torstai 24. lokakuuta 2013

Jouluinen Romanssi-sukkapari ja ohje

Eräälle kihlaparille on päätymässä lahjaksi tämä kahden sukkaparin pari, joka on tehty Roosanauha kampanjan Romanssi ohjeesta muokkaamallani versiolla. Lankoina 7-veljestä sekä toisen sukan punaisena lankana Gjestalin Janne. Jannen punainen on tummempi ja jouluisempi kuin 7-veljeksen punainen, siksi valitsin sen. Kuvissa se ei näytä kyllä ihan oikealta. Molemmat sukat on neulottu 3,5 koon puikoilla.


Näiden välillehän on ihan selvästi kehkeytymässä jotakin...


Näihin oli pyydetty ohjetta, joten tässä tulee sellainen kokoihin 38 (naisten) ja 43 (miesten). Koot luonnollisesti ovat suuntaa antavia ja riippuvat tekijän käsialasta. Suosittelen mallikuvion mittausta ja sen perusteella vähentämään tai lisäämään varren pituutta, jotta jalkapöydän päälle saadaan kokonainen mallikerta. Lankoina Novitan 7-veljestä sekä Gjestal Janne ja puikot kokoa 3,5.

En ole kirjoitellut paljoa ohjeita, joten toivottavasti tästä tulee ymmärrettävä. Pyytäkää ihmeessä täsmennystä, jos tarvitsee. Alkuperäinen ohje ja mallikuvio siis Taito-Pohjois-Pohjanmaa ry:n Romanssi.

Koko 38: Luo pohjavärillä 48 silmää ja jaa ne 4 puikolle, 12 silmää jokaiselle. Neulo yksi kerros 1o 1n pohjavärillä ja yhdistä samalla suljetuksi neuleeksi. Toiselle kerrokselle ota mukaan kakkosväri ja tee seuraavat 8 kerrosta joustinta seuraavasti: 1 oikein kakkosvärillä, 1 nurin pohjavärillä, jatka kerroksen loppuun.

Koko 43: Luo 52 silmää ja tee joustin muuten vastaavasti kuin edellä.

Tee 3 kerrosta oikeaa pohjavärillä. (Miesten sukissa 4 krs.) Kannattaa kuljettaa kakkosväristä lankaa mukana kiepauttamalla se pohjavärisen langan ympäri kerroksen vaihtumiskohdassa ainakin kerran.

Aloita kuvioneule puikoilla 1 ja 2 mallipiirroksen kohdasta, jossa sydänkuvion yläreuna alkaa. Puikolla 3 ja 4 neulo varren loppuun asti kuviota, jossa joka toinen silmukka neulotaan pohjavärillä ja joka toinen kakkosvärillä, kolmen kerroksen välein vaihdetaan värit päinvastoin (kts. kuva.) Naisten sukkaan tulee seitsemän kolmen silmukan muodostamaa ”raitaa” ja miesten sukkaan kuusi.

Katkaise kakkosvärin lanka ja aloita kantapää pohjavärillä neulomalla 23 silmällä vahvistettua neuletta 23 kerroksen verran (miesten sukassa 27 silmällä 27 kerrosta). Kantapään kavennuksissa silmät jakautuvat 7-9-7 (miesten sukassa 9-9-9). Eli lopuksi puikolle jää 9 silmää. Poimi kantatilkun reunasta vuoroväreillä 13 silmää (miesten sukassa 15 silmää) siten, että ensimmäinen ja viimeinen reunasta poimittu silmukka ovat kakkosväriä. Jalkapöydän päällä jatketaan mallikuviota. Neulo yksi kerros tällä silmukkamäärällä. Sen jälkeen aloita kiilakavennukset: jalkapohjan molemmissa reunoissa tehdään kavennuksia joka toisella kerroksella kakkosvärillä, kunnes silmämäärä on takaisin alkuperäisessä eli naisten sukassa 48 ja miesten sukassa 52 silmää. Jatketaan etupuolella mallikuviota ja pohjan puolella raidoitusta, kunnes jalkapöydän päällä on kaksi kokonaista mallikuviota. Tämän jälkeen katkaise taas kakkosvärin lanka ja tee sukan kärki loppuun pohjavärillä sädekavennuksin kaventaen. Päättele. :)

