Taidetta ompelukonekirjonnalla

Käsityön taiteen perusopetuksen kokonaisuuteen liittyen kävin Järvenpään opistolla viikonlopun kurssin, jossa aiheena oli ompelukonekirjonta. Tehtäväksi saimme pienen taideteoksen kyseistä tekniikkaa hyödyntäen.

Alkuun työ sommiteltiin alustalle tilkuista. Liimasin tilkut kangasliimaa ja silitysrautaa käyttäen jotta ne pysyvät paikoillaan ommellessa. Ompelukoneesta kytkettiin pois päältä se ohjain-toiminto, joka yleensä saa sauman kulkemaan suoraan poispäin ompelijasta. Nyt kangasta siis saattoi liikutella mihin suuntaan tahansa ja tämähän olikin aluksi vaikea käsittää! Tilkkujen kiinnitämisen lisäksi tein ompelemalla kuvaan lisää yksityiskohtia.

Työstä tuli mielestäni kiva ja innostuin tästä tekniikasta toden teolla. Myös työn kääntöpuoli on omanlaisensa, yllättävän hauska ja yksityiskohtainen taideteos.

Kaikista nelivuotisen kurssimme aikana kokeilemistani käsityötekniikoista en ole innostunut niin, että arvelisin tekeväni niitä uudelleen, mutta tätä haluaisin kyllä jatkaa. Rentoa ja nopeaa tekemistä aiempaan käsin kirjontaan verrattuna ja yllätti itsenikin, miten siistin työn tällä tekniikalla sai aikaiseksi ensikertalaisena. Ryhmän muutkin työt olivat upeita ja kaikki aivan erilaisia, joten muuntelun mahdollisuuksia riittää!

Kirjailun lyhyt oppimäärä

Käsityön taiteen perusopetuksen kurssilla Järvenpään opistolla on tehty syksyn aikana myös kirjailutöitä. Kirjailu oli minulle jossain määrin tuttua etukäteen, mutta nyt tuli opeteltua vielä ihan uusia tekniikoita ja tyylejä. Ja jälleen kerran takataskussa tuhat uutta ideaa vain odottamassa aikaa niiden toteuttamiselle.

 

Lähdin opettelemaan erilaisia pistoja pilalle menneen jauhobatiikkivärjäykseni päälle. Kirjailulla saa tosiaan pelastettua paljon; alunperin liian himmeäksi jäänyt kuvio pääsee nyt oikeuksiinsa. En tosin edelleenkään tiedä, mitä näistä tilkuista tekisin.

 

Seuraavaksi tajusin, että kirjailuharrastusta varten tarvitsen säilytysvermeet lankasaksille ja neuloille. Niinpä tein saksikotelon ja neulakirjasen, jotka tietysti koristelin kirjailemalla. Olen tehnyt vastaavanlaiset aiemmin, mutta tuolloin ne päätyivät lahjaksi. (Neulakirja ja lehdykkä-saksikotelo vuodelta 2015.) Ideat Pinterestistä.

Kurssiin kuului myös ryhmätyö. Kukin ryhmä perehtyi yhteen kirjontatekniikkaan tarkemmin ja esitteli sen toisille. Jokaisesta esitellystä tekniikasta tehtiin pieni harjoitustyö. Oma ryhmäni valitsi aiheeksi alikeompelun, jossa ideana on, että kirjailtavan kuvion muodostaa kangas, joka on varsinaisen kankaan alla. Kirjottavaan kankaaseen siis leikataan reikä, joka läpi kuviokangas näkyy tai reikä voi olla olemassa jo valmiiksi, jos tekniikkaa käytetään esim. paikkaamiseen. Yllä pari tekniikalla toteutettua joulukorttia.

