lauantai 30. joulukuuta 2017

Andante festivo

Tänään julkaistiin Sukka-Finlandian kolmannen etapin sukkaohje. Tällä kertaa päästään nautiskelemaan kirjoneuleesta, kuvioneuleesta ja helmistä samassa neuleessa. Monen eri elementin yhdistäminen on näissä sukissa mielestäni onnistunut erinomaisesti, kokonaisuus on kaunis ja tasapainoinen.


Sukkien suunnittelija Anna Mäkilä oli minulle näitten kisojen suurin yllättäjä. En ollut hänestä suunnittelijana nimittäin kuullut koskaan aikaisemmin enkä tiennyt yhtään mitä odottaa. Seuraavalla kerralla odotukset onkin sitten jo korkealla, näistä sukista tuli nimittäin yhdet tämän kisan suosikeistani.


Suosikit niistä tuli myös 8-vuotiaalle tyttärelleni, joka iski niihin silmänsä heti mallikuvan nähtyään; siksipä lupauduin testineulomaan sukat lasten koossa. Lasten koko ei ole kisavaatimukset täyttävä, eli näillä ei olisi voinut osallistua kilpailuun, mutta kiva että Anna oli siitä huolimatta sisällyttänyt ohjeeseen myös tämän koon.


Andante Festivo on muuten näiden sukkien lisäksi Jean Sibeliuksen säveltämä orkesteriteos. Näiden sukkien ja tämän musiikin myötä toivottelen kaikille lukijoille oikein hyvää uuden vuoden juhlintaa huomenna!

perjantai 29. joulukuuta 2017

Totoro-lapaset

Vielä viimeinen joululahja-postaus tälle vuodelle. Omien tyttöjen lisäksi elämässäni on kaksi muutakin rakasta nuorta neitiä, nimittäin veljeni teini-ikäiset tyttäret. Tytöt ovat japanilaisen animetyylin ystäviä ja erityisesti molemmat tykkäävät Naapurini Totoro -elokuvan Totoro-hahmosta.
Tiedän (ja omastakin nuoruudesta muistan) että neulelahjat ei teini-ikäisiä aina oikein kiinnosta. Niinpä ilahduin kovasti kun toinen tytöistä esitti joululahjatoiveen Totoro-lapasista ja siitä kuultuaan toinen seurasi perässä.


Sain tietooni molemmat toiveet noin kahdeksan päivää ennen joulua, mutta en pitänyt asiaa minään ongelmana, kunnes aikataulu-suunnitelmani herätti hieman kauhistuneita ilmeitä Lentävän Lapasen neuloja-kavereissa. "Ai meinaat keretä neuloa neljä kirjoneulelapasta ennen joulua????!!!!"  Siinä kohtaa alkoi itseäkin pikkuisen jännittää.
No, pitkä tarina lyhyesti: Kerkisin. Molemmat parit olivat valmiina jo jouluaaton aattona, että ei edes ihan viime tinkaan jäänyt.

Ravelrysta löytyi onneksi valmis ohje Totoro-lapasiin ja vieläpä ilmaiseksi. Kun molemmat lapasparit menivät samaan talouteen, niin piti keksiä pientä eroavaisuutta pareihin. Toiseen pariin tuli sitten tumman harmaa ranneresori ja toiseen luonnonvalkoinen. Vähän tein kärkikavennusten osuudesta ohjetta pidemmän, ettei tullut liian lyhyitä lapasia, mutta muuten ohjetta on noudatettu ihan sellaisenaan.


Totoro oli minulle ennestään tuntematon hahmo, mutta monille selvästi vanha tuttu ja tulipahan omakin yleissivistykseni nyt paikattua tältä osin. Oli kiva tehdä lapaset tällä kivalla ja sympaattisella hahmolla koristettuna. Ja erityisen mukavaa on ajatella, että tyttöjen kädet nyt pysyvät lämpöisinä kylmillä keleillä.

torstai 28. joulukuuta 2017

Sheltti-sukat

Koira-teema jatkuu. Kun nuorempi tytär huomasi, että olen tekemässä isosiskolle chihu-sukkia, niin hän keksi että hänpä haluaakin sitten sheltti-sukat, perheen toisen koirajäsenen kunniaksi.