Sukkasadon Hillokellariin tämä oli sitten kymmenes parini, mikä ylitti täysin omat odotukseni. Ja onhan lokakuuta vielä jäljelläkin, jotta vielähän tässä on mahdollisuuksia parantaa. :)

maanantai 21. lokakuuta 2013

Lämpöä pakkaspäivään

Ostin taannoin uudet viininpunaiset talvikengät. Uusien kenkien kanssa kauppassa astellessa osui silmiini uusi Novitan Usva-lanka viininpunaisen ja liilan sävyisenä. Tuumin, että nämä kengät tarvitsevat ehdottomasti tuon värisen huivin kaverikseen.

Tein huivin tällä Ellien ohjeella lukuun ottamatta viimeistä pitkän sivun kerrosta, jonka jätin kokonaan tekemättä. Virkkuukoukku oli kokoa 6. En ole aiemmin harrastanut huivien pingottamista, mutta tämän pingotin ja huivi pääsi vielä ihanammin oikeuksiinsa sen jälkeen, joten taidan ottaa tavaksi.


Tässä huivi vielä jotenkuten leviteltynä, jotta muodon näkee paremmin. Kaulahuivina olen ajatellut tuota käyttää, vaikka koon puolesta se kävisi hartiahuivistakin.


Yksi kerä Usvaa riitti tähän huiviin hapsuineen päivineen ja vielä vähän jäi ylikin. Tänä aamuna oli täällä päin viisi astetta pakkasta, joten otin huivin heti käyttöön ja se lämmitti ihanasti.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Miesten romanssisukat

Tein aiemmin naisten romanssisukat Roosanauha-kampanjan romanssi-ohjeella. Tai tuo ohje oli lähtökohtana, tein malliin sen muutoksen, että sukkaan tuli pidempi varsi ja kaksi kokonaista mallikertaa sydänkukka-kuviota. Nämä 43-kokoiset miesten sukat syntyivät samalla periaatteella. Lankana edelleen 7-veljestä ja puikot kokoa 3,5. Aloitussilmukoita oli 52.


Näin se vuosi etenee; viimeksi valittelin vuodenajan hämäryyttä, näitä sukkia taas kuvasin tänä aamuna kevyessä lumisateessa ja varmaan arvaattekin, että näpit jäässä. Pieni lumikerros on jo yön aikana tänne Etelä-Suomeen saatu.

Tämän sukan havunvihreä kuvio johdattelee mielen jo aika jouluisiin tunnelmiin ja siitäpä tulikin idea, että näille sukille kaveriksi voisi tehdä samanlaiset joulunpunaisella kuviolla. Itse asiassa aloittelinkin jo niitä sitten tekemään heti, kun sain nämä vihreät valmiiksi. Tämä malli on näköjään aika koukuttava. :)


Sukkasadon Hillokellariin tämä on yhdeksäs parini, eli pääsin ohi omasta tavoitteesta. Vieläköhän ehtii kymppi paukkua lokakuun aikana? se olisi kyllä aivan huippu saavutus, kun alunperin arvelin ennättäväni korkeintaan kuuteen pariin ja myöhemmin nostin tavoitteen kahdeksaan.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Romantiikkaa ja Roosa Nauha -asiaa

Kuvista tuli nyt pikkuisen hämäriä, kun aurinko oli jo laskemassa niitä ottaessa. Ennen kuutta! Kyllä taas huomaa että on Suomen talvi tulossa.

Mulla on mennyt tämä viikonloppu sisätiloissa sairasta, enimmäkseen nukkuvaa lasta hoitaessa ja siksipä nämä sukat valmistuivat ennätysvauhtia. Perjantai-iltana neuloin ensimmäisen sukan joustinneuleen, lauantaina sain ekan sukan loppuun ja aloitin toista ja tänään illansuussa valmistui toinenkin sukka.


