Eedit sukat vol. 2

Ensimmäisten Eedit sukkien valmistuttua niissä käyttämiäni jämälankoja jäi vielä reilusti. Sukkaohjeen toisen jalan kaavio on yhtä kaunis kuin ensimmäinenkin, joten päätin neuloa toiset Eedit sukat eri kaaviolla.  

Malli on Heini Perälän suunnittelema ja löytyy Taito lehden numerosta 2/2024.

Tein näistäkin sukista keskenään eripariset väritykseltään. Lankoina edelleen enimmäkseen Nallea ja Maijaa.

Edellisten Eedit sukkien tapaan näistäkin tuli tosi kivat ja aloin jopa jo vähän lämmetä ajatukselle sukkaparille erilaisin kuvioin. 

Pareista tuli kuitenkin pikkuisen eri kokoiset keskenään, vaikka lanka, silmukkamäärä ja puikot olivat samat. Voikohan erilainen kuvio vaikuttaa sitten tiheyteen? Onhan se mahdollista. Luultavasti kuitenkin ero liittyi oman käsialan luontaiseen vaihteluun.

Olen kyllä näihin molempiin pareihin tosi tyytyväinen; näin värikkäät sukat tuovat iloa ja valoa tuleviin kylmempiin vuodenaikoihin.

Fallow villapaita

Fallow on irlantilaisen Anne-Michelle Phelanin suunnittelema aivan ihana neulepaita. Satumaisen kauniit myyttiset kauriit vangitsivat huomioni ensinäkemältä.

Tein paitaan muutaman muokkauksen: jätin neulomatta korkean kauluksen ja pitkät hiharesorit ja lisäksi tein alaresoriin sivuhalkiot. Otin muokkauksiin mallia loppuvuodesta neulomastani jouluvillapaidasta, kun siitä tuli niin onnistunut ja tykkäsin sitä loppuvuodesta käyttää, mutta nyt joulun mentyä se ei tunnu enää aihepiiriltään ajankohtaiselta.

Lanka on Novitan Nallea kuten jouluvillapaidassakin. Tiedän, ettei sitä oikein pidetä paitalankana, mutta poolopaidan päällä käytettynä en ole keksinyt siinä mitään vikaakaan. Lisäksi Nallesta sattui löytymään harvinaisen kaunis ruskean sävy; olen hyvin valikoiva ruskeiden suhteen. Peurojen harmaa on joulupaidasta yli jäänyttä jämälankaa. 

Paita nousi heti uudeksi suosikiksi ja kuluvalla pakkasviikolla se onkin jo päässyt päivittäiseen käyttöön.

Talvikki-töppöset

Viime vuonna ilmestynyt Arabia x Novita Sukkalehti on täynnä toinen toistaan kauniimpia malleja tunnetuilta suomalaisilta neulesuunnittelijoilta. Yksi kauneimmista malleista on tämä Ronja Hakalehdon suunnittelema Talvikki, joka on saanut kuvioonsa inspiraation Raija Uosikkisen suunnittelemasta samannimisestä Talvikki-astiaston kuvioinnista.

Tossut neulotaan kärjestä aloittaen kirjoneuleena. Alunperin mallissa on myös kirjottu kukkien terälehdet silmukoita jäljitellen kolmannella värillä, mutta jätin silmukoinnit nyt tekemättä, koska mielestäni kuvio on kirjavalla pohjavärillä neulottuna hyvä näin.

Lankana Nalle Taika kirjavana violettina (vuosikertaväri) sekä valkoinen Nalle.

Mesimarja tossut

Anna Heinon suunnittelemat Mesimarja-tossut ovat olleet pitkään neulontajonossani. Niissä ihastuttavat erityisesti etuosan pitsi marjaryppäitä muistuttavine neulottuine nyppyineen.

Tossut aloitetaan kantapään takaa. Alkuun neulotaan tasona ainaoikea "kantalappu". Takasauma ommellaan myöhemin kiinni. Ainaoikea osuus lisää joustoa ja siten tossut mukautuvat ja istuvat napakasti hieman eri kokoisiinkin jalkoihin.

Lankana näissä on Novitan Nalle ja puikkoina työssä oli 2,5 mm:n Zingit.