Norjalaisen Jorid Linvikin ohjekaupasta sattui sheltti-sukkien ohje löytymään, joten toki päätin tämänkin toiveen toteuttaa.


Sukat neulottiin varresta varpaisiin ja kantapää neulottiin jälkikäteen. Malli on hieno ja yksityiskohtainen; varressa koiran luita muistuttavat ornamenttikuviot, jalkapöydällä melkeinpä valokuvamaisen tarkka sheltin kuva, kantapäässä sydän ja teksti ja jalkapohjan alla suloinen tassun jälki.


Ohjeen alkuperäisessä tekstissä luki norjaksi sheltie, mutta suomensin toiseen sukkaan sanan sheltti ja toiseen tuli koiramme nimi.


Näitä oli hyvin kirjoitetun ohjeen kera ilo tehdä - ja oli jouluaattona myös ilo nähdä miten pidetty lahja tämä oli saajalleen. <3

tiistai 26. joulukuuta 2017

Chihuahua-sukat

Viime jouluna sain joululahjaksi Lumi Karmitsan kirjan Villit vanttuut & vallattomat villasukat. Tyttäreni iski heti silmänsä söpöihin chihuahua-sukkiin - eikä ihme, sillä tytön kämppiksenä sattuu olemaan kyseisen koirarodun edustaja.


Tällaista lahjatoivetta on mahdoton vastustaa. Söpö neulemalli kivasta kirjasta ja ihanalle tyypille. Chihu-sukat olivat valmiina jo hyvissä ajoin ennen joulua.


Jonkin verran jouduin säveltämään sukan kärkeen tultaessa, sillä mallikuva meinasi loppua kesken ja tarvitsin vielä sukkaan lisää pituutta. Siksi jatkoin muutamalla kerroksella kärjen kolmiokuvioita ja kärkeen jäi vähän enemmän tyhjää tilaa kuin kirjan mallissa.


Lankana ruskea Hot Socks London sekä valkoinen Fabel. Puikot olivat Addin metalliset sukkapuikot kokoa 1,75mm.

Ja alakuvassa vielä yritys saada aiheen innoittajana toiminut tyyppi samaan kuvaan sukkien kanssa.


Tänä vuonna sain muuten joululahjaksi samaisen sukkakirjailijan seuraavan kirjan, Villit vanttuut & vallattomat villasukat 2. Ensimmäisestäkin kirjasta on vielä monta ihanaa mallia tekemättä ja nyt jo sormet syyhyää päästä seuraavan kirjan kimppuun. Aivan ihania kirjoja molemmat!

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Kuvastin

Sukka-Finlandian toisen etapin sukat on suunnitellut upea Veera Välimäki. Veera on varmasti kaikille neulojille tuttu huiveistaan ja neulepaidoistaan, mutta nämä ovat ihan ensimmäiset hänen suunnittelemansa sukat.


Hienoa suunnittelutyötä ensikertalaiselta sukkien suunnittelijalta! Malli on klassisen yksinkertainen ja silti mielenkiintoinen. Yksinkertainen palmikkoa muistuttava kuvio sopii yhtä hyvin niin miehille kuin naisillekin


Kuvastin sopii sukkien nimeksi, sillä sukkien etukuvio tehdään kumpaankin sukkaan eri lailla niin, että sukat muodostavat toisensa peilikuvan. Varren takana kuvio toistuu itsensä peilikuvana keskikohdan molemmin puolin.


Testineuloin sukista isoimman koon, lankana Regian 6-säikeinen sukkalanka, jota kului 134g. Mallikertoja mun sukissa on tosin paljon enemmän kuin kisan vaatimuksissa sanotaan, koska kisan vähimmäisvaatimukset on lisätty vasta testivaiheen jälkeen.

