Hihat Korsi-kämmekkäiden ohjeella

Eräs ystäväni on jo vuosia puhunut, että tarvitsisi jonkinlaiset irtohihat herkästi käsivarsista ja ranteista palelevana. Olen saattanut niitä moneen kertaan vähän lupaillakin, mutta jotenkin on tuntunut niin vaikealta projektilta, että se on siirtynyt ja siirtynyt...

Nyt ystävällä oli tärkeä merkkipäivä, joten päätin vihdoinkin ryhdistäytyä tässä asiassa. Ja edelleenkin tuntui vaikealta. Mikä lanka, mikä malli - ja ennenkaikkea epävarmuus, että miten saan hihoista niin napakat, että pysyvät kädessä hoikkakätisellä ystävällä.

Onneksi on palveleva lankakauppa lähellä! Lentävän Lapasen Tainan avulla pääsin alkuun. Ensin katsottiin lanka ja päädyttiin Malabrigo Sockiin, joka on vanhastaan suosikkilankojani. Väriksi valitsin sammaleisen vihreän sävyn nimeltä Ivy. (Aivan ihana väri!!!!)

Sitten aloin epätietoisena selailemaan ravelrysta ohjeita, mutta Tainapa kiikuttikin sen suurempia miettimättä eteeni Eiran lankojen ohjelehden bloginumeron (1/14), joka oli auki Korsi kämmekkäitten ohjeen kohdalta. Tämän todella kauniin mallin on suunnitellut Pehmeitä paketteja -blogin Sanna. Siitä lähdin sitten soveltamaan hihoiksi.

Aloitin 2,25mm:n sukkapuikoilla neulomaan molempia hihoja yhtä aikaa ylhäältä alas. Tein alkuun noin 8cm:n matkalle resoria hihan takapuolelle, etupuolella aloitin kuvioinnin heti. Ajattelin että leveä resori edesauttaa hihojen ylhäällä pysymistä. Sen jälkeen jatkoin sileää neulosta hihan takaosassa ja korsi-kuviota edessä. Tein kolme kertaa kavennuksia kuvion molemmin puolin noin kymmenen kuviokerran välein samalla sovitellen. Hihansuuhun tuli resoria vain noin sentin matkalle estämään rullaantumista.

Olin aikonut tehdä hihoista niin pitkät kuin langasta tulee, mutta lopulta kävi niin, että tein niin pitkät kuin ehdin; merkkipäivä oli nimittäin tänään ja hihat valmistuivat eilen illalla.

Jouduin itse kuviin malliksi, kun muitakaan vaihtoehtoja ei ollut tarjolla. Omat käsivarteni ovat lyhyemmät ja pulleammat kuin saajalla, mutta minulle nämä ovat sen verran tiukat, että arvelen niiden kyllä pysyvän käsissä hoikemmallakin. Ja onhan nämä kivan näköiset vaikka vähän makkarallakin.

Näistä tuli ihan älyttömän upeat; ihana lanka ja herkän kaunis malli kohtasivat täydellisesti toisensa. Olen niin ihastunut näihin, että saatan tarvita tämmöiset itsellekin. Ja mikä tärkeintä, niin lahjan saajakin vaikutti tykkäävän.

Muistamista kerrakseen

Toinen Tour De Sockin etappi alkoi viime viikonloppuna, kun ohje julkaistiin yhdeltä sunnuntain vastaisena yönä. Valvoin ohjeen ilmestymiseen asti, koska halusin nähdä mitä on tulossa, mutta en sentään aloittanut neulomista yötä vasten.

Aika monimutkaisen näköistä kiemurteluahan siellä oli vastassa tällä kertaa. Upean mallin nimi on I remembered it again ja se on yhdysvaltalaisen Heidin Nickin käsialaa.

Osa suomalaisista teki taas uskomattomia nopeusennätyksiä ja neuloivat nämä sukat vain vähän päälle kymmeneen tuntiin. Taisi olla 12 suomalaista maalissa ennen ensimmäistä muun maalaista. Ja siellä joukossa oli meidän joukkueen oma Annu kahdeksantena. Aivan loistavaa, onnittelut!