Kaksi karhukaverusta

Tykkään edelleen tehdä pieniä välitöitä isompien töiden valmistuttua. Neulotut pikku-pehmot on olleet tämän vuoden hitti. Aiemmin esittelin lauman pikkuriikkisiä metsäneläimiä, nyt on vuorossa kaksi karhukaverusta; pieni harmaakarhu ja pieni ruskeakarhu.

Ohje on Julie Williamsin suunnittelema Bear Christmas Tree Decorations, jota tosin muokkasin hieman. Ohjeessa karhun vartalo ja pää neulotaan tasona ja ommellaan näin syntynyt suorakaide putkeksi lopuksi. Itse en jaksanut sellaista vaivaa nähdä vaan neuloin kappaleen putkeksi samantien suljettuna neuleena. Päälaelle tein kavennuksia, kun ohjeessa suora reuna olisi vaan kiristetty sumppuun. Ja tietysti sekin ero näissä on, että nämä eivät ole joulukuusen koristeita vaan pieniä leluja.

Varjoa ja valoa

Seuraavat Tiina Kuun suunnittelemat sukat esittelyyn Tuhansien villasukkien maa -kirjasta. Varjoa ja valoa sukat ovat saaneet nimensä Suvi Teräsniskan Täydellinen elämä -kappaleen sanoituksesta. Tämä malli sai minussa aikaan ihastuksen ensisilmäyksellä ja myös sellaisen pysähtymisen ihmettelemään, että "miten toi on tehty?". Oli hauskaa päästä testaamaan mallia ja saada vastaus kysymykseen. Vaikkei omista sukistani sitten lanka- ja värivalinnasta johtuen tullut mitenkään lempparit tämän kirjan sukista, niin silti malli jäi mieleen yhtenä vaikuttavimmista nerokkuutensa takia.

Tämä malli tarjoilee aivan uuden tavan aloittaa sukka kärjestä. Se on kekseliäs ja hieno! Myös varrensuu ja päättely ovat ihan omanlaisensa. Kärjen ja sukansuun välissä tehdään tavallista kirjoneuletta, jossa kuvion pohjaväriä vaihtamalla luodaan mielikuvaa valoisasta ja varjoisasta puolesta.

Lankana näissä Novitan Nalle valkoisena ja viininpunaisena.

Koiranputkisukat

Pia Tuonosen suunnittelemat Koiranputkisukat ovat olleet tehtävien käsitöiden listallani jo pitkään. Nyt tuli niiden aika; alkukesän heleä vehreys sai tarttumaan juuri tähän lankaan ja tähän ohjeeseen. Lanka on Novitan Nallea, jotain aikoja sitten hamstrattua vihreän sävyä, jollaista ei taida tällä hetkellä värikartasta löytyä.

Poimin kuvaan mukaan muutaman koiranputken, vaikka kaikki varmasti muistavat muutenkin, miltä koiranputki näyttää. Täytyy sanoa, että sukan mallikuvio jäljittelee hienosti luonnosta löytyvää vastinettaan.

Ohjeesta ei muuta moitteen sanaa, mutta kärjen kuviossa onnistuin menemään sekaisin molemmissa sukissa ja vieläpä kummassakin eri tavalla, joten toisen kärjen jouduin neulomaan uusiksi. Saattoi tosin johtua myös siitä, että seurasin samalla Kutsukaa kätilö! -tv-sarjan jännittävää kohtaa. ;)

Erikseen on vielä mainittava, että neuloin sukat Prym ergonomics -sukkapuikoilla, jotka sain keväällä maahantuojalta bloggarilahjaksi. Kiva että sain, sillä tuskin olisin muuten innostunut näitä kokeilemaan. Sain yllättyä positiivisesti. Puikot ovat todella kevyet ja taipuisat; alkuun tuntui koko ajan, että nyt nää katkee just! Oudon näköisellä pisaramaisella kärjellä oli yllättäen hyvän tuntuista poimia lanka puikolle niin, ettei se ollut vaarassa halkeilla kuten teräväkärkisemmällä puikolla. Kun jatkossa tarvitsen 3mm:n puikkoja, niin valitsen mielelläni nämä. Useimmitenhan käytän pienempiä puikkoja, jollaisia tähän sarjaan ei valitettavasti kuulu.