Näistä tuli tosi kivat - ja tosi isot - sukat joillekin isojalkaiselle. Meidän perheen miehille ovat liian isot joten ehkäpä nämä päätyvät hyväntekeväisyyshuutokauppaan, jota Sukka-Finlandian oheen on myös suunniteltu.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

In Memoriam

Hyvää itsenäisyyspäivää! Tänään juhlitaan 100-vuotiasta Suomea ympäri maan ja maailman monella eri tavalla. Yksi tapa tehdä se on aloittaa tänään ensimmäiset Sukka-Finlandia kilpailusukat, sillä nyt se ensimmäisen etapin ohje on julki. 


Ensimmäinen malli on Tiina Kuun suunnittelema In memoriam, jolla nimensä mukaisesti halutaan tehdä kunniaa niille tuntemattomille sotilaille, joille voimme olla kiitollisia itsenäisestä Suomesta.


Suunnittelija halusi mallin olevan sellainen, joka sopii kenelle tahansa. Että iästä ja sukupuolesta huolimatta samaa sukkamallia voi käyttää vaikka koko suku.
Tiina toivoi, että melko neutraalien ja miehekkäiden väriyhdistelmien lisäksi joku testineulojista tekisi jotain rajumpaa ja nuorekkaampaa, ettei malli profiloidu pelkäksi miesten malliksi.


Tartuin haasteeseen - ja se oli hauskaa. Kirkkailla väreillä ja Gimalle-langalla neulottuna sukista tuli kaikkea muuta kuin veteraanisukat. Minua viehättää tämä suunnittelijan ajatus; kuvassa sukkia mallaa sotaveteraanin lapsenlapsenlapsi, mutta yhtä hyvin sama malli sopisi myös samaisen veteraanin lapselle tai lapsenlapselle.


Pohjaväriin käytin kahta eriväristä lankaa, koska neulonnan alkuvaiheessa iski epävarmuus alkuperäisen pohjavärivalintani (pinkin) riittävyydestä. (Olisi riittänyt.) Onneksi pohjavärillä leikittely on tässä mallissa sallittua.


Lankoina tässä siis vaaleanvihreä Handun Sukka-Gimalle, pinkki Louhittaren Luolan Väinämöinen sekä kirkkaanvihreä kevyesti raidoitettu Dropsin Fabel.


Ilmoittautujia kilpailuun on tullut puolentoista tuhatta, mutta osa varmasti on mukana vain huvin vuoksi. Jännittävää nähdä, miten moni lähtee mukaan nopeuskilpailuun ja miten nopeasti ensimmäiset kilpailijat saapuvat maaliin. Ja miten hienoja versioita tästä ihanasta sukkamallista syntyy!

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Brassica-pipo

Tytär sanoi tarvitsevansa pipon. Sinapinkeltaisen. Koska edellinen, ostoversio, oli jäänyt junaan tai johonkin.


Valkkasimme Lentävästä Lapasesta sopivan kerän, paksua villa-alpakkasekoitetta Katia Perua. Yhden kerän luvattiin riittävän aikuisen pipoon. Mallia mietittiin tietysti myös yhdessä. Mitkään ehdottamani palmikkoihanuudet eivät tyttärelle kelvanneet, vaan hän halusi ihan vaan peruspipon taittoreunalla. Brassica osui lähimmäs toivottua, tosin siinä ei ole taittoreunaa ja malli oli myös liian pitkä, mutta kuitenkin tarpeeksi lähellä että on helppo soveltaa.


Ensimmäiset kunnon pakkaset tällä viikolla muistuttivat pöydän kulmalla odottavasta kerästä. Paksu lanka ja paksut puikot eivät ole mikään kovin tyypillinen valinta minulle, mutta täytyy myöntää, että olihan se nyt mukavaa saada kokonainen pipo valmiiksi muutamassa tunnissa. Lankaa jäi kerästä yli noin metri, eipä tule jämälankaongelmaa.


Toivottavasti tämä pipo nyt ei unohdu vähään aikaan mihinkään, että lämmittää päätä vielä lopputalvestakin.

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Keväällä kerran

Nyt se alkoi, nimittäin toivottu ja odotettu Sukka-Finlandia! Tai itse kilpailu ei alkanut ihan vielä, mutta lämmittelymalli tunnelmaan pääsemiseksi julkaistiin eilen. Kyseessähän on Tour De Sockin suomalainen ja suomenkielinen vastine, jossa kerätään rahaa hyväntekeväisyyteen, Suomen punaiselle ristille.



