Puff Midi Dress

Käsityön taiteen perusopetus Järvenpään opistolla jatkui kevään ajan vaateompelun merkeissä. Ompelin kesäisen maksimekon. Ompeluun meni yllättävän paljon aikaa, kun huolellisesti alusta loppuun itse teki. Kurssin alkaessa ajattelin kunnianhimoisesti, että kyllä tässä kaksi tai kolme mekkoa ehtii hyvin ommella, mutta hyvä että sain lopulta tämän yhden valmiiksi.

Ohje on Novelsin Puff Midi Dress, johon sain idean ystäväni Pian viime kesäisestä festarimekosta (Pian mekko muuten vilahtaa tuolla viime kesän festaripostauksessa).

Paljon tuli opittua tämän prosessin aikana, mm. saumurin käyttö oli minulle ihan uutta. Olen tosi tyytyväinen että lähdin tähän neljän vuoden kurssikokonaisuuteen mukaan. Käsitöitähän teen muutenkin paljon, mutta helposti sitä jämähtää käyttämään niitä samoja tuttuja tekniikoita, mitä on aina käyttänyt. On tosi mielenkiintoista vaihteeksi tehdä vähän erilaisia käsitöitä, lisäksi hyvässä seurassa sekä ammattitaitoisen ja innostavan opettajan avustuksella. Yksinään sitä tulisi esimerkiksi näissä ompeluhommissa oikaisseeksi helpomman kautta ja monta uutta asiaa jäisi oppimatta. 

Syksyllä opetus jatkuu jonkinlaisten puutöiden muodossa, se se vasta onkin jotain aivan uutta!

Paikka saa näkyä

Vuoden käsityötekniikka 2021 on parsiminen ja paikkaaminen. Olen teemavuoden aikana ihastellut upeita ja taidokkaita paikkauksia ja parsimuksia, joissa paikka tosiaankin saa näkyä ja tuo paikatulle vaatteelle ihan uuden ilmeen ja lisäarvon. (Näitä kannattaa katsella ja ihastella Instagramissa, esimerkiksi hashtageilla #näkyväpaikkaus #mending #visiblemending #vuodenkäsityötekniikka2021 löytyy upeita!)

Halusin itsekin kokeilla näkyvää paikkausta, mutta en halunnut lähteä tahallisestikaan mitään rikkomaan. Luonteva tilaisuus paikkaamiseen tarjoutui, kun tytär peri serkultaan farkut, jotka olivat vähän liian risaista tyyliä hänen makuunsa. Niinpä katkaisin lahkeet shortsi-pituisiksi ja leikkasin lahkeiden kankaasta paikat.

shortseihin tuli kolme paikkaa, joista yhden kiinnitin housujen sisäpuolelle poikkisuuntaan kulkevin laakapistoin, toisessa pistot kulkivat pystysuuntaan ja kolmanteen tein pienen "auringon".

 

Shortseista tuli oikein kivat sekä minun että tyttären mielestä. (Mustina ne ovat vähän hankalat kuvattavat.) Ainoa ongalma oli, että tyttären esiteini-iän kasvupyrähdys sattui osumaan juuri tähän kevääseen, joten alkukeväästä sopivan kokoiset housut eivät enää heinäkuussa valmistuessaan sopineetkaan. Niille löytyi onneksi halukas käyttäjä tytön kaveripiiristä, joten loppu hyvin kaikki hyvin. :)

Vetoketjupussukoita

Nappikuulokepussukoiden jälkeen halusin kokeilla tehdä isompia vetoketjupussukoita, esim. meikkipussiksi tai penaaliksi sopivia. Ohjeita on netti pullollaan ja monet niistä saavat pussukan ompelun vetoketjun kiinnityksineen näyttämään kovinkin helpolta.

Aluksi tein yhden pussin tällä Hippu -blogin ohjeella. Se on varmasti oikein toimiva ohje jollekin kokeneemmalle ompelijalle ja tykkäsin pussin muodosta kovasti, mutta parin yrityksenkään jälkeen en saanut vetoketjun päitä asettumaan siististi.