Taika-neulepusero

Muutamassa edellisessä postauksessa olen kertonut tavoitteestani saada lisää sport-vahvuisia jämälankoja. Parit sukat on jo tästä lähtökohdasta syntynyt. Vaihteeksi teki kuitenkin mieli tehdä jotain muuta kuin sukkia.

Joskus käsitöiden syntyyn voi vaikuttaa aika sattumanvaraiset seikat, kuten tässä tapauksessa se, että olin joskus pakannut grafiitin harmaan ja kanervikon kirjavan Nalle-langan samaan pussiin. Sen seurauksena joskus kauan aikaa sitten selailemani Novita-lehden kuva nousi mieleeni ja siitä tuli idea käyttää nämä langat neulepaitaan.

 
Muistilokeroihin tallentunut ohje oli helposti jäljitettävissä nettihaun avulla. Tämä kaunis naisten neulepuseron ohje on näköjään ilmestynyt Novitalta syksyn 2014 numerossa. Totesin heti kättelyssä ohjetta silmäillessä, etten ala kyllä helmasta ylöspäin tekemään saumallista paitaa, mutta ohje oli helposti muunnettavissa ylhäältä alas neulottavaksi ja saumattomaksi.

Kaarrokkeen jälkeen aloitin tekemään kirjoneuleraitaa ohjeen mukaan, mutta totesin, ettei raita erotu pohjaväristä juuri lainkaan. Novitan kuva on varmastikin kovin käsitelty tai sitten mallipaidassa on käytetty Taika-lankaa, jonka värjäyserä on huomattavasti vaaleampi kuin tämä mikä minulla oli käytössä. Joka tapauksessa yhdistelmä ei toiminut, joten purin kirjoneuleen ja tein lisäraidan ihan vaan Nalle-Taialla. Yleensä en ole hirveän suuri kirjavien lankojen fani, mutta juuri tästä kanervikosta satun pitämään kovasti ja niinpä tästä tuli oikeastaan juuri kiva ihan näinkin, ilman kirjoneuleraitaa.

Monen sattuman summana siis syntyi aikas kiva peruspaita. Ja kuten varmaan huomaattekin, niin kuvaushetkellä vielä yllätti kevyt keväinen lumisade. :)

Jouluista Hehkua kevään korvalla

Miten taas ajauduinkin ihan vuodenaikaan sopimattoman ohjeen pariin? Tällä kertaa siihen on itse asiassa aika hyvä selitys: punainen Nalle-kerä oli pakko ottaa käsittelyyn, koska jämätilkkupeittoon käyttämäni jämälangat alkoivat huveta uhkaavasti. Enhän tietenkään halunnut laittaa kokonaista kerää jämälangoiksi, vaan ensin kerästä piti tehdä jokin varsinainen työ ja sitten vasta voi laittaa loput jämälangoiksi. :)

Novitan uudempi Sukkalehti on odotellut pöydän kulmalla jo tovin ja aina välillä sitä on tullut selailtua. Yksi silmään pistäneistä malleista on Hehku, joka on lehdessäkin toteutettu jouluisesta punaisesta. Tämä kerä on siis ostettu juuri tätä ohjetta ajatellen jo joskus ennen toissa joulua.

Ohjeessa varpaista varteen neulottu sukka oli aloitettu virkkaamalla silmukkaketju, mutta itse toteutin aloituksen tutulla Jydys magic cast on -tekniikalla. Muuten noudatin ohjetta, kunnes ensimmäisen sukan loppupuolella punnitsin kerän ja huomasin harmikseni, ettei yksi kerä riitä molempiin sukkiin, vaikka lehdessä niin luvataan. (Jälkiviisaana mittailin,että tiheys heitti yhdellä silmukalla, joka tässä tapauksessa oli nyt sitten ratkaisevaa.) Eli purin varresta kolmannen vinoruutukuvion ja jatkoin siitä suoraan resoriin. Ihan kivat näistä tuli näinkin, kahdella kuviontoistolla ja vähän lyhyemmällä varrella. Säästän nämä joululahjaksi jollekin minua isompijalkaiselle, sillä tämmöinen joulunpunainen ei juuri tässä kohtaa kevättä nappaa enää yhtään varmaan kenelläkään. 

