Sukka-Finlandia neulomiskilpailu on edennyt viidenteen etappiinsa. Viidennellä etapilla neulotaan Lumi Karmitsan suunnittelemia Kattia kanssa -sukkia.
Testineuloin sukat ennen kilpailua. Tässä mallissa värivalinta oli kaiken a ja o, sillä liian pienellä kontrastilla kuvio ei vaan erotu kivasti. Tämän sain huomata ensimmäisen värivalintani kanssa; jouduin aloittamaan ensimmäisen sukan kertaalleen alusta. Toisella kerralla laitoin tummemmaksi väriksi suoraan mustan, että erottuupahan varmasti! Nyt nämä näyttää sitten pieniltä tiikereiltä, mikä ei sekään ole mikän huono asia. :) Oranssi lanka on ihana alpakka-merino-sukkalanka nimeltä KlompeLompe Spøt (josta olin ajatellut tummemmankin värin alunperin) ja mustaksi vaihtui omasta varastosta löytynyt vanha Nalle.
Ohjeen kirjoittaja varoittaa myös, että jos värit laittaisi väärinpäin (eli kissojen taustavärinä olisi tummempi lanka), niin syntyisi epätoivottava negatiiviefekti ja tulisi kummituskissoja.
Jätin ohjeeseen kuuluvat yksityiskohtien silmukoinnit testauskiireessä tekemättä. Tähän ratkaisuun yllytti nuorin lapseni sanomalla, että nämä ovat ihanammat näin. Mutta enpä tiedä, nyt kun kilpailijoitten neulomia silmukoituja versioita on tullut esittelyyn, niin on kyllä putkahdellut puikoilta niin ihania sini- viher- ja keltasilmäisiä kisuja! Ainoa vaan, että muutenkin jo kirjoneuleena sporttivahvuisesta langasta neulottu sukka tulisi sitten niiltä kohdin vielä paksummaksi, joten taidan kiusauksesta huolimatta tyytyä tähän jo erittäin huomattavaan määrään söpöyttä.
Mallista tekee erikoisen kauniin myös varren takaosan ja jalkapohjan kuviointi. Kuvion pohjaväri vaihtuu hauskasti aina kerroksen puolivälissä.
Kaiken kaikkiaan oli mukavaa ja joutuisaa neulottavaa kirjoneuleesta pitävälle, kuten Lumi Karmitsan mallit yleensäkin. Se joutuisuus ei tosin johdu mallien yksinkertaisuudesta, sillä sitähän ne eivät ole, vaan koukuttavuudesta. :D
keskiviikko 19. helmikuuta 2020
lauantai 15. helmikuuta 2020
Pieni metsäjengi
Tiny Woodland patterns on Mochimochiland-blogin Anna Hrachovecin suunnittelema kokoelma neuleohjeita pienenpieniin metsäneläviin. Nämähän ovat vallan suloisia, joten eipä ihme että 10-vuotias tyttäreni ihastui näihin, vaikka muutoin alkaa jo olla siinä iässä, etteivät lelut ja leikkiminen enää ihan hirveästi kiinnosta. (Tai ainakaan sitä ei tunnusteta.)
Itsekin innostuin näiden tekemisestä, koska onhan ne nyt suloisia ja lisäksi oli kiva saada jotain valmiiksi niin nopeasti. Olen viimeisten parin vuoden aikana virkannut aika paljon leluja, mutta koska tykkään neulomisesta kuitenkin virkkaamista enemmän, niin oli ihana huomata, että neuloenkin voi tehdä kivoja leluja. Minulle neulominen on myös joutuisampaa.
Nämä kaikki ovat syntyneet 1,75 sukkapuikoilla fingering-paksuisesta
langasta. Jämälangoista löytyi kaikki sopivat värit, tosin eivät nämä
kovin hyviä jämälangan-kulutus töitä ole, koska lankaa kului minimaalisia määriä. Mutta voihan eläimiä tehdä enemmän ja ehkä
teenkin.
Ensin syntyi kettu, sitten pöllö ja lopuksi siili. Ja kun eläimet olivat valmiita, niin niille piti rakentaa kotimetsä ja taloja legoista.
Tämä oli erityisen kiva projekti, koska se päätyi yhteiseen tekemiseen, joka varmasti jatkuukin vielä. Kuka sanoi, ettei aikuiset saa leikkiä? :D
Itsekin innostuin näiden tekemisestä, koska onhan ne nyt suloisia ja lisäksi oli kiva saada jotain valmiiksi niin nopeasti. Olen viimeisten parin vuoden aikana virkannut aika paljon leluja, mutta koska tykkään neulomisesta kuitenkin virkkaamista enemmän, niin oli ihana huomata, että neuloenkin voi tehdä kivoja leluja. Minulle neulominen on myös joutuisampaa.
Ensin syntyi kettu, sitten pöllö ja lopuksi siili. Ja kun eläimet olivat valmiita, niin niille piti rakentaa kotimetsä ja taloja legoista.
Tämä oli erityisen kiva projekti, koska se päätyi yhteiseen tekemiseen, joka varmasti jatkuukin vielä. Kuka sanoi, ettei aikuiset saa leikkiä? :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)