Tervetuloa laumaan

Vuoden ensimmäinen valmistunut neule on villatakki tyttäreni suloiselle vauvalle. Lapsukainen on sukumme ensimmäinen omassa sukupolvessaan ja on sulattanut kaikkien sydämet. 

Welcome to the Flock on Julia Farwell-Clayn ihana neulemalli vauvalle. Takin nimi tuntui myös erityisen osuvalta nimiäislahjaksi neulotulle takille: Tervetuloa laumaan.

Takki neulottiin alhaalta ylös. Kainaloiden kohdalla hihat ja vartalo-osa yhdistettiin ja neulottiin kirjoneulekaarroke. Lopuksi vielä nappilistat ja nappien ompelu. 

En ollut alkuun oikein tyytyväinen näihin nappeihin - muita en ehtinyt etsiä, koska takki valmistui vasta juhlia edeltävänä päivänä - mutta nyt jälkikäteen katsottunahan ne näyttävät oikein sopivilta. Kyllä modernille vauvalle sopii myös musta! :D

Lankana on Gjestal Maija ja lampaat neuloin kaksinkertaisella langalla niin, että toisena lankana kulkee ohut mohair-lanka. 

Minetta neuletakki

Ostin langat tähän neuletakkiin viisi vuotta sitten Jyväskylän neulefestareiden yhteydessä Titityystä. Lanka on BC Garnin Bio Shetlandia. Ohjeeksi valitsin Kirsten Kapurin sievän Minettan, joka on julkaistu ilmaisohjeena Knitty- verkkolehdessä. Sain aloitettua takin neulomisen runsas vuosi sitten toukokuussa, eli aika pitkään itse neulomisessakin kesti. 

Tämän vuoden kesälomalla päätin, että nyt kyllä rykäisen tämän takin valmiiksi, ei siitä edes puuttunut enää paljoakaan. Lopulta pitkään lykätty työ tuli valmiiksi nopeasti, kun vaan otti sen työn alle. Muutama pitkä automatka apukuskin paikalla auttoi asiaa.

Kastelin takin vasta työn kokonaan valmistuttua, mikä oli virhe. Sekä helma että hihat kasvoivat pituutta huomattavasti ja takista tuli aivat liian ison näköinen. Nielin harmitukseni ja totesin, että nyt jos en heti pura ja neulo helmaa ja hihansuita uudestaan, niin en kyllä saa takkia koskaan valmiiksi. Tein ne sitten samantien. 

Nappien ompelu oli vielä viimeinen koitinkivi, josta takin lopullinen valmistuminen oli kiinni. Hain napit Eurokankaasta. Ompelin ne kiinni sukkalangasta halkaistuilla parilla säikeellä, sillä Bio Shetland on itsessään vähän hauraan oloista.

Tästä tuli kiva perus-villatakki, jota tulee varmasti käytettyä. Mutta totesin, etten ala toista näin ohutta yksiväristä neuletakkia tai paitaa enää neulomaan, koska ne näemmä tuppaavat jäämään kesken tai viivästymään. Yksiväristä on vaan niin tylsä neuloa! Kiva kuitenkin että jaksoin edes tämän yhden tehdä valmiiksi asti.

Edestä solmittava neuletakki

Hihattomien mekkojen kanssa on aina kiva olla jotain pientä päällä hihojen virkaa tekemässä. Vajaamittainen neule lyhyillä hihoilla syntyi nopeasti ja pienestä määrästä lankaa.

Omista varastoistani löytyi kaksi kerää luonnonvalkoista Tynn Line -lankaa. Se on ohut ja keveä sekoitus puuvillaa, viskoosia ja pellavaa.

Ohjeena toimi Jessica Cordovan Indifference, jota tosin muokkasin aika paljon. Tein ohjetta pidemmät hihat, alareunaan joustinneuletta ja solmittavista kulmistakin tein vaan ihan pienet. Ylä- ja etureunaa kiertää i cord -reuna.