Lisää Nalle-vahvuisia sukkia on muuten sitten luvassa, sillä tarvitsen edelleen niitä jämälankoja!

Lisää pientä ja sinivalkoista

Taas yhdet vauvansukat lisää Suomi100 sukkakeräykseen. Nämä olis sitten kai jo huhtikuun sukat, kun yhdet kuukaudessa piti tehdä. Kirjoneuleraidat on jälleen Tiina Kuun suunnittelemasta For the Love of Stranded Knitting -ohjekokoelmasta ja lankana tällä kertaa Novitan Nallea.

Olen lähiviikkoina ahkeroinut virkattujen peittotilkkujen parissa, siksi ei ole oikein mitään valmistunut. Vauvansukat otin välityöksi, kun yläselkä meni virkkaamisesta niin jumiin, että oli pakko välillä neuloa jotain. Näköjään mulla on neuloessa ergonomisempi asento kuin virkatessa.

Miljoonakalasukat

Ravelrysta löytyy Sandra Jägerin hauska pikkukala-kirjoneulemalli. Olin tallentanut sen kirjastoon jo kauan sitten ajatuksella, että jos joskus tulee tarve kalaneuleelle. Viime viikolla mietin kuumeisesti aihetta lahjasukkiin ja kalakuvio muistui mieleen. Siksi, että turkoosi on kuulemma saajan lempiväri ja se sopii hyvin kalojen taustaväriksi. Ja koska kala-aihe muutenkin saajalle sopii.

Aloitin tekemään näitä viime viikon sunnuntaina ja tähän päivään asti oli aikaa - tai oikeastaan eiliseen iltaan, koska tänä aamuna nämä jo ojennettiin lahjaksi. Parahiksi eilen valmistuivat niin, että ehdin ensin ottaa kuvat viimeisessä ilta-auringossa ja vasta sitten höyrytin. Kuvausajankohdasta johtuen värit eivät kuvissa toistu yhtä kirkkaina kuin luonnossa.

Lankoina näissä on Novitan Nalle ja Wool ja puikot olivat kokoa 2,5mm.

Olin etukäteen suunnitellut tietyt värit, mutta vaaleansinisen ja vaaleanvihreän kalakerroksen jouduin ekasta sukasta purkamaan, kun värit eivät erottuneet tarpeeksi hyvin taustasta. Vaalea liila on vähän siinä ja siinä että erottuuko, mutta päätin että saa jäädä.

Näiden tekemisessä oli jotain koukuttavaa enkä yllättyisi, jos joskus tekisin toisetkin samanmoiset eri väreissä. Varsinkin kun tämä on tällainen "sukupuolineutraali" malli, eli voisin ajatella miehellekin sopivaksi, kun vaan jättää nuo pinkit kalaset pois.

Mutta nyt jään jännityksellä odottelemaan Tour De Sockin ensimmäistä ohjetta. Maanantai-iltapäivään pitää vielä malttaa!

Jotain vaaleanpunaista taivaalla

Nämä sukat ovat saaneet vaikutteita kahdesta eri kirjoneulemallista: Dropsin Hot Sunset ja KnittyMelissan Lucy in the sky. Otin molemmista malleista "parhaat palat" ja tein aineksista yksinkertaiset kirjoneulenilkkasukat.

Lankana vaaleanpunainen ja ruskea Nalle ja puikkoina 3mm:n puiset cubicsit. Kantapää on tavallinen vahvistettu kantapää ja kärjet tein silmukoimalla neuloen tämän ohjeen mukaan. Tykkään tuosta tavasta hurjasti, kärjistä tuli tosi siistit.

Kesäisiä sukkia näistä ajattelin, mutta kyllä niistä yllättävän paksut tuli kuitenkin. Vaan olipas mukavaa, kun kuvatessa paistoi aurinko!

Furuvik-sukat

Aurinko paistoi ihanasti kevään tuloa lupaillen, kun muutama päivä sitten ryhdyin näitä sukkia neulomaan. Ajattelin, että teen oikein keväisen aurinkoiset sukat pääsiäiseksi.

