Accio

Tourin viides sukkapari on nimeltään Accio. Sen on suunnitellut Heidi Nick, jonka kynästä oli myös viime vuotisen kilpailun I Remember it Again -malli. Aikamoista vääntämistä ja kääntämistä taas, ehkä tällä kertaa vähän liikaakin. Moneen suuntaan kiemurtelevien nauhojen ja palmikoiden lisäksi sukkiin neulottiin helmiä. Olisi saanut laittaa vielä useamman värisiä helmiä, mutta itse halusin yksinkertaistaa edes sen yhden seikan minkä voin.

Jotenkin sitä toivoisi, että suunnittelija osaisi valita eri suunnitteluelementtien väliltä. Kierrettä ja pyörrettä kuitenkin riittää ja kärjessä kuvio yllättäen loppuu aika töksähtäen keskellä jalkapöytää. Näissä sukissa parasta onkin takaosa, jossa kuvio ei hajoa moneen eri suuntaan. 

Mutta vaikkei lopputulos nyt omaan silmään mikään tyylikkyyden huipentuma olekaan, niin oli näiden neulomisessa se palkitsevuus, että sai selätettyä hengästyttävän monimutkaisen ohjeen - hankalasta haasteesta selviäminen saa toki aina mielen hyväksi.

Neulomisnautintoa lisäsi ihana lanka, joka on Rva Silmusolmun käsinvärjättyä Villa Sukkista värissä meirami. Helmet on niitä samoja, joita käytin edellisen postauksen Ruusujuuri -sukissa. Itseasiassa nyt pienen ajan kuluttua hengästyttävän tuntuisesta neulomisprosessista sukat näyttävät jopa ihan hyviltä ja paljolti kiitos siitä kuuluu juuri langalle.

Tour De Sockin viides etappi jäi osaltani viimeiseksi ja niin monen muunkin osalta. Jos nyt laskin oikein, niin vain 35 osallistujaa yli tuhannesta sai kuudennen etapin sukat valmiiksi määräajassa. Aika moni ei edes aloittanut koko sukkia, sen verran vaivalloiset ja rumat sukat oli kyseessä. (Joko vaivalloiset tai rumat olisivat vielä menetelleet, mutta molemmat yhdessä oli liikaa.) Itse kuuluin tähän valtajoukkoon, jolla Tourin tunnelma lopahti viimeisellä etapilla. Lentävän Lapasen tiimissä on kuitenkin monia, joilta viimeisetkin sukat syntyivät, joten ylpeänä siipeilijänä kuulun tähän joukkueeseen.

Mosaic Marbles

Tour De Sockin neljännen etapin sukat ovat nimeltään Mosaic Marbles Socks. Suunnittelija on edellisiltä Tour-vuosilta tuttu Kirsten Hall, jonka malleista olen tykännyt hurjasti joka vuosi; toissa vuoden Far Into the Forest ja viime vuoden Diamondback Socks olivat saman suunnittelijan käsialaa. Malleissa on kauniin ulkonäön lisäksi viehättänyt juuri se haasteellisuus, että aina on tarjoiltu jokin uusi ja erilainen tekniikka tai rakenne.

Tänä vuonna sukka oli rakenteeltaan oikeastaan ihan perussukka ylhäältä alas neulottuna ja tavallisella kantapäällä. Mutta kuvio toteutettiin mosaiikkitekniikalla, jota olen halunnut päästä opettelemaan. Aika hauska tekniikka tämä olikin. Ainakin pitäisi kaikkien kirjoneulekammoisten tämä opetella, sillä tässä neulotaan jokainen kerros vain yhdellä värillä kerrallaan.

Jotenkin vaivaton ja loogisesti etenevä kuvio kun sen oppi ja sukat syntyivätkin melko joutuisasti, osittain automatka-käsityönä.

Pidän lopputuloksesta paljon. Aika isot näistä tuli Tourin minimivaatimuksilla, mutta jonkun jalkaan varmasti sopivat.

Langat ovat Dropsin Fabelia vaalean harmaana ja smaragdinvärisenä liukuvärjättynä.

