Näytetään tekstit, joissa on tunniste Puikkomaisteri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Puikkomaisteri. Näytä kaikki tekstit

tiistai 14. toukokuuta 2019

Leenan sormettomat

Näitä Leenan sormettomia olen suunnitellut tekeväni iät ja ajat, tarkemmin sanottuna vuodesta 2015, jolloin julkaistiin Puikkomaisterin Sukkakirja. Sukkakirja sisältää lukuisien upeiden sukkaohjeiden lisäksi myös yhden sormettomien käsineiden ohjeen.

Kevät sai hurjaksi ja tartuin epätavanomaisiin väreihin. Kuva tosin toistaa värit laimeana pastelliversiona, sillä oikeasti vaaleampi vihreä on ihan kirkas neonvihreä ja punainenkin rehellinen kirkas paloauton punainen.

Olen jättänyt varresta pois ohjeessa olevat lintukuviot, kun en osannut päättää miten päin linnut seisoisivat - käden asennosta riippuenhan ne välillä seisoisivat päällään.


Puikkomaisterin Sukkakirja on edelleen mielestäni yksi upeimmista koskaan ilmestyneistä käsityökirjoista ja taitaapa myös olla kirja, jonka malleja olen neulonut kaikkein eniten.

torstai 7. maaliskuuta 2019

Kärhöt

Viime vuoden lopulla sain kyselyn halukkuudestani testineuloa sukkia tämän vuoden Sukka-Finlandiaa varten. Edellisellä kerrallahan testasin kaikki kisaohjeet ennen kilpailua. Tiesin, että parin muun meneillään olevan testineuleprojektin takia en tällä kertaa pysty panostamaan Sukka-Finlandiaan yhtä paljoa kuin edellisellä kerralla.


Kysyin kuitenkin, sattuuko testineuleiden joukossa olemaan kirjoneuleita. Vastauksena sain kuvan Puikkomaisterin Kärhöt -sukista - jonka jälkeen en voinut tietenkään enää vastustaa tätä projektia. Testauksen lisäksi sovittiin, että neulon samalla mallisukat kisaohjetta varten.


Kärhöissä on yhtä sun toista jännittävää. Sukan rakenteeseen tarjoaa yllätyksellisyyttä kantapää ja varren aloitus ja uutta tekniikkaa opetti myös italialainen päättely sukan suussa.


Kaikkein jännittävintä näissä sukissa on kuitenkin viimeistely. Kirjoneulekuvio tehdään ensin ihan tavanomaiseen tapaan ja se muodostaa ääriviivakuvion, vähän värityskirjan tapaisen. Ja värityskirjaksi sukka lopuksi tavallaan muutetaankin, sillä kukkien terälehdet viimeistellään maalaamalla ne tekstiiliväreillä.


Puikkomaisteri ilmaisi jo testineulonnan alussa, että hän haluaa sitten olla mukana maalaamassa näitä. Sukkien valmistuttua sovimme siis treffit Lentävän Lapasen takahuoneeseen (tietysti sitä ennen olin myös jo pessyt ja kuivannut sukat).


Pingotimme molemmat sukat muovilla peitettyjen plokkien päälle ja aloitimme maalaamisen, toinen toisesta ja toinen toisesta sukasta. Jossain vaiheessa vaihdettiin sukkia, että molempiin tulee molempien maalaamia kukkia (pelkäsin nimittäin, että maalaamis-käsialat on erilaiset, mutta näin jälkikäteen katsottuna en kyllä osaa kertoa, kumpi on maalannut minkäkin kukan).
Viimeistely tapahtui myöhemmin silittämällä.


