Jokunen vuosi sitten tyttäreni innostui koulussa virkkaamaan ontelokuteesta pannunalusia. Jotenkin olin niin ilahtunut hänen käsityöinnostuksestaan, että hän sai minut suostuteltua ostamaan kilon ontelokudetta valitsemassaan sinisen sävyssä. Arvata saattaa, että hän jaksoi virkata kaksi pannunalusta ja ontelokudetta kului niihin alle sata grammaa. Loput kuteet jäivät minun huolekseni, enkä millään meinannut keksiä mitä tällaisesta kuteesta voisi tehdä; ensinnäkään en ole ihastunut tähän materiaalina muutenkaan, toisekseen värikään ei ole sen tyyppinen, minkä olisin itse valinnut.
Instagramissa törmäsin kuvaan, jossa ontelokudetta oli virkattu kiinteiden silmukoiden sisälle. Ravelrysta löysin ohjeenkin tekniikkaan, Ariane Gallizzin Happy Project Basket. Lopulta en kylläkään katsonut ohjetta kuin vain ihan alussa, käytin sitä lähinnä vain inspiraationa.
Projekti kesti lähes tasan vuoden. Työ itsessään ei ollut suuri; painavine ontelokudekerineen tämä ei vaan ollut sellainen projekti, jota olisi tehnyt mieli ottaa mihinkään mukaan enkä muutenkaan erityisesti tykännyt työskennellä tämän materiaalin kanssa. Valmis kori on kuitenkin aika kiva ja sinne sai sopivasti sullottua osan peittoprojektiin tarkoitetuista jämälangoista. Itsestään raidoittuvan puuvillalangan lomitse epämieluisa sininenkin kuultaa läpi ihan hauskasti.
Nyt olisi sitten enää vähän päälle 700 grammaa ontelokudetta jäljellä...