 

Seuraavaksi kokeilin Jedi Craft Girl -blogin ohjetta. Tässä vetoketjun päihin ommeltiin kangaslipareet ennen kiinnittämistä, minkä ansiosta päät asettuivat nätisti. Pussin muoto taas ei ole mielestäni yhtä kiva kuin tuossa Hipun pussukassa.

Loput pusseista teinkin sitten yhdistelemällä näitä kahta ohjetta. Pääosin seurasin Hipun ohjetta, mutta ompelin lipareet vetoketjun päihin kuten Jedi Craft Girl.


Lopuksi halusin kokeilla vielä laatikkomaisempaa boxy pouch- pussukkamallia. Ompelin sen pääpiirteissään s.o.t.a.k handmade -blogin ohjeella. Tämä oli aika kiva malli, näitäkin syntyy varmasti joskus lisää.

Näihin ompeluprojekteihin tuntuu jäävän helposti koukkuun. Ompelun nopeus neuleprojekteihin verrattuna jaksaa hämmästyttää. Samoin kuin neuleprojekteissa viehättää lankojen ja värisävyjen valinta, niin kankaistakin löytyy ihan oma houkuttava maailmansa. Aina tekee mieli kokeilla vielä jotain väriyhdistelmää ja silmä osuu vielä johonkin uuteen houkuttelevaan kankaaseen...

Näiden pussukoiden valmistumisen jälkeen pakkasin ompelukoneen taas hetkeksi pois, mutta en usko että se jää unohduksiin vuodeksi tai pariksi, kuten aina ennen. Luulen, että se on tullut elämääni jäädäkseen. <3

Nappikuulokepussukka-villitys

Innostuin vähän ompelemaan.

Ensin tein muutaman pyöreän nappikuulokepussukan.

Sitten muutaman kuusikulmion muotoisen...

... ja sitten monta lisää molempia.

Oli koukuttavan hauskaa yhdistellä eri värisiä päälli- ja vuorikankaita ja sovitella niihin eri värisiä vetoketjuja.

Tein myös yhden suorakulmion muotoisen kolikkopussukan. Ohje siihen SOTAK Handmade -blogista.

Kuusikulmio oli näistä kolmesta mallista suosikkini, sillä niistä sai helpoiten tehtyä siistin näköisiä.

Suurin osa näistä menee koulun joulumyyjäisiin myytäväksi lapsen leirikoulun hyväksi ja osa menee lahjaksi. Mutta oikeasti tein näitä paljon ihan siksi, että näitä oli hauska tehdä! :D

Hexagon-pussukoita

Innostuin viime viikolla ompelemaan pyöreitä nappikuulokepussukoita. Sitten löysin Joyfull Bunny -blogista uuden ohjeen; muuten samanlainen pussukka, mutta vaan kuusikulmion muotoinen: Hexagon Zipper Pouch.

Huomasin, että kuusikulmiohan onkin paljon helpompi ommella siististi kuin ympyrä. No, nyt olen sitten koukussa näitten ompelemiseen. Reunatikkauksiin en ole silti vieläkään uskaltautunut.

Paljon neulomista ja virkkaamista harrastaneelle tämä ompelutyön valmistumisen nopeus on jotain ihan käsittämätöntä. Muutamassa tunnissa sain näitä valmiiksi neljä!

Ja koko viime viikon pikkupussukka-saldona oli seitsemän kappaletta.

Pussukka nappikuulokkeille

Krapin pajalla järjestetyn ompelutyöpajan jäljiltä iski kauhea ompelukärpäsen purema ja olenkin tällä viikolla yrittänyt järjestää aikaa ompelemiseen missä välissä se vain on ollut mahdollista.

