Pari pientä dinosaurusta

Tyttäreni oli kaverinsa kanssa löytänyt netistä kuvan pienestä virkatusta dinosauruksesta ja tytöt esittivät kainon toiveen, tekisinkö molemmille sellaiset. Tytär on jo aika näppärä Ravelry-haun käyttäjä ja niinpä hän etsi Mini Stegosaurus Dinosaur Amigurumi ohjeen valmiiksi. Sen on suunnitellut Louis Mensinger.  Totesin, että näyttää pieneltä ja hauskalta työltä, joten mikäpä siinä.

Tämä olikin yllättävän nopea tehdä, sillä yksi pieni dino syntyi noin tunnissa. Tykkäsin erityisesti tavasta tehdä jalat yksittäisillä "nyppylä-silmukoilla", sillä pikkuraajojen tekeminen erikseen ja niiden ompeleminen paikoilleen ovat mielestäni erityisen ärsyttäviä työvaiheita. Selän suomuruoto koostuu yhdestä kappaleesta, se sentään piti ommella paikoilleen.

Ohjeen mukaan dinolla olisi ollut vielä kaksi erillistä suomuriviä pyrstössä, mutta päätimme, ettei niitä tarvita.

Taskupupu ja taskukettu

Pikku-maatuskoitten jälkeen teki mieli virkata jotain muutakin pientä ja söpöä. Spin a Yarn Crochet -blogista löytyi ohje pieneen taskukokoiseen kettuun...

...ja pieneen suloiseen pupuun.

Molemmat on virkattu litteänä, eli virkattiin kaksi samanmuotoista kappaletta jotka jopuksi yhdistettiin virkkaamalla kiinteillä silmukoilla. Kasvojen koristelut tehtiin kirjomalla (vaikka olisihan silmiksi voinut myös laittaa napit tai turvasilmät).

Ketulle ei tullut häntää ollenkaan, mutta pupulle tuli pieni töpö. Tupsun tein nyt ensimmäistä kertaa haarukalla, ohje löytyi Mari Koon tekemältä You Tube -videolta. Aika hauska keksintö. :)

Sydämellinen pupu

Vielä viimeinen virkattu hahmo taannoiselta amigurumien virkkausbuumiltani. Tämä on varmaan tarkoitettu ystävänpäiväksi, mutta kyllähän söpöstely ja sydämet sopivat jouluunkin, eikö vain?

Ilmainen ohje Valentin-pupuun löytyy Ravelrysta. (Minusta pupulle oli pakko tehdä silmät, vaikka ohjeen mukaan pupu on silmätön.) Ohje on siitä hauska, että koko pupu tehdään yhtenä kappaleena paitsi töpöhäntä ja sydän. Ei siis tule paljoa ommeltavaa.

Häntätöpön ansiosta pupu pysyy pystyssä pitelemästään sydämestä huolimatta.

Tämän pupun jälkeen totesin, että virkkaaminen saa vähäksi aikaa riittää. Paljon virkkaamisen seurauksena sain kädet kipeiksi, varmaan mulla on vähän huono asento pidellä koukkua. Onneksi neulomisesta ei seuraa mitään haittoja. :)

Siili kurkkaa nurkastansa

Laulussa siili kurkkaa nurkan takaa ja vaanii äidin mansikoita. Tämä minun siilini on kuitenkin kiltti siili, joka ei vaani mitään.

 Eikä sillä ole edes piikkejä, vaan pehmoiset nystyrät vain selässä.

Ohje löytyy Crochet Stitch Witch -blogista ja se sisältää sekä sanalliset ohjeet että videot eri työvaiheista. Oman siilini osalta täytyy sanoa, että ohjeenlukuni herpaantui loppumetreillä, hyppäsin muutaman kerroksen yli ja siksi siilin kuonosta tuli lyhyempi kuin ohjeen siilillä. Huomasin asian hetken päästä, mutta en jaksanut sitä enää korjata, kun olin jo kuonon päätellyt. Olisi tuo kuono pidempänä ollut söpömpi, mutta saa nyt kelvata tämmöinen lyhytkuonoisempi malli.

