lauantai 16. toukokuuta 2020

Juhannuspökät

Tulipa päätökseen tämäkin projekti. Olen varmaan viimeiset viisi talvea suunnitellut villahousujen neulomista itselle. Kaikkina menneinä kylminä talvina se on tuntunut ihanalta ajatukselta. No, tänä talvena sitten viimein sain laitettua pöksyt puikoille, mutta tulikin niin lämmin talvi, että meinasi motivaatio loppua kesken.

Projekti meinasi jo jäädä odottamaan polvipituisena ensi (toivottavasti talvempaa) talvea, mutta sitten muistutin itseäni kaikista niistä juhannuksista, jolloin tämmöiset housut olisivat olleet aivan sopiva vaatekappale. Sekin yksi vuosi, kun paistoin muurinpohjalettuja mökin pihassa (koska se nyt juhannuksena kuuluu, keskikesän juhla, kesä kauneimmillaan jne.) ja yhtäkkiä alkoi sataa taivaan täydeltä räntää... Ja sen ajatuksen voimin sain sinniteltyä lahkeet loppuun asti.


Langat ovat jämiä; siniset jämiä Shifty -paidasta ja mustat kaikkia mahdollisia fingering-paksuisia mustia jämiä mitä on kertynyt. Mallia katsoin alkuun vähän Dropsin Why Not -mallista, mutta muistaakseni eksyin harhateille jo aloitussilmukoitten määrässä. Lyhennettyjä kerroksia tein enemmän kuin ohjeessa ja alun resorin jälkeen hylkäsin jo koko mallin. Neule-ystäväni Sirkku, joka on myös taitava ompelija, piirsi paperille mallia, miten housujen etu- ja takakappaleet ommeltaessa leikataan ja sen mukaan sitten sävelsin lisäyksiä vähän vähemmän etupuolelle ja enemmän takapuolelle pitkin keskiviivaa niin, että kappaleet kohtasivat siellä missä kuuluukin (eli haarovälissä). Sitten erottelin lahkeet ja jatkoin sovittelemalla kavennellen kohti lattiaa.


Olin suunnitellut tehdä näistä sukkahousu-malliset, mutta päätinkin loppumetreillä jättää jalkaterät tekemättä; nämä on lopulta kestävämmät näin ja joka tapauksessa nykyään on ok käyttää leggareita hameen kanssa.



Nämä tuli nyt kuvattua näin. Eihän villahousuissa esiintyminen kai olisi yhtään sen siveettömämpää kuin esiintyminen farkuissa tai verkkahousuissakaan? Mutta jotenkaan en vaan kehdannut mennä pelkissä villiksissä pihalle. Jos vyötärön istuvuus kiinnostaa, niin Ravelry-projektissani on muutama kuva housujen yläosasta keskeneräisenä. Vyötäröön tein lopussa vielä sellaisen muutoksen, että taitoin sitä noin 2 cm sisään ja ompelin nauhakujan, jonne pujottelin kuminauhan. Tuntui, että vaikka housut näyttivät hyvin istuvilta, niin ne kuitenkin käytössä meinasivat alkaa vähän valua ja toisekseen olin alunperin tehnyt vyötärökappaleesta kovin korkean.

Ja muuten; tässähän saattaa toimia se sama taika kuin siinä, että jos ottaa sateenvarjon mukaan niin tulee kuiva keli ja jos ottaa ylimääräisen takin mukaan niin tulee kuuma päivä. Eli jos nyt tulee kaunis ja kuuma juhannus, niin voitte ehkä kiittää minua ja juhannusvillapöksyjäni. ;)

lauantai 2. toukokuuta 2020

Uskollinen koira-ystävä

"Äiti, huomasin muuten just, että mun sun tekemien pehmoeläinten kokoelmasta puuttuu koira". Näin totesi tyttäreni tässä muutama päivä takaperin. Oikeastaan aika outoa, etten ole koirapehmoa hänelle ennen tullut tehneeksi, sillä hän on niin koira-ihminen kuin vain voi olla. Mutta epäkohta piti tietysti korjata.


Tyttärestä on tässä etäkoulun aikana kehittynyt aikamoinen velho tiedonhaussa netistä ja enkkukin nelosluokkalaiselta jo vähän taittuu, niinpä koiraohje löytyi hänen toimestaan Ravelryn ohjehausta alta aikayksikön. Loyal Puppy on brittiläisen Amanda Berryn suunnittelema neulottu koiranpentu.


Ohjeessa oli paljon asioita, joista en oikein pitänyt. Ihan lähtien siitä, että kaikki suljetuiksi muodoiksi tarkoitetut kappaleet neulotaan tasona ja suljetaan parsimalla reunat yhteen. Ei kovin kätevää eikä siistiäkään. Mutta en ollut sovellustuulella, joten tein kaiken ihan ohjeen mukaan. Ärsytys liittyi kuitenkin enemmän tekotapaan kuin lopputulokseen; söpö koira tästä tuli joka tapauksessa. Ehkäpä tyttären pehmo-kokoelma on nyt valmis. :)