Päättämättömyyttä

Tour De Sockin kolmas etappi tarjosi ohjeen nimeltä Indecisions. Nimi viittaa päättämättömyyteen ja suunnittelija Adrienne Fong kertookin mallin esittelyssä, että malliin on yhdistelty niin monia suunnitteluelementtejä juuri siksi, ettei ole osattu päättää niiden väliltä. Pitsit ja palmikot on laitettu samaan sukkaan ja suunnittelijan omat ohjeeseen kuvatut sukat oli vielä tehty kirjavalla langalla, mikä teki vaikutelmasta vielä sekavamman.

Ensivaikutelmani ohjeen ilmestyttyä oli, että jätän tämän etapin väliin. Sekava ja kirjavalla langalla toteutettu malli ei vaan napannut. Sitten näin parit muut samalla ohjeella testineulotut sukat, joissa oli käytetty yksiväristä lankaa ja mieleni muuttui. Malli on edelleenkin mielestäni melko sekava ja ohje oli erityisen sekavasti kirjoitettu, mutta yksivärisinä ja kauniista langasta toteutettuna sukista tuli kuitenkin ihan nätit.

Tällä etapilla oli tarjolla lisäpiste, jos teki sukansuulle joustinreunan sijaan nirkkoreunan ja tavallisen kantapään sijaan pitsineuleisen kantapään. Tein sitten molemmat. Tykkään erityisesti tuosta kantapäästä.

Lankana sukissa on Handun Gimalle (gimallus ei valitettavasti oikein kuvissa erotu). Lanka onkin näissä sukissa parasta. Hieno lanka saa vähän vähemmänkin mieluisan mallin muuttumaan siedettäväksi ja jopa kauniiksi. Koitan muistaa tämän jatkossa.

Kantelettaret

Tour De Sockin toinen etappi tarjosi ihanan yllätyksen. Koska yhdet Tiina Kuun suunnittelemat sukat (Prihat) oli neulottu jo lämmittelykierroksella, niin en osannut odottaa että varsinaisessa kisassa saadaan vielä maistaa samaa herkkua. Niinpä Tourin kakkosetapin julkistaminen herätti ihastuneen reaktion. Ei vain siksi, että kyseessä on ehdottomasti yksi lempisuunnittelijoistani, vaan myös koska juuri tämä nimenomainen malli on ihan tavattoman kaunis.

Langaksi valitsin Novitan ohuen Venla-sukkalangan - sukat tuntuivat vaativan sammaleisen havumetsän vihreyttä. Tummempi vihreä ja valkoinen ovat Regian 4-säikeistä sukkalankaa.

Mallin nimi on Kanteletar ja se jatkaa Tiinan suunnittelemien perinnesukkamallien sarjaa. Tykkään todella paljon tämän sarjan kaikista sukista; näissä ei ole lähdetty toistamaan vanhaa, vaan perinteet on tuotu tähän päivään.

Kantelettarissakin on perinteisen kuvion lisäksi ihan uuttakin jujua. Ainakin Latvialaiset palmikot tulivat minulle ihan uutena. Kantapään rakenne on mielenkiintoinen, hyvin istuva ja hauskan näköinenkin. Sukansuun taitereuna on entuudestaan tuttu Tiinan lapasmalleista, mutta hyvin se sukanvarteenkin istuu. Kuvioiden väliin jäävän osion "raidat" muodostettiin nostetuin silmukoin.

Ei siitä pääse yli eikä ympäri, että kirjoneule vaan on se mulle rakkain neulonta-juttu. En voi kuvitella, että vastaan tulisi näissä kisoissa enää toista näin mieluista mallia. Mutta kisa jatkuu ja tänään on aloitettu jo kolmosetapin sukat. Siitä sitten lisää myöhemmin. :)

Liekehtivät evät

Kansainvälinen sukanneulontakilpailu Tour De Sock alkoi viime lauantaina. Iso osa Lentävän Lapasen joukkueesta starttasi mukavasti yhdessä neuloen. Ensimmäinen ohje on nimeltään Fins eli evät ja hain eviähän sukan kuviot muistuttavatkin, kuten myös reunuksen sakarat.

