tiistai 28. heinäkuuta 2015

Tour De Sockin jälkeen

Nyt on parin kuukauden koitos takana päin ja kaikki Tour De Sockin sukkaparit valmiina. Lopullista sijoitustani kilpailussa en vielä tiedä, mutta arvelen, että jossain sadannen sijan hujakoilla mennään.

Tässä vielä kaikki Tourilla valmistuneet sukkani yhteiskuvassa. Nyt ne ovat jo lentäneet hetkeksi pesästä, sillä toimitin ne eilen Lentävään Lapaseen näyttelyä varten. Lentävässä Lapasessa lentääkin elokuussa vaihteeksi sukkia!


Olen kisaan tosi tyytyväinen; kaikki parit valmistuivat ajoissa, opin hurjan määrän uusia asioita ja tutustuin moneen älyttömän kivaan ihmiseen. Suomalaisten menestys sai tuntemaan kansallisylpeyttä; sekä yksilökisan että tiimikilpailun voittajat olivat suomalaisia.

Melkein tässä  meinaa uhata kovan koitoksen jälkeinen tyhjiö... mutta vain melkein, sillä nyt on uutta puuhaa sukkanäyttelyn järjestelyn merkeissä. Eilen aloitettiin porukalla sukkien plokkausta ja suunniteltiin ensi lauantaina avattavaa näyttelyä. Aika vino pino sukkia kahdelta Lapasen joukkueelta tosiaan on syntynyt! (Eikä tässä ole vielä edes kaikki.) Sukat on nähtävillä Lentävässä Lapasessa alkaen 1.8 elokuun ajan.


Tässä vaiheessa on paikallaan kiittää mukana olleita: Iso kiitos Lentävän Lapasen Tainalle ja Tarjalle kun houkuttelitte meidän mukaan. Kiitos kaikille tiimiläisille ja chear leadereille kannustuksesta, yhdessä neulomisesta, pähkäilyavusta ja ennen kaikkea hauskasta yhteisestä kokemuksesta. Kiitokset myös kisan järjestäjille, kanssakilpailijoille (erityisesti Kaheleille!) ja tietysti myös teille kisaa blogissa seuranneille ja kannustavia kommentteja lähettäneille lukijoille.

Ensi vuonna sitten taas kisataan - ja elokuussa ehkä nähdään Lentävässä Lapasessa! :)

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Pohjoisen raitoja

Viimeinen tämänvuotinen TDS-sukkaohje on nimeltään Nordic Stripes. Olimme kesälomareissussa ohjeen ilmestyessä ja pari päivää sen jälkeen, joten kovin tehokkaasti tämä rasti ei osaltani alkanut. Hidasteena toimi myös värivalinnan vaikeus ja se, että ohje ei oikein sytyttänyt. Tämä malli oli mielestäni aika mitäänsanomaton muihin Tourilla nähtyihin. Paljon kirjoneuleita tehneenä olisin kaivannut enemmän haastetta - ja vaikkei välttämättä haastettakaan, niin malli olisi kaivannut jonkun johtoajatuksen. Sinänsä ihan nättejä kirjoneuleraitoja vaikuttaa roiskitun malliin vähän sattumaskauppaa mitä missäkin kohtaa mieleen on juolahtanut. Jotenkin tuntuu, että kasvit, tähdet ja sydännauhat ovat ihan randomeita erillisiä teemoja, tai ainakaan minä en näe sitä punaista lankaa tässä... ehkäpä siksi korvasin puutteen konkreettisesti punaisella langalla.


Sukat aloitettiin kärjestä. Ne olisi ohjeen mukaan aloitettu minulle uudella aloitustavalla, jota innokkaana oppilaana kokeilinkin. Tapa oli kuitenkin sellainen, joka jätti kärkeen ruman sauman, joten purin ensimmäisen aloituksen ja tein tavallisen Judys magic cast on -aloituksen. Aloitustavan vaihtaminen oli nimittäin tällä etapilla sallittua. Samoin olisi ollut sallittua vahtaa neulomissuuntaa varresta varpaisiin, mutta sen mahdollisuuden jätin käyttämättä.