Sitten säätila muuttui. Ensin tuli lunta kokonaisen päivän. Seuraava päivä tuli räntää. Tänään ei tule kumpaakaan, mutta lumi/räntä on edelleen maassa ja ankea kylmyys ja harmaus on tullut takaisin. Ja nyt nämä keväisiksi auringonkukiksi tarkoitetut kuviot näyttävätkin lähinnä syksyn kellastamilta puilta.

Yritin huijata kuvaamalla sukat vaaleanvihreää taustaa vasten; onhan tässä nyt kuitenkin kevään värit. Ja tuonne kuvan oikean alanurkan tienoille on eksynyt yksittäinen läiskä auringonvaloa!

Mallina on Evelina Roosin Furuvik, joka on saanut inspiraationsa ihanasta ruotsalaisesta vintage-posliinista. Harmi, että taitavat olla vaikeasti saatavilla nykyisin, nuo kupit on nimittäin tosi suloiset!

Lankana Novitan Nalle, paitsi ruskea on Teeteen Sallaa. Puikkoina 3mm:n bambupuikot. Silmukoita varressa 52 ja kantapään tein ristiinvahvistettuna.

Ai niin, mun piti osallistua näillä maaliskuun Silmukan Ytimestä haasteeseen, jossa oli aiheena puu, mutta olin päivän myöhässä. Oletteko muuten jo käyneet tutustumassa uuteen Silmukan ytimestä -blogiin?

Virkattu ja neulottu liivitunika

Aloitin tekemään tätä liivitunikaa jo kesällä, yhtenä kahdestakymmenestä JYH-työstä. Virkkasin tuolloin vain muutaman kerroksen helmaa, jonka jälkeen työ jäi tauolle pitkäksi aikaa. Kolmisen viikkoa sitten kaivoin työn uudestaan esiin (lähinnä siksi, että muut jäljellä olevat JYH-työt tökkivät vielä enemmän) ja pääsinkin mukavaan flowhun tämän kanssa; liivi valmistui lopulta nopeasti ja tuskattomasti muutamassa viikossa. Loppusilaukseksi löysin eilen äidin varastoista hauskat vintage-napit, jotka äiti arveli ratkoneensa "joskus jostakin".

Liivin yläosan suhteen vaivasi melkein loppumetreille epäusko sen suhteen, voiko siitä tulla hyvin istuva. Lähinnä siksi, etten ole ennen tehnyt tuollaista tyköistuvaa yläosaa ja pyöröpuikon kanssa sovittaminen oli hankalaa. Vielä valmiista yläosastakin ennen nappien kiinnittämistä ajattelin, että jääköhän nappilista repsottamaan. Mutta kun napit oli ommeltu, niin yläosa istui täydellisesti! Todellista aloittelijan tuuria. :)

Ohje on Novita-lehdestä, talvi 2013. Langat ovat farkunväristä ja harmaata Nallea sekä Nalle luontopolku jokea. Viimeksi mainittua metsästin aikanaan monesta eri kaupasta ja taisin tosiaan löytää lähiseudun viimeisen kerän, sillä toista kerää ei löytynyt enää mistään. Onneksi yksi kerä riitti ihan hyvin, vaikka lehden ohjeen mukaan lankaa olisi tarvittu kaksi kerää.
Virkkuukoukku oli ohjeen mukaisesti kokoa 3. Ohjetta pienemmän pyöröpuikon (koko 3,5) valinta ei perustunut taitoon tai hyvään arviointikykyyn, vaan siihen, että ohjeen mukaista 4-koon pyöröpuikkoa minulta ei sattunut löytymään. Hyvä näin. :)
Fiilis: aikahan sen vasta lopullisesti näyttää, mutta nyt tuntuu siltä, että tätä tulen käyttämään.

Sitruuna- ja turkinpippurilakua

Tein vielä yhden karkkiaiheisen käsityön Novitan, Fazerin ja Pirkka-lehden yhteistyönä järjestämään #karkkineulekilpailuun. Kilpailun ideana on tehdä jokin käsityö neulomalla tai virkkaamalla Novitan langoista Fazerin karkkikääreitä inspiraationa käyttäen. Aiemmin tein lopullista ideaa kypsytellessäni jo lakupussi-kassin ja Amerikanpastilli-kämmenikkäät.