Malli perustuu Roosanauha kampanjan yhteydessä lanseerattuun Romanssiin. Malli on ihan superkaunis, mutta tuossa alkuperäisessä ohjeessa oli vaan niin lyhyt varsi, että halusin muuttaa sitä hieman. Niinpä aloitin kuvion jo varresta tehden ensimmäisestäkin sydänkukasta kokonaisen. Tehdessä mittailin kuvion pituutta ja vertasin sitä sukan haluttuun lopulliseen pituuteen  ja sillä konstilla sain mahtumaan sukan etupuolelle kaksi ehjää kokonaista mallikertaa. Mittailu oli tarpeellista siksikin, että käytin aivan eri lankaa kuin ohjeessa. Ihanan Roosanauha langan sijaan minulla oli tässä käytössä tavallista 7-veljestä. Sukat on kokoa 38 ja puikot olivat kokoa 3,5, mitä ohjeessakin oli suositeltu.

Roosanauha-lankaa meinasin ensin tilata montaa eri väriä, mutta en sitten tilannutkaan, kun huomasin, että lankaa myytiin vain vyyhdeissä ja vyyhdit ovat mielestäni hankalia. Minulle on tärkeää voida aloittaa kerä sisältä, koska kudon usein esim. junassa, ja se ei itsekerityn langan kanssa onnistu. Tilasin kuitenkin ohjelehtisen kannatuksen vuoksi - ja ihan niiden ihanien ohjeittenkin. (Tämä Romanssi-sukan ohje ei ole lehtisessä, vaan se on julkaistu ainoastaan netissä.)



Roosa Nauha kampanja on tänä vuonna ollut mielestäni entistä näkyvämpi, tai sitten se vaan minusta tuntuu siltä, koska asiasta on vuoden varrella tullut uudella tavalla henkilökohtainen. Omalta äidiltäni nimittäin löydettiin rintasyöpäkasvain mammografiaseulassa vajaa vuosi sitten. Alkuvuoden tiiviiden hoitojen jälkeen ollaan voitu huokaista helpotuksesta, koska nyt näyttää siltä, että tauti on selätetty. Mutta kyllä tämä ravisteli hereille näiden asioiden suhteen; muistui esimerkiksi mieleen, että jätin itse kerran nuorena menemättä mammografiaan kutsusta huolimatta, koska tutkimus vaikutti niin epämiellyttävältä. (En muista, miksi minua siihen kutsuttiin, yleensähän nuoria ei edes kutsuta, mutta kuuluin vissiin johonkin testiryhmään.) Vastedes suhtaudun vakavammin ja siksipä halusin tätä kampanjaa jollain lailla blogissanikin huomioida.

Rahankeruuta tärkeämpi tehtävä Roosanauha-kampanjalla onkin mielestäni tiedon levittäminen; muistuttaa naisille, että rintoja kannattaa ajoittain tutkia, mahdolliset patit kannattaa käydä näyttämässä lääkärille ja mammografiaan kannattaa mennä kutsun käydessä, vaikka tuntuisi kuinka epämiellyttävältä. Tämmöisissä mietteissä siis syntyivät nämä sukat.

Sukkasatokin pitää vielä muistaa mainita, koska nämä tunteita herättäneet sukat olivat kahdeksannet sukkani Sukkasadon Hillokellariin ja samalla sain tavoitteeni täytettyä. Uskoisin, että lokakuun aikana vielä ainakin yhdet sukat syntyy, joten pääsen ylittämään itseni ja sellainenhan tuntuu aina mukavalta. :)

perjantai 11. lokakuuta 2013

Rastaraitasukat

On se hyvä, että on nuo lapset olemassa, muuten ei koskaan saisi täysin rehellistä palautetta mistään. Yleensä ihmiset kommentoivat käsitöitäni positiivisella tavalla, mutta omat lapset tuntuvat aina keksivän jotain vikaa. Kutittava, pelottava, liian lapsellinen, väärän värinen... muutamia mainitakseni. Taannoin vanhin tytär oli toivonut rastavärisiä sukkia ja tein hänelle nämä. Rastaväriset, eikö totta? Tyttären kommentti oli jotain sen suuntaista, että "voin mä noita käyttää, mut olisin kyl halunnu ihan tavalliset raidalliset". OK.