Alla vielä kuva sukista ennen maalaamista. Ne olivat tosi nätit noinkin, joten maalaamaan ryhtyminen hirvitti hiukan. Maalaus onnistui kuitenkin hienosti. Ja onhan ne nyt spesiaalit, riemukkaat kukkasukat, vieläpä osittain suunnittelijan maalaamat! :D


Tässä kuva Tiinasta maalaamassa sukkaa. Tuossa näkyy nuo plokitkin hyvin. Tuollaisen saisi kotitarpeisiin leikattua pahvistakin maalaamista varten ja peitettyä muovilla, vaikka Lentävässä Lapasessa meillä oli käytettävissä hienot puiset, Villasukkavuoden Marjaanan miehen tekemät. ;)


Kyselyitä neulepinnan maalaamisesta tuli niin paljon, että tarjouduin tekemään jonkun kuvallisen ohjeen. Eli puolivahingossa tässä projektissa kävi vielä niinkin, että päädyin perustamaan YouTube-kanavan ja tekemään elämäni ensimmäisen You-Tube videon. Videolla kerron Darwent Inktense Blockseilla maalaamisesta ja näytän miten se käy.

Nyt pitää tehdä ihan erillinen kappale kaikkia kiitoksia varten:
Kiitokset Puikkis-Tiinalle, jonka projekteihin on aina hauska osallistua.
Kiitokset Tainalle valokuvaajana toimimisesta kovassa pakkasessa ja paksussa lumihangessa.
Kiitokset Idalle videon kuvauksesta, suunnittelusta, ohjauksesta, leikkauksesta yms. kaikesta mahdollisesta ja Henkalle kuvausassistenttina toimimisesta! <3
Ja kiitokset kaikille muillekin jotka ootte olleet osa tätä projektia. :)

lauantai 23. helmikuuta 2019

Ponnaripipo

Idea tähän pipoon lähti Puikkomaisterin Klovni-sukista, jotka neuloin Sukkasirkus -kirjaa varten (tai oikeamminhan mallin nimi on Klovni Azzita Alloy). Mallin tärkein juju on isot kirjoneulekuviot, jotka on toteutettu tikapuutekniikalla.

Halusin aloittaa jotain uutta tikapuutekniikalla opetustarkoituksessa, kun ajattelin, että tekniikkaa ei voi oikein opettaa muutoin kuin näyttämällä. Päätin soveltaa sukkaohjeen kuvioita pipon, Puikkiksen luvalla tietysti.


Tämä olikin varsinainen suunnitteluprosessi! Tein uusiksi varmaan jokaisen kohdan tästä piposta, sillä aina huomasin jotain, mikä ei toimi. Ensin aloitin pipon resorilla. Myöhemmin huomasin, että se ei sovi tähän malliin, joten purin resorin ja reunoista poimituista silmukoista aloitin taittoreunan. Paljon parempi.

Myös kirjoneuleosion alun tein kahteen kertaan, sillä parin pallorivin jälkeen huomasin, että olen laittanut langankierrot vääriin paikkoihin ja puikotkin on ihan liian isot ja silmukoitakin pitää lisätä... Langankierrot (eli ne tikapuutekniikan nurjat silmukat) siis keskelle värialuetta, niin tulee siistimpi!


Kun olin saanut kaikki pallorivit valmiiksi aloin pohtia kavennuksia ja totesin, että tästähän tulee kärpässieni, jos nyt vaan kavennan pyöreähkösti tavallisen pipon tapaan. Lapselle kiva, mutta ehkä ei aikuisten pipoon kuitenkaan...

Klovnisukissa oli myös tuollaista puna-valkoista tasaraitaa, joka näytti aika kivalta, joten päätin ottaa sen tähän mukaan. Ja siinä vaiheessa tuli myös mieleen, että olen usein ollut ärsyyntynyt siitä seikasta, että pitkä tukka ponnarilla tai nutturalla mollottaa tyhmästi pipon alla. Niinpä tästä tulikin tämmöinen ponnaripipo, joka jättää huipun avoimeksi ja aukko kiristetään nyörillä sopivaan kireyteen; ponnarille riittää pieni reikä ja nutturakampauksen kanssa aukon voi jättää isommaksi. Ilmankin ponnaria pipoa voi käyttää, silloin reiän voi kiristää ihan tiukalle.