Innostuin tekemään tällaisia pieniä pussukoita, jotka ovat juuri sopivan muotoiset ja kokoiset nappikuulokkeitten säilyttämiseen. Ne kun tuppaavat aina olemaan söherössä ja solmussa laukun pohjalla ja menevät usein rikkikin juuri siksi kun niitä kiskoo jostain monen mutkan takaa.

Ohje kuvien kera löytyy Dog under my Desk -blogista.

Ensimmäisen pussin tein jämptin kokoisella vetoketjulla, seuraaviin ostin vähän liian pitkät. Ompelu on näin huomattavasti helpompaa. Lopuksi vain katkaistaan ylimääräiset hännät vetoketjusta pois - ja tuolta samaisesta blogista opin senkin vinkin, että vetoketjua ei kannata katkaista niillä parhailla kangassaksilla, etteivät ne mene pilalle!

Ohjeessa pussukka on viimeistelty ompelemalla koristetikkaus reunan ympäri. Se jäi itseltäni tekemättä, koska en vaan saanut siitä siistin näköistä. Ihan kivan näköiset nämä silti on ilman tikkauksiakin, jäävät tuolla tavalla hauskasti pulleiksi.

Jäljestä huomaa paikoitellen muutenkin, että olen aloittelija ompelemisen saralla. Tämmöisessä pienessä tuotteessa huomio kiinnittyy yksityiskohtiin vielä enemmän kuin jossain isommassa, esim. vaatteessa. Ompelun opettelu on siis myös loistavaa irti perfektionismista -harjoittelua.

Tarve tällaiselle oli siis itsellä, mutta tuli sitten mieleen, että voisi olla muillakin. Ja käyväthän nämä nappikuulokkeitten lisäksi muuhunkin; kolikoille, klemmareille, varanapeille, korujen matkasäilytykseen - ja neulojalle vaikkapa silmukkamerkki-jemmaksi.

Niinpä näitä lähti syntymään, eikä tämä näihin kolmeen varmasti jää. Jos en keksi tarvitsijoita omasta lähipiiristä, niin päätynevät koulun joulumyyjäisten pöytään lapsen luokan retkirahastoa kartuttamaan.

Krapin lankapajalla

Paikallinen lankakahvilamme Lentävä Lapanen on jo monena vuotena peräkkäin järjestänyt Krapin lankapaja -tapahtuman. Krapin paja on Tuusulanjärven rannalla sijaitsevan vanhan Krapin kartanon pihapiiriin rakennettu kulttuuri- ja tapahtumatalo. Koko päiväksi on järjestetty käsityöaiheista ohjelmaa ja muutakin kivaa.

Aiemmin en ole syystä tai toisesta päässyt mukaan, mutta tänä vuonna päätin jo hyvissä ajoin varata kyseisen päivän vapaaksi. Ja kannatti, sillä oli tosi kiva päivä.

Tähtivieraina olivat Villapesusiskot Pirjo ja Katri sekä Tiina Kuu. Siskokset kertoivat neuletubettamisesta ja Tiina Tuhansien villasukkien maa -kirjastaan sekä erilaisista kantapäistä.

Muilta osin päivä koostui erilaisista työpajoista, jotka olivat kaikki tosi kivoja ja mielenkiintoisia. Ihan kaikkiin pajoihin ei mitenkään olisi ehtinyt osallistua, sillä kolmestakin riitti tekemistä koko päiväksi.

Ihan aamupäivän aluksi menin mukaan Handun Ilona Korhosen eli Ilun ohjaamaan langanvärjäykseen. Värjäys tapahtui happoväreillä ja värin kiinnitys mikroaaltouunissa. Nautin tästä touhusta todella. Värit sekoittuivat välillä harkitusti ja välillä sattumalta - naapureiden roiskeet antoivat ideoita. :D

Lopulta iloinen rivi lankoja liehui narulla tuulessa kuivumassa.