En ole oikein tykännyt raitasukkien tekemisestä, sillä pienesti perfektionistisia piirteitä omaavana luonteena on jäänyt häiritsemään ne väkäset jotka aina jäävät lankojen vaihdoskohtaan. Mutta sitten löysin Garnstudion ohjevideoista tämän ohjeen siitä, miten lankaa voi vaihtaa huomaamattomasti. Loistavaa, heti raitasukkayrityksen kimppuun!


Lopputuloksena täydelliset perus-raita-rastasukat. No, ehkei sentään täydelliset, mutta varmastikin tällä kertaa juuri sitä, mitä toivottiin.

Viimeinen kuva omituisesta kuvakulmasta, jotta näette nuo langanvaihtojen kohdat. Kyllä siinä kohdassa raitaa vähän kaarevuutta erottuu kuvassa, mutta luonnossa jalkaan puettuna ei mielestäni juurikaan. Eikä ainakaan ole sellaista selkeää porrasta. Olen tyytyväinen, sillä joskaan värivalinta ei omalle silmälle ole mieluisin mahdollinen, niin näen tämän uuden opitun konstin myötä lukuisia uusia mahdollisuuksia seuraaville raitasukille. Ja säärystimille...


Sukat on tehty Novitan 7-veljeksestä 3,5 koon puikoilla. Koko on 39/40.

Sukkasadon hillokellariin tämä on seitsemäs parini, eli olen yhden parin päässä lopullisesta tavoitteesta.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Tähtisukat

Sukkasato jatkuu, lokakuun ensimmäinen parini Hillokellariin valmistui eilen illalla. Tämän parin tekemisen aloitin syyskuun alkupäivinä, joten melko kauan niissä kesti. Välillä tuntui jo ettei tämä projekti etene lainkaan. Syyksi hitaaseen etenemiseen väittäisin sitä, että nämä olivat ensimmäiset sukat koskaan, jotka olen neulonut bambupuikoilla. Voin sanoa, ettei ollut rakkautta ensi hipaisulla. Ihan mukavan kevyethän ne bambupuikot ovat, mutta jotenkin hitaanlaisesti luistivat. Tai siis eivät luistaneet.




Puikkoina siis 3-koon bambupuikot. Langat ovat Dropsin Fabelia mustana ja liukuvärjättynä sinisen ja ruskean sävyissä, värin nimi on ocean view. Aivan käsittämättömän kaunis väritys muuten tässä langassa! Pelkäänpä etteivät kuvani tee sen herkille väreille oikeutta.

Mallina on käytetty tätä Garstudion hirvisukkaa, pienin muutoksin. Silmiinpistävin muutos on tietysti se, että hirvet on jätetty kokonaan pois. Näistä tuli minun makuun tyylikkäämmät ilman hirviä, eivätkä hirvet sukkien saajan tyyliin olisi sopineet. Sukat ovat miesten kokoa 42/43. Joululahjakoppaan jäävät toistaiseksi odottelemaan.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Itse ilkimys 2 - Minion pipo

Päätin osallistua tämänkin kuukauden Silmukan ytimestä haasteeseen. Haaste on Pipon ytimestä ja Silmukan saalistus -blogien yhteistyötä ja sen idiksenä on antaa uusi inspiroiva aihe käsin toteutettavaksi joka kuukaudelle. Tämän kuukauden haasteen avainsanat olivat: amigurumi, jonkinlainen täytetty pehmo tai muu otus tai örkki.