Olen ihan super-tyytyväinen tähän - vaikka yksi noista rehellisen palautteen antajistani eli lapsistani sanoikin, että "toi on tollanen leikkisä pipo" ja kun kysyin tarkoittiko hän, että se on jotenkin hupsu, niin vastaus oli että "No. Eihän tollasta pipoa käyttäis henkilö, jolla ei oo huumorintajua." Että ota nyt siitä selvää sitten. Ite kuitenkin tykkään, enkä pidä tätä hupsuna vaan käytännöllisenä pitkän tukan kanssa!

Ohjetta en ole vielä kirjoittanut, mutta saatan kirjoittaa, jos joku osoittaa kiinnostusta sellaiseen. Tai ehkä muutenkin.

Kuvat: Ida Niemi

perjantai 17. elokuuta 2018

Puikkomaisterin klovni-sukat

Yksi mielenkiintoinen projekti sai huipennuksensa eilen, kun neulepiireissä paremmin Puikkomaisterina tunnetun Tiina Kaarelan neljäs kirja näki päivänvalon. Ihan kirjaimellisesti; Puikkomaisterin Sukkasirkuksen julkistamistilaisuus järjestettiin eilen neulekahvila Lentävässä Lapasessa ja melkein viime hetkille jännitettiin, saadaanko kirja painosta julkkareihin saakka ajoissa. Itse kirjailijakin näki kirjansa ensimmäistä kertaa valmiina vasta samalla, kun esitteli kirjaa yleisölle.

Puikkomaisteri Tiina Kaarela keskellä, minä vasemmalla esittelemässä aukeamaa jossa on neulomani Klovni-sukat ja oikealla Inga Siik neulomiaan Sirkusprinsessa-sukkia kirjasta esitellen.

Omalta osaltani hyppäsin projektiin mukaan viime vuonna. Testineuloin ensin yhden kirjan malleista Sukka-Finlandian yhteydessä. Tuolloin malli julkaistiin nimellä Trapetsi, kirjassa malli on saanut nimen Trapetsitaiteilija Annika.

Julkistamistilaisuudessa oli esillä useita kirjan sukkia Puikkomaisterin itsensä ja testineulojien neulomana. Kelta-liila malli on nimeltään Lentävät Leidit ja se on nimetty näin suosikki-lähi-lankakauppani Lentävän Lapasen yrittäjäleidien kunniaksi.
Sukka-Finlandian testineulonta-urakan jälkeen Tiina kysyi, ehtisinkö testineuloa kirjaa varten vielä toisetkin sukat sillä ajatuksella, että sukat tulevat esiintymään kirjan kuvissa. Eihän tuollaisesta ehdotuksesta voinut kieltäytyä, vaikka kirjaan neulominen tietysti kasasi vähän suorituspaineita.


Sain neulottavaksi sukat jotka on nimetty aidon sirkuspellen, Klovni Azita Alloyn mukaan. Koska klovni temppuillessaan liikkuu välillä kengissä, välillä sukkasillaan ja välillä paljain jaloin, niin mallissa on tehty erikseen lyhytvartiset sukat ja polvipituiset säärystimet. Niitä voi sitten käyttää joko yhdessä tai erikseen.


Sukkien keskeisin juju on tikapuutekniikka. Tämä oli itselleni tuttu muutamasta aiemmasta projektista, mutta koskaan ennen en ole tehnyt työtä, jossa tekniikkaa käytetään näin laajasti läpi koko työn. Tekniikka vaatii oivalluksen, mutta sen jälkeen se ei ole mitenkään vaikea. Aikaa sen tekeminen kyllä vie enemmän kuin vaikkapa tavallinen kirjoneule.