Virkattu pallerokisu

Virkattujen lelujen innostuksessani löysin tällaisenkin kisu-ohjeen. Sarah Sloyerin suunnittelema Dumpling Kitty houkutteli, koska se näytti söpöltä ja tosi helpolta.

Ohje ei suoraan sanottuna ollut niin helppo kuin olin kuvitellut. En jaksanut pähkäillä monimutkaista kerroksen vaihtumisohjetta keskellä selkää (siis kerros olisi vaihtunut keskellä selän raitaa), vaan sovelsin ohjetta ja tein omalla tavallani, eli vaihdoin kerrosta vasta raidan jälkeen. Jätin myös hassut etutassut tekemättä, koska tämä on mielestäni söpömpi näin.

Ihan kiva kisu tästä tuli. Sillä aikaa kun sillä ei leiki, sen voi vaikka laittaa istumaan ikkunalaudalle ja katselemaan ulos maailman menoa.

Mustekalojen parvi

Innostuin virkkaamaan pieniä mustekaloja myyjäisiä varten. Ohje löytyy EssHaych-blogista. Muutin ohjetta hieman siten, että virkkasin lonkeron aloittavan ketjusilmukkaketjun jokaiseen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa kolmen puolipylvään sijaan. Tykkään lonkeroista enemmän näin, etteivät ole ihan niin korkkiruuvin kiharat.

Yleensä en jaksa tehdä samalla ohjeella montaa työtä, mutta tämä mustekala oli niin helppo ja nopeatekoinen, että tein niitä kokonaista neljä kappaletta ennen kuin kyllästyin.

Eikä siinä kaikki, sillä houkuttelin äitinikin mukaan talkoisiin. Lopputuloksena yhteensä seitsemän pikku mustekalaa. Aika hauskoja, varsinkin tälleen kaikki yhdessä.

Virkattu pikkukisu

Virkkasin myyjäisiä varten myös pienen kisun. (Valmistaudun koulun joulumyyjäisiin ajoissa, koska joulun alla on varmasti paljon muutakin tehtävää.) Mallina Ravelrysta löytyvä ilmaisohje Cube Kitty Cat. Tämä on oikeastaan kaikessa yksinkertaisuudessaan vain virkattu pallo, jolle on tehty jalat, korvat ja häntä. Mutta ihan söpö. :)

Totoro ja paranneltu Pikachu

Pienten virkattujen pehmolelujen ohjeita selaillessani törmäsin tällaiseenkin: virkattuun Totoroon. Neulottuna versiona minulla tästä jo onkin kokemusta viime talvelta, kun neuloin veljentytöille Totoro-lapaset.

Olin jo noitten lapasten jäljiltä ihastunut tähän sympaattiseen japanilaiseen anime-elokuvan hahmoon, joten totta kai halusin myös virkata sen. Ohje löytyy 53 stitches -blogista klikkaamalla linkkiä kuvien alapuolella.

Sitten täytyy vielä palata edelliseen japanilaishahmoon, Pikachuun. Tuon Pikachu-postauksen yhteydessä sain palautteen, että hahmolta puuttuu jotakin olennaista, nimittäin pyöreät punaiset posket! Täytyy tunnustaa oma tollouteni, sillä en ollenkaan tajunnut asian tärkeyttä ja vakavuutta, mutta toki halusin korjata virheeni.