Tour de Sockin tapaan tässä kisataan nopeudesta, mutta myös luovuudelle on oma sarjansa. Kisata voi yksilönä tai joukkueessa tai molempia. Kilpaa voi lähteä neulomaan tosissaan tai leikkimielellä. Erilaisten ja eri tekijöiden suunnittelemien ohjeiden kautta halutaan tarjota mahdollisuus kehittyä ja oppia uusia tekniikoita.


Kisan pienellä hyväntekeväisyyteen menevällä osallistumismaksulla saa lämmittelyohjeen ja kuusi varsinaista kisaohjetta. Lämmittelymallissa ei vielä kisata nopeudesta, mutta se pitää olla neulottuna jotta voi sijoittua lopullisessa kisassa.



Idea Sukka-Finlandiaan lähti Tour De Sockista; muistan että jo monena vuotena on ilmoille lentänyt heittoja, että tämmöinen samanlainen kisa pitäisi järjestää suomeksikin. Tourilta kun ovat harmillisesti jääneet pois monet, joita vieraskieliset neuleohjeet ovat kammoksuttaneet. Nytpä sattuivat siihen heittoon tarttumaan tyypit, jotka tekevät eivätkä meinaa! Tapahtuman taustapuurtajina ovat neulekahvila Lentävän Lapasen Taina ja Tarja sekä joukko suomalaisia upeita suunnittelijoita sekä lanka- ja käsityöyrittäjiä. Tapahtuma on kokonaisuudessaan toteutettu vapaaehtoisvoimin ja sivusta seuranneena voin sanoa, että työtä on riittänyt aivan hullun lailla, joten hatunnosto sanon minä!



Itse olen antanut oman vaatimattoman työpanokseni testineulomalla kisaohjeita ja yrittämällä panostaa sukkakuviin enemmän kuin yleensä. Ja mikäs oli näin kauniita sukkia kuvatessa kauniin maamme syksyisessä luonnossa, vaikka sukkamallin nimi onkin Keväällä kerran. Mallin on suunnitellut Lumi Karmitsa, suunnittelijajoukon kuopus, josta takuulla kuullaan vielä paljon.




Lankoina kahden suomalaisen sponsorin langat, luonnonvaalea Tukuwool Sock sekä sininen Handun Paksukkis.


Ensimmäinen varsinainen ohje julkaistaan itsenäisyyspäivänä ja kilpailu päättyy ystävänpäivänä.




maanantai 9. lokakuuta 2017

Poikittain neulottu villapaita

Inspiraatio syntyi alunperin Prymiltä blogiyhteistyönä kokeiluun saamistani langoista, ihanasta höttö-langasta Schachenmayr Fashion Kid Lightista sekä Merino Extrafine Lacesta. Niille ohjetta etsiessäni löysin Dropsin Sweet Rose -villapaidan ja olen siitä asti sen tekemistä aina välillä miettinyt; on tehnyt mieli kokeilla, miten villapaidan saa neulottua poikittain yhtenä kappaleena. Ihan vaan koska on hauska kokeilla jotain erilaista ja myös koska tykkään tekotavan synnyttämästä pystyraidasta.

Dropsin ohje vähän arvelutti ja siksi tekeminen siirtyikin. Ohjeen leveysmitat eivät mielestäni oikein vastanneet sellaista jättivillapaitaa, joka kuvan perusteella oli tarkoitus tehdä. Lopulta tein omat laskelmat leveyden suhteen vanhan hyvän kokoisen jättivilliksen perusteella ja lähdin neulomaan.


