkertaistin jatkaen peukalokiilan kuviota koko peukalon matkalla.



Lankana vaaleansininen ja tummansininen Lauri-sukkalanka ja puikkoina bambuiset sukkapuikot kokoa 3mm.

lauantai 14. marraskuuta 2015

Heijastava pipo aikuiselle

Vuosi sitten tein pienemmälle tyttärelle pipon Novitan Heijastus-langasta. Tykkäsin langasta, sillä vaikka siinä on aika paljon tekokuitua (63% akryylia, 27% villaa ja 10% heijastavaa polyesterkuitua), niin tuntuma on kuitenkin villainen, etenkin verrattuna muihin heijastaviin lankoihin. Olisin tehnyt langasta pipon itsellekin samantien, mutta lankaa ei enää viime talvena kaupoista löytynyt. Tänä syksynä ilahduin huomatessani, että lanka oli tullut takaisin myyntiin.


Nyt toteutin sitten aikomuksen omasta heijastavasta piposta. Tästä tuli aika kiva. Tykkään siitä, että se näyttää päivänvalossa ihan tavalliselta pipolta, mutta pimeässä kuitenkin näkyy tosi hyvin.


Lankaa meni tasan kaksi kerää tupsuineen päivineen kutosen puikoilla. Ohje syntyi sitä mukaa kun tein ja välillä sovitin. Myöhemmin huomasin, että Novitan sivuilla on ohje melkein samannäköiseen pipoon.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Appelsiini-penaali

Mulla jäi näköjään lahjapenaali-vaihde päälle. (Kts. edellinen penaali-postaus.) Yhdet kymmenvuotissynttärit tulivat aika nopealla aikataululla tietoisuuteeni (vaikka olishan ne oikeesti voinut aavistaa tuleviksi jo viimeiset kymmenen vuotta) joten piti keksiä nopeasti jokin lahja. Koska tämä lahjottava on yleensä arvostanut omatekemiä lahjoja, niin virkkasin hänelle penaalin.


Penaali on tehty kaksinkertaisesta Cataniasta 3,5mm:n koukulla. Kaikessa yksinkertaisuudessaan sen tekeminen sujui siten, että virkkasin ympyrän, jonka kaarevaan reunaan kiinnitin vetoketjun ja ompelin lopun reunan kiinni.

Ostin penaaliin tussit ja laitoin pakettiin mukaan myös eläinaiheisen "aikuisten" värityskirjan. Se pääsi kyllä suureen suosioon lastenkin keskuudessa; parhaillaan sitä oli värittämässä kolme serkusta tiiviisti rinnatusten.

maanantai 9. marraskuuta 2015

Neulomisen ilosta Kodin Pellervossa

Alkusyksystä neulekahvila Lentävän Lapasen naiset järjestivät hemmotteluillan meille Tour De Sock -sukkakisaan Lentävän Lapasen joukkueessa osallistuneille. Illan teemana oli juhlia kunnialla loppuun saatettua kilpailu-urakkaa, elokuun ajan Lapasen näyteikkunaa värittänyttä menestyksekästä sukkanäyttelyä sekä tarjota meille osallistujille hemmottelua yhdessäolon, neulonnan, herkuttelun sekä käsihoitojen muodossa.


Mukaan oli kutsuttu myös  Kodin Pellervon toimittaja ja valokuvaaja, jotka haastattelivat ja kuvasivat meitä pitkin iltaa. Pääosassa oli tietysti Lentävä Lapanen ja sen upeat emännät Taina ja Tarja, jotka ansaitsevat kaiken saamansa hehkutuksen; Lentävä Lapanen on tosiaan enemmän kuin lankakauppa.


Meitä sukkakisalaisiakin kuvatiin ja kyseltiin kokemuksia niin kilpailuun liittyen kuin neulomiseen yleensäkin. Oikein kiva juttu oli kirjoitettu ja sitä koristivat mukavat ja värikkäät kuvat. Valokuvaaja halusi erikseen kuvata vastavalmistuneita Loistavat Niityt sukkiani ja kuva oli näköjään päätynyt lehteenkin. Kiirehdin toimittajalle kertomaan, että ovat Tiina Kaarelan Puikkomaisterin Sukkakirjan ohjeella tehty ja ilahduin, kun tieto löytyi oikein myös tekstistä.


Tämä juttu on mukava tallentaa muistojen albumiin muiden mukavien muistojen kanssa, jotka liittyvät Lentävään Lapaseen ja Tour De Sock-kilpailuun sekä niihin mukaviin ihmisiin, joihin olen näiden kautta tutustunut. :)

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Hui hai!

Noin vuosi sitten sain velipojalta kainon toivomuksen hai-sukista. Sellaisista, jotka näyttävät syövän jalkaa. Mutta eivät saa sisältää mitään ulokkeita, eviä tai muita sellaisia, vaan ihan kengissä käytettävät sukat.


Aikani mietin, miten saan tehtyä hain näköiset sukat annetuilla vaatimuksilla. Vuoden ajatustyön ja vajaan parin viikon neulomistyön jälkeen sukat valmistuivat parahiksi veljen synttäripäiväksi.