Oma lankavalintani ei ollut näihin sukkiin paras mahdollinen. Olin ottanut vain kaksi lankavaihtoehtoa mukaan yhteisaloitukseen ja päättänyt, että jos malli on tylsä, niin en tuhlaa siihen sitä ihanampaa lankaa. No, tämä malli nyt oli mielestäni vähän tylsähköstä päästä, joten valitsin langaksi rusehtavan oranssin Fabelin. Tai siltä se ainakin ostohetkellä oli vaikuttanut, mutta kotona jatkaessani sukkien neulontaa väri alkoi epäilyttävästi muistuttaa enemmän oranssihtavaa ruskeaa.

Välttääkseni täysin ruskeaa vaikutelmaa tein kantapäästä rusehtavan punaisen (tässä mallissa oli erikseen mainittu, että kantapään saa tehdä eri värillä). Jälkikäteen ajateltuna ei ehkä fiksuin veto, mutta tulipahan ainakin tulisen näköiset sukat. Kuviotkin muistuttavat tässä väriyhdistelmässä  enemmän liehuvia tulenlieskoja kuin niitä eviä.

Mallissa mielenkiintoisinta oli kantapää, joka neulottiin varpaista aloitetun sukan jalkaterän jälkeen apulangalla eroteltuna ja sen jälkeen poimittiin vartta varten silmukat kuten yleensä tehtäisiin jälkeenpäin lisättyyn kantapäähän. Erikoinen ja hauska ratkaisu. Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta on varrensuun kolmioreunus, joka kruunaa kokonaisuuden. Lopulta en tiedä, miksi pidin mallia ensin niin tylsänä; ihan kiva mallihan tämä on ja olisi voinut olla sen ihanuuslangankin arvoinen, mutta se jäi nyt odottamaan Tourin seuraavia etappeja.

Lämmittelyä Tourille

Pitihän se tänäkin kesänä ilmoittautua mukaan Tour De Sockiin, leikkimieliseen sukanneulontakilpailuun, jossa kisataan neulomisnopeudesta ja samalla kerätään rahaa hyväntekeväisyyteen. Osallistujia on eri puolilta maailmaa lukuisista eri maista ja mikä kilpailusta tekee niin kutkuttavan on se, että muutamana viime vuotena suomalaiset ovat peitonneet muut maat mennen tullen.

Kahden edellisen vuoden tapaan kisaan tänäkin vuonna Lentävän Lapasen joukkueessa. Oman neulontasuorituksen lisäksi kisasta tekee niin hauskan tämä paikallinen yhteishengen nostatus, joukkuekavereiden kannustus ja (leikkimielinen) painostus. Joukkuekisaan ovat tervetulleita kaikki, vaikka omat tavoitteet eivät olisikaan korkealla. Ketään ei ole jätetty porukan ulkopuolelle, vaikka valmiiksi ei olisi saanut yhtään sukkaparia.

Edellisinä vuosina Tourille on lähdetty heti kesäkuun alussa, nyt ensimmäistä kilpailuohjetta saadaan odotella heinäkuun puoleen väliin. Siksi meille malttamattomille ilmoittautujille oli tällä kertaa tarjolla lämmittelyohje, suomalaisen Tiina Kuun suunnittelema Priha. Kaunista ja tyylikästä, taattua Tiinaa. Sopivasti helppoa neulottavaa, ainakin tällaiselle vannoutuneelle kirjoneulefanille.

Nämä sai vielä neuloa kaikessa rauhassa, varsinaisessa kisassa on sitten kymmenen päivää aikaa neuloa toinen toistaan haasteellisempia ohjeita. Kyllä nyt alkaa jo kilpailuvietti kummasti nostaa päätään, vaikka yhtään ei pitänyt tosissaan olla tällä kertaa!

Vihreä lanka on Regian nelisäikeistä, jonka olen saanut maahantuojalta blogilahjana. Vaalea harmaa on Hjertegarnin Basicia. Puikkoina tavalliset metalliset sukkapuikot koossa 2mm.

Pirkkosukissa lapaskirjan avajaisissa

Vähän reilu viikko sitten iski päähän hullu ajatus, että teenpäs seuraavaksi perjantaiksi uudet kirjoneulepolvarit Puikkomaisterin lapaskirjan julkkareihin - Puikkomaisterin suunnittelemalla mallilla tietenkin, sillä ajattelin, että suunnittelijoista on mukavaa nähdä omia mallejaan toteutettuna ja käytössä.

