tiistai 29. tammikuuta 2019

Groot's Cardigan of the Galaxy

Toissa kesänä neuloin ihanan Miette-neuletakin Rowanin Softyack DK -langasta, joka sisältää puuvillaa ja jakin villaa. Ihastuin lankaan niin, että ostin sitä samantien lisää toiseen, pidempään villatakkiin. Sen jälkeen jahkailinkin yli vuoden, minkä takkimallin valitsisin. Kunnes törmäsin tähän malliin.


Cardigans of the Galaxy on amerikkalaisen suunnittelijan Mary Annarellan mallikokoelma, jossa on ilmestynyt tähän mennessä kolme aikuisten neuletakkimallia ja lisäksi yhdestä lasten versio. Kokoelma on saanut inspiraationsa Gardians of the Galaxy elokuvasajasta, jonka mielikuvitukselliset henkilöhahmot seikkailevat avaruudessa galaksia suojellen.

Groot on elokuvan puuta muistuttava humanoidi. Koska en ole näistä elokuvista nähnyt kuin yhden jatko-osan, niin Grootin luonne ja ominaisuudet eivät sen tarkemmin ole auenneet. Takin selkäpaneelin kiemurtelevat palmikot kuitenkin muistuttavat puun monisyisesti haarautuvaa ja mutkittelevaa juurakkoa, joten sitä kautta villatakin yhteys nimeen jotenkin hahmottuu.


Takki neulotaan ylhäältä alas yhtenä kappaleena. Ohje on olosuhteiden pakosta sellainen, että siinä pitää huomioida monta asiaa yhtä aikaa. Samanaikaisesti tehdään lisäyksiä moneen kohtaan ja lisäksi pitää seurata selkäpaneelin kaaviota (minä en ainakaan oppinut sitä vielä ulkoa). Etureunan kiemurat sentään oppi aika nopeasti niin, ettei niiden kaavioita tarvinnut erikseen katsoa. Ohje on kuitenkin kirjoitettu niin selkeästi kuin mahdollista - ja jopa hauskasti, mitä ei monesta neuleohjeesta voi sanoa!

Istutettujen hihojen silmukat poimittiin hiha-aukkojen reunoista ja ne neulottiin pyörönä ylhäältä alas. Lopuksi poimittiin silmukat etureunoista ja niskan ympäri nappilistaa varten. Tämän vaiheen tein kahteen kertaan, sillä ensimmäinen, napinlävellinen versio ei oikein miellyttänyt. Kokeilin kaksia eri nappeja ennen kuin uskoin, että kyllä se on parempi kokonaan ilman.

Ai niin, malliin olisi kuulunut vielä taskutkin, mutta ne jätin pois. Koen taskut villatakissa yleensäkin vähän tarpeettomiksi; jos niissä säilyttää jotain, niin takki vaan venyy.


Jakkitakki on pakkasella ihanan lämmin. Nämä kuvat on tosin otettu reippaasti yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa, silloin kun lehdessä uutisoitiin, että ulkoilma sattuu naamaan. No sattuihan se, eikä kuvausta näin vähissä vaatteissa voinut kovin kauaa jatkaa, kun kuvauslaitteetkin jo hyytyivät yksi toisensa jälkeen. Muutama kuva saatiin kuitenkin. :)
(Kuvien väritys on sinertävä, mutta oikeasti takin väri on puhdas ja konstailematon kaurapuuron väri eli harmaa.)

Uskon, että puuvillan ansiosta takki sopii mainiosti myös kevään ja kesän tarpeisiin. Tästä tuli klassikkoneule, jota on helppo käyttää niin hameen kuin housujenkin kanssa. Suosittelen tätä mallia ja suunnittelijaa lämpimästi. ja luulenpa, että jos alan lähiaikoina uutta takkia kaivata, niin saattaapa saman kokoelman muitakin takkeja päätyä puikoilleni.


Kuvat: Ida Niemi

lauantai 26. tammikuuta 2019

Gryffindor-pipo

Joululahjakaulaliinasta jäi yli kumpaakin väriä sen verran, että tuumailin että langoista saa vielä piponkin. Lankana siis tässäkin ihana Schachenmayr Merino Extrafine 120 (mainostan vielä uudestaankin, että tämä on loistava lankavinkki niille, joita villalangat tuppaa kutittamaan).


Pipoon tuli toiveen mukaisesti pitkä taittoreuna joustinneulosta ja loput leveää raitaa.


Toiveena oli pipo, joka ei ole ihan pään myötäinen vaan sellainen, joka jää vähän lörpöksi päältä.


Tupsuun langat ei enää ihan riittäneetkään, mutta huomasin, että aiemmin tekemäni Fair Isle -pipon viininpunainen oli jotakuinkin lähellä samaa sävyä, niinpä tupsu on tehty enimmäkseen viininpunaisesta Dropsin Cotton Merinosta.


