Craspedia sukat

Craspedia sukat ovat amerikkalaisen Andrea Mowryn suunnittelemat sukat, joiden ohje löytyy 52 x Villasukat -kirjasta. Näyttää ohje löytyvän nyt maksullisena netistäkin, mutta kirjanhan toki saa lainattua vaikka kirjastosta, jos ohjeen hinta tuntuu suolaiselta. Ja kaupan päälle kirjassa on ne kaikki muutkin sukkaohjeet! Kirja on minun makuuni todella ihana (en ole ostanut omaksi, mutta olen pariin kertaan lainannut kirjastosta). Tykkään ajatuksesta kerätä mallit useilta suunnittelijoilta, näin saadaan mukavan erilaisia malleja samaan kirjaan.

 

Craspedia on yksi kirjan kauneimmista malleista (siis makuasioitahan nämä on, mutta tämä on lahjomaton mielipiteeni). Sukat neulotaan varpaista varteen. Etupaneelin pampuloihin on ohjeessa kaksi vaihtoehtoista tekotapaa; virkattu ja neulottu. Omat pampulani tein neulomalla ja niistää tuli huomattavasti litteämmät kuin ohjeen mallisukissa, joiden pampuloiden oletan vastaavasti oleva virkatut. (Taikka sitten jotenkin ihan super-löysällä käsialalla tehdyt.) 

Lankana Handun perussukkis, joka aina vaan on ihana lankojen aatelinen.

Liekeissä

Laitetaanpa esittelyyn vielä viimeinen pari Anna Mäkilän syyskuussa ilmestyneen Katse kantapäihin -kirjan testineulesukista.

Liekeissä -malli tuli testineulontaan ihan kirjanteon loppumetreillä alkukesästä ja oli siinä vaiheessa vielä vähän epävarmaa, mahtuuko se enää mukaan kirjaan. Mallin nimi viittaa Notre Damen huhtikuiseen tulipaloon ja kuvio jäljittelee goottilaisen katedraalin julkisivua pylväsriveineen ja suippokaarineen, joita liekit nuolevat.

Annan omat, kirjan kuvissa esiintyvät sukat muistuttavatkin tosiaan liekkien leimuja tulisen kirkkaiden väriensä ansiosta, mutta omat liekkini ovat vähän laimeammat. Näillä väreillä sukat luovat tuovat minulle mielleyhtymän suomalaisesta heinäladosta (tai satakuntalaisittain suulista), jonka seinänraoista vilkkuu kypsä viljapelto. 

Sukkien rakenne tarjoaa taas jotain uutta. Sukan takaosassa on muusta kuviosta käänteisillä väreillä erottuva pystykuvio, joka jatkuu sukan takaosan halki katkeamattomana yli kantapään ja jalkapohjan. Sen ja sukan jalkapöydän väliin rakentuvat mielenkiintoisesti kantapää ja kantakiila muodostaen pystyraitaisen kolmion.

Nyt on siis Katse kantapäihin kirjan sukat esitelty minun osaltani. Kirjassa on toki vielä monta muutakin upeaa mallia, joihin kannattaa tutustua vaikkapa Annan designer -sivulla Ravelryssa tai hankkia kirja käsiinsä.

Anarkiaa

Nämä Anarkisti-sukat syntyivät vuosi sitten testineuleena Anna Mäkilän kirjaan Katse kantapäihin. Annan oma Anarkisti-pari koristaa kirjan kantta. Tämä oli taas yksi niitä neuleita, joista tuli ensi silmäyksellä tunne, että tuo näyttää niin mielenkiintoiselta että pakko päästä kokeilemaan. Ja myös haasteelliselta - piti päästä kokeilemaan omia rajojaan, että pystyykö tähän.