Nämä sukat syntyivät jatkoideana karkkipäiväkassille. Kassia tehdessäni ihastuin lakritsisekoituspussin kuvioihin ja huomasin, että lakupatukoissa on näitä ihan samantapaisia kuvioita. Sitruunalakut ja turkinpippurilakut valitsin aiheeksi siksi, että ne ovat omia lempparimakujani. (Ennen ehdoton suosikkini oli Marianne-laku, mutta niiden valmistus on harmillisesti lopetettu.)

Sukat on tehty ihan tavallisen perussukan tapaan 7 veljeksestä. Nilkan takaosa on joustinta istuvuuden parantamiseksi. Kantapää on tavallinen vahvistettu kantapää ja kärjessä on tavalliset sädekavennukset. Aloitussilmukoita oli 48 ja sukkapuikot olivat kokoa 3,5. Nalle-langasta virkatut lakukuviot on ommeltu kiinni valmiiseen sukkaan.

Epäröin vähän tehdä keskenään erivärisen sukkaparin, mutta kun perheraati oli sataprosenttisesti eriväristen sukkien kannalla, niin uskaltauduin. Ja onhan nämä nyt kivat juuri näin! :)

Nämä sukat lähtevät postin matkassa kohti Koriaa. Valmiiden töiden on oltava perillä Novitalla 3.11 mennessä, eli aikaa inspiroitua karkeista on vielä lähes kuukausi. Kilpailu ratkeaa yleisöäänien perusteella Suomen kädentaidot -messuilla Tampereella 14-16.11.

Sukkasatoon tämä on kolmas sukkaparini.
Ja muistakaahan käydä osallistumassa sukkalanka-arvontaan, jos ette ole vielä käyneet! :)

Karkkipäivän ostoskassi

Virkkailin aiemmin "lakupaloja" käsityöhön, jota tein Novitan, Fazerin ja Pirkka-lehden yhteistyönä järjestämää #karkkineule-kilpailua varten. Tämmöinen työstä sitten tuli valmiina: pieni kauppakassi karkkipäivien ostoksille.

Mahtuu tänne lakupussin lisäksi vähän jotain muutakin...

 ...mutta ei mitään maitopurkkeja tai vastaavaa. Pieniä ostoksia. Ja lapsen käyttöön olen tämän ajatellutkin, kun meillä ainakin viisivuotiaalle on kovasti tärkeää saada kantaa ne omat ostokset ihan itse.

Kassi on virkattu pylväillä mustasta Isoveljestä, koukku oli kokoa 4,5. Lakukuviot on virkattu vähän pienemmällä koukulla lankoina 7 veljestä ja Nalle. 

Kilpailuaikaa on vielä reilusti jäljellä, koska töiden pitää olla perillä Novitalla 3.11 ja voittaja valitaan Suomen kädentaidot messuilla Tampereella 14.-16.11.  Itse ajattelin tehdä vielä muutakin karkkiaiheesta lakukassin ja Amerikanpastilli-kämmekkäiden lisäksi. Sen verran paljastan, että lakuihin liittyy tämä seuraavakin idea. :)

Marraslumisukat

Nämä sukat olisi oikeastaan pitänyt kuvata vastasatanut ensilumi taustalla. Mallin nimi on Marraslumi ja lumihiutaletta kuvio muistuttaakin. Ohje on Kodin Pellervon helmikuun 2014 numerosta. Lehden kannessa jo komeilee upeita kirjoneulelapasia ja lehdestä löytyykin viisi ohjetta kirjoneulelapasiin, joista Marraslumi on yksi. Mallit on suunnitellut Margareta Åkesson.

Jostain syystä halusin taas tehdä lapasohjeesta sukat. Jossain vaiheessa työtä iski vähän kyllästyminen. Se ei varmastikaan ollut näiden sukkien syytä, vaan kyllästyminen liittyi siihen, että oli niin monta JYH-työtä keskeneräisenä juuri silloin eikä kaikkiin millään jaksanut pureutua täydellä teholla. Niinpä päätin lopettaa varsien neulomisen lyhyeen ja tehdä nilkkasukat.