Kirjan julkistamistahan on juhlistettu kaksillakin eri julkkareilla. Itse en valitettavasti päässyt muun menon vuoksi ensimmäsiin julkkareihin Nicolai II -laivalle, mutta onneksi Lentävässä Lapasessa juhlittiin kirjaa vielä lisää.

Pirkko-sukat on olleet tehtävien jonossani jo kauan ja tässä samallahan kuittaantui Suuri käsityökirjahaastekin Puikkomaisterin sukkakirjan osalta. Pirkot on kirjassa tehty säärystimiksi, mutta sanallisessa ohjeessa on neuvottu myös sukka-vaihtoehto. Päätin tehdä sukat, koska en säärystimiä yleensä kauheasti tule käyttäneeksi.

Neuloin sukkia jossain vaiheessa Lentävässä Lapasessa, jolloin Taina opasti, että tuollaisia sukkia pitää sitten käyttää pikkukenkien kanssa. Niinpä tein jalkaterät ilman kirjoneuleraitoja, näinpä mahtuivat ohuet villasukat pikkukenkiin. Ja minimekko on tietysti must näin koreiden sukkien kanssa!

Lämpimässä perjantai-illassa juhlittiin uutta lapaskirjaa ja samalla avattiin tämän vuoden Tour De Sock -sukkien näyttely. Pääsin poseeraamaan Puikkiksen eli Tiina Kaarelan kanssa oikein kunnon fani-kuvaan, jännittynyt ilmehän kuuluu silloin asiaan. Oikeasti tunnelma ei ollut kyllä yhtään jännittynyt vaan ilta oli oikein rento ja mukava. Minä esittelen kuvassa Lapaskirjaa ja Tiina Sukkakirjaa.

Uunituoreen kirjan lisäksi Tiinalla oli esiteltävänä kolme paria Eva-kämmekkäitä, jotka oli neulonut yksi Lapasen vakikävijöistä, Eva Roos-Rautakorpi. Aivan mahtavia taidonnäytteitä! Haluaisin tämän persoonallisen ja kauniin mallin myös toteuttaa jossain vaiheessa, mutta mahdanko osata...

TDS-sukat oli järjestetty näyttelyä varten värien mukaan ja kokonaisuus näytti tosi hienolta!

Sain Lapaskirjan arvostelukappaleen Moreenilta postitse jo alkuviikosta, joten olen ehtinyt selailemaan sitä ihastuneena ees ja taas jo pari päivää. Aloitin ensimmäiseksi työksi Lapaskirjasta afrikkalaisvaikutteisia Jaana-kämmekkäitä ja monta muutakin mallia meni heti jonoon.

Kiitos kivasta illasta Tiinalle, Lapasen emännille Tainalle ja Tarjalle sekä kaikille muillekin Lapasen kävijöille! Kiitän myös Moreenia mahtavista käsityökirjoista ja odotan jo innolla seuraavaa jatko-osaa!

Pirkkosukkien kuvat ovat mainion Villasukkavuoden Marjaana Hakkaraisen ottamia, kiitokset kuvausavusta Marjaanalle!

Vähän nuotin vierestä

Jos olette odottaneet täältä Tour De Sockin vitos- ja kutosetapin sukkien esittelyä, niin joudutte pettymään. Olin kyllä aikeissa tehdä molemmat etapit, mutta en innostunut malleista yhtään.

Vitosetapin sukat, Six Tastes, ovat sinänsä ihan hienon näköiset, mutta kuviot toteutetaan mosaiikkineuleena, jolla ainakin minun käsialallani syntyi suttuista ja epäselvää kuviota ja joka lisäksi on tekniikkana melkoisen hidas. Suttuisuus häiritsi silmääni sen verran, että purin koko sukan parin kuvion toiston jälkeen ja päätin jättää koko etapin sikseen...

... kunnes näin kuvat TiiQ:n kirjoneuleversioista. Päätinkin sitten aloittaa alusta, mutta ohjetta vain viitteellisesti seuraten. Erityisesti näissä sukissa kiinnosti hauska tapa toteuttaa kantapää niin, että kirjoneuleraita jatkuu katkeamattomana koko kantapään yli.