Tämä valmistui kyllä vähän hassuna ajankohtana oltuaan sitä ennen tehtävien töiden listalla keväästä saakka. Nyt kesä on jo oikeastaan ohi, kuvatessakin oli hämärä ja kylmä ja ensin piti odotella sateen loppumista. Tämä jää siis pian odottamaan seuraavaa kesää, mutta uskoisin että ensi kesänä pääsee käyttöön paljonkin.

Groot's Cardigan of the Galaxy

Toissa kesänä neuloin ihanan Miette-neuletakin Rowanin Softyack DK -langasta, joka sisältää puuvillaa ja jakin villaa. Ihastuin lankaan niin, että ostin sitä samantien lisää toiseen, pidempään villatakkiin. Sen jälkeen jahkailinkin yli vuoden, minkä takkimallin valitsisin. Kunnes törmäsin tähän malliin.

Cardigans of the Galaxy on amerikkalaisen suunnittelijan Mary Annarellan mallikokoelma, jossa on ilmestynyt tähän mennessä kolme aikuisten neuletakkimallia ja lisäksi yhdestä lasten versio. Kokoelma on saanut inspiraationsa Gardians of the Galaxy elokuvasajasta, jonka mielikuvitukselliset henkilöhahmot seikkailevat avaruudessa galaksia suojellen.

Groot on elokuvan puuta muistuttava humanoidi. Koska en ole näistä elokuvista nähnyt kuin yhden jatko-osan, niin Grootin luonne ja ominaisuudet eivät sen tarkemmin ole auenneet. Takin selkäpaneelin kiemurtelevat palmikot kuitenkin muistuttavat puun monisyisesti haarautuvaa ja mutkittelevaa juurakkoa, joten sitä kautta villatakin yhteys nimeen jotenkin hahmottuu.

Takki neulotaan ylhäältä alas yhtenä kappaleena. Ohje on olosuhteiden pakosta sellainen, että siinä pitää huomioida monta asiaa yhtä aikaa. Samanaikaisesti tehdään lisäyksiä moneen kohtaan ja lisäksi pitää seurata selkäpaneelin kaaviota (minä en ainakaan oppinut sitä vielä ulkoa). Etureunan kiemurat sentään oppi aika nopeasti niin, ettei niiden kaavioita tarvinnut erikseen katsoa. Ohje on kuitenkin kirjoitettu niin selkeästi kuin mahdollista - ja jopa hauskasti, mitä ei monesta neuleohjeesta voi sanoa!

Istutettujen hihojen silmukat poimittiin hiha-aukkojen reunoista ja ne neulottiin pyörönä ylhäältä alas. Lopuksi poimittiin silmukat etureunoista ja niskan ympäri nappilistaa varten. Tämän vaiheen tein kahteen kertaan, sillä ensimmäinen, napinlävellinen versio ei oikein miellyttänyt. Kokeilin kaksia eri nappeja ennen kuin uskoin, että kyllä se on parempi kokonaan ilman.

Ai niin, malliin olisi kuulunut vielä taskutkin, mutta ne jätin pois. Koen taskut villatakissa yleensäkin vähän tarpeettomiksi; jos niissä säilyttää jotain, niin takki vaan venyy.

Jakkitakki on pakkasella ihanan lämmin. Nämä kuvat on tosin otettu reippaasti yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa, silloin kun lehdessä uutisoitiin, että ulkoilma sattuu naamaan. No sattuihan se, eikä kuvausta näin vähissä vaatteissa voinut kovin kauaa jatkaa, kun kuvauslaitteetkin jo hyytyivät yksi toisensa jälkeen. Muutama kuva saatiin kuitenkin. :)
(Kuvien väritys on sinertävä, mutta oikeasti takin väri on puhdas ja konstailematon kaurapuuron väri eli harmaa.)