Ohje oli mitoitusta lukuun ottamatta ihan hyvä, tosin asiat oli Dropsin ohjeiden yleiseen tapaan melko monimutkaisesti ja vaikeaselkoisesti selitetty, mutta ei mitään sellaista mitä ei normaalilla päättelykyvyllä olisi ymmärtänyt. Ensin tehtiin toinen hiha poikittain, sitten luotiin lisää silmukoita vartalo-osaa varten ja tehtiin sitä hetken aikaa yhtenä kappaleena. Sitten pääteltiin kaula-aukkoa varten muutama silmukka ja neulottiin hetken aikaa etu- ja takakappaletta erikseen, kunnes kaula-aukon jälkeen puolet taas yhdistettiin ja neulottiin vartalo-osa valmiiksi. Sen valmistuttua pääteltiin sama määrä silmukoita kerroksen molemmissa päissä, kuin oli ensimmäisen hihan jälkeen luotu ja lopuksi tehtiin vielä toinen hiha.


Koska neule oli pyöröpuikolla poikittain, leveys oli kyllä hyvin mitattavissa työn edetessä, mutta mitään käsitystä sen pituudesta ei koko aikana ollut. Niinpä tajusin vasta koko kappaleen valmistuttua, että kappaleen pituus oli ehkä 40cm liian pitkä. Aiotusta paidastani oli tullut polviin saakka ylettyvä mekko, joka pystyraitoineen olisi parhaiten sopinut esiintymisasuksi joulukuvaelman paimenelle. Ei ihan mun tyyliä (eikä kenenkään tuntemani myöskään).


Koska yläosa lepakkohihoineen oli kuitenkin aika hauska niin päätin, etten luovu vielä toivosta. Päätin että on tullut aika kokeilla "steekkausta", eli neuleen leikkaamista. Muutamassa minuutissa etsin netistä ohjeen ja tein päätöksen. Hups vaan ja neule oli leikattu poikki helmasta. Neulomissuunnasta johtuen neule ei lähtenyt purkautumaan, mutta jotenkin reuna piti tietysti huolitella. Virkkasin reunaan piilosilmukoiden rivin, poimin silmukat resoria varten ja neuloin helmaresorit eteen ja taakse. Lopuksi ompelin virkatun reunan kiinni neuleen taakse. Neuleen läpikuultavuudesta johtuen taitetut reunat näkyvät vähän läpi eikä reunasta siksi tullut ihan niin siisti kuin olisin toivonut. Parempi tämä nyt kuitenkin on kuin mekkona ja lisäksi ihanista langoista johtuen huippupehmoinen ja mukava, joten ihan tyytyväinen olen lopputulokseen.

lauantai 23. syyskuuta 2017

Kännykkälaukku

Pitkästä aikaa tartuin virkkuukoukkuun. Olen hieman vältellyt sitä suurprojektini valmistuttua eikä sen aikanakaan tehnyt mieli oikein mitään muuta virkata.


Nyt tuli kuitenkin ihan selkeä tarve, sillä tytär valitti, ettei vanhassa kännykkälaukussa mahdu vetoketju kiinni. Eikä mahtunutkaan, jäi noin yhdestä sentistä kiinni. Ajattelin, että kyseessä on alakoululaisella vähän sellainen turvallisuusjuttukin, että pitäähän sen laukun mahtua kiinni ettei kännykkä putoa tai kastu niin helposti.


Laukku syntyi vanhoista Catania-jämistä ihan yksinkertaisesti suoraa putkea virkkaamalla. Vetoketjun ompelin kiinni lopuksi ja olkahihnaksi virkkasin yhden kerroksen ketjusilmukoita ja yhden kerroksen kiinteitä silmukoita. Laukku sopii raitapaidan kanssa mainiosti vaikkapa koiranulkoilutukseen ja molempien koirien oli ehdottomasti näyttävä kuvassa (toinen oma ja toinen hoitokoira).

perjantai 15. syyskuuta 2017

Accio

Tourin viides sukkapari on nimeltään Accio. Sen on suunnitellut Heidi Nick, jonka kynästä oli myös viime vuotisen kilpailun I Remember it Again -malli. Aikamoista vääntämistä ja kääntämistä taas, ehkä tällä kertaa vähän liikaakin. Moneen suuntaan kiemurtelevien nauhojen ja palmikoiden lisäksi sukkiin neulottiin helmiä. Olisi saanut laittaa vielä useamman värisiä helmiä, mutta itse halusin yksinkertaistaa edes sen yhden seikan minkä voin.