Sukista tuli kyllä kivat näin kirjoneuleena toteutettuna. Valitsin langaksi Novitan Pikkusiskoa, koska alkuvaiheessa oli mallia kohtaan sellainen fiilis, etten viitsi uhrata näihin mitään parempaa lankaa. Nyt jälkikäteen ajatellen näistä olisi voinut tulla vielä kivemmat jollain toisella langalla, sillä onhan tuo Pikkusisko nyt vähän tuommoista - no, keinokuituisemman oloista, kuin jotkut toiset sukkalangat.

Siltikin olen näihin sukkiin tyytyväinen. Ornamenttikuviosta tulee mieleen leppäkertut, varmaankin väreistä johtuen. Ja edelleenkin tykkään tuosta kantapäästä, se on jotenkin hienosti osa kokonaisuutta eri tavalla kuin sukissa yleensä.

Tulen laulu

Etukäteen oli tiedossa, että neljännellä Tour De Sock -etapilla tarvitaan helmiä. Olin jo kauan aikaa sitten ostanut rasiallisen pieniä mustia helmiä ajatuksella, että ne sopivat sitten hyvin yhteen minkä värisen langan kanssa tahansa. Päivällä ennen neljännen ohjeen ilmestymistä kävin ostamassa mustien helmien kaveriksi ärtsyn pinkkiä Louhittaren Luolan Väinämöistä.

Kun ohje ilmestyi perjantai-iltana, niin se ei yhtään näyttänytkään musta-pinkiltä ohjeelta. Malli on Sarah Bordelonin A Song of Beads & Lace. Nimestä tuli voimakas mielleyhtymä Game of Thrones -tv-sarjan pohjalla olevan kirjasarjan nimeen, A Song of Ice and Fire, Tulen ja jään laulu. (Uskoisin että mielleyhtymä on suunnittelijan tarkoittama, sillä koko TDS-kilpailussa on tänä vuonna ollut paljon Game of Thrones -teemaa.) Näin sukat sieluni silmissä joko jään tai tulen värisinä.

Aloitin kuitenkin neulomaan mallia pinkillä langalla, kun se lanka oli kerran tullut hankituksi. Kunnes tulin ensimmäisen helmen kohdalle. Totesin, että olin epähuomiossa ostanut aivan liian pieniä helmiä eikä lanka mitenkään mennyt helmen reiästä läpi. Kaivelin esille viime vuoden helmisukista jääneet tumman vihreät helmet todetakseni, etteivät ne käy yksiin pinkin langan kanssa.

Tässä vaiheessa luovutin pinkin suhteen ja suuntasin uudestaan lankakauppaan. Hyllystä pomppasi syliin oranssi Handun perussukkis, joka vastasi alkuperäistä ajatustani tulen värisistä sukista. Oli paljon kivempi aloittaa neulominen uudestaan sellaisella langalla, joka tuntui omasta mielestä malliin sopivalta. Tykkään myös oranssin ja vihreän keskinäisestä kontrastista.

Mallissa oli taas muutamia uusia juttuja, mutta rakenteeltaan tämä oli aika perus-pitsisukka varresta varpaisiin ja tavanomaisella lappu-kantapäällä. Helmiä sukkapariin tuli inhimilliset 178 kappletta, kun viime vuotisissa helmisukissa niitä oli 440.

Lopputulos on oikein nätti ja kiva. En vaan oikein tiedä kannattaako näitä pitää itsellä, kun en ole viime vuotisiakaan helmisukkia raaskinnut käyttää vielä kertaakaan...

Psykedeelisiä vinoneliöitä

Tour De Sockin kolmas etappi aiheutti ilmestyessään melkoiset säväykset. Toisaalta ne säväykset sanoivat, että hui miten vaikean näköinen malli, mutta toisaalta taas että oi miten mielenkiintoinen toteutustapa ja iik miten ihanan näköiset sukat. Malli on Kirsten Hallin Diamondback Socks.