Nyt on Pikachulla punaiset posket. Toivottavasti kaikki meni nyt oikein molemmilla hahmoilla. Itse ainakin tykkään näistä söpöistä kaveruksista. :)

Pikachu

Aloitin valmistautumisen koulun joulumyyjäisiin; asia muistui näin hyvissä ajoin mieleen, kun niistä taannoin vanhempainillassa oli puhetta. Olen parina vuonna ollut siellä myymässä ja huomannut, että paljon lapsiasiakkaitakin kiertelee pöytiä katselemassa. Ja heitäpä eivät kuivakakut ja saaristolaisleivät kiinnosta, vaan esim. viime vuonna lapseni luokkakaverin mummon tekemät pehmohiiret herättivät mielenkiintoa.

Niinpä päätin tänä vuonna tehdä sen verran amigurumeja (= pieniä virkattuja leluja) kuin ennen joulunaikaa ennätän. Ja tässä nyt valmiina ensimmäinen, Pokemon-sarjasta tuttu pieni Pikachu. Ohje Pikachuun täällä.

En nyt huomannut ottaa kuvaa selkäpuolelta, mutta selässä on poikkiraidat ja häntä on salaman muotoinen kuten kuuluukin. (Jälkeenpäin mietin, että ei kai tuohon nyt voinut imeytyä mitään myrkkyä kärpässienestä kuvauksen aikana, mutta eipä varmaan, kun sieni oli kuiva ja laskin lelun siihen vain hetkeksi.)

Joulupuuhat on nyt siis virallisesti korkattu. Oletteko muut jo aloittaneet jouluvalmistelut? Ja kertokaa ihmeessä, millaisia joulumyyjäisvinkkejä teillä on!

Huolisyöppö

Nuorinkin lapsistani on jo yhdeksänvuotias, joten lelutoiveita ei tälle äidille enää juurikaan satele. Nyt tytär kuitenkin innostui huolia syövästä lelusta, Sorgenfresser huolisyöpöstä, kun monella kaverilla on sellainen. Epäröin vähän ostaa uutta pehmolelua enää tuon ikäiselle, kun tiedän etteivät ne enää oikein leikkeihin pääse. Tämän lelun idea on kuitenkin herttainen ja huoliahan on kaiken ikäisillä.

Löysin ohjeen, jonka avulla vastaavan lelun voi virkata itse ja tytärkin tämän itsetehdyn version kelpuutti. Ohjeen on suunnitellut Lefthandedcrocheter, jonka blogista löytyy roppakaupalla ihania leluohjeita. Worry Eating Monster -ohje on saatavilla Ravelrysta. Ohje on englanninkielinen, monet kohdat on lisäksi opastettu kuvin. Hyvä ja selkeä ohje, jonka mukaan tehdessä ei tarvitse juurikaan ajatella.

Virkkasin huolisyöpön ohuehkosta puuvillalangasta, Hjertegarnin Cotton nr.8.

Sinikettu

Kettujen perheeseen syntyi uusi pikkuserkku, pieni sinikettuvauva. Samalla ohjeella syntyi kuin isompikin punakettuserkku aikoinaan, lanka vain oli vähän ohuempi ja siksi uudesta ketusta tuli vähän pienempi.

Lankana tällä kertaa vaaleanharmaa Viking Vilma sekä valkoinen ja tummanharmaa Gjestal Maija. Koukku oli kokoa 3,5mm.

Tämä söpöläinen ei jäänyt isomman serkun seuraksi meille, vaan se lähti jo uuteen kotiin. Hyvää matkaa, pikku-sinikettu! :)

Alpo-kissa

Siinä missä muut lapset toivoivat joululahjaksi jotain lämmintä ja käytännöllistä, niin nuorimmainen iski silmänsä netissä näkemäänsä virkattuun pehmokissaan. Joka oli saatava vihreänä.

Ostin kissaa varten Dropsin Parisia, kun ajattelin että puuvillalanka olisi sopiva materiaali pehmoleluun. Mutta Parisista lähti langan paksuuden takia muodostumaan paljon isompi kissa kuin olin ajatellut, joten piti kaivella omia varastoja, että mitäs muuta vihreää sitä löytyisi. No 4-säikeistä Regiaa löytyi. Näin kissasta tuli sopivan pieni ja siro.