Meidän nelivuotias kävi kesällä katsomassa isänsä kanssa Itse ilkimys 2 -  elokuvan, ensimmäistä kertaa elämässään pääsi oikein elokuvateatteriin. Elämys oli selvästi melkoinen, kesän jälkeen on nimittäin juttua piisannut Itse ilkimyksestä ja sen minion-ukkeleista ja niiden ääntelyä muistuttavia ääniä on saatu kuunnella raivostuttavuuteen saakka. Tietämättömille selvennykseksi, että minionit ovat tämän näköisiä:




Silmukan ytimestä haasteen luettuani tuli heti mieleen, että toteutan tämmöisen minion-tyypin typylle tavalla tai toisella, eikö nämä nyt selkeästi mene kategoriaan "muu otus tai örkki"?

Katselimme netistä ohjeita tytön kanssa yhdessä, koska hän elää nyt juuri sellaista kehitysvaihetta, että hän käy jatkuvaa tasapainottelua sopivasti jännittävän ja liian pelottavan välillä. Ajattelin, että osaan tehdä sopivasti jännittävän, kun otan hänet mukaan suunnitteluun. Tyttö valitsi Ravelryn malleista tämän. (Kun taas esimerkiksi tämä oli kuulemma aivan liian pelottava.)

Tarkempi ohje pipoon löytyy ilmaiseksi täältä. Olen noudattanut ohjetta kuvioinnin osalta, mutta pipo on kudottu vähän eri tavalla, koska lankana tässä minun pipossa on Novita Wool, joka on paljon ohuempaa kuin tuossa ohjeessa käytetty lanka. Loin pipoa varten 100 silmukkaa ja suljettuna neuleena sukkapuikoilla sitten aivan peruspipomaiseen tapaan etenin. Resorin kohdalla käytin 3-koon puikkoja ja muuten 3,5-kokoa. Silmälasien kohdalla neuloin neljä kerrosta mustalla, mutta muuten silmien kuviointi on lisätty jälkeenpäin parsinneulalla neulesilmukoita jäljitellen. Ja hampaat ja silmälasit on neulottu erikseen 3-koon puikoilla.

Ja tämmöinen lopputulos siitä syntyi:


Kuvaussessio monsterimainen pipo päässä kirvoitti suuren määrän monsterimaisia poseerauksia, nelivuotiaan huumoria parhaimmillaan. Onnistuin yhden hymykuvankin välissä nappaamaan. :)


Ja lopputulos on nyt sitten kuitenkin se, että tätä kuvaustilannetta lukuun ottamatta tyttö ei suostu pipoa käyttämään, koska se on liian pelottava. Ei edes uskaltanut avata silmiään katsoessaan itseään peilistä pipo päässä.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Rauhaa, rakkautta ja kukkaisvoimaa

... löytyy näistä heijastimista.



Kukat ja ympyrät on pöllöjen tapaan virkattu kiinteillä silmukoilla keskeltä aloittaen mikä mistäkin jämälangasta. Heijastinlanka on pistelty kukkiin jälkeenpäin parsinneulalla. Heijastinkangas on itseliimautuvaa, mutta osan kuvioista olen silti pistellyt reunoista kiinni, koska siitä tuli nätimpi niin. Taakse on ommeltu hakaneula kiinnittämistä varten. Näiden heijastinten läpimitta on noin 7,5cm, joka tuntuu minusta aika sopivalta koolta heijastimelle.

Pieni heijastinkangasvertailu:

Heijastinkangasta oli kahta laatua. Merkkejä en muista, mutta tummempi oli Tarjoustalosta (vihreä paketti) ja vaaleampi Prismasta (sininen paketti). Prisman kangas oli paljon ohuemman tuntuista ja sen läpi erottui virkatun pinnan epätasaisuus selvästi (esim. hyvin näkyy tuossa ylemmässä kuvassa vihreässä rauhanmerkissä). Tarjoustalon kangas oli paksumpaa ja jämäkämpää, mutta yllättäen sen läpi oli neulaa helpompi pistellä kuin Prisman kankaasta, jonka läpi sai oikein lihasvoimin pakottaa parsinneulan läpi. Tarjoustalon kankaassa oli ihan älyttömän sitkeä liisteri, lanka tuli sen läpi parsiessa aivan tahmaiseksi ja neulaa piti pestä projektin aikana moneen kertaan.