Tikapuutekniikan juju on, että neulottaessa laajoja alueita yhdellä värillä lankoja ei sidotakaan tavallisen kirjoneuleen tapaan kontrastivärin langan ympärille, vaan lanka sidotaan onteloneuleen tapaan neuleen nurjalle puolelle tasaisin välein tehtävillä nurjilla silmukoilla, jotka jäävät neuleen taakse piiloon muodostaen tikapuuta muistuttavan kuvion. Näin kontrastiväri ei jää vilkkumaan toisen värin läpi, vaan isosta väripinnasta tulee siisti ja tasainen.


Huomasin sukissa myöhemmin pienen virheen valokuvaa katsoessani, monta viikkoa niitten valmistuttua ja niiden ollessa jo matkalla kohti kuvauksia Italiassa. Puikkomaisteri totesi vaan, että ei sirkuksessa niin tarkkoja olla. :D
(En voi virhettä tässä paljastaa, sillä kirjailija on näköjään kirjassa luvannut että löytämällä kuvista virheen ja kommentoimalla hänen Facebook-sivuillaan voi voittaa käsityökirjan.)

Säärystin kuvattuna oikealta ja nurjalta puolelta; tältä tikapuutekniikka näyttää lähemmin tarkasteltuna.
Susa Junnolan ottamat kuvat aidon klovni Azzitan toimiessa mallina ovat aivan huikeat! Kirja on visuaalisesti upea ja kaunis kannesta kanteen, olen selaillut sen läpi jo moneen kertaan. Upeita sukkapareja on useita, tekisi heti mieli aloittaa ja neuloa jotkut kirjan sukat. Ja samalla muistuu mieleen ne lukuisat mallit, joita en ole vielä ehtinyt neuloa edellisistäkään kirjoista... Voi tätä ajan vähyyttä!

Valokuva kirjan valokuvasta, kirjan kuvan on ottanut  Susa Junnola ja mallina aito klovni Azzita (oikealta nimeltään Rosita) tasapainottelemassa korkkareissa tyhjien viinipullojen päällä!

Sellaisen pienen virheen ohjeesta vielä löysin, että kirjassa mainitun Opalin sijaan sukat on oikeasti neulottu Regian 4-säikeisestä sukkalangasta. Mutta haitanneeko tuo, sillä oikeastihan mikä tahansa fingering-paksuinen lanka käy, kun vaan sopivat värit löytyy.

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Tanssia Trapetsilla

Sukka-Finlandian viides etappi lähti käyntiin tänään aamusella. Viides kilpailusukka on Tiina Kaarelan, tuttavallisemmin Puikkomaisterin käsialaa.


Sirkusteemainen Trapetsi on hauska ja erikoinen malli, joka tarjoaa mahdollisuuden oppia uutta tekniikkaa ja ihan erilaista tapaa lähteä rakentamaan sukkaa.


Sukka lähtee liikkeelle kärjestä ja kolmiokuviot muodostuvat lyhennetyin kerroksin. Varsi rakentuu myös lyhennettyjen kerrosten kolmioista ja sukansuu päättyy hauskaan neuletuppiloon (jotkut tunnistavat ehkä paremmin englanninkielisellä nimellä i-cord).


Kantapään kohtaan neulotaan ensin apulanka vähän aukkopeukalon tyyliin ja kantapää tehdään sitten vasta viimeisenä. Kantapään kruunaa kaunis kukkakuvio. Kantapään kavennukset kätkeytyvät osaksi kukkakuviota.


On mahtavaa, että sukkakisassa on juuri tällainenkin malli. Monille iso motivaatio lähteä mukaan kisaan on varmasti ollut juuri uuden oppiminen ja uskoisin että tässä mallissa uutta opittavaa tulee monelle. Korostaisin silti sitä, että ei nämä uudet tekniikat mitään ylitsepääsemättömän vaikeita ole muillekaan, vaan kokeilemalla sitä uutta voi oppia ihan jokainen. Kun vaan lähtee tekemään jotain "liian vaikeaa", niin on mahdollisuus huomata, ettei se liian vaikeaa ollutkaan.