Jotenkin sitä toivoisi, että suunnittelija osaisi valita eri suunnitteluelementtien väliltä. Kierrettä ja pyörrettä kuitenkin riittää ja kärjessä kuvio yllättäen loppuu aika töksähtäen keskellä jalkapöytää. Näissä sukissa parasta onkin takaosa, jossa kuvio ei hajoa moneen eri suuntaan. 

Mutta vaikkei lopputulos nyt omaan silmään mikään tyylikkyyden huipentuma olekaan, niin oli näiden neulomisessa se palkitsevuus, että sai selätettyä hengästyttävän monimutkaisen ohjeen - hankalasta haasteesta selviäminen saa toki aina mielen hyväksi.


Neulomisnautintoa lisäsi ihana lanka, joka on Rva Silmusolmun käsinvärjättyä Villa Sukkista värissä meirami. Helmet on niitä samoja, joita käytin edellisen postauksen Ruusujuuri -sukissa. Itseasiassa nyt pienen ajan kuluttua hengästyttävän tuntuisesta neulomisprosessista sukat näyttävät jopa ihan hyviltä ja paljolti kiitos siitä kuuluu juuri langalle.


Tour De Sockin viides etappi jäi osaltani viimeiseksi ja niin monen muunkin osalta. Jos nyt laskin oikein, niin vain 35 osallistujaa yli tuhannesta sai kuudennen etapin sukat valmiiksi määräajassa. Aika moni ei edes aloittanut koko sukkia, sen verran vaivalloiset ja rumat sukat oli kyseessä. (Joko vaivalloiset tai rumat olisivat vielä menetelleet, mutta molemmat yhdessä oli liikaa.) Itse kuuluin tähän valtajoukkoon, jolla Tourin tunnelma lopahti viimeisellä etapilla. Lentävän Lapasen tiimissä on kuitenkin monia, joilta viimeisetkin sukat syntyivät, joten ylpeänä siipeilijänä kuulun tähän joukkueeseen.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Ruusujuuri

Juuri ennen Tour De Sockin alkua ja ensimmäisten etappien väleissä testineuloskelin Tiina Kuun uunituoretta sukkamallia nimeltään Ruusujuuri. Tuli siis neulottua kolmet TiiQ-sukat vajaassa parissa kuukaudessa; ensin Tourin lämmittelymalli Priha, sitten kakkosetapin Kantelettaret ja niiden lomassa nämä. Ja ei yhtään alkanut kyllästyttää, on nää vaan niin hienoja malleja kaikki!


Langoiksi valikoituivat valkoinen Novitan Venla ja hehkeän vihreä Filcolanan Arwetta Classic sekä ruusuihin jokin punainen vastaavan paksuinen lanka. Lisäksi kului 60 kappaletta kullankeltaisia helmiä.


Sukat aloitettiin kärjestä ja kantapään ratkaisu on ihan omanlaisensa. Itselleni kantapään istuvuus ei ollut paras mahdollinen, mutta pitkä- ja kapeajalkaiselle tyttärelle sukat istuvat erittäin hyvin, kuten kuvasta näkyy. Onkin hyvä, että tarjolla on erilaisia kantapääratkaisuja, sillä miten kaikkiin jalkoihin voisikaan sopia samanmuotoinen kantapää. Kiva että jotkut suunnittelijat jaksaa näitä erilaisia ratkaisuja miettiä!


Kuvio on yksinkertaisen kaunis ja sen verran siinä on toistoa, ettei tarvitse ihan koko aikaa tuijotella kaaviota. Kaiken kruunaa lopuksi tehtävä yksinkertainen ruusurivi, jota helmet koristavat. Aiemmin olen tehnyt helmin koristeltuja sukkia, joissa helmiä on ripoteltu pitkin vartta ja jalkapöytää, mutta jos miettii helmellisten sukkien käytettävyyttä kenkien kanssa, niin tämä on ehdottomasti paras näkemäni tapa sijoitella helmet.