Lounaan jälkeen oli vuorossa ompelutyöpaja, jossa ommeltiin saksipussit Kirsi Kostamon ja Nina Mäkelän opastamana. Pussiin mahtuu säilytykseen kolmet eri kokoiset sakset ja sen voi ripustaa naulaan roikkumaan. Edistää ehkä saksien tallessa pysymistä, vaikka sitä takuuta ohjaajat eivät luvanneetkaan. :D

Tämäkin oli hauska kurssi ja sain sen tiimoilta pienen ompelukärpäsen pureman - ompeluintoa on riittänyt koko kuluvalle viikollekin.

Kolmantena pajana oli kankaankudontaa pirtakangaspuilla. Pajaa ohjasi Hilmalan Anu Jokela. Kutominen oli todella innostavaa ja koukuttavaa, aloin melkein harkita pienten pöytäkangaspuitten hankkimista!

Viimeisestä työpajasta ei valitettavasti tullut otettua yhtään kuvaa, kun oli niin kova kutomisen draivi päällä koko ajan. Alla olevassa kuvassa näkyvät kuitenkin kaikki päivän tuotokseni, myös kutomani kangaspala. Suunnittelin tehdä siitä jonkinlaisen pussukan, koska Anun tekemät olivat niin houkuttelevan näköisiä.

Näitten edellä mainittujen lisäksi päivä sisälsi hyvää seuraa, ruokaa, musiikkia ja vähän lankaostoksiakin. Illalla havahduin siihen, että on ollut todella mukava ja rikas käsityön täyteinen päivä enkä ollut neulonut koko päivänä silmukkaakaan. Käsityöt ja käsillä tekeminen on niin paljon muutakin.

Kiitos järjestäjille ja mukana olleille, toivottavasti tämä perinne jatkuu!

Paperipussihame kuvaohjeen kera

Helteistä ja kesäreissuilusta johtuen tämä seuraava hameprojekti on ottanut aikansa. Mikään työvaihe ei sinänsä ole kovin aikaa vievä tai vaikea, joten ihan realistista olisi ommella tällainen hame yhdessä tai kahdessa illassakin. Mutta kun koko ajan on ollut kuuma, niin olen ommellut yhden tai pari vaihetta päivässä ja tuleehan sitä valmista niinkin.

Aiemmin tänä kesänä olen ommelllut raidallisen hameen ja beigen kukkahameen tällä samalla tyylillä. Kolmatta samanmoista hametta ommellessa olin jo oppinut aiemmista virheistä ja työ tuntui sujuvammalta, tosin tässäkin pari kohtaa purin ja ompelin uusiksi - paremmin pääsee käyttöön kun tekee sellaista jälkeä että on itse tyytyväinen.

Kuvasin työvaiheet, jotta saisin kirjoitettua kuvallisen ohjeen hameeseen, mutta huomasin kyllä pian, ettei punainen väri ollut helpoin kuvattava. Toivottavasti kuvista saa edes jotain selvää.

1. Tarvitset ohuehkoa puuvillakangasta, 20cm pitkän (tai sinulle sopivan pituisen) vetoketjun, mittanauhan, nuppineuloja, sopivan väristä lankaa, ompelukoneen sekä silitysraudan- ja laudan.

Tämä kangaspala on peräisin Eurokankaan palalaarista. Kankaan korkeus oli tässä hameessa 87cm, mutta matalampikin pala olisi riittänyt; beigen hameen pala oli vain 71m korkea. Molempien palojen leveys oli noin 150cm. Beigessä hameessa leveys oli saavutettu kokoamalla kyseisen levyinen kaistale kolmesta palasta (eli hameessa on myös sivusaumat), mutta punaisen hameen kangas on sen verran leveä, ettei sivusaumoja tarvittu.

Miten sitten arvioida sopivan kokoinen kangas itselleen? Käytin ensimmäisen hameen kohdalla sellaista konstia, että mittailin jotain vanhaa hyvän kokoista hametta ja arvioin kankaan koon sen perusteella. Kangasta voi tietysti myös vähän sovitella ja mallailla ympärilleen.