Lankoina on vitivalkoinen Nalle ja tummanruskea Teeteen Pallas, jotka sopivat yhteen oikein hyvin.
(Vitivalkoinen on itseasiassa yksi suosikkiväreistäni ja kauhistuin vähän, kun huomasin, että se on poistumassa Nallen värivalikoimasta. Tuli vähän hamstrattua sitä sitten tulevaisuuden varalle.)
Puikot oli tavalliset metalliset sukkapuikot kokoa 2,5.

Tämä on järjestyksessä viidestoista valmistunut JYH-työni. Vielä olisi siis viisi työtä pakerrettavana. Ja sukkasatoonkin olisi kiva saada tehtyä jotain. Se on lähtenyt vähän nihkeästi osaltani liikkeelle; näitäkään sukkia ei vielä sukkasatoon voi laskea, koska ne on aloitettu elokuussa.

Ai niin, sadan lukijan luku on tullut täyteen ja sen kunniaksi järjestän lupaamani arvonnan pian. Tervetuloa uusille lukijoille!

Inspiraatiota karkeista

Oletteko jo huomanneet tämän #karkkineule-kilpailun? Kyseessä on Novitan, Fazerin ja Pirkka-lehden yhteistyönä toteuttama kilpailu, jossa ideana on toteuttaa jokin käsityö Novitan langoista Fazerin karkkikääreiden inspiroimana. Vaikka kilpailun nimi on #karkkineule-kilpailu, niin kilpailutyön voi toteuttaa joko neulomalla tai virkkaamalla.

Novitalta ehdotettiin, että osallistuisin kilpailuun ja postailisin samalla osallistumisen vaiheista blogiin kilpailun edetessä. Innostuin ajatuksesta heti - sekä siksi, että on ilo tehdä yhteistyötä Novitan kanssa että myös siksi, että karkit tuntuvat tosi hauskalta aiheelta.

Ideoita karkkikäsitöihin tuli heti monta. Päätin aloittaa yhdestä omista suosikeistani eli lakuista. Lakritsisekoituspussin iloiset kukkakuviot syntyivät 7 veljestä- ja Nalle- langoista. Musta Isoveli-kerä näkyy yhdessä kuvassa taustailijana, mutta se tulee vielä pääsemään tässä työssä isompaan rooliin. :)

Ideoita pyörii päässä enemmänkin, joten en ole vielä varma, mikä tulee olemaan lopullinen kilpailutyöni. Aikaa kokeilla ja pähkäillä on vielä runsaasti, sillä kilpailutöiden tulee olla perillä Novitalla 3.11 mennessä

Kilpailun voittaja valitaan  Tampereen kädentaitomessuilla, jossa kaikki kilpailutyöt ovat myös nähtävänä. Palkinnot ovat aikas mahtavat! Yllätyspalkintoja voi voittaa myös lataamalla kuvia valmiista tai keskeneräisistä töistä Instagramiin tunnisteilla #karkkineule @novitaknits.

Taika-Tuhkimo

Olipa kerran nuori kaunis tyttö, jonka nimi oli Tuhkimo. Hänen vanhempansa olivat kuolleet. Ilkeä äitipuoli ja sisarpuolet kohtelivat häntä ilkeästi ja antoivat hänelle tehtäväksi kaikki talon raskaimmat tehtävät.

Siitä huolimatta Tuhkimo oli hyväsydäminen ja kiltti kaikille eikä menettänyt uskoaan unelmiin.

Kerran äitipuoli ja sisarpuolet lähtivät tanssiaisiin kuninkaan linnaan ja jättivät Tuhkimon yksin kotiin. Tuhkimokin olisi kovasti halunnut mennä ja itki katkerasti kun ei päässyt mukaan. Silloin Tuhkimon hyvä haltijatarkummi ilmestyi ja heilautti taikasauvaansa. Taikuus voi alkaa!

Silmänräpäyksessä Tuhkimon vaatimattomat, resuiset vaatteet muuttuivat upeaksi iltapuvuksi. Hänen päähänsä ilmestyi upea tiara ja jalkoihin lasikengät.