Omasta testisukkaparistani tuli sirkusteemaisen nimen ja ulkonäön yllyttämänä riemunkirjava. Oivallinen malli siis myös upottaa erivärisiä jämiä. Toivottavasti moni innostuu kokeilemaan, joko nopeuskisassa tai kaikessa rauhassa pikkuhiljalleen.

perjantai 21. lokakuuta 2016

Omat nimikko-lapaset

Puikkomaisterin Lapaskirjan ilmestyttyä kirjan kannessa komeilevat Tiia-lapaset olivat yksi ensimmäisistä malleista, joihin huomioni kiinnittyi. Kirjassa kerrotaan, että lapasmalli on nimetty Tiia Lousteen mukaan ja oman nimeni syntytarina kertoo, että hänen mukaansa idea minunkin nimeeni saatiin. Näitä lapasia ei siis vaan voinut jättää neulomatta - omakohtaisesti osuvan nimen lisäksi malli on muutenkin kaunis ja mielenkiintoinen.


Pienenä haasteena oli se, että lapasissa on 60 aloitussilmukkaa, joka kokemukseni mukaan on minun käsialalleni ihan liikaa naisten kirjoneulelapasiin. Mallikerta on sen tyyppinen, ettei kuviosta voi jättää silmukoita poiskaan. Lähdin sitten kokeilemaan lace-vahvuisella Holst Garnin Noblella ja 1,5mm:n puikoilla, jotka eivät ole juuri parsinneulaa paksummat. Työn edetessä totesin, että nämähän eivät olekaan ihan perinteistä kirjoneuletta, vaan neule vetää kasaan reilusti enemmän, joten olisi voinut olla joko lanka tai puikot pikkuisen paksummatkin.


Oli aikamoinen ahertaminen niin pienillä puikoilla, välillä jo tuntui ettei homma etene lainkaan. Lisäksi ohjeessa oli muutamassa kohtaa pientä epätarkkuutta, jonka selättäminen vaati ylimääräistä aivotyötä. Valmiiksi nämä kuitenkin tuli ja olen tyytyväinen. Nyt on valmiina hyvin istuvat lapaset käsiä lämmittämään syksyn ja talven viimoihin - ja vieläpä omat nimikkolapaset.

P.S. Jos et ole vielä käynyt osallistumassa lippuarvontaan Lahden Kätevät ja Tekevät messuille, niin vielä ehtii.

torstai 25. elokuuta 2016

Kämmekkäät Afrikan tyyliin

Puikkomaisterin lapaskirja ilmestyi viime viikolla. Jo ennen ilmestymistä olin ihastunut tusinaan malleista ja niinpä ensimmäinen malli lähtikin puikoille heti, kun sain kirjan käsiini.


Ensimmäiseksi malliksi valitsin Jaanan. Puikkomaisteri kertoo kirjassa saaneensa idean malliin Afrikasta kertovasta tv-sarjasta. Lähdin sommittelemaan värimaailmaa aiemmin valmistuneiden Pirkko-sukkien jämälangoista, eli enimmäkseen Handun langoista höystettynä yhdellä Louhittaren luolan Väinämöis-kerällä. Värit päätin sitä mukaan kun neuloin. Muutaman kerran jonkin värivalinnan hylkäsinkin, purin ja tein uusiksi.


Ohjetta jouduin vähän muokkaamaan, sillä siinä oli liikaa silmukoita naisen käsineisiin minun käsialalleni. Jätin siis leveydestä yhden mallikerran pois ja pituudesta viimeisen kuviontoiston. Peukalon lisäyksiä tein vähän tiuhempaan kuin ohjeessa.


Mallin ihanuus on yksityiskohdissa: peukalokiilan kuvio, tuubireunat niin ylä- kuin alareunassakin (eri tavalla toteutettuna molemmissa), vaihtuvat värit ja Afrikka-tyyliset kuviot. Pitkät varret riittävät lämmittämään ranteiden lisäksi suurimman osan kyynärvarsista.


