Itse ilkimys 2 - Minion pipo

Päätin osallistua tämänkin kuukauden Silmukan ytimestä haasteeseen. Haaste on Pipon ytimestä ja Silmukan saalistus -blogien yhteistyötä ja sen idiksenä on antaa uusi inspiroiva aihe käsin toteutettavaksi joka kuukaudelle. Tämän kuukauden haasteen avainsanat olivat: amigurumi, jonkinlainen täytetty pehmo tai muu otus tai örkki.

Meidän nelivuotias kävi kesällä katsomassa isänsä kanssa Itse ilkimys 2 -  elokuvan, ensimmäistä kertaa elämässään pääsi oikein elokuvateatteriin. Elämys oli selvästi melkoinen, kesän jälkeen on nimittäin juttua piisannut Itse ilkimyksestä ja sen minion-ukkeleista ja niiden ääntelyä muistuttavia ääniä on saatu kuunnella raivostuttavuuteen saakka. Tietämättömille selvennykseksi, että minionit ovat tämän näköisiä:

Silmukan ytimestä haasteen luettuani tuli heti mieleen, että toteutan tämmöisen minion-tyypin typylle tavalla tai toisella, eikö nämä nyt selkeästi mene kategoriaan "muu otus tai örkki"?

Katselimme netistä ohjeita tytön kanssa yhdessä, koska hän elää nyt juuri sellaista kehitysvaihetta, että hän käy jatkuvaa tasapainottelua sopivasti jännittävän ja liian pelottavan välillä. Ajattelin, että osaan tehdä sopivasti jännittävän, kun otan hänet mukaan suunnitteluun. Tyttö valitsi Ravelryn malleista tämän. (Kun taas esimerkiksi tämä oli kuulemma aivan liian pelottava.)

Tarkempi ohje pipoon löytyy ilmaiseksi täältä. Olen noudattanut ohjetta kuvioinnin osalta, mutta pipo on kudottu vähän eri tavalla, koska lankana tässä minun pipossa on Novita Wool, joka on paljon ohuempaa kuin tuossa ohjeessa käytetty lanka. Loin pipoa varten 100 silmukkaa ja suljettuna neuleena sukkapuikoilla sitten aivan peruspipomaiseen tapaan etenin. Resorin kohdalla käytin 3-koon puikkoja ja muuten 3,5-kokoa. Silmälasien kohdalla neuloin neljä kerrosta mustalla, mutta muuten silmien kuviointi on lisätty jälkeenpäin parsinneulalla neulesilmukoita jäljitellen. Ja hampaat ja silmälasit on neulottu erikseen 3-koon puikoilla.

Ja tämmöinen lopputulos siitä syntyi:

Kuvaussessio monsterimainen pipo päässä kirvoitti suuren määrän monsterimaisia poseerauksia, nelivuotiaan huumoria parhaimmillaan. Onnistuin yhden hymykuvankin välissä nappaamaan. :)

Ja lopputulos on nyt sitten kuitenkin se, että tätä kuvaustilannetta lukuun ottamatta tyttö ei suostu pipoa käyttämään, koska se on liian pelottava. Ei edes uskaltanut avata silmiään katsoessaan itseään peilistä pipo päässä.