Olettehan muuten kaikki jo huomanneet loppuvuodesta alkavan Sukka-Finlandia kilpailun, meidän suomalaisten oman, suomenkielisen version Tour De Sockista? Siellä on luvassa sukkamallit seitsemältä ihanalta suomalaissuunnittelijalta, joista yksi on juuri Tiina Kuu.

lauantai 26. elokuuta 2017

Mosaic Marbles

Tour De Sockin neljännen etapin sukat ovat nimeltään Mosaic Marbles Socks. Suunnittelija on edellisiltä Tour-vuosilta tuttu Kirsten Hall, jonka malleista olen tykännyt hurjasti joka vuosi; toissa vuoden Far Into the Forest ja viime vuoden Diamondback Socks olivat saman suunnittelijan käsialaa. Malleissa on kauniin ulkonäön lisäksi viehättänyt juuri se haasteellisuus, että aina on tarjoiltu jokin uusi ja erilainen tekniikka tai rakenne.


Tänä vuonna sukka oli rakenteeltaan oikeastaan ihan perussukka ylhäältä alas neulottuna ja tavallisella kantapäällä. Mutta kuvio toteutettiin mosaiikkitekniikalla, jota olen halunnut päästä opettelemaan. Aika hauska tekniikka tämä olikin. Ainakin pitäisi kaikkien kirjoneulekammoisten tämä opetella, sillä tässä neulotaan jokainen kerros vain yhdellä värillä kerrallaan.


Jotenkin vaivaton ja loogisesti etenevä kuvio kun sen oppi ja sukat syntyivätkin melko joutuisasti, osittain automatka-käsityönä.

Pidän lopputuloksesta paljon. Aika isot näistä tuli Tourin minimivaatimuksilla, mutta jonkun jalkaan varmasti sopivat.


Langat ovat Dropsin Fabelia vaalean harmaana ja smaragdinvärisenä liukuvärjättynä.

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Retropallopeitto

Vihdoinkin se on valmis! Lähes kolme vuotta työn alla ollut virkattu pallopeitto. Peitto sai alkunsa heti edellisen virkatun peiton valmistuttua. Noihin aikoihin olin tuon peiton lisäksi tehnyt muutamia muitakin isoäidinneliöprojekteja ja olin siksi isoäidinneliöihin kovasti kyllästynyt. Niinpä seuraavasta peitosta tulikin palloneliöpeitto.


Sopiva palloneliöohje löytyi aikanaan nimellä 'Retro Circle Square' Three Beans in a Pod -blogista, joka nyttemmin on näköjään lopettanut toimintansa eikä ohjettakaan harmillisesti enää netistä löydy. Vastaavia palloneliöohjeita varmasti löytyy kyllä, jos joku nyt tämän tyyppistä innostuisi virkkaamaan. (Ja noista mun lähikuvistakin voi varmaan päätellä, miten tuo on virkattu.) Ohje on sen verran simppeli, ettei sitä parin neliön jälkeen enää tarvitse. Edit. Lukijan vinkki: poistetun blogin ohje ympyrästä neliöksi löytyy vielä Pinterestistä.


Alkuun mietin aika pitkään kahta väreihin liittyvää asiaa. Ensinnäkin mietin, että rajaanko väritystä jotenkin vai laitanko mukaan kaikkia jämälankoja mitä löytyy. Tuolloin noin viisi vuotias peiton tuleva omistaja oli sitä mieltä että kaikki värit sekaan vaan, joten se oli helposti ratkaistu.


Vähän vaikeampi päätös oli se, että teenkö kaikkiin ympyröihin samanväriset neliöt ympärille vai tulisiko reunuksistakin riemunkirjavat. Ajattelin, että riemunkirjavat olisivat olleet parempi tapa käyttää vielä isompi määrä jämälankoja, mutta päädyin kuitenkin valkoiseen, koska ajattelin että se tekee monien eri värien sekamelskasta yhtenäisemmän. Lisäksi ajattelin, että palojen yhdistelystä tulee siistimpi, kun yhdistelyn voi tehdä samalla värillä, mistä kaikki reunat on virkattu.

Reunat ovat valkoista Novitan Nallea ja silloin kolmisen vuotta sitten Novita oli juuri lopettanut värikartastaan valkoisen värin. Niinpä hamstrasin sitä luullen ostaneeni tarpeeksi. Tänä keväänä hamstratut langat kuitenkin loppuivat, mutta se hyöty projektin venähtämisestä oli, että valkoinen ehti parahiksi tulla Nallen värikarttaan takaisin.