Muiden ryhmien aiheina olivat sashiko-kirjonta, silkkinauhakirjonta sekä nimikointi. Koetilkkuni päätyivät ajankohdasta johtuen joulukortteihin ja pakettikortteihin. Yllä sashikokirjonnalla toteutettu huopakuvio. Sashikokirjonnassa on tärkeää, että lankojen risteyskohdissa pistokset asettuvat tietyllä tapaa toisiinsa nähden, mutta epäilen että tämä minun ensimmäinen sashikotyöni ei vastaa näitä kriteereitä. Oli kyllä koukuttavan tuntuinen tekniikka ja ajattelin perehtyä siihen tarkemmin ja toteuttaa jonkin isomman paikkauksen tai koristelun.

Silkkinauhakirjonta olikin ihan omanlaisensa kirjontatekniikoiden joukossa, sillä siinä käytetään tavallisesti kirjonnassa käytettävän muliinilangan lisäksi myös nimensä mukaisesti silkkinauhaa. Yllättävän kivasti onnistui vasta-alkajalta silkkiruusut hyvän opastuksen ansiosta.

 

Viimeisenä esiteltynä tekniikkana oli nimikointi. Kirjailin vanhempieni nimien alkukirjaimet ja tein niistä heidän joululahjoihinsa pakettikortit. Ei tullut kauhean siistit kirjaimet, tämä taitaa olla niitä tekniikoita, jotka vaativat hieman enemmän harjoittelua.

Paikka saa näkyä

Vuoden käsityötekniikka 2021 on parsiminen ja paikkaaminen. Olen teemavuoden aikana ihastellut upeita ja taidokkaita paikkauksia ja parsimuksia, joissa paikka tosiaankin saa näkyä ja tuo paikatulle vaatteelle ihan uuden ilmeen ja lisäarvon. (Näitä kannattaa katsella ja ihastella Instagramissa, esimerkiksi hashtageilla #näkyväpaikkaus #mending #visiblemending #vuodenkäsityötekniikka2021 löytyy upeita!)

Halusin itsekin kokeilla näkyvää paikkausta, mutta en halunnut lähteä tahallisestikaan mitään rikkomaan. Luonteva tilaisuus paikkaamiseen tarjoutui, kun tytär peri serkultaan farkut, jotka olivat vähän liian risaista tyyliä hänen makuunsa. Niinpä katkaisin lahkeet shortsi-pituisiksi ja leikkasin lahkeiden kankaasta paikat.

shortseihin tuli kolme paikkaa, joista yhden kiinnitin housujen sisäpuolelle poikkisuuntaan kulkevin laakapistoin, toisessa pistot kulkivat pystysuuntaan ja kolmanteen tein pienen "auringon".

 

Shortseista tuli oikein kivat sekä minun että tyttären mielestä. (Mustina ne ovat vähän hankalat kuvattavat.) Ainoa ongalma oli, että tyttären esiteini-iän kasvupyrähdys sattui osumaan juuri tähän kevääseen, joten alkukeväästä sopivan kokoiset housut eivät enää heinäkuussa valmistuessaan sopineetkaan. Niille löytyi onneksi halukas käyttäjä tytön kaveripiiristä, joten loppu hyvin kaikki hyvin. :)

Aallot laivaa keinuttaa

Jee, kerrankin sain napattua käyttööni miesmallin sukkia mallaamaan. Mallilla oli kova kiire (kuten tavallista), mutta pari kuvaa ehdin sentään napata.

Virveriikan blogissa on ohje näihin ihaniin venesukkiin. En tehnyt sukkia ihan tuon ohjeen mukaan, vaan veneistä tuli vähän suurempia. Tähänkin sain inspiraation Virveriikalta, sillä hän oli toteuttanut myös tämmöiset ihan samantapaiset, isompien veneiden sukat. Niistä kuvia täällä. Aaltokuviota jouduin vähän laskeskelemaan uusiksi, koska mulla oli arvatenkin eri lanka ja siten myös eri silmukkamäärä.

Aina ei voi olla luova, mutta onneksi aina ei tarvitsekaan, kun löytyy hyviä ohjeita ja ideoita toisilta. Siispä suuret kiitokset Virveriikalle kivasta mallista! Miehille ei ole kovin helppo kivoja malleja löytää, tai ainakin usein naisille ja lapsille löytyy helpommin. Tämä ohje on mielestäni aidosti tosi kiva ja samalla myös miehekäs, vaikka toki tämä sopisi naisellekin.