Uskon, että puuvillan ansiosta takki sopii mainiosti myös kevään ja kesän tarpeisiin. Tästä tuli klassikkoneule, jota on helppo käyttää niin hameen kuin housujenkin kanssa. Suosittelen tätä mallia ja suunnittelijaa lämpimästi. ja luulenpa, että jos alan lähiaikoina uutta takkia kaivata, niin saattaapa saman kokoelman muitakin takkeja päätyä puikoilleni.


Kuvat: Ida Niemi

Salal

Andi Satterlund on jo pitkään ollut yksi lemppari-neulesuunnittelijoistani. Hänen malleistaan löytyy perinteistä 50-luvun tyyliä ja naisellisuutta, mutta toteutus on kuitenkin tätä päivää. Viime kesänä tein hänen suunnittelemansa Miette-neuletakin ja melkeinpä siitä saakka olen suunnitellut tekeväni tämän seuraavan. Perhepiirin valmistujaisjuhlat pistivät vauhtia suunnitelmiin ja lopulta takki valmistui vajaassa parissa viikossa.

Salal on perinteinen lyhyt neuletakki, joka sopii hyvin hameen tai mekon kanssa. Pientä etuosan pitsikuviota lukuun ottamatta malli on tyyliltään hillitty ja pelkistetty. Tyköistuva lyhyt takki neulotaan ylhäältä alas yhtenä kappaleena, mikä mahdollistaa sovittamisen pitkin matkaa. Ohjeen mukaan olisi tehty 3/4 hihat, mutta itse halusin ihan vaan lyhyet; kuumalla säällä ei kesämekon kanssa tarvitse pitkiä hihoja, vaan sen verran pituutta riittää että saa olkavarret (=allit) piiloon.

Lankana on Dropsin Belle, jota joskus tilasin jonkun muun tilauksen "täytteeksi" kuusi kerää. Miellyin lankaan todella. Neuloessa se on tosin säikeistä ja siten halkeilevaa, mutta käytössä puuvilla-pellavasekoitteena ihanan vilpoista ja hengittävää eikä lainkaan pistelevää.

Viimeiseksi silaukseksi takkiin löytyi täydelliset napit ja voin sanoa, että enpä voisi paljoa tyytyväisempi lopputulokseen olla. Takki sopi vaatteeksi valmistujaisiin hihattoman kesämekon kanssa mainiosti, mutta silti se ei ole mielestäni yhtään liian juhlava, etteikö menisi arkikäytössäkin. Viimeisen kuvan 50-luvun henkiset aurinkolasit tuli kuvaan mukaan tyttären vaatimuksesta, mutta kyllähän ne kieltämättä tyyliin sopii. :)

Shetlannin villatakki

Törmäsin taannoin mukavan näköiseen villatakkiin Katjun blogissa ja samalla mainostettiin kyseisen takin yhteisneulontaa. Kyseessä oli virolaisen Anna Kudujan Shetland Cardi. (Kuduja on taiteilijanimi ja tarkoittaa kutojaa.) Kävin Ravelryn yhteisneulonta-keskusteluketjussa kommentoimassa kaunista villatakkia, jolloin Anna lähetti ohjeen ilmaiseksi. Pakkohan sitä oli sitten lähteä mukaan yhteisneulontaan. :)

Valitsin langaksi XXL Treckingin, jota ostin aikanaan Lankamaailmasta blogitapaamisen yhteydessä. Olin ajatellut sen alunperin toiseen projektiin, mutta se päätyi nyt tähän. Lanka on ohut (420m/100g) ja riittoisa; koko takkiin meni lankaa 139 grammaa.

Takki aloitettiin niskasta ja neulottiin saumattomasti ylhäältä alas. Lopuksi tehtiin erikseen hihat ja huivimainen kaulus. Hihat istutettiin hauskasti poimimalla alkuun vain osa hihansuun yläreunan silmukoista ja poimimalla niitä sitten vähän lisää joka kerroksella.

