Puinen valaisin

Nelivuotisella käsityön taiteen perusopetuksen kurssilla Järvenpään opistolla harjoitellaan monia eri käsityötekniikoita ja tekniikka vaihtuu puolivuosittain. Tähän mennessä on opiskeltu mm. kankaan värjäystä ja painatusta, kirjontaa, huovutusta ja vaateompelua. Viime syksyn teemana oli kovat materiaalit, eli kansantajuisemmin sanottuna perinteiset puukäsityöt. En ole kyllä koskaan minkään muun käsityötekniikan kanssa ollut niin kaukana mukavuusalueelta!

Ensin käytiin läpi koneiden käyttöä ja niihin liittyviä turvallisuusohjeita. Isot koneet hirvittivät aluksi. Ensimmäinen harjoitustyö oli kuvassa näkyvä pieni naulakko, jonka tekemisen yhteydessä päästiin ottamaan ensituntumaa koneiden käyttöön. 

Sitten siirryttiin varsinaiseen kurssityöhön, joka oli suunnitella ja toteuttaa valaisin puusta.

Päätin tehdä kattolampun ja koota sen puisista säleistä. Suunnittelin lampun ajatellen sen aiottua sijoituspaikkaa, tyttären kodin keittiötä, jossa on muutenkin retrotyylinen sisustus. Siksi koristelin säleet maalaamalla niihin retrotyylisiä kukkakuvioita. Kuvion valinnassa kuuntelin valaisimen saajien toiveita.

Jälkikäteen ajateltuna tekisin monta asiaa toisin ja suunnitelmakin olisi vähän erilainen. Oli vaikea lähteä suunnittelemaan esinettä materiaalista, jonka käytöstä ja mahdollisuuksista ei oikein ollut käsitystä. Olen kuitenkin tyytyväinen että valaisin tuli valmiiksi ja pääsi samantien käyttöön.

En nyt suorastaan suunnittele jatkaa puutyöharrastusta, mutta kyllä siitä jonkinlainen henkinen este poistui; voisin joskus harkita uudestaankin tehdä jotain puusta. Seuraavalla kerralla osaisi jo suunnitella työtä ja sen vaiheita huomattavasti realistisemmin ja yksinkertaisemmin.

Puff Midi Dress

Käsityön taiteen perusopetus Järvenpään opistolla jatkui kevään ajan vaateompelun merkeissä. Ompelin kesäisen maksimekon. Ompeluun meni yllättävän paljon aikaa, kun huolellisesti alusta loppuun itse teki. Kurssin alkaessa ajattelin kunnianhimoisesti, että kyllä tässä kaksi tai kolme mekkoa ehtii hyvin ommella, mutta hyvä että sain lopulta tämän yhden valmiiksi.

Ohje on Novelsin Puff Midi Dress, johon sain idean ystäväni Pian viime kesäisestä festarimekosta (Pian mekko muuten vilahtaa tuolla viime kesän festaripostauksessa).

Paljon tuli opittua tämän prosessin aikana, mm. saumurin käyttö oli minulle ihan uutta. Olen tosi tyytyväinen että lähdin tähän neljän vuoden kurssikokonaisuuteen mukaan. Käsitöitähän teen muutenkin paljon, mutta helposti sitä jämähtää käyttämään niitä samoja tuttuja tekniikoita, mitä on aina käyttänyt. On tosi mielenkiintoista vaihteeksi tehdä vähän erilaisia käsitöitä, lisäksi hyvässä seurassa sekä ammattitaitoisen ja innostavan opettajan avustuksella. Yksinään sitä tulisi esimerkiksi näissä ompeluhommissa oikaisseeksi helpomman kautta ja monta uutta asiaa jäisi oppimatta. 

Syksyllä opetus jatkuu jonkinlaisten puutöiden muodossa, se se vasta onkin jotain aivan uutta!