Sukan rakenteessa ja mallissa ei sinänsä ole mitään vaikeaa, mutta tilkkutäkkimäinen kuvio vaan vaihtelee niin yllätyksellisesti, että ei yhtään pysty ennakoimaan mitä seuraavalla rivillä tapahtuu. Päädyin värittämään mustavalkoprintistäni aina rivit sitä mukaan, kun sain ne valmiiksi. (Kirjan kanssa en tietenkään olisi näin toiminut, mutta suosittelen jotain apuvälinettä rivien seuraamiseen, jos ei muuta niin viivotinta.)

Täytyy sanoa, että tämä oli haasteellisin malli, jonka olen koskaan neulonut. Kun kerroin tämän Annalle, niin hän arveli, että se ei taida olla mikään meriitti, mutta minun mielestäni kyllä on, sillä nautin haasteesta ja siitä että saan kokeilla jotain uutta ja erilaista. Ja kun tällaisessa työssä onnistuu, niin miten hyvä mieli ja onnistumisen kokemus siitä jääkään.

Kuvioväri vaihtuu sukissani hieman hassusti; suunnittelin alkuun, että vaihdan väriä aina välillä, ehkä randomisti vähän eri kohdissa molemmissa sukissa. Kun kerran kuviokin on tilkkutäkkiä, että värit olisivat myös. Mutta kuvio vei niin paljon keskittymistäni, että unohdin tämän suunnitelman. Joten tuli vaihdettua väriä vain kaksi kertaa, ennen kuviota ja sen jälkeen. Mikä harmittaa nyt vähän, mutta ei kamalasti, koska malli on niin hieno että se kyllä kantaa näinkin.

Jos joku nyt kiinnostui tästä mallista, mutta pelästyi tuota haasteellisuutta, niin rauhoittelen kuitenkin sen verran, että ohjeet ja kaaviot ovat hyvät ja selkeät ja niitä seuraamalla sukat kyllä syntyvät ongelmitta, kunhan vaan pitää silmät oikealla rivillä.

Väriloistosukat

Nämä sukat on valmistuneet noin vuosi sitten, viime syksynä. Väriloisto oli toinen testineulomani malli Anna Mäkilän kirjaan Katse kantapäihin. Tämänkin mallin suhteen koin ihastuksen ensi silmäyksellä. Kaikessa runsaudessaan ja värikkyydessään malli on vaan niin kaunis ja upea!

Rakastan näitä yksityiskohtia, kuinka kuvio alkaa heti varren piparkakkureunuksesta ja jatkuu ihan varpaisiin saakka ja myös kantapäähän. Ja kuinka sekä kantapään että kärjen kavennukset ja myös kantakiilan lisäykset ja kavennukset ovat osa kuviota.
Kantapää on neulottu jälkeenpäin muuten valmiiseen sukkaan ja kantapään pyöreys muodostetaan sädekavennuksin.

Lankoina näissä on vihreää ja oranssia Louhittaren luolan Väinämöistä, punainen on Regian 4-säikeistä sukkalankaa. Miten hienosti nämä sopivatkaan tähän vuodenaikaan ja ulkona näkyvään luonnon väriloistoon.

Raitaa ja ruusua

Nämä sukat on neulottu viime vuoden toukokuussa. Silloin aloiteltiin Anna Mäkilän Katse kantapäihin kirjan testineulontaa. Tämä kantapää herätti kiinnostukseni heti, oli pakko ottaa tämä pari testineulottavaksi ihan jo siksi, että saa tietää miten se on toteutettu. :)

Alla olevassa kuvassa näkyy, kiten hassulta tuo kantapää näyttää silloin, kun ei ole jalassa...

... ja seuraavassa kuvassa näkyy, miten nätisti ja täydellisesti se istuu, kun sen laittaa jalkaan.

Kantapään lisäksi Raitaa ja ruusua malli on toki muutenkin klassisen kaunis. Tykkään myös näistä itselleni ehkä vähän epätyypillisistä hempeistä pastellisävyistä. Pitäisi ehkä harrastaa niitä enemmänkin. Lankana minulla on näissä Novitan Nalle.