Kokonaisuudesta tuli kaunis ja hauskasti etninen. Keltainen, eläväpintainen lanka saa kämmenosan pilkkuineen näyttämään leopardin turkilta, vaikka pilkut onkin sitten vähän hassun väriset.

lauantai 20. elokuuta 2016

Pirkkosukissa lapaskirjan avajaisissa

Vähän reilu viikko sitten iski päähän hullu ajatus, että teenpäs seuraavaksi perjantaiksi uudet kirjoneulepolvarit Puikkomaisterin lapaskirjan julkkareihin - Puikkomaisterin suunnittelemalla mallilla tietenkin, sillä ajattelin, että suunnittelijoista on mukavaa nähdä omia mallejaan toteutettuna ja käytössä.


Kirjan julkistamistahan on juhlistettu kaksillakin eri julkkareilla. Itse en valitettavasti päässyt muun menon vuoksi ensimmäsiin julkkareihin Nicolai II -laivalle, mutta onneksi Lentävässä Lapasessa juhlittiin kirjaa vielä lisää.


Pirkko-sukat on olleet tehtävien jonossani jo kauan ja tässä samallahan kuittaantui Suuri käsityökirjahaastekin Puikkomaisterin sukkakirjan osalta. Pirkot on kirjassa tehty säärystimiksi, mutta sanallisessa ohjeessa on neuvottu myös sukka-vaihtoehto. Päätin tehdä sukat, koska en säärystimiä yleensä kauheasti tule käyttäneeksi.


Neuloin sukkia jossain vaiheessa Lentävässä Lapasessa, jolloin Taina opasti, että tuollaisia sukkia pitää sitten käyttää pikkukenkien kanssa. Niinpä tein jalkaterät ilman kirjoneuleraitoja, näinpä mahtuivat ohuet villasukat pikkukenkiin. Ja minimekko on tietysti must näin koreiden sukkien kanssa!


Lämpimässä perjantai-illassa juhlittiin uutta lapaskirjaa ja samalla avattiin tämän vuoden Tour De Sock -sukkien näyttely. Pääsin poseeraamaan Puikkiksen eli Tiina Kaarelan kanssa oikein kunnon fani-kuvaan, jännittynyt ilmehän kuuluu silloin asiaan. Oikeasti tunnelma ei ollut kyllä yhtään jännittynyt vaan ilta oli oikein rento ja mukava. Minä esittelen kuvassa Lapaskirjaa ja Tiina Sukkakirjaa.


Uunituoreen kirjan lisäksi Tiinalla oli esiteltävänä kolme paria Eva-kämmekkäitä, jotka oli neulonut yksi Lapasen vakikävijöistä, Eva Roos-Rautakorpi. Aivan mahtavia taidonnäytteitä! Haluaisin tämän persoonallisen ja kauniin mallin myös toteuttaa jossain vaiheessa, mutta mahdanko osata...


TDS-sukat oli järjestetty näyttelyä varten värien mukaan ja kokonaisuus näytti tosi hienolta!


Sain Lapaskirjan arvostelukappaleen Moreenilta postitse jo alkuviikosta, joten olen ehtinyt selailemaan sitä ihastuneena ees ja taas jo pari päivää. Aloitin ensimmäiseksi työksi Lapaskirjasta afrikkalaisvaikutteisia Jaana-kämmekkäitä ja monta muutakin mallia meni heti jonoon.

Kiitos kivasta illasta Tiinalle, Lapasen emännille Tainalle ja Tarjalle sekä kaikille muillekin Lapasen kävijöille! Kiitän myös Moreenia mahtavista käsityökirjoista ja odotan jo innolla seuraavaa jatko-osaa!