Aloitin sukat kaksi päivää myöhässä, koska etapin alkaessa oli juuri Korsi-hihojen teko kesken ja ne oli pakko saada valmiiksi tiettyyn päivään mennessä. Luotin kuitenkin, että saan siitä huolimatta nämä sukat tavoitteen mukaisesti määräajassa valmiiksi, joten aloitin neulomisen kaikessa rauhassa siinä vaiheessa, kun moni oli jo maalissa. Myöhäisestä aloituksesta oli se hyöty, että ehdin ennen aloitusta lueskella toisten kokemuksia mallin neulomisesta ja siihen liittyvistä kompastuskivistä, joita osasin sitten toisten kokemusten perusteella välttää.

Ensin aloitin iloisen värisellä raitalangalla - ja parin ensimmäisen mallikerran jälkeen totesin, että lanka ei sovi malliin. Vinoneliöistä tulee hauskasti moniväriset ja selkeästi erottuvat nimenomaan lyhyin pätkin pätkävärjätystä langasta tehtynä. Niinpä vaihdoin siihen ainoaan toiseen lankaan, joka sattui olemaan mukana mökillä juhannuksen vietossa. Tällä kertaa tuli täysosuma - lanka on kuin tehty tähän malliin.

Lanka on Superba Bamboo Superwash, jossa on 50% villaa, 25% bambua ja 25% polyamidia. Ostin sen lankamaailman blogitapaamisesta ja olen ollut kovin kiinnostunut, millaiset tulee (osittain) bambuisista sukista. Lanka on tavallista villalankaa kiiltävämpää ja liukkaampaa, mutta neulomisominaisuuksiltaan se ei poikkea juurikaan tavallisesta sukkalangasta. Jalassa sukat tuntuvat sopivan napakoilta, vaikka pelkäsin bambun tekevän neuleesta lörpön. Ja mikä miellyttävintä, nämä tuntuvat tavallisia villasukkia vilpoisemmilta, eli taisin saada kaipaamani kesäsukat.

Sukka rakentuu yksi kerrallaan neulotuista vinoneliöistä. Kantapään rakenne on omanlaisensa ja istuu jalkaan oikein mukavasti. Ohje sisälsi 16 sivua ja joka ikinen yksityiskohta oli tarkasti selitetty. Jotkut kokivat ohjeen pituuden ja seikkaperäisyyden ärsyttävänä, mutta itse pidin siitä, että kaikki oli kirjoitettu auki alusta loppuun. Uusia asioita tuli niin paljon, että selkeät ohjeet tulivat tarpeeseen. Erikoisimmat symbolit oli neuvottu kuvallisin ohjein. Tarvitsi vain keskittyä ja luottaa ohjeeseen ja olla miettimättä liikoja, niin homma eteni.

Mitäs näistä muuta osaisin sanoa - tykkään! :D

Muistamista kerrakseen

Toinen Tour De Sockin etappi alkoi viime viikonloppuna, kun ohje julkaistiin yhdeltä sunnuntain vastaisena yönä. Valvoin ohjeen ilmestymiseen asti, koska halusin nähdä mitä on tulossa, mutta en sentään aloittanut neulomista yötä vasten.

Aika monimutkaisen näköistä kiemurteluahan siellä oli vastassa tällä kertaa. Upean mallin nimi on I remembered it again ja se on yhdysvaltalaisen Heidin Nickin käsialaa.

Osa suomalaisista teki taas uskomattomia nopeusennätyksiä ja neuloivat nämä sukat vain vähän päälle kymmeneen tuntiin. Taisi olla 12 suomalaista maalissa ennen ensimmäistä muun maalaista. Ja siellä joukossa oli meidän joukkueen oma Annu kahdeksantena. Aivan loistavaa, onnittelut!

Itse etenin huomattavasti rauhallisempaan tahtiin. Sain sukat valmiiksi keskiviikkona - enkä osaa tätäkään suoritusta pitää kauhean hitaana, vaikka tulinkin kilpailussa vasta sijalle 111. Malli on kuitenkin todella monimutkainen ja siinä on monta kaavioita joiden seuraaminen vaati jatkuvaa tarkkaavaisuutta. Erilaisia kuvasymbolejakin oli kaaviossa 14 erilaista, joten kesti aikansa ennen kuin niistä edes useimmin esiintyvät oppi ulkoa.