Sitten vaan kaaviota kaavion perään vuorotellen pohjavärin raitojen kanssa, välillä neulottiin apulanka jälkikäteen tehtävää kantapäätä varten ja sitten taas kaavioita ja raitoja ja lopuksi resori. Ja sitten viimeiseksi se kantapää. Aika tasapaksu prosessi siis kaikenkaikkiaan.


Vaikka olin malliin ja omiin värivalintoihini aivan kypsä koko tekemisen ajan, niin valmiina nämä yllättäen tuntuu ja näyttääkin ihan kivoilta. Sen verran jouluisilta ne väreistä johtuen vaikuttavat, että oli pakko heitellä kuvaan vähän vanua lumi-vaikutelman aikaansaamiseksi. Ja tuo Kevin tuossa... no, kävimme katsomassa Kätyri-leffan ja tämä pari vuotta sitten tehty lelu nousi jotenkin taas suosioon, ihan änkesi tuohon kuvaankin mukaan. :D

Nyt on viimeinen Tour-sukkapari valmis ja seuraavaksi ajatukset suunnataankin sitten Lentävän Lapasen Tour de Sock näyttelyn järjestelyihin. Jonkinlaisen yhteenvedon Tourista vielä varmaan kirjoittelen ja mainostan tapahtumaa enemmän, mutta sanottakoon jo nyt, että sukkanäyttelyn avajaiset pidetään 1.8 ja sinne tulee vierailijaksi ykkösetapin mallin suunnittelija Tiina Kuu. Ja tietysti vieraiksi toivotaan myös mahdollisimman paljon Touriin osallistuneita ja asiasta kiinnostuneita ympäri Suomea! :)

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Frida-nukke

Lahjakas ja taiteellinen vanhin tyttäreni pääsi taiteita opiskelemaan ja muuttaa nyt opintojen perässä kauemmas kotoa. Hänhän muutti pois kotoa jo puolisentoista vuotta sitten, mutta ihan tähän lähelle. Silloin tein lahjaksi uuteen kotiin tämän päiväpeiton. Nyt halusin keksiä jonkin pienemmän projektin tupaantuliaislahjaksi uuteen kotiin vietäväksi uudelle paikkakunnalle.


Tyttären suosikkitaiteilija on Frida Kahlo joten siitäpä tämä idea sitten lähti... Frida-nukke. Eihän 20-vuotias tietenkään nukeilla leiki, mutta käyhän näin hieno nukke koristeestakin, vai mitä? ;)


Ensin meinasin tehdä vain sellaisen karikatyyrimäisen pikkunuken, mutta työtä aloitellessa lueskelin enemmän Frida Kahlon elämästä ja samalla nukkekin lähti elämään omaa elämäänsä. Fridan persoona lähti johdattamaan tekemisen suuntaa esim. siten, että ilmeestä tuli tärkeä yksityiskohta. Toki kulmakarvoilla olisi jo saanut aikaan tunnistettavuuden, mutta halusin yrittää myös vangita sitä vakavan tutkiskelevaa katsetta, mikä on Fridan omakuville tunnusomainen.


Tein vaatteista riisuttavat ja puettavat, koska mistäs sitä tietää, jos joku joskus maailmassa haluaa tällä leikkiäkin. Muutenkin nuken pitäisi olla lapsenkestävä, ainoastaan korvikset ja pari nappia saattavat aiheuttaa vaaraa ihan pienimmille leikkijöille.


Nuken anatomia ei aivan noudata oikean ihmisen anatomiaa. Voi hyvin huomata, että tämä oli ensimmäinen ihmisnukkeni. (Lukuun ottamatta Tuhkimoa, mutta Tuhkimon anatomia se vasta olikin omituinen!) Tein nuken täysin ilman ohjeita, jälkiviisaana totean, että olisi ollut järkevää kaivaa vartalo-osuuteen jotain opastetta.