Täytyy sanoa, että tästä setistä tuli tosi söpö. (Tai tuo tyttöhän se söpö on näiden asusteidensa kanssa.) Näkee jo kaukaa missä oma lapsi liikkuu, kun pitkä kaulaliina viuhuu ja iso tupsu keikkuu päälaella. Ja nuo väritkin on niin hienot! Ei olisi ehkä ensimmäisenä tullut itelle mieleen yhdistää viininpunainen ja keltainen, onneksi Harry Potterissa ja Rohkelikoissa oli näin tehty. :)

perjantai 18. tammikuuta 2019

Harry Potter -kaulaliina

Tammikuu on vierähtänyt pitkälle kodin remontin merkeissä. Nyt kun ollaan saatu koti siihen vaiheeseen, että tietokonetta voi taas käyttää, niin voin jatkaa joululahjojen esittelyä. Ei niitä tosin jäänyt esittelemättä kuin yksi.

Nuorempi tytär toivoi jouluksi Harry Potter -aiheista kaulaliinaa, sellaista mikä Harry Potterilla oli jossain-en-nyt-muista-missä elokuvassa. Eli leveää tasaraitaa Rohkelikkojen tuvan tunnusväreillä, viininpunaisella ja keltaisella. Myös hapsut piti kuulemma olla ja pitkät.


Tässä on lankana ihanaisen pehmeä ja kuohkea Schachenmayr Merino Extrafine 120. (Tälle lapselle on tärkein vaatimus, että lanka ei kutita - ja tämä lanka ei sitä tee.) Periaatteessa tämä oli yksinkertainen työ, pelkkää sileää putkea pyöröpuikolla ympäri ja ympäri. Silmukoita loin noin 66 nelosen puikolle (tai 4,5mm, en muista enää varmasti) ja olikohan tässä nyt 25 kerrosta aina yhtä väriä. Työkaverit auttoivat päättämään raidan leveyttä ja Lentävän Lapasen neulojakaverit hapsujen pituutta. Itselle ei siis kamalasti jäänyt ajateltavaa.


Mutta oli tässä silti haastetta, nimittäin saada kokonainen piiiitkän pitkä kaulaliina neulottua uteliaan joulua odottavan yhdeksänvuotiaan huomaamatta. Onneksi on junamatkat, onneksi oli joulukuussa pari luentoa ja onneksi on neulekahvila Lentävä Lapanen, jonne saattoi paeta neuloskelemaan pari raitaa silloin tällöin. Yllätys onnistui, sillä lapsi oli jo luopunut toivosta kun ei ollut nähnyt minun tekevän tätä vakoiluyrityksistä huolimatta. :D


Kaulaliinasta tuli tosi pitkä, sillä kastellessa se venyi vielä entisestäänkin. Se on silti, tai ehkä juuri siksi, ollut tosi mieluisa ja tämän talven pakkasilla myös erittäin tarpeellinen lämmike.

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Heijastavat lapaset palmikolla

Sain Prymiltä syksyllä blogiyhteistyön merkeissä ihanan lankapaketin, joka sisälsi muun muassa heijastavaa Perfect Reflect -lankaa keskiharmaana. Kyselin lapsiltani joulun lähestyessä, olisiko jollekin harmaalle ja heijastavalle tarvetta ja vanhin tytär toivoi sellaisia lapasia. (Taas - olen tehnyt hänelle jo kahdet heijastavat käsineet aiemmin, mutta ensimmäiset olivat kärjestä avoimet kämmekkäät, jotka ovat vilusormiselle kuulemma ihan hyödyttömät ja toiset olivat kuulemma liian leveät.)


No eipä mitään, uutta heijastinlapasta kehiin sitten vaan. Ei huvittanut tehdä ihan sileää tavallista, niin etsin kivan palmikkolapasten ohjeen. Tiilda Mittens on kanadalaisen Inese Sangin suunnittelema lapasmalli paksulle langalle.

Heijastinlangan kirjavuus vie vähän huomiota kauniilta palmikoilta, nätimpi olisi tullut ihan yksivärisellä langalla. Mutta kivat nämäkin on ja tuohan heijastinlanka hieman lisäturvallisuutta pimeisiin iltoihin. (Vaikkakin pitää muistaa mainita, ettei se oikeaa heijastinta kokonaan korvaa.)


Ilmeisesti tällä kertaa tuli nyt ihan oikean kokoiset lapaset, kun ovat joulun jälkeen jo päässeet käyttöön.

tiistai 1. tammikuuta 2019

Käsityövuosi 2018

Hyvää ja upeaa vuotta 2019 kaikille!

Ensin pitää kuitenkin vähän vielä palata vuoteen 2018. Kiitos teille kaikille, jotka olette viime vuoden aikana vierailleet blogissani ja katselleet kuviani Instagramissa; lukeneet, kommentoineet ja tykänneet. Olette tärkeitä!

Joskus olen tehnyt käsityövuoden yhteenvetoa niin, että listaan kaikki tehdyt työt yhteen muistelupostaukseen. Viime vuoden osalta se ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä iso osa valmistuneista töistä on vielä salaisia. Niinpä ajattelinkin muistella vuotta aihealueittain ja erilaisten merkittävien tapahtumien kautta.