Itse etenin huomattavasti rauhallisempaan tahtiin. Sain sukat valmiiksi keskiviikkona - enkä osaa tätäkään suoritusta pitää kauhean hitaana, vaikka tulinkin kilpailussa vasta sijalle 111. Malli on kuitenkin todella monimutkainen ja siinä on monta kaavioita joiden seuraaminen vaati jatkuvaa tarkkaavaisuutta. Erilaisia kuvasymbolejakin oli kaaviossa 14 erilaista, joten kesti aikansa ennen kuin niistä edes useimmin esiintyvät oppi ulkoa.

Neuloin sukat viljankeltaisesta Sisusta. Varressa käytin 2,5mm:n sukkapuikkoja ja teräosassa vaihdoin 2 mm:n puikkoihin, sillä pelkäsin että terästä tulee kauhean pitkä. 

Lopuksi vielä muistan tiedottaa, että kolmivuotisarvonnassa satunnaisgeneraattori arpoi voittajaksi Lankakeijun ja paketti on jo lähtenyt matkaan. Kiitos kaikille osallistujille ja onnittelut Lankakeijulle! :)

Mustikkapiirakan väriset sukat

Sukkakilpailun kahden ensimmäisen etapin väliin jäi aikaa melkein viikko, joten päätin pitää kisakuntoa yllä neulomalla välissäkin sukat. Tai oikeastaan en päättänyt; teki vaan mieli neuloa sukkia.

Iinu-blogin Mustaherukkasukat ovat houkutelleet jo pitkään ja nyt löysin niihin sopivan värisen kerän omasta lankavarastosta. Tykkään Iinun harmaasävyisistä raidoista, mutta itse en löytänyt sopivia harmaita tähän hätään, niinpä korvasin ne lilan eri sävyillä.

Väriyhdistelmästä tuli niin täydellisesti mustikkapiirakan värinen, että nimesin omat sukkani mustikkasukiksi mustaherukoiden sijaan. Ja päädyin myös heti leipomaan mustikkapiirakkaa...

Lankoina Novitan Nallea väreissä tumma kanerva ja meleerattu beige sekä Woolia vaaleana ja tummana lilana. Puikkoina tavalliset bambuiset sukkapuikot kokoa 3m.

Kiertäen ja kaartaen

Tour De Sock kilpailu alkoi täydellä tohinalla keskiviikkona iltapäivällä. Joukko kilpailijoita kokoontui neulekahvila Lentävään Lapaseen aloittamaan kisasukkia ja pähkäilemään yhdessä vastajulkaistua ohjetta. Meitä on tänä vuonna neljä Lentävän Lapasen yhteen kokoamaa neulovaa joukkuetta - Ainon Lapaset, Ainon Rasat, Ainon Tumput ja Ainon Vanttuut. Itse kisaan Ainon Lapasissa. 

Kisan ensimmäisen ohjeen nimi on Twists and Turns ja sen on suunnitellut amerikkalainen Adrienne Fong. Kauniit pitsisukat saivat tarttumaan innolla puikkoihin. Koska pidin mallista, niin valitsi langaksi ihanan, pitkään marinoidun Wollmeise Twin-kerän upean syvissä sini-vihreän sävyissä.
Mitään erikoista tai vaikeaa ei ollut ensimmäisellä etapilla tiedossa. Sukat aloitettiin varresta ja edettiin tavanomaisen kantapään kautta kärkeen samalla pitsikaaviota toistellen.

Ainoa hankala kohta oli kiilakavennuksissa, jossa ongelmaa aiheutti epäselvästi kirjoitettu ohje. Mutta yhdessä pähkäilemällä sekin selvisi. Sen sijaan kokomitoitukseen olen varsin tyytymätön - kuvissa suloiset pitsisukat ovat mieheni jaloissa, sillä s-koon sukille tuli pakollisten kuviontoistojen vuoksi mittaa koon 42/43 verran. Siinä kohtaa meinasi iskeä motivaation puute, kun huomasin, miten pitkät näistä tulee. Mutta hetken harmiteltuani päätin, että teen sukat kisakriteerien mukaisiksi ja korjaan myöhemmin omaan jalkaan sopiviksi.

Suomalaisten voittokulku on näissä kisoissa jälleen kerran riemastuttavaa seurattavaa. Viisi ensimmäistä maaliin päässyttä oli suomalaisia ja ajat olivat ekoilla valmistuneilla sukkapareilla uskomattomasti alle 12 tuntia!