Hartiahuivin takana on kätketty viesti. Siinä lukee samalla sekä nuken nimi että nuken omistajan nimi. Upeita, vahvoja, taiteellisia naisia molemmat!


torstai 16. heinäkuuta 2015

Varokaa käärmeitä!

Viides Tour De Sock ohje on nimeltään Ophidia, joka tarkoittaa suomeksi käärmettä. Käärme tästä mallista tosiaan tuleekin mieleen; jotkut kaikkein käärmepelkoisimmat ilmoittivat jopa jättävänsä koko mallin neulomatta, koska kokivat sen käärmemäisyyden liian pelottavana tai inhottavana.


Tässä mallissa oli taas niin paljon uutta, että ensinäkemältä melkein hengästytti. Ensimmäisenä ihmetyksenä olivat kiemurtelevat pystyraidat, jotka kukin neulottiin omasta pätkästään lankaa. Vähän epäilytti ruveta hyvää lankaa tuhoamaan, mutta ei se auttanut kuin leikata lanka kahdeksaan parin metrin pätkään. Hyvinhän työ sitten lähti sujumaan, kun uskalsi vaan lähteä tekemään.


Ohje oli erittäin perusteellinen ja jokainen työvaihe oli selitetty huolellisesti, joten sillä pärjäsi hyvin. Yläpuolella kuvaa sukista myös nurjalta puolelta, josta näkyy hyvin, kuinka jokainen kontrastivärinen lanka tosiaan kulki vaan siinä omalla raiteellaan.


Varren jälkeen aloitettiinkin sitten ihan uusi ja erilainen kantapää. Tässä ei kantalappua tehty lainkaan eikä yhtään silmukkaa tarvinnut poimia, vaan kantapää muodostettiin kokonaisuudessaan lisäyksillä ja vähennyksillä. Kiva uusi tapa ja istuu myös jalkaan tosi hyvin.


Kontrastilankojen kuljettamista jatkettiin läpi kantapään ja jalkapohjan. Ohjeessa sanottiin, että mikäli tuntee leikkimielisyyttä, niin lankojen voi antaa "tanssia" pitkin jalkapohjaa oman maun mukaan. En sitten tuntenut tässä kohtaa leikkimielisyyttä, koska en jaksanut alkaa lankoja kuljettelemaan mihinkään suuntaan ennekuin vasta kärkeä kohti vähän, vaikka ne toisten kisailijoiden kiemurapohjasukat olivatkin mielestäni hauskoja. Mutkat suoriksi vaan.


Kun työ oli valmis, saatoinkin sitten jo heittäytyä vähän leikkimieliseksi...


Lankana vihreä Fabel ja sinapinkeltainen Sisu, puikot olivat kokoa 2mm.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Hihatin kesämekon seuraksi

Annoin äidilleni äitienpäivälahjaksi neulelahjakortin, jolla saa itse valita jonkun neulottavan asian itselleen. Olen antanut läheisille paljon omatekemiä lahjoja ja lisäksi äiti on käsityöihminen itsekin, joten arvelin hänen jo hukkuvan erilaisiin sukkiin ja lapasiin, niinpä halusin antaa mahdollisuuden valita jotain mille olisi ehkä oikeasti tarvetta. Äiti sanoi tarvitsevansa kesäksi jonkin boleron tai hihattimen, jota voisi käyttää hihattomien paitojen ja mekkojen kanssa.


Valitsin malliksi Rachel Willisin Lace Wedding Shrugin ja langaksi ohuen Drops Lacen. Ohje sinänsä oli hyvin yksinkertainen, sillä siinä neulottiin vain suorakaide, joka yhdistettiin virkkaamalla oikeaan muotoonsa. Lopuksi reunoille virkattiin pitsireunus.


Työ valmistui juuri äitini syntymäpäiväksi. Lopputulos oli mielestäni oikein onnistunut ja sopi hihattoman mekon seuraksi tosi kauniisti ollen samalla sekä juhlava että kesäinen. Henkäyksenohut Lace lämmitti riittävästi viikon ainoana kesäisenä päivänä.