2. Huolittele kankaan rispaantuvat reunat siksakilla.

3. Taita ja silitä kankaan yläreuna (eli ajateltu vyötärö) sopivan levyiselle (6-7cm) taitteelle, käytä mittanauhaa apuna. Kangas kannattaa muutenkin silittää.

4. Asettele vetoketju paikoilleen nuppineulojen avulla. Vetoketjun yläosa tulee vyötärön taitetun kankaan väliin.

5. Ompele takasauma vetoketjusta alaspäin.

6. Kiinnitä vetoketju. Silitä takasauma ja vetoketjun ympäristö.

7. Nyt sinulla on "putki", jonka yläreunassa on vetoketju ja voit aloittaa vyötärölaskosten taittelun. Merkkaa etureunan ja sivujen keskikohta nuppineuloilla. Lähdin taittelemaan laskoksia edestä ja takaa keskeltä ulospäin kohti (tässä tapauksessa kuvitteellista) sivusaumaa. Tässähän voi omaa makua ja mielikuvitusta käyttää; voihan kaikki laskokset olla vaikka samaankin suuntaan tai vuorotellen eri suuntiin tai miten vaan itsestä kivalta tuntuu.

Sovittelu moneen kertaan on avain sopivaan istuvuuteen. Säädä siis laskosten viimeiset millit vasta siten, että samalla sovitat.

8. Ala ommella laskoksia kiinni ylhäältä alas yksi kerrallaan. Jokainen laskos ommellaan kiinni molemmista reunoistaan. Ompelin kaikista laskoksista ensin toisen reunan ja sitten sovituksen jälkeen toisen. Tämänkin vaiheen aikana kannattaa siis sovitella vielä muutamaan kertaan. Jätin takimmaiset laskokset viimeiseksi ja säädin niiden lopullisen leveyden vasta sitten.

9. Ihan viimeiseksi pitää päättää hameen pituus ja ommella helman taite. Vaihtoehtoja voi mallailla nuppineulojen avulla. Huomaan että oma makuni hameen pituuden suhteen on muuttunut pidemmäksi, lieneekö nyt sitten pitkät hameet muodissa vai onko tämä ikäkysymys, mutta jotenkin pitkässä hameessa on rennompaa eikä tarvitse miettiä että pitäisikö laittaa sukkahousut.

Itse jätin helmaan hulpioreunan (eli sen kankaan reunan, joka ei lähde purkautumaan), joten yksinkertainen taite riitti. Tähän tuli noin 10cm levyinen taite, mutta edelliseen hameeseen taitetta jäi vain noin 1,5cm ja sekin riitti. Ennen ompelua kiinnitin taitteen nuppineulojen ja mittanauhan avulla ja silitin taitteen sopivan levyiseksi. Ompelin taitteen päällipuolelta, sillä mielestäni ompeleesta tulee niin siistimpi; tämä voi kyllä johtua myös ompelukoneeni yksilöllisistä ominaisuuksista.

10. Hame on valmis käytettäväksi.

Kuvassa hameen seurana viime kesänä valmistunut Salal-neuletakki.

Olisi kiva kuulla, onnistuiko tällä ohjeella. Millaisia haasteita ja kysymyksiä heräsi?

Beige puolihame paperipussi-vyötäröllä

Edellinen onnistumiseni puolihameen ompelussa sai aikaan innostuksen, jonka seurauksena löysin itseni Eurokankaasta. En nyt sentään minnekään kalliiden kankaiden pöydille vielä uskaltautunut, mutta kesäalessa oli paljon kankaita 5€/metri. Ostin yhden metrin beigeä pikkukukallista puuvillakangasta sekä yhden beigen vetoketjun.

Kotona rupesin sitten katumaan värivalintaani. Koska on muka beige sopinut kenellekään? Tai no, ainakaan se ei sovi minulle. Sehän on sellainen epäväri, joka saa entuudestaankin värittömän henkilön näyttämään vielä värittömämmältä. Googlen kuvahaku tarjosi kuitenkin avun tähän ahdistukseen, sillä huomasin, että beige hamehan on aika näppärästi yhdisteltävissä melkein kaikkiin muihin väreihin eikä se sitten enää olekaan ollenkaan tylsä.