Meidän tiimistä ensimmäinen oli viime vuodenkin pistekuningatar, Villasukkavuoden Marjaana sijalla 22. Toiseksi tullut Annu oli sijalla 33 ja itse tulin sijalle 88. Siihen väliin mahtui muutama muukin Lapasen muista joukkueista.

Kisaan kuuluu myös sukkien valokuvauskilpailu, jossa viime vuonna pärjäsin siinä mielessä melko hyvin, että kuvani valittiin kolme kertaa voitto-äänestykseen. Nyt stailasin kuvat vähän leikkimielellä käyttäen kuvausrekvisiittana Ikean kala-sorminukkeja, koska sukkien aaltomainen kuviointi ja sini-vihertävä väri toivat mieleen meren. Ylempi kalakuva on oma stailaukseni ja alempi on 7-vuotiaan tyttäreni, jonka mielestä minun sommittelussani oli parantamisen varaa.

Sukat tasona poikittain

Olen neulonut elämäni aikana monta sataa sukkaa. Varresta varpaisiin, varpaista varteen, sukkapuikoilla ja magic loopilla, kirjoneuleella ja kuvioneuleella. Mutta nyt oli ensimmäinen kerta kun neuloin sukat tasona ja poikittain.

Malli on Garnstudiolta. Iskin silmäni malliin jo kauan aikaa sitten. Lähinnä mielenkiinnosta, että miten ne sukat oikein poikittain tehden saadaan muodostumaan. Ja onhan nämä ihan kivan näköisetkin, etenkin tuommoisesta pätkävärjätystä langasta.

Malli tuli uudestaan mieleen, kun sain keväällä Prymiltä näytepaketin Regian lankoja ja niiden joukossa oli myös tämä Arne ja Carlos -kerä. Ajattelin heti, että lanka sopii tähän malliin kuin nenä päähän.

Koska minulla ei ollut oikein mitään käsitystä siitä, mitä olin tekemässä, niin lähdin vain seuraamaan ohjetta. Kantapäätä muotoiltiin alussa kaventamalla ja lopussa leventämällä. Säären yläosaa muotoiltiin leveämmäksi ja varpaiden osiota kapeammaksi lyhennetyillä kerroksilla. Ja ihan sukan muotoinen siitä tuli ja yllättävän hyvin istuvakin - tosin liian iso itselleni, koska sukkaa oli mahdoton sovittaa ennen kuin valmiina, joten kokoakin oli mahdotonta arvioida.

Kaikkein rasittavin vaihe oli tasaisen kappaleen yhdistäminen sukaksi. Ohjeessa se oli neuvottu tekemään tavalla, joka ainakin minun mielestäni olisi ollut mahdoton, joten päädyin silmukoimaan puoliskot yhteen neuloen. Tätä tapaa ohjeessakin lienee tarkoitetun, mutta alussa olisi pitänyt muistaa neuvoa luomaan aloitussilmukat apulangalle. Koska niin ei oltu neuvottu, niin jouduin purkamaan molempien sukkien aloituskerroksen takaisin puikolle.

Rehellisyyden nimissä 120 silmukkaa pitkä pätkä kyökkipistoja (x2) meinasi alkuvaiheessa viedä uskon koko projektiin, mutta lopussa kiitos seisoo; en usko, että enää koskaan tarvitsen ohjetta silmukoimiseen, niin hyvin se tämän rupeaman jälkeen jäi selkärankaan.

Päiväretki Helsinkiin

Tällä viikolla teimme kesälomaretken Helsinkiin. Ei meillä sinne kamalan pitkä matka ole, mutta ei kuitenkaan tule kovin usein käytyä. Retkikohteiksi valittiin Kiasma ja Kissakahvila. Täytyy oikein suositella, että molemmat kohteet olivat todella kivat ja sopivat kaiken ikäisille; neljän naisen seurueemme ikähaarukka oli 7~20~40~70 ja kaikki tykättiin.

Kiasmaan keksimme mennä, kun olin lukenut Hupsistarallaa-blogista, että tällä hetkellä siellä on hyvin lapsille sopivia näyttelyitä. En ole itsekään käynyt Kiasmassa aiemmin. Nyt oli hyvä aika käydä, sillä kaikki näyttelyt olivat mielenkiintoisia.