Katse kantapäihin

Tällä viikolla julkaistiin Anna Mäkilän esikoiskirja, Katse kantapäihin. En päässyt mukaan varsinaiseen julkistamistilaisuuteen maanantaina, mutta tänään kirjan ilmestymistä juhlistettiin vielä uudemman kerran neulekahvila Lentävässä Lapasessa ja Anna oli kertomassa kirjastaan ja suunnittelemistaan sukista.

Olin mukana kirjan teossa testineulojan ominaisuudessa, joten odotin innolla sen ilmestymistä. Kun on ollut jossain pitkässä prosessissa mukana, niin on se lopputuloksen käsiin saaminen aina hienon tuntuinen hetki.

Kannessa luvataan vaihtelua villasukan neulontaan ja kirjan sivuilla lupaus lunastetaan. Kirjassa on muutama melko helppokin ohje, mutta mukaan mahtuu myös haasteellisia malleja. Itse halusin vartavasten nauloa ne haasteellisimmatkin ja koin ne todella mielenkiintoisina ja palkitsevina tehdä. Anna ei ole turvautunut tuttuihin ja turvallisiin perusmalleihin, vaan sukkien rakenteet ovat erilaisia, kantapäitä on toteutettu eri tavoin ja malleissa on yhdistelty eri tekniikoita.

Mainittakoon vielä, että kirjan stailaus ja valokuvat ovat kirjailijan itsensä toteuttamia yhdessä puolisonsa Jari Mäkilän kanssa ja ne ovat kyllä aivan ihania! Niissä näkyy rakkaus suomalaiseen luontoon ja neljään vuodenaikaamme.

Itse tutustuin Annaan testineuloessani Andante festivo sukkia ensimmäistä Sukka-Finlandiaa varten. Hän oli minulle suunnittelijana ihan uusi tuttavuus ja noiden sukkien myötä ihastuin hänen tyyliinsä heti. Koska kisajärjestelyjen tiimoilta tutustuimme muutenkin, niin huomasin että Anna on myös todella mukava tyyppi. Siinä kaksi syytä, joiden vuoksi halusin tämänkin kirjan testineulontaan lähteä mukaan, vaikka olin samoihin aikoihin lupautunut jo pariin muuhunkin projektiin.

Toivottavasti kirja saa ansaitsemansa huomion neulepiireissä, sillä se tarjoaa paljon esteettistä ilotulitusta ja mielenkiintoisia neulehetkiä erityisesti kokeneemmalle neulojalle ja jokaiselle kehittymishaasteita neulomisen saralla kaipaavalle.

Kesä syksyyn vaihtuu

Tämä Tiina Kuun malli, Kesä syksyyn vaihtuu, on saanut nimelleen inspiraation J. Karjalaisen Hän -kappaleesta.

Nämä sukat lähti lahjaksi sen sisarusparin pikkusiskolle, joista vanhempi valitsi edellisen postauksen Sumuisena aamuna -sukat. Sukkaparit ovat keskenään rakenteeltaan samankaltaiset, mutta Sumuisena aamuna -sukat on aloitettu varresta ja nämä varpaista. Tämä on juuri yksi juttu, mistä Tiina Kuun suunnittelutyössä tykkään; ei ole mitään yhtä ainoaa kaavaa mitä noudatetaan, vaan aina tulee jotain uutta ja erilaista, niin visuaalisesti kuin neuletekniikoidenkin puolesta.

Tämä on mielestäni yksi Tuhansien villasukkien maa -kirjan kauneimmista malleista; siinä on jotain niin luonnonläheistä ja suomalaista. Ehkä siitä mielleyhtymästä johtui, että valitsin väreiksi suomen värit, sinisen ja valkoisen.

Langat ovat Dropsin Fabelia.

Sumuisena aamuna

Seuraava esiteltävä malli Tiina Kuun kirjasta Tuhansien villasukkien maa kulki testineulonnan aikana nimellä Ensimmäinen, eli tämä oli ihan ensimmäinen kirjaan suunnitelluista malleista. Kirjassa se on saanut nimen Sumuisena aamuna. Inspiraation lähteenä nimeen on toiminut Ultra Bran Minä suojelen sinua kaikelta.