Ylläolevan kuvakollaasin ruudut vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas:

1. Osallistuminen Sukka-Finlandia kisaan testineulojana. Neuloin kaikki edellisen kisan mallit etukäteen. Jokaisesta parista tuli erilainen ja omalla tavallaan erikoinen. Sain tehdä yhteistyötä upeiden ihmisten kanssa, niin suunnittelijoiden kuin muiden kilpailun järjestämiseen osallistuneiden. Ja kilpailun osallistujien tietysti myös. Hieno kokemus!
2. Innostuin vähän ompelemaankin. Muutama ihan kelpo ompelutyö syntyi parin neuleystävän innoittamana. Into sitten vähän lopahti, mutta eihän sitä tiedä mitä uusi vuosi taas tuo tullessaan.
3. Äidin kanssa yhteistyöprojektina virkattiin verhot mökin aittarakennukseen. Erilaiset yhteisprojektit ovat ehdottomasti yksi käsityöelämän suola!
4. Huolisyöppö, joka saattoi olla viimeinen omalle lapselle tekemäni lelu tämän nuorimmaisenkin jo kovaa vauhtia kasvaessa. Kuvasta tulee mieleen myös sen kuvauspaikka, Sibeliuksen museoksi muutettu kotitalo Ainola. Viime kesänä kiersin paljon museoita ja tänä vuonna aion kiertää vielä enemmän; joululahjaksi sain nimittäin ihka-oman museokortin.
5. Neuloin monet sukat. Yhdet hienoimmista ja tärkeimmistä olivat ystävän 40-vuotislahjaksi valmistuneet 40 värin sukat.
6. Tärkeä osa käsityövuotta 2018 oli osallistuminen kolmeen upeaan kirjaprojektiin testi- ja mallineulojan ominaisuudessa. Niistä on mahdollista puhua vasta yhdestä, nimittäin kesällä ilmestyneestä Puikkomaisterin Sukkasirkuksesta. Mahdottoman hienoa saada olla mukana näiden kirjojen synnyssä!
7. Neuloin monta mieluisaa villapaitaa ja pari kesäistä puuvillatakkia.
8. Tapasin muita bloggareita Prymin bloggaritapaamisessa. Opin uutta ja sain vinkkejä muilta, mutta ennen kaikkea se oli kivaa!
9. Neuloin vuoden aikana yhteensä kymmenen huivia. Kuvassa Janina Kallion suunnittelema Oceana, joka on yksi mieluisimmista koskaan tekemistäni huiveista.
10. Sain tädiltä vanhat vyyhdinpuut ja äidiltä joululahjaksi vielä kerijälaitteen. Kyllä nyt kelpaa! 💛
11. Omien lapsien pikkuhiljaa kasvettua leluiän ohi virkkasin vinon pinon amigurumihahmoja lapsen luokan joulumyyjäisiin. Kaikki myytiin - ja yhden osti kylläkin tuo oma lapseni, joka mielestäni oli jo liian iso tällaisille leluille. Alla vuoden aikana tekemistäni leluista vielä oma kollaasi, koska ne on vaan niin söpöjä.
12. Neuloin värikkäitä lapasia.
13. Pidin ensimmäisen kirjoneulekoulun neulekahvila Lentävässä Lapasessa - joka muutenkin on ollut tärkeä osa tätä(kin) käsityövuottani.
14. Julkaisin oman ohjeen pipoon ja lapasiin.
15. Tein itse joululahjoja. Niistä osa on vielä esittelemättä blogissa, kuten kuvan kaulahuivi ja pipo. Esittelen ne kyllä pian tarkemmin.😉
16. Vietin hyviä hetkiä neuleystävien kanssa, syntyi uusia ystävyyksiä ja vanhat syveni. Kuvassa neuleystävä Nina, jolle tehtiin naisporukalla yhdessä peitto lämmittämään tulevissa koitoksissa sairastunutta rakasta ystävää. Tämän nostan oikeastaan kaikkein tärkeimmäksi neulejutuksi tältä vuodelta. 💜


Yläkuvassa vielä koottuna kaikki vuoden aikana virkatut lelut.

Alakuvassa kaikki edellisen Sukka-Finlandian sukat. Tänä vuonna osallistun järjestelyihin testi- ja mallineulojana vain yhden sukkaparin osalta, koska muita projekteja on niin paljon kesken juuri nyt. Halusin kuitenkin osallistua edes jotenkin, koska nää yhteisneulomisjutut vaan on niin kivoja. Ilmoittautuminen tämän vuoden Sukka-Finlandiaan on parhaillaan auki ja kisa alkaa vajaan viikon kuluttua, joten jos olet harkinnut osallistua, niin vielä ehtii!

Entäpä sitten lupaukset tai suunnitelmat tälle vuodelle? Yritän entistä enemmän tehdä vain sellaisia projekteja joista itse tykkään ja innostun. Paljon kirjoneuleita, iloisia värejä, yhteisiä projekteja.

Kivaa ja innostavaa käsityövuotta toivotan myös teille jokaiselle! 💗