Neuloin sukat viljankeltaisesta Sisusta. Varressa käytin 2,5mm:n sukkapuikkoja ja teräosassa vaihdoin 2 mm:n puikkoihin, sillä pelkäsin että terästä tulee kauhean pitkä. 

Lopuksi vielä muistan tiedottaa, että kolmivuotisarvonnassa satunnaisgeneraattori arpoi voittajaksi Lankakeijun ja paketti on jo lähtenyt matkaan. Kiitos kaikille osallistujille ja onnittelut Lankakeijulle! :)

Kiertäen ja kaartaen

Tour De Sock kilpailu alkoi täydellä tohinalla keskiviikkona iltapäivällä. Joukko kilpailijoita kokoontui neulekahvila Lentävään Lapaseen aloittamaan kisasukkia ja pähkäilemään yhdessä vastajulkaistua ohjetta. Meitä on tänä vuonna neljä Lentävän Lapasen yhteen kokoamaa neulovaa joukkuetta - Ainon Lapaset, Ainon Rasat, Ainon Tumput ja Ainon Vanttuut. Itse kisaan Ainon Lapasissa. 

Kisan ensimmäisen ohjeen nimi on Twists and Turns ja sen on suunnitellut amerikkalainen Adrienne Fong. Kauniit pitsisukat saivat tarttumaan innolla puikkoihin. Koska pidin mallista, niin valitsi langaksi ihanan, pitkään marinoidun Wollmeise Twin-kerän upean syvissä sini-vihreän sävyissä.
Mitään erikoista tai vaikeaa ei ollut ensimmäisellä etapilla tiedossa. Sukat aloitettiin varresta ja edettiin tavanomaisen kantapään kautta kärkeen samalla pitsikaaviota toistellen.

Ainoa hankala kohta oli kiilakavennuksissa, jossa ongelmaa aiheutti epäselvästi kirjoitettu ohje. Mutta yhdessä pähkäilemällä sekin selvisi. Sen sijaan kokomitoitukseen olen varsin tyytymätön - kuvissa suloiset pitsisukat ovat mieheni jaloissa, sillä s-koon sukille tuli pakollisten kuviontoistojen vuoksi mittaa koon 42/43 verran. Siinä kohtaa meinasi iskeä motivaation puute, kun huomasin, miten pitkät näistä tulee. Mutta hetken harmiteltuani päätin, että teen sukat kisakriteerien mukaisiksi ja korjaan myöhemmin omaan jalkaan sopiviksi.

Suomalaisten voittokulku on näissä kisoissa jälleen kerran riemastuttavaa seurattavaa. Viisi ensimmäistä maaliin päässyttä oli suomalaisia ja ajat olivat ekoilla valmistuneilla sukkapareilla uskomattomasti alle 12 tuntia!

Meidän tiimistä ensimmäinen oli viime vuodenkin pistekuningatar, Villasukkavuoden Marjaana sijalla 22. Toiseksi tullut Annu oli sijalla 33 ja itse tulin sijalle 88. Siihen väliin mahtui muutama muukin Lapasen muista joukkueista.

Kisaan kuuluu myös sukkien valokuvauskilpailu, jossa viime vuonna pärjäsin siinä mielessä melko hyvin, että kuvani valittiin kolme kertaa voitto-äänestykseen. Nyt stailasin kuvat vähän leikkimielellä käyttäen kuvausrekvisiittana Ikean kala-sorminukkeja, koska sukkien aaltomainen kuviointi ja sini-vihertävä väri toivat mieleen meren. Ylempi kalakuva on oma stailaukseni ja alempi on 7-vuotiaan tyttäreni, jonka mielestä minun sommittelussani oli parantamisen varaa.

Valtiattaret

Olen ilmottautunut tänäkin vuonna mukaan Tour De Sockiin, joka alkaa kesäkuun alussa. Kyseessä on leikkimielinen kilpailu, jossa kilpaillaan nopeudesta sukkien neulomisessa kuudella eri etapilla (= kuusi eri ohjetta) ja samalla kerätään rahaa hyväntekeväisyyteen. Olen mukana Lentävän Lapasen joukkueessa, kuten viime vuonnakin.