Sukkien jalkateräosuudet on neulottu varpaista varteen kaksi kerrallaan magic loop tekniikalla. Kantapäästä eteenpäin erottelin sukat omille puikoilleen ja neuloin varsien etuosan ja takaosan erikseen ommellakseni ne sitten lopuksi yhteen. Hampaat tein poimimalla valmiista sukanvarresta uudet silmukat valkoisella ja päättelemällä ne sitten nirkkoreuna-päättelyllä. Lopuksi kirjoin silmät ja "kidukset" langalla ja neulalla.

Velipoika tuntui tykkäävän. :) Lapsensa tosin kehuivat näitä söpöiksi, joka vei valitettavasti hurjilta jalkaa syöviltä hailta vähän uskottavuutta.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Kirjanmerkkien tuotekehittelyä

En ole aikaisemmin ollut mikään kirjanmerkki-ihminen, vaan lähimmästä kuitista revitty palanen on mielestäni yleensä kelvannut paikan merkiksi ihan hyvin. Joskus viime vuonna innostuin kuitenkin virkkaamaan pari kirjanmerkkiä; auringon ja pääkallon. Pian huomasin, että kirjanmerkiltä vaaditaan muitakin ominaisuuksia kuin litteys, ainakin jos kirja otetaan välillä mukaan reppuun tai kassiin. Sillä tuollainen yksinkertainen lituska kirjanmerkki valuu pois mukana kulkevan kirjan välistä ennen kuin huomaatkaan, viimeistään siinä vaiheessa kun kaivat kirjaa esiin.

Niinpä päädyin tähän tuotekehittelyn ensimmäiseen versioon, kala-kirjanmerkkiin. Toisessa päässä on kala ja toisessa päässä nappi/nappeja. Ajattelin että punainen nappi kuvastaisi veden pinnalla keikkuvaa kohoa, mutta mahtaako kukaan muu saada ajatuksesta kiinni. Kirjan väliin jää vain ketjusilmukkaketju ja kalan ja kohon tarkoitus on estää merkkiä valumasta pois kirjan välistä.


Aika hyvä, mutta tämäkin versio saattaa huonolla tuurilla valua repun pohjalle. Vielä parempaan kirjanmerkkiin sain idean Pinterestiä selaillessa; kuminauhasta tehty noin kirjan ympärysmitan pituinen rengas, jonka voi pingottaa halutun paikan kohdalta kirjan ympäri. Koristeeksi voi laittaa mitä vain mielikuvitus keksii, minä laitoin tytön toivomuksesta pienen vaaleanpunaisen kisun.


 

tiistai 3. marraskuuta 2015

Yksinkertaisesti kaunista

Lankamaailman blogitapaamiseen neuvottiin ottamaan mukaan oma käsityö. Koska kaikki käsityöni olivat juuri silloin joko sellaisessa vaiheessa, että niitä oli vaikea ottaa mukaan tai sitten liian monimutkaisia jutustelun lomassa tehtäviksi, niin aloitin tapaamista varten ihan uuden työn.


Be Simple Variations löytyi Ravelryn ilmaismalleista. Suunnittelija on kirjoittanut ohjeeseen, että ei käyttänyt kovin isoja puikkoja eikä pingottanut huivia kovin voimakkaasti, koska ei halunnut korostaa neuleen reikäisyyttä ja halusi säilyttää ainaoikein-neulepinnan kuohkeuden ja pehmoisuuden. Minä taas päätin haluta juuri päinvastaista, eli halusin korostaa reikäisyyttä enkä niinkään välittänyt siitä kuohkeudesta. Valitsin 4,5mm:n puikon ja pingotin huivin säästelemättä. Parin edellisen huivini jälkeen olen ollut ihastunut siihen keveyteen ja ilmavuuteen, minkä juuri ohut ja reikäinen neulepinta saa aikaiseksi.


Langaksi valitsin kauniin vihreän Zauberballin, jonka upea liukuvärjäys pääsi mielestäni mainiosti oikeuksiinsa tällaisessa hyvin yksinkertaisessa huivimallissa. Huivi oli valmis kolmessa päivässä ja siitä tuli juuri sellainen kuin pitikin - pitkä, kapea ja ilmava, pikemminkin kaulahuivi kuin hartiahuivi. Sellainen, jota voi viileinä talvikuukausina pitää hyvin sisälläkin, joka lämmittää tarpeeksi mutta ei liikaa.

maanantai 2. marraskuuta 2015

Minion-penaali kuusivuotiaalle

Tytär sai kutsun kuusivuotiskemuihin. Tiedossa oli, että päivänsankari on armoton minion-fani. Ja tuleva koululainenhan tarvitsee tietysti penaalin.


Virkkasin penaalin 3,5mm:n koukulla kaksinkertaisella Hjertegarnin Cotton nr.8 -puuvillalangalla. Ensin virkkasin sinikeltaisen suorakaiteen mustalla raidalla. Raidan päälle kiinnitin silmät ja suun pistelin ompelupistoilla. Sitten ompelin vetoketjun suorakaiteen reunoihin  ja lopuksi ompelin päädyt kiinni.


Tunnistaa minioniksi ja kynät pysyy vauhdissa mukana. :)