Miesten sukat koko 42-43
Lanka: Novita Nalle vaaleansininen, farkunsininen, valkoinen ja pikkumäärä punaista. Tummanruskea on Teetee Sallaa. Punaiset liput kirjoin neuleeseen päälle silmukoita jäljitellen, muuten kuvio on toteutettu kirjoneuleena.
Puikot: 3-kokoiset sukkapuikot

Kiipeä, Super Mario, kiipeä!

Urhea putkimies Mario kiipeää köynnöstä pitkin pakoon vimmatusti lähes viimeisillä voimillaan...

 ...häntä vainoaa lähistöllä pahamaineinen kilpikonna Koopa Oopa...

...alavasemmalta lähestyy kavaline juonineen ilkeä sienimäinen otus, Goomba...

 ...ja köynnöksen alapuolella aukoo jo uhkaavasti kitaansa lihansyöjäkasvi, joka odottaa nälkäisenä Marion voimien uupumista ja mehevää lounasta.

Mitä tapahtuu seuraavaksi? Selviääkö Mario? Mihin voi päättyä näin jännittävä tarina? No tietysti villasukkiin!

Sukat on tehty Nalle-langasta 3-koon puikoilla. Ne ovat kokoa 40, eli siksi kuvassa mun jaloissa näyttävät hieman isoilta. Kuvat on kirjottu sukkiin silmukoita jäljitellen sitä mukaa, kun työ eteni. (Kaikki kirjontaan käytetyt langat eivät ole Nallea, vaan vähän mitä sattuu; osa paksummista langoista on "ohennettu" Nallen paksuiseksi omatoimisesti poistamalla säie tai kaksi.)

Malleja kuviin on otettu mm. tästä Ravelryn lapas-ohjeesta ja täältä Supermajjin blogista. Sukkien suunnittelu oli himppasen haasteellista siksi, että en ole Mario-pelejä pelannut juuri lainkaan (tai ainakaan viimeiseen 20 vuoteen), eikä minulla siksi ollut käsitystä näiden hahmojen normaalista toiminnasta. Lisäksi konsultoimani henkilöt olivat hieman erimielisiä siitä, millaisissa asemissa mikäkin hahmo saattaisi pelikentässä olla. Ihan kivat näistä tuli kuitenkin ja toivottavasti ovat saajalle sopivat. :)

Autot ajaa kilparataa...

...mittari näyttää kahtasataa.

Eli autosukat lahjaksi yhdelle pienelle autofanille. :)

Sukat ovat kokoa 28 ja ne on tehty 3-koon puikoilla Novitan Nallesta. Autot on neulottu kirjoneuleena muuten, paitsi "renkaat" on lisätty jälkeenpäin yksittäisillä neulanpistoilla.

Lisää teini-ikäisiä mutanttininjaturtleja

Kuten edellisessä mutantti-turtle-postauksessa kerroin, synnytti ensimmäinen ninjakilpparikäsityö heti liudan jatkotoiveita. Yhden niistä toteutin samantien, sillä olen ollut muutenkin aikeissa tehdä pojalle uudet lapaset, kun viime talvena neulotut on jo melkein puhki käytetyt.

Lanka: 7 veljestä

Puikot: 3,5-koon metalliset sukkapuikot

Malli: peruslapanen, kuvio kirjottu valmiin neuleen päälle silmukoita jäljitellen

Turtlet: tämän ristipistomallin mukaan

Koko: teinipoika, eli miehen pituinen, mutta vähän kapeampi

 

Muutaman hätäisen kuvan ehdin napata, ennen kuin lapaset olivat jo matkalla kohti ulko-ovea pojan käsissä. :)