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Vihreät välisukat

Kahden Tour-etapin väliin jäi tällä kertaa runsaasti aikaa, koska helmisukat valmistuivat niin nopeasti. Sukkavaihde oli selvästi jäänyt päälle, koska aloitin välityönä mitäs muuta kuin sukat.


Valitsin malliksi Niina Laitisen ihanan Holey Butterflies ja langaksi 7 veljestä. Tuntuipa oudolta neuloa näin paksua lankaa pitkästä aikaa. Oli kyllä mukavaa, kun sukat valmistuivat ihan hujauksessa ohuisiin fingering-paksuisiin sukkiin verrattuna, joita olen lähiaikoina tehnyt. Tein nämä 3,5mm:n bambu-puikoilla


En parhaalla tahdollakaan näe näissä perhosia, mutta malli on muuten todella kaunis ja sukista tuli kivat. Mukava välityö - ja nyt siirryn tästä taas viidensien Tour-sukkien kimppuun.

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Virkattu vesimelonikukkaro

Halusin tehdä kesäkassivaihdon parilleni kassin lisäksi jotain muutakin pientä kassiin sujautettavaksi. Muistin nähneeni joskus hauskan vesimelonisiivun näköisen kukkaron ja ajattelin sen sopivan hyvin kesäisen kassin kaveriksi. Aloittelin virkkuuta junamatkalla ilman nettiä, joten lähdin tekemään kukkaroa ilman ohjetta. Aloitin suiposta kärjestä ja lisäilin silmukoita matkan varrella vähän joka kerroksella. Myöhemmin ompelin pussin suulle vetoketjun ja kylkeen "siemeniksi" helmiä.


Kotiin päästyäni löysin sen alkuperäisen inspiraatiokuvanikin yksityiskohtaisen ohjeen kera Repeat Craftet Me -blogista. Tuolla virkkaus oli aloitettu päinvastaisesta suunnasta eli ensimmäinen kerros oli virkattu suoraan kiinni vetoketjuun ja siitä sitten vähennetty silmukoita suippoa kärkeä kohti. Lienee makuasia kumpi on parempi tapa, mutta ehkäpä Sarahin tavassa on parempaa se, ettei vetoketjua tarvitse ommella enää lopuksi. Minulle oma tapani oli tällä kertaa parempi, koska ostin vetoketjun vasta jälkikäteen. :)

Lanka kassin tapaan Cataniaa ja koukku kokoa 3,5mm.

torstai 9. heinäkuuta 2015

Virkattu kukkakassi kesäkassivaihtoon

Edellisessä postauksessa esittelin sievän sinisen kassin, jonka sain Katsastellen -blogin Katjalta kesäkassivaihdon yhteydessä. Vaihdon järjesti Heidin Hullutuksia. Nyt on esittelyvuorossa minun parilleni tekemä virkattu kesäkassi.

Parikseni arpoutui Willis, joka emännöi Williksen suhraukset-blogia. Esittelyssä hän mainitsi lempiväreikseen vaaleanpunaisen, vaaleanvihreän sekä valkoisen, joten sen perusteella lähdin suunnittelemaan virkattua kassia.




Virkkasin 30 pientä päivänkakkara-neliötä. Ohje Daisy square -neliöihin löytyi My Rose Valley -blogista. Yhdistin neliöt virkkaamalla ensin alakuvassa esitettyyn muotoon, jonka jälkeen kastelin ne ja laitoin yöksi sileytymään. Kuivumisen jälkeen yhdistin vielä kappaleen reunat virkkaamalla.


Ohjeen hauskoihin isoäidinneliön tyylisiin kantimiin löysin Futuregirl-blogista. Samalla opin aivan uuden tosi huipun tavan aloittaa virkkaus ilman ketjusilmukkaketjua, eli ensimmäisellä kerroksella tehdään suoraan ketju kiinteitä silmukoita. Suora linkki ohjevideoon tässä.