Tuhkimo pyöri tanssiaskelin pitkin salia ja ihaili uutta pukuaan. Hyvä kummitäti taikoi Tuhkimolle vielä upeat hevosvaunut ja hevosvaljakon sitä vetämään.

"Voi rakas kummitäti! Miten voin kylliksi kiittää sinua?" huudahti Tuhkimo.

"Riittää, kun saan nähdä sinut onnellisena", vastasi kummitäti. "Mutta muista: kun kello lyö keskiyön kaksitoista lyöntiään, niin taika raukeaa ja kaikki on taas ennallaan."

Ja kaikkihan varmasti muistavat, mitä sitten tapahtui. :)

Tuhkimon ohje on Irene Kissin käsialaa ja se on ilmaiseksi ladattavissa Ravelrysta.

Käytin Tuhkimoon Nallen ja Woolin jämiä ja virkkasin sen 3-koon virkkuukoukulla. Lisäksi tarvittiin muutama lasihelmi, ompelulankaa ja parsinneulallakin oli töitä. Huomaa pikanttina yksityiskohtana mustalla ompelulangalla pistellyt ripset. En olisi itse niitten tärkeellisyyttä tajunnutkaan, mutta onneksi mulla on tuo viisivuotias makutuomari opastamassa.

Tuhkimo oli kokoonsa nähden melko työläs käsityö ja lukuisissa pikku yksityiskohdissa vierähti tovi jos toinenkin (mm. helmitöitä en ole juuri aikaisemmin tehnyt ja niiden kiinnitys oli yllättävän vaikeaa, mikä sai minut luopumaan suunnitelmasta tehdä Tuhkimolle helmistä vielä kaulakorukin), mutta lopputulos on palkitseva: Tämä on ehkä yksi siisteimmistä jutuista, mitä olen koskaan tehnyt. :D

JYH:iin tämä on viides valmistunut työ.

Puhtaitten lattioitten sydänsukat

Olen suunnitellut näiden Novitan sukkalehden Sydänsukkien tekemistä ainakin vuoden, sillä joskus viime kesänä ostin näihin lehden kuvan väriset langat. Mutta kun nyt lopulta lähdin näitä tekemään, niin puikoille päätyikin ihan toiset langat. Nämä värit puhuttelivat juuri nyt.

Aloitin aivan ohjeen mukaan tekemään, mutta ensimmäisen sydänrivin jälkeen vaihdoin pienemmät puikot, eli kolmosista vaihdoin 2,5-kokoisiin, kun tuntui tulevan liian suurta. Vähän päästä huomasin, että edelleen pitää kavennella nilkkaa kohden ja koska leveämpi osuus istuu paremmin pohkeen paksumpaan osaan kuin nilkkaan, niin piti tehdä pidempi varsi, eli vielä yksi rivi sydämiä... 

Jalkaterään tuli sitten pohjaan sydänten tilalle tuollaista viivaa vaan, kun en jaksanut alkaa laskeskelemaan omilla silmukkamäärillä, että miten ne sydämet kiilakavennusten kohtaan olisi saanut sopimaan. Kaikkien näitten muutosten eri vaiheissa tuli purettua ja tehtyä uudelleen aika monta kohtaa. Mutta lopputuloksena on hyvin istuvat ja ainakin omaa silmää miellyttävät sukat, joten vaiva kannatti.

Langat ovat Novitan Nallea ja Woolia. Pohjaväri, valkoinen, on Nallea, samoin turkoosit ja kirkkaamman vihreät sydämet. Loput värit ovat Woolia. Woolhan ei ole sataprosenttisena villalankana mikään sukkalanka, mutta jospa se Nallen kanssa yhdessä kestäisi kulutusta tuossa pohjassakin.

Omiin jalkoihin nämä eivät hyvästä istuvuudesta huolimatta taida jäädä; en voi ajatella tässä koirataloudessa pitäväni valkopohjaisia sukkia ainakaan arkikäytössä, joten päätynevät myöhemmin lahjaksi jollekin koirattomalle.

JYH:iin tämä on neljäs valmistunut työni.