Etelä-Korealaisen Choi Jeong Hwan erilaisista materiaaleista (esim. muovipurkeista) rakennetut installaatiot olivat vaikuttavia ja hauskoja. Lapsen mielestä erityisen hauskaa oli se, että installaatioiden lähelle, sekaan ja sisälle sai mennä.

Omasta mielestäni hienointa oli Ernesto Neton tilataide, joka kiinnosti siksikin, että iso osa siitä oli tehty virkkaamalla tai muuten tekstiiliä hyödyntäen käsityönä

Vaikuttavin oli ehkä tämä kokonaan virkkaamalla tehty huone, jonne pääsi sisälle oleilemaan ja ihmettelemään unenomaista tunnelmaa.

Lapsi hyppeli lumoutuneena ympäriinsä virkattuja "mättäitä" pitkin. Huoneessa oli myös rytmisoittimia ja kitara, joita sai soittaa.

Alemman kuvan yksityiskohta on saman taiteilijan suuren seinän kokoisesta teoksesta, joka on toteutettu matonkuteen tyyppisestä langasta muotoilemalla.
Kun lanka on itselle tuttu ja läheinen materiaali, niin pakostikin tuli miettineeksi, miten valtavasti vaivaa ja aikaa näitten kaikkien tekemiseen on kulunut!

Lapsi oli tohkeissaan tästä Jaakko Niemelän tilataideteoksesta, jossa kokonainen huone oli lavastettu siten, kuin katto romahtaisi. Hän ehti huoneeseen ennen minua ja tuli jo ovelta esittelemään, että tämä on sitten taideteos. Jännittävä tunnelma kieltämättä.

Toinen retkikohteemme oli Kissakahvila, jonne pienempi tytär on hinkunut päästä siitä asti kun kuuli paikasta. Ikäraja on 7 vuotta, joten pitkään ei tätä retkeä olisi vielä ollut mahdollista toteuttaakaan. Paikat oli varattu etukäteen, koska olimme kuulleet että kahvila on melkoisen suosittu paikka. Eikä ihme, sillä onhan siinä nyt jotain ihan hupaisan ihastuttavaa nauttia kahvia ja kakkupalaa kissojen temmeltäessä ympärillä.

Seurueen pienin jäsen leikki kissojen kanssa antaumuksella, hyvä että malttoi välillä käydä suklaakakkunsa syömässä. Me muut tyydyimme katselemaan niiden touhuja etäämmältä, mutta pääsimme myös nauttimaan niiden läheisyydestä, sillä ne olivat kiinnostuneita kahvilan vieraista ja tulivat tervehtimään meitä pöytään. 

Tunnelma oli ajoittain melko riehakaskin kissojen leikkiessä ja temppuillessa, mutta kuvista tuli näin uneliaita, koska kaivoin kameran esille vasta lähtiessä, jolloin kissat olivat juuri vetäytymässä päiväunille.
Kahvilaan mennessä kannattaa varautua viiden euron kissanhoitomaksuun per henkilö.

Kaiken kaikkiaan meillä oli todella mukava lomapäivä. Joten jos joku juuri miettii mitä tehdä Helsingissä melkeinpä minkä ikäisten vieraiden kanssa tahansa, niin tässä pari hyvää vinkkiä.

Kesän kaunein päivä

Yleensä olen pidättäytynyt blogissa pelkissä käsityöaiheissa, mutta viime päivinä kameraan on tallentunut niin kivoja kuvia meidän kesälomatunnelmista, että päätin jakaa niitä vähän täällä blogissakin.

Mikä olisikaan Suomessa kuumana kesäisenä päivänä parempi paikka kuin aurinkoinen järven ranta? Tekee ihan mieli istahtaa rantakivelle ja vilvoitella jalkoja vedessä...

... ja sitten voi käydä näin: sorsapoikue ui ihan viereen. Tulivat ehkä katsomaan, oliko ne varpaat jotain syötävää...

Tarkkailimme ja kuvasimme sorsaperhettä pitkän aikaa melko läheltä eikä äitisorsa ollut moksiskaan. Lapsen kanssa juteltiin, miksei saa mennä ihan lähelle eikä koskea lintuihin, vaikka ne eivät näyttäneet ihmisiä pelkäävänkään.

Laskimme, että poikasia oli yhteensä yhdeksän. Ja totesimme, että on hyvä, kun ihmisille syntyy vähän vähemmän lapsia kerrallaan.