Teini-ikäiset mutantti-ninja-kilpikonna-sukat

Sain tällaisen hauskan toimeksiannon eräältä nuorelta herralta, jolla on ikää neljä vuotta. Innostuin aiheesta heti, teini-ikäiset mutantti-ninja-kilpikonnathan ovat yksi ihmiskunnan upeimmista keksinnöistä. Tai ainakin hauskimmista. Vaiko sittenkin pöljimmistä? No joka tapauksessa, mua ne on aina naurattaneet, tai siis lähinnä se ajatus, että joku on tullut keksineeksi jotain niin mielikuvituksellisen höpsön hassua kuin teini-ikäiset mutantti-ninja-kilpikonnat ja sitten siitä on vielä tullut suunnaton maailman laajuinen hitti. :)

Valmista neulemallia en turtleista löytänyt, mutta tällainen ristipistokaavio netin syövereistä löytyi. Ihan kivalta näyttää neulottunakin.
Langat ovat Novitan 7-veljestä, puikot kokoa 3,5. Kuviot on kirjottu neuleen päälle neulesilmukoita jäljittelevin pistoin sitä mukaa, kun varsi valmistui. Olen käyttänyt tätä lasten sukan ohjetta Novitan sivuilta, erona mulla ainoastaan se, että kantapää on tehty vahvistettuna. On muuten hyvin jalassa pysyvä lasten sukan malli.

Meidän teinien keskuudessa nämä ainakin saivat heti suuren suosion, molemmat ilmoittivat, että huolisivat vastaavat sukat tai lapaset. :D Pikkutyttö sen sijaan arvioi ensin, että hahmot ovat liian isopäisiä, mutta muutti sitten mielensä isosisarusten puheiden myötä.

Täytyy sanoa, että tykkään kovasti lopputuloksesta itsekin. Toivottavasti sukkien saaja, nuori TMNT-fani, tykkää myös. :)

Vancouver Canucks fanisukat

Minähän siis teen käsitöitä vain omaksi ilokseni. Enkä koskaan tee sellaisia juttuja, mitä en itse halua tehdä. Tilaustöitäkin otan vastaan vain, jos ne tuntuvat mukavilta töiltä omasta mielestäni.

Mutta. Jokaisen äidin elämässä ilmeisesti joskus käy niin, että huomaa haluavansa tehdä jotain sellaista, mitä ei oikeastaan varsinaisesti halua. Sitä vaan toivoo voivansa tehdä lapsensa onnelliseksi ja unohtaa, millaisia juttuja oikeasti tykkää tehdä. Ja millaisia juttuja osaa tehdä. Niin kävi nyt. Poikani on vuosia fanittanut NHL-lätkäjoukkuetta, jonka nimi on:

 Heidän logonsa on jotakuinkin tämän näköinen:

Ja siis noita NHL-lätkäjoukkueita on paljon lyhyemmilläkin nimillä ja helpommilla logoilla varustettuja, mutta ei ole poika suostunut vaihtamaan suosikkia. Näillä oli siis pakko mennä.

Pitkän ja uuvuttavan uurastuksen jälkeen valmistuivat eilen nämä:

Säästän nämä joululahjaksi, vaikka jäähallikausi onkin jo alkanut. Mutta ei siellä koskaan ole niin kylmä kuin ulkojäällä ja parhaat ulkojääkelit ovat vasta joulun jälkeen, joten eiköhän nämä jouda odottamaan.

Lankana on vihreä Janne sekä sininen, valkoinen ja musta 7-veljestä. Sukat on neulottu 3,5 kokoisilla puikoilla. Teksti on tehty kirjoneuleena, logo kirjottu valmiin neuleen päälle. Tein kirjontatyön sitä mukaa kun neuloin, eli aina pari riviä kerrallaan.

Tässä vielä yksi kuva siitä, miten sukat istuvat jalkaan. Malli vaan oli niin hätäinen, etten ehtinyt parempaa kuvaa ottaa. Sukan koko on 42-43.

Olen niin onnellinen, että tämä työ valmistui. Ettei tarvitse enää tehdä sitä.