Tämä pari valmistui viime vuoden helmi-maaliskuun vaihteessa. Yksi ystäväni puhui samoihin aikoihin, että heidän perheellään ei ole ketään sukankutojaa, ei ole ketään mummoa tai tätiä joka kutoisi heidän tytöilleen sukkia ja tämä oli tyttöjä oikein harmittanutkin. No tuollainen puute ja villasukkaharmitus tietysti osui meikäläistä suoraan sydämeen ja niinpä neuloin kahdet sukat tyttöjen koossa 36. Vanhempi sai valita ensin koska oli juuri hänen merkkipäivänsä lähestymässä - nämä sukat tuli valituksi.

Viininpunaisena lankana on Zitronin Trecking XXL ja valkoisena dropsin Fabel. Toivottavasti sukat on lämmittäneet ja lämmittää edelleen. :)

Rakkautesi jäljet

Testineulonta Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa -kirjaa varten alkoi aika tarkalleen puolitoista vuotta sitten, vuoden 2018 alussa. Aloitin tästä sydämellisen romanttisesta sukkaparista. Tuolloin ei kirjan tai mallien lopullisista nimistä ollut vielä tietoa, joten tämä malli kulki vain nimellä Neljäs. Kirjassa se on saanut nimen Rakkautesi jäljet, joka on viittaus Juicen Viidestoista yö -kappaleeseen.

Sukissa on piparkakkureunus, latvialaiset palmikot kirjoneulekuviota reunustamassa ja sydänkuvioita toteutettuna sekä kirjoneuleena että kuvioneuleena. Useasta eri design-elementistä huolimatta malli onnistuu olemaan pelkistetyn tyylikäs - kuten kirjan kaikki mallit.
Omaan pariini taisin tehdä vähän kirjan ohjetta lyhyemmät varret. Lankana on Novitan Venla ja kuvaustaustana aito lumihanki, tammikuuta kun tuolloin elettiin.

Tuhansien Villasukkien maa

Sain eilen ihanan postilähetyksen, niin ihanan että melkein itketti. Paketti sisälsi Tiina Kuun uunituoreen kirjan, Tuhansien villasukkien maa. Takana on puolentoista vuoden rutistus mallien hiomisen ja viimeistelyn parissa. Suurimman työn on tietysti tehnyt mallit suunnitellut ja kaikki langat käsissään pitänyt Tiina Kuu itse. Suurella innolla ollaan oltu mukana myös me testineulojat. Mallit ovat niin kertakaikkisen upeita, että mikäs niitä on ollut testatessa.

Malleista jokainen on hieno, viimeiseen asti mietitty ja huolellisesti kirjoitettu (oli jo testausvaiheessa). Kaikki mallit ovat keskenään erilaisia ja silti kirjassa on yhtenäinen teema. Kirjan nimi viittaa Eppujen Suomi-pop klassikkoon ja sukkamallien nimet tarjoilevat lisää musiikkiaiheisia oivalluksia. Valokuvat on ottanut Kati Länsikylä ja kuvausjärjestelyt huolehti Hippusia -blogin Johanna.

Yhdet minunkin neulomani sukat kirjassa vilahtaa. Yhteensä kirjan malleja on tullut neulottua kahdeksan paria. Pian voin aloittaa niitten esittelyn blogissa, mutta halusin ensin vähän hehkuttaa tätä kirjaa ihan erikseen, sillä kaiken mahdollisen hehkutuksen tämä kirja tosiaan ansaitsee.

Leenan sormettomat

Näitä Leenan sormettomia olen suunnitellut tekeväni iät ja ajat, tarkemmin sanottuna vuodesta 2015, jolloin julkaistiin Puikkomaisterin Sukkakirja. Sukkakirja sisältää lukuisien upeiden sukkaohjeiden lisäksi myös yhden sormettomien käsineiden ohjeen.

