Tänään vietettiin rakkaan ystävän, Tainan, muistojuhlaa. Taina on tullut Järvenpään ja muun Suomen neulojille tutuksi toisena neulekahvila Lentävän Lapasen idearikkaista ja elämänmyönteisistä yrittäjistä.
Yhdessä on innostuttu paljon muustakin; on ollut ompeluprojekteja, kudontaa, värjäilyjä, monia kursseja, festarireissuja ja erilaisia työpajoja. Välillä on vaan istuttu iltaa tai lähdetty mökkeilemään naisporukalla.
Koronavuosina on käytetty luovuutta ja mielikuvitusta sekä siirretty perinteistä harrastustamme nykyaikaan; neuletapaamisia on järjestetty zoomissa netin välityksellä. Taina on ollut aina se, joka on ollut valmis lähtemään mukaan uuteen ja ratkomaan tielle osuneita haasteita. Hän on opettanut suurpiirteisyyttä ohjeiden noudattamisessa, mikä on ainakin minulle ollut merkityksellinen taito, jota voi soveltaa muuhunkin kuin neulomiseen! Monesti turha perfektionismi nimittäin muodostuu tekemisen esteeksi. Juuri avoimuutensa ja ennakkoluulottomuutensa takia Tainan on aina ollut niin helppo innostua ja saada muutkin innostumaan.
Viime vuoden lopulla, Tainan sairauden ollessa jo tiedossa, toteutimme Tainalle yhteistyönä paloista kootun voimapeiton. Palojen määrän ja niihin laitetun rakkauden perusteella voi huomata, miten iso joukko on halunnut Tainaa tukea ja rohkaista, miten monelle hän on ollut tärkeä ja rakas.
Jään suunnattomasti kaipaamaan Tainaa, paikkaasi ei korvaa mikään.
Tiia