Lankana sataprosenttista puuvillaa oleva merseroitu Catania ja koukku kokoa 3,5mm.


tiistai 7. heinäkuuta 2015

Kesäkassivaihdosta sinistä ja kimaltavaa

Ilmoittauduin keväällä Heidin Hullutuksien järjestämään kesäkassivaihtoon. Oman kassini sain parilta jo kesäkuun alussa. Kuvien julkaisupäiväksi oli säännöissä määritelty 6.7, joten siksi esittelen tämän vasta tänään. Kassi on nätti ja sopivan kokoinen, lisäksi sininen sopii hyvin yhteen monien kesävaatteitteni kanssa. Kassi on ommeltu ohuehkosta puuvillakankaasta ja kylkeen on paljetein applikoitu kultainen sydän. <3


Kassin sisältä löytyi myös itsetehty bambuinen tiskirätti, käsityöihmiselle aina niin tarpeellista käsivoidetta sekä pari kerää pehmoista bambu-lankaa. Ja ihana Virkkukoukkusen kortti. Kassi, tiskirätti ja käsivoide ovat jo päässeet tarkoituksensa mukaiseen käyttöön ja langoista keksin varmasti myös pian jotain kivaa. Suuret kiitokset parilleni, joksi paljastui Katsastellen-blogin Katja! :)

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

440 helmeä myöhemmin

Neljännestä TDS-etapista tiedettiin etukäteen, että langan lisäksi siihen tulee varata 350-550 kappaletta helmiä koossa 8/0. Kokomerkintä tarkoittaa sitä, että helmiä mahtuu 8 kappaletta yhden tuuman matkalle, eli aikas pienistä helmistä on kyse. Koska en ollut koskaan tehnyt mitään helmiä sisältävää neuletta, niin piti etukäteen harjoitella helmien laittoa koetilkkuun. Tässä vaiheessa meni helmivalinta uusiksi, koska alkuperäiset vaaleansiniset helmeni eivät erottuneet mihinkään vaaleanvihreästä langasta.


Useista eri vaihtoehdoista päädyin laittamaan helmiä hammaslangalla. Tässä ei siis pujoteltu helmiä lankaan etukäteen, vaan lisättiin helmi aina neulottuun silmukkaan työn edetessä.


Meagheen Ryanin ohje From a Distance sai suomalaisten keskuudessa paljon kritiikkiä. Eniten harmitti ohjeen huolimattomuus ja viimeistelemättömyys; ohjeeseen on jäänyt selkeitä virheitä ja epäloogisuuksia. Kolmen hyvin huolellisesti kirjoitetun ohjeen jälkeen tämä suoraan sanottuna herätti kummastusta, mutta ei ohjeessa mitään sellaista puutetta ollut, mistä ei olisi päässyt yli. Lisäksi aikaisemmin Tour De Sock -kisaan osallistuneita ärsytti se, että sama suunnittelija on suunnitellut kahtena edellisenä vuotena kisaan hyvin samantapaisen mallin. Tämä ei minua ensikertalaisena luonnollisestikaan haitannut, mutta ymmärrän kyllä monta kertaa osallistuneiden turhautumisen, kun moni kuitenkin lähtee tähän kisaan oppiakseen jotain uutta. Myös mallin helppous ja tietynlainen perinteisyys sai kritiikkiä, mutta itse olin tyytyväinen mallin klassiseen kauneuteen ja siihen, ettei helmien lisäksi tarvinnut opetella hirveästi muuta uutta, koska niissä oli ensikertalaiselle haastetta kylliksi. Tosin on rehellisyyden nimissä sanottava, että kun samaa kuviota toistettiin kahdessa sukassa yhteensä 40 kertaa, niin kyllä viimeiset toistot kävivät jo kestävyysurheilusta.


Helmien lisäksi uutena asiana tuli tapa luoda silmukoita. Silmukat luotiin tubular cast on -metodilla, jolle en löytänyt mitään suomennosta. Tapa tuntui aluksi hankalalta, mutta parin yrityksen jälkeen aloitusreunasta tuli siisti ja joustava. Ihan mielellään käytän toistekin.


Kaiken kaikkiaan kiva etappi ja tykkään näistä sukista tosi paljon!

Lankana käsinvärjätty Mokkasukka ja puikot olivat kokoa 2,5mm.