Meinasi multa muuten viime metreillä loppua jämälangatkin ja siinä kohtaa tuli muutama blogin lukija apuun ja tarjoutui lähettämään lisää jämälankoja. Aivan mahtavan ihanasti tehty, kiitokset teille!


Oma lukunsa oli sitten se, kun kaikki neliöt olivat valmiit ja ajattelin, että nythän tämä valmistuukin jo parissa päivässä. No eipä valmistunut, vaan 273 palan yhdistämisessä meni kyllä muutama viikko. Yhdistely oli alkuvaiheessa suorastaan tuskallistakin, kun palat oli järjestelty lattialle oikeaan järjestykseen ja siinä lattialla istuen sitten virkkasin palat yhteen ensin poikittaissuunnassa. Sitten taas helpotti työergonomian osalta, kun kaikki palat oli virkattu kiinni toisiinsa yhteen suuntaan ja peittoa pystyi taas helpommin liikuttelemaan.

Päättelemistä ei ollut lopussa tehtävänä kovinkaan paljoa, sillä suurimman osan langanpäistä olin virkannut seuraavan kerroksen sisälle työn edetessä ja palojen reunoissa olevat langanpätkät virkkasin kerroksen sisään yhdistellessä. Ainoastaan keskikohdan lanka oli suurimmassa osassa paloista pääteltävänä, joten kyllähän niitä sitten muutama kuitenkin oli. Äitini auttoi jonkin verran, kiitokset vaan sinne suuntaan. :) Loput tein samalla kun virkkasin paloja yhteen. Aina yhden pätkän yhteen virkattuani päättelin sen kohdan ympärillä olevat langanpäät.


Peiton ikionnellinen uusi omistaja on ehtinyt tässä välissä täyttää vuosia jo useamman kerran ja on nyt kahdeksanvuotias reipas tokaluokkalainen. Ilman hänen sinnikkyyttään peitto ei varmasti vieläkään olisi valmis, sen verran patistelua ja muistuttelua tämä projekti on meikäläiseltä vaatinut. Joskus asioiden valmistumisessa eteenpäin ajaa sisäinen motivaatio, joskus taas ulkoinen, kuten tässä tapauksessa, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen yhtä kaikki. :)

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Päättämättömyyttä

Tour De Sockin kolmas etappi tarjosi ohjeen nimeltä Indecisions. Nimi viittaa päättämättömyyteen ja suunnittelija Adrienne Fong kertookin mallin esittelyssä, että malliin on yhdistelty niin monia suunnitteluelementtejä juuri siksi, ettei ole osattu päättää niiden väliltä. Pitsit ja palmikot on laitettu samaan sukkaan ja suunnittelijan omat ohjeeseen kuvatut sukat oli vielä tehty kirjavalla langalla, mikä teki vaikutelmasta vielä sekavamman.


Ensivaikutelmani ohjeen ilmestyttyä oli, että jätän tämän etapin väliin. Sekava ja kirjavalla langalla toteutettu malli ei vaan napannut. Sitten näin parit muut samalla ohjeella testineulotut sukat, joissa oli käytetty yksiväristä lankaa ja mieleni muuttui. Malli on edelleenkin mielestäni melko sekava ja ohje oli erityisen sekavasti kirjoitettu, mutta yksivärisinä ja kauniista langasta toteutettuna sukista tuli kuitenkin ihan nätit.


Tällä etapilla oli tarjolla lisäpiste, jos teki sukansuulle joustinreunan sijaan nirkkoreunan ja tavallisen kantapään sijaan pitsineuleisen kantapään. Tein sitten molemmat. Tykkään erityisesti tuosta kantapäästä.


Lankana sukissa on Handun Gimalle (gimallus ei valitettavasti oikein kuvissa erotu). Lanka onkin näissä sukissa parasta. Hieno lanka saa vähän vähemmänkin mieluisan mallin muuttumaan siedettäväksi ja jopa kauniiksi. Koitan muistaa tämän jatkossa.