Niinpä innolla ompelemaan, samalla reseptillä kuin edellistäkin hametta. Pari kohtaa tein toisin edellisen hameen hankaluuksista oppineena; takasauman ompelin kiinni ennen vetoketjua ja vyötärön taitteen jätin ompelematta kiinni. Ja kankaan leveydestä johtuen tähän oli pakko ommella sivusaumat.

Hame onnistui tosi kivasti ja pääsi jo käyttöönkin kesäisiin juhliin. Innostuin mallailemaan kuvia varten muutamia erivärisiä paita- ja vyövaihtoehtoja, että tulee todistettua, miten hyvä ja monikäyttöinen värivalinta beige on. :D

Kävin ostamassa vielä kolmannenkin hameellisen verran kangasta ja ajattelin, että ehkä innostun kuvaamaan työvaiheet ja kirjoittamaan tähän ohjeen; oli nimittäin ainakin tälle ompelukammoiselle aika helpon tuntuinen malli.

Hame itselle ja tytölle

Innostuin pitkästä aikaa ompelemaan. Vuosi sitten ompelin yhden onnistuneen hameen, mutta sen jälkeen seuraava yritys meni pieleen ja tappoi ompeluinnon pitkäksi aikaa. Näköjään vuoden se vaati päästä yli harmituksesta.

Tällä kertaa lähdin etsimään, jos mahdollista, vielä helpompaa mallia. Hakusanalla "paperbag waist skirt tutorial" löytyi monta ohjetta, joista kaikista taisin poimia helpoimmat palat ja yhdistelin omaksi rautalankaversiokseni. Jotain osviittaa kuvien kera saa esim. Create/Enjoy ja Cut Out+Keep -blogeista.

Kankaaksi löysin äidin varastoista putkiremontin yhteydessä minulle päätyneestä pinosta raitakangasta, jonka olen aikaisemmin hylännyt hametarkoituksista kansallispukumaisuutensa vuoksi, mutta nyt keksin, että jos laitankin raidat poikittain, niin vaikutelma vähän muuttuu. (Usko omiin ompelukykyihin oli nimittäin tuossa vaiheessa sen verran matalalla, etten raaskinut lähteä uutta kangasta ostamaan...)

Lyhykäisyydessään pala on suorakaiteen muotoinen. Taitoin ja ompelin vyötärökaistaleen sopivan levyiseksi. (Ompeleminen oli oikeastaan turhaa, sen jätän välistä seuraavalla kerralla.) Sitten ompelin vetoketjun takasauman yläosaan ja sen jälkeen loput takasaumasta kiinni. (Seuraavaan hameeseen teen nämä työvaiheet päinvastaisessa järjestyksessä.)

Sitten aloin vaan taitella hameen yläreunaa laskoksille nuppineulojen avulla, kunnes laskosten ulkonäkö tyydytti ja vyötärö oli sopivan mittainen. Ompelin jokaisen laskoksen molempiin reunoihin vyötärökaistaleen levyisen ompeleen ylhäältä alas.

Ihan viimeiseksi ompelin vielä taitteen helman reunaan.

Vyölenkit olisin tehnyt, jos ne olisi tuntuneet tarpeellisilta; mutta kun olen tätä nyt pari päivää käyttänyt vyön kanssa ilman lenkkejä eikä vyö lähde vyötäröltä valumaan mihinkään suuntaan, niin en taida viitsiä.

Kangasta jäi oman hameen jälkeen sen verran, että päätin ommella hameen vielä tyttärellekin. Se syntyi helposti Kototeko -blogin helppoakin helpommalla ohjeella. Tässä jätin tarkoituksellaan kankaan hulpioreunan helman alareunaan (siis se kankaan reuna, joka ei lähde purkautumaan). Ei pelkästään siksi, että säästyn ompelemasta yhden saunan, vaan koska siitä tuli mielestäni kivan näköinen niin.