Tein kauluksesta vähän kapeamman kuin ohjeessa neuvottiin ja nyt vähän mietin, olisiko se sittenkin saanut olla leveämpi. En kuitenkaan taida tehdä sille mitään, koska tykkään takista juuri tällä tavalla auki pidettävänä eikä malliin edes kuulu nappeja tai muuta kiinnitystä.

Kaiken kaikkiaan mukavaa ja joutuisaa neulottavaa ja lopputuloksena kiva vaate, joka pääsi heti käyttöön. Annan mallit kiinnostavat jatkossakin.

Schnee

Alkuvuodesta sain Novitalta puolitoista kiloa 7-veljestä silloisen yhteistyökuvion merkeissä. Valitsin ison osan langoista harmaana. 7-veljeksen neljästä eri harmaasta tämä on nimeltään yksinkertaisesti harmaa ja se on minun silmääni näistä harmaan sävyistä kaunein.

Alusta asti ajattelin, että haluan tehdä näistä langoista jonkin ylisuuren neuleen, joko paidan tai villatakin. Selattuani lukuisia eri malleja päädyin Suvi Simolan upeaan Schnee-villatakkiin. Tärkeimpiä kriteereitä mallin valintaan olivat takin kauniin ulkonäön lisäksi se, että malli neulotaan ylhäältä alas ja yhtenä kappaleena. Lisäksi valintaan vaikutti se, että neulojakaveri oli suositellut Suvi Simolan ohjeita selkeyden ja perusteellisuuden perusteella. Schneen neulottuani allekirjoitan suosituksen täysin.

Neuloin takkia noin kuukauden päivät. Englanninkielisessä ohjeessa ei ollut missään kohtaa mitään epäselvyyttä. Hankalin hahmotettava kohta eli napinlävet oli selitetty vaiheittain kuvallisin ohjein.

Täysin virheittä en silti selvinnyt; poimin kuumeisena niskakappaleesta etukappaleiden silmukat työn nurjalta puolelta. Huomasin virheen parin päivän päästä kuumeen laskettua, mutta samalla totesin, ettei virhettä varmaankaan kukaan muu huomaa, joten annoin olla. Olkasaumat vain erottuvat hieman selkeämmin kuin olisivat erottuneet, jos olisin poiminut silmukat oikealta puolelta.

Takki valmistui viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa. Siitä tuli ehkä vielä vähän enemmän ylisuuri kuin olin ajatellut, sillä kastelun ja sileytymisen yhteydessä se venyi enemmän kuin olin arvioinut. En kuitenkaan anna sen häiritä itseäni, vaan olen tyytyväinen siihen, että talven kylmimpinä päivinä alle mahtuu kunnollinen määrä kerroksia.

Alkuviikosta kävin ostamassa napit ja valitsin pitkän pohdinnan jälkeen napit, joiden kuviointi jäljittelee neulepintaa. Ompelin napit kiinni, peilailin hetken - ja totesin, etten ole tyytyväinen. Napinläpien sijoittelu oli väärä. En miettinyt montaakaan minuuttia, kun päädyin purkamaan nappilistan; ei sellaista takkia tule käytettyä, johon ei ole tyytyväinen ja silloinhan koko työ olisi mennyt hukkaan. Eikä se nappilistan uudelleen neulominen lopulta kestänyt kuin yhden illan. Sitten vaan napit uudelleen kiinni ja nappilista sileytymään ja ihana takki oli valmis.

Schnee on saksaa ja tarkoittaa lunta ja olisikin ollut ihana kuvata tämä takki lumista taustaa vasten. Lunta ei vaan ole täällä Etelä-Suomen leveyksillä vielä näkynyt. Mutta kunhan lumi ja pakkaset vihdoin saapuvat, olen täällä lämpöisen takkini kanssa valmiina!