Pirkkosukkien kuvat ovat mainion Villasukkavuoden Marjaana Hakkaraisen ottamia, kiitokset kuvausavusta Marjaanalle!

maanantai 9. marraskuuta 2015

Neulomisen ilosta Kodin Pellervossa

Alkusyksystä neulekahvila Lentävän Lapasen naiset järjestivät hemmotteluillan meille Tour De Sock -sukkakisaan Lentävän Lapasen joukkueessa osallistuneille. Illan teemana oli juhlia kunnialla loppuun saatettua kilpailu-urakkaa, elokuun ajan Lapasen näyteikkunaa värittänyttä menestyksekästä sukkanäyttelyä sekä tarjota meille osallistujille hemmottelua yhdessäolon, neulonnan, herkuttelun sekä käsihoitojen muodossa.


Mukaan oli kutsuttu myös  Kodin Pellervon toimittaja ja valokuvaaja, jotka haastattelivat ja kuvasivat meitä pitkin iltaa. Pääosassa oli tietysti Lentävä Lapanen ja sen upeat emännät Taina ja Tarja, jotka ansaitsevat kaiken saamansa hehkutuksen; Lentävä Lapanen on tosiaan enemmän kuin lankakauppa.


Meitä sukkakisalaisiakin kuvatiin ja kyseltiin kokemuksia niin kilpailuun liittyen kuin neulomiseen yleensäkin. Oikein kiva juttu oli kirjoitettu ja sitä koristivat mukavat ja värikkäät kuvat. Valokuvaaja halusi erikseen kuvata vastavalmistuneita Loistavat Niityt sukkiani ja kuva oli näköjään päätynyt lehteenkin. Kiirehdin toimittajalle kertomaan, että ovat Tiina Kaarelan Puikkomaisterin Sukkakirjan ohjeella tehty ja ilahduin, kun tieto löytyi oikein myös tekstistä.


Tämä juttu on mukava tallentaa muistojen albumiin muiden mukavien muistojen kanssa, jotka liittyvät Lentävään Lapaseen ja Tour De Sock-kilpailuun sekä niihin mukaviin ihmisiin, joihin olen näiden kautta tutustunut. :)

lauantai 26. syyskuuta 2015

Maailman hauskimmat sukat!

Otsikko kertoo fiiliksen. Näistä tuli hauskat ja iloiset, kerta kaikkiaan ihanat hyvän mielen sukat. Malli on Tiina Kaarelan Loistavat niityt, jonka löysin syksyn kirjauutuudesta, Puikkomaisterin sukkakirjasta. Hankin kirjan heti sen ilmestyttyä ja nämä sukat pääsivät välittömästi puikoille.


Ohjetta en ihan kirjaimellisesti pystynyt noudattamaan; silmukoita oli pakko pistää vähemmän, muuten olisi minun käsialalla tullut ihan liian suuret sukat. Tämä aiheutti vähän säätöä osaan kuvioista takasauman tienoilla. Muuten olin mallille hyvinkin uskollinen esimerkiksi värityksen suhteen, sillä iloiset kirjava väritys oli juuri se juttu, mihin mallissa ihastuin.


Jalkaterät olivat alkuperäisissä sukissa kokonaan harmaat ja se oli minullakin ensin ajatuksena, mutta kun harmaa lanka alkoi olla vähissä, niin tuli sitten jalkaterään harmaan kaveriksi myös keltaista ja vähän oranssia.


Kaikki langat löytyivät omista varastoista ja tämä olikin oivallinen jämälankaprojekti, sillä mitään väriä ei kulunut kovin suurta määrää. Lankoina oli Handun sukkalankaa gimalteella ja ilman, Hot Sockia, Fabelia sekä Regiaa. Puikkoina käytin 2mm:n sukkapuikkoja koko matkalla.


Kirjoneulesukkia olen tehnyt paljon, mutta näistä tuli ensimmäiset yli polven ylettyvät. Saa nähdä miten pysyvät ylhäällä. Vielä en pujottanut yläreunaan kuminauhaa, mutta nauhakuja on olemassa joten kumppari on helppo lisätä myöhemmin, jos sukat löystyvät.