Alakuvassa näkyy vyötärön laskokset vähän lähemmin. Olen siis sekä edessä että takana lähtenyt taittelemaan laskoksia keskiviivasta ulospäin.

Tämä on toki kaukana täydellisestä ja nurjaa puolta en kehtaa edes esitellä. Mutta sen verran käytettävä vaate tästä kuitenkin tuli, että ompelujumi tuli selätettyä ja aloitin jo uutta ompelutyötä. On tämä ompeleminen oikeasti aika kivaa.

Kuvat otti Ida Niemi, kiitos kuvaajalle sekä mallitytölle. :)

Lisää ommeltua - projektipussukka

Vähän jo lankalauantain postauksessa tuumailin, että osaisinkohan ommella jotain ihan itseksenikin, kun nyt sain ompeluhommille hyvää opastusta ja alkusysäyksen. Viime viikonloppuna tartuin toimeen, kun lyhensin ensin verhoja ja ompelukone oli valmiiksi esillä.

Lankalauantain ompelupäivänä Mirella teki tällaisen projektipussukan muiden neuloessa puikkopusseja ja oman työn lomassa vaklailin välillä hänenkin tekemisiään kiinnostuneena. Lopuksi sain vielä täydellisen selonteon ja kirjallisen ohjeen työn vaiheista. Täytyy sanoa, että sen verran monimutkaisia vaiheita ja konsteja tähän ensikertalaiselle liittyi, etten pelkän kirjallisen ohjeen perusteella olisi päässyt puusta pitkälle. Onneksi olin nähnyt vaihe vaiheelta Mirellan tekemisen, todella iso kiitos!

Olen haaveillut tällaisesta projektipussukasta siitä asti, kun joskus ensimmäistä kertaa näin tällaisen. Miten kätevä laittaa lankakerä pussiin, pussi toiselle käsivarrelle ja sitten neuloa menemään vaikka seisten, jos välillä täytyy vaihtaa paikkaa. Tämä olisi ollut leikkipuistovuosina huippu, mutta edelleen tarpeellinen kapistus esim. matkaneulontaan ja erilaisiin käsityötapahtumiin. Samantapaisia pusseja muistelen käytetyn myös pyykkipoikien säilytykseen pyykkejä ripustaessa. Sopii hyvin kaikkiin sellaisiin puuhiin, missä tarvitaan molempia käsiä ja silti pitää jotain kantaa mukana.

Pieni neulakirjanen

Tässä tulee vielä viimeinen joulukalenteripaljastus. Olen pitkään katsellut ihaillen Pinterestissä kuvia suloisista huovasta tehdyistä, yksityiskohtaisin koristeluin kirjailluista neulakirjasista. Joulukalenterivaihtoon päätin toteuttaa jonkinlaisen version.

Tästä ei toki tullut niin hieno ja monimutkaisesti koristeltu, kuin jotkin Pinterestin versiot (osa noista on oikeasti ihan uskomattomia!), mutta olen silti tyytyväinen, sillä omilla kirjailutaidoillani tämä on varmastikin paras mahdollinen lopputulos.

Toteutin kaikki muut osat käsin ompelemalla, mutta kansilehden taustakankaaksi laitoin Tigerin liimakangasta, joka sopi mielestäni tarkoitukseen hyvin. Kannen nyörit pamikoin kolmella ohuella säikeellä puuvillalankaa; sitä voi jo hyvällä syyllä kutsua näpertelyksi.

Kun paljon neulon ja virkkaan, niin tämmöinen pieni ompelutyö oli vaihteeksi kivaa tekemistä. Mutta täytyy ehkä uusia silmälasit ennen seuraavaa kertaa!

Joulun jälkeen palataan sitten joululahjapaljastuksin, mutta nyt:
RAUHALLISTA JA IHANAA JOULUNAIKAA KAIKILLE! <3