Kevät sai hurjaksi ja tartuin epätavanomaisiin väreihin. Kuva tosin toistaa värit laimeana pastelliversiona, sillä oikeasti vaaleampi vihreä on ihan kirkas neonvihreä ja punainenkin rehellinen kirkas paloauton punainen.

Olen jättänyt varresta pois ohjeessa olevat lintukuviot, kun en osannut päättää miten päin linnut seisoisivat - käden asennosta riippuenhan ne välillä seisoisivat päällään.

Puikkomaisterin Sukkakirja on edelleen mielestäni yksi upeimmista koskaan ilmestyneistä käsityökirjoista ja taitaapa myös olla kirja, jonka malleja olen neulonut kaikkein eniten.

Tiskirättejä ja suuria suunnitelmia

Tämmöisiäkin on joskus kesän kuluessa tullut tehtyä.

Sinänsä ei mitään sen erikoisempaa kuin pari virkattua tiskirättiä, mutta ajattelin silti esitellä, kun mallivirkkaus on mielestäni aika kivan näköistä. Ohje löytyy esim. täältä. Langat on bambu- ja puuvillalankojen jämiä.

Viime viikkoina olen työskennellyt parin huvin parissa, niistä toinen ei ole vielä valmis ja toista en voi vielä esitellä. Lähiaikoina siis huivipostauksia tiedossa.

Eilen kävin Puikkomaisterin Sukkakirjan jatkojulkkareilla Lapasessa ja samalla piti tietysti myös hommata kyseinen kirja, kun kerran oli mahdollisuus saada se oikein omistajakirjoituksella varustettuna. Ja tänään olen sitten ihastellut ja selaillut sitä ees ja taas ja pähkäillyt, minkä mallin aloittaisin ensimmäisenä. Pirkot vai Loistavat Niityt? Ja mitkä värit? Monta sukkamallia aion kirjasta toteuttaa, sormet syyhyäisi aloittaa kaikki heti!

Pääkallokirjanmerkki

Viisivuotias tilasi itselleen tällaisen nähtyään edellisen tekemäni aurinkokirjanmerkin. Vaan hänellepä ei aurinko kelpaa, vaan pitää olla pääkallo! Tilaus oli hyvin tarkka värejä ja rusettia myöten. Aika kiva tuli ja merkki päätyikin heti iltalukemisena olevan Risto Räppääjä -kirjan väliin tehtäväänsä täyttämään. :)

Pääkallon ohje on Crochet Nirvanasta ja langat on mitä sattui toivotuissa väreissä löytymään.

Kuvausrekvisiitaksi laitoin Virve Avikin Sukkakirjan. Ihan mukava kirja; varsinaisia sukkaohjeita siitä ei ole, vaan sukan tekeminen on selitetty alussa pääpiirteissään ja loppukirja on täynnä ruutupiirroksia erilaisiin kuvioihin, joita voi sukan varteen laittaa oman suunnitelman mukaan. En ole tästäKÄÄN kirjasta saanut tehtyä vielä yhden yhtykäistä mallia, mutta alati kasvavassa suunnitelmien jonossahan on aina tilaa.

Ilmoittauduin ensimmäistä kertaa mukaan JYH-tempaukseen, eli Jouluyön hullutukseen. Ideana on aloittaa 20 käsityötä juhannuksesta elokuun loppuun ja sitten saada kaikki projektit valmiiksi jouluaattoon mennessä. Kuulostaa hauskalta! (Vielä ehtii ilmoittautua. Tempaus tapahtuu Ravelryssa ja sieltä löytyy ryhmä otsikolla JYH.) En ole aloittanut vielä mitään, koska tahkoan valmiiksi paria suuritöistä projektia valmiiksi ensin ja keskityn hullutukseen vasta sitten. Toivottavasti saatte kuulla näiden isojen projektieni valmistumisesta pian!