Huopikkaat, huopikkaat

Vielä viimeinen tekniikka syksyn käsityön taiteen perusopetuksen kurssilta. Huovutus oli syksyn tekniikoista ainoa, johon minulla ei ollut entuudestaan oikeastaan mitään kosketusta. Syykin siihen oli itselläni tiedossa, nimittäin se, että  huovuttaminen ei ole koskaan houkutellut minua millään tavalla. Kurssilla piti kuitenkin saada huovuttamalla aikaiseksi joko hattu tai tossut.

Työ aloitettiin leikkaamalla tossujen muotti retkeilypatjasta. Muotin piti olla tietyn verran isompi kuin toivottu lopputulos, joten tässä vaiheessa piti ottaa mittoja jalkojen pituudesta ja ympärysmitasta ja tehdä matemaattisia prosenttilaskelmia. Tässä ensimmäinen vinkki, miksi huovutus ei ole mun juttu.

Seuraavaksi muotin päälle alettiin kasata villaa. Sitä piti kasata loputon määrä ohuita kerroksia niin, että kuidut aseteltiin vuorotellen erisuuntasesti. Mulla oli tässä vaiheessa sellainen idealistinen mielikuva, että voisin jotenkin vaikuttaa lopputulokseen ja ajattelin tehdä harmaisiin tossuihin punaisen sisäkerroksen, joka hauskana yksityiskohtana näkyisi vain kun kurkistaa tossujen suusta sisään. 

Kun huopaa oli kasattu (oletetusti) riittävästi, niin työtä alettiin huovuttamaan hieroen sitä ohuen verkon läpi saippuan ja kuuman veden avitamana. Tämä työvaihe oli ihan järkyttävän raskas! Kädet ja hartiat oli kipeänä monta päivää tämän jälkeen! (Syy numero kaksi, miksi huovutus ei ole mun juttu.) Lisäksi kaikki uskomukseni siitä, että sisä- ja ulkokerroksen villat saisi pidettyä siististi erillään, romuttuivat. Punainen ja harmaa sekottuivat täysin kontrolloimattomaksi sekameteliksi.

Tossut leikattiin erilleen irti muotista ja huovutusta jatkettiin ilman muottia. Kävi ilmi, että tuhannet huopakerrokseni eivät sittenkään olleet riittävästi, vaan tossuissa oli, jos ei nyt suoranaisia reikiä, niin kuitenkin paikkoja, joista päivä paistoi läpi. Näitä sai onneksi paikattua neulahuovuttamalla lisää villaa niihin kohtiin. Neulahuovutus muuten oli ihan kivaa, sitä voisin ehkä vielä joskus kokeilla.

Lopputuloksena oli jättimäiset, epämuodostuneen muhkuraiset ja omituisen väriset klovnitöppöset. Mutta tilanteen piti vielä parantua vanutusvaiheen aikana. Vanutus on se vaihe, jossa työ tiivistyy ja kutistuu lopulliseen kokoonsa ja muotoonsa. Siinä työtä käsitellään kovakouraisesti hieroen, mätkien ja puristelleen ja sen päälle kaadetaan vuorotellen kylmää ja kuumaa vettä. Lämpötilan muutokset ja väkivalta yhdessä saavat aikaiseksi villan kuitujen tiivistymisen (vrt. villavaatteen laittaminen pesukoneeseen väärään pesuohjelmaan).

Lopputulos on vähintäänkin mielenkiintoinen. Toki sain tossut kutistettua sopivaan kokoon, mutta edelleen ne ovat kummallisen väriset, kärjestä aivan liian korkeat ja muodoltaan muhkuraiset (kuvaa varten toki asettelin jalkani niin, ettei pahin muhkuraisuus näy). Yritin saada lapsiani houkuteltua haluamaan nämä joululahjaksi päästäkseni niistä eroon, mutta eivätpä kiinnostuneet.

Mutta jotain hyvää; jos tulee järkyttävä pakkanen ja kotiudun pitkältä hiihtolenkiltä ja tarvitsen ultimaattista jalkojenlämmitystehoa, niin nyt minulla on siihen tarkoitukseen olemassa nämä teholämpötöppöset!

Summa summarum, olen todistanut oman ennakkoluuloni todeksi; huovutus ei edelleenkään ole mun juttu.