Jokin aika sitten neulesuunnittelija TiinaQ houkutteli Lapasen joukkuelaisia mukaan Tourin "lämmittelykierrokselle", eli testineulomaan uusinta sukkamalliaan. Malli on tosi kaunis ja olen aina ennenkin tykännyt neuloa Tiinan malleja, joten lähdin mukaan.

Hyvähän se oli saada harjoitusta englanninkielisen ohjeen lukemiseen ja nopeusneulontaan - ainakin nopeuden suhteen harjoitus on selvästi vielä tarpeen, sillä neuloin näitä sukkia kolmisen viikkoa, joka olisi ollut oikealla kilpailukierroksella aivan liian hidas suoritus. Siinä kun on vain kymmenen päivää aikaa per etappi.

Ohje oli taattua TiinaQ-laatua. Selkeää, kaunista, huolellisesti mietittyä. Sukat aloitettiin varpaista ja kantapään levennykset tulivat sukan pohjaan - muistakin TiinaQ:n sukista tuttu ja hyväksi havaittu rakenne. Sen verran rakenne poikkesi perussukista, että piti kyllä seurata tarkkaan ohjetta! Sukansuun päättely tehtiin parsinneulalla. Tämä oli muistaakseni kolmas kerta kun teen tällaisen päättelyn ja tällä kertaa se sujui jo ihan enempiä miettimättä ja tuli ensi yrittämällä sopiva kireys. Harjoittelu kannattaa. :)

Valkoinen lanka on Hjertegarnin Basic -sukkalankaa ja värikäs on Viking Nordlysia, jonka sain Lankamaailmasta lahjaksi blogitapaamisen yhteydessä. Tykkään siitä, että väri liukuu molemmissa sukissa vähän eri tavoin.
Neuloin sukat 2mm:n sukkapuikoilla.

Näistä tuli todella kauniit. Ne ovat itselleni liian isot, kuten kuvistakin voi havaita, joten sain lahjalaatikkoon täytettä.

Kitos Tiinalle, että sain olla mukana testineulomassa! :) Ja muille tiedoksi, että ohje on jossain vaiheessa tulossa saataville maksuttomasti ravelryyn.

Neulomisen ilosta Kodin Pellervossa

Alkusyksystä neulekahvila Lentävän Lapasen naiset järjestivät hemmotteluillan meille Tour De Sock -sukkakisaan Lentävän Lapasen joukkueessa osallistuneille. Illan teemana oli juhlia kunnialla loppuun saatettua kilpailu-urakkaa, elokuun ajan Lapasen näyteikkunaa värittänyttä menestyksekästä sukkanäyttelyä sekä tarjota meille osallistujille hemmottelua yhdessäolon, neulonnan, herkuttelun sekä käsihoitojen muodossa.

Mukaan oli kutsuttu myös  Kodin Pellervon toimittaja ja valokuvaaja, jotka haastattelivat ja kuvasivat meitä pitkin iltaa. Pääosassa oli tietysti Lentävä Lapanen ja sen upeat emännät Taina ja Tarja, jotka ansaitsevat kaiken saamansa hehkutuksen; Lentävä Lapanen on tosiaan enemmän kuin lankakauppa.

Meitä sukkakisalaisiakin kuvatiin ja kyseltiin kokemuksia niin kilpailuun liittyen kuin neulomiseen yleensäkin. Oikein kiva juttu oli kirjoitettu ja sitä koristivat mukavat ja värikkäät kuvat. Valokuvaaja halusi erikseen kuvata vastavalmistuneita Loistavat Niityt sukkiani ja kuva oli näköjään päätynyt lehteenkin. Kiirehdin toimittajalle kertomaan, että ovat Tiina Kaarelan Puikkomaisterin Sukkakirjan ohjeella tehty ja ilahduin, kun tieto löytyi oikein myös tekstistä.

Tämä juttu on mukava tallentaa muistojen albumiin muiden mukavien muistojen kanssa, jotka liittyvät Lentävään Lapaseen ja Tour De Sock-kilpailuun sekä niihin mukaviin ihmisiin, joihin olen näiden kautta tutustunut. :)