Kissa valmistui ja sai nimekseen Alpo. Risto Räppääjä -kirjoja lukeneille tai leffoja katsoneille valjennee nimen tausta. :)

Frida-nukke

Lahjakas ja taiteellinen vanhin tyttäreni pääsi taiteita opiskelemaan ja muuttaa nyt opintojen perässä kauemmas kotoa. Hänhän muutti pois kotoa jo puolisentoista vuotta sitten, mutta ihan tähän lähelle. Silloin tein lahjaksi uuteen kotiin tämän päiväpeiton. Nyt halusin keksiä jonkin pienemmän projektin tupaantuliaislahjaksi uuteen kotiin vietäväksi uudelle paikkakunnalle.

Tyttären suosikkitaiteilija on Frida Kahlo joten siitäpä tämä idea sitten lähti... Frida-nukke. Eihän 20-vuotias tietenkään nukeilla leiki, mutta käyhän näin hieno nukke koristeestakin, vai mitä? ;)

Ensin meinasin tehdä vain sellaisen karikatyyrimäisen pikkunuken, mutta työtä aloitellessa lueskelin enemmän Frida Kahlon elämästä ja samalla nukkekin lähti elämään omaa elämäänsä. Fridan persoona lähti johdattamaan tekemisen suuntaa esim. siten, että ilmeestä tuli tärkeä yksityiskohta. Toki kulmakarvoilla olisi jo saanut aikaan tunnistettavuuden, mutta halusin yrittää myös vangita sitä vakavan tutkiskelevaa katsetta, mikä on Fridan omakuville tunnusomainen.

Tein vaatteista riisuttavat ja puettavat, koska mistäs sitä tietää, jos joku joskus maailmassa haluaa tällä leikkiäkin. Muutenkin nuken pitäisi olla lapsenkestävä, ainoastaan korvikset ja pari nappia saattavat aiheuttaa vaaraa ihan pienimmille leikkijöille.

Nuken anatomia ei aivan noudata oikean ihmisen anatomiaa. Voi hyvin huomata, että tämä oli ensimmäinen ihmisnukkeni. (Lukuun ottamatta Tuhkimoa, mutta Tuhkimon anatomia se vasta olikin omituinen!) Tein nuken täysin ilman ohjeita, jälkiviisaana totean, että olisi ollut järkevää kaivaa vartalo-osuuteen jotain opastetta.

Hartiahuivin takana on kätketty viesti. Siinä lukee samalla sekä nuken nimi että nuken omistajan nimi. Upeita, vahvoja, taiteellisia naisia molemmat!

Saiskos olla karkkia?

Tämän kuun Silmukan ytimestä haasteen aiheena oli karkki. Meillä on leikkiruokia jo aika paljon (tai siis tosi paljon), mutta leikkikarkit ovat tähän asti puuttuneet. Koska ravintola- ja kauppaleikki ovat kuusivuotiaani suosikkileikkejä, niin pitihän tämä puute paikata. Tästä lähtien voi herkkupuodissa olla sitten karkkiosastokin. Ja ravintolassa voi tilata jälkiruoaksi vaikka tikkarin. :)

Langat ovat eripaksuisia sukkalankojen jämiä. Tikkareiden tikut on tehty (käyttämättömistä) vanupuikoista poistamalla molemmista päistä vanu ja kiinnitetty tikkarin sisään tipalla liimaa.

Silmukan ytimestä haastettahan emännöivät Silmukan saalistaja Silmukan saalistus -blogista sekä Sini Pipon ytimestä -blogista ja tässä kuussa haaste ilmestyi ensimmäistä kertaa ihan omassa Silmukan ytimestä blogissaan. Monet ovatkin jo saaneet karkkiaiheisen käsityönsä valmiiksi ennen minua ja siellä on tosi hienoja, kannattaa käydä kurkkimassa!

Ja taas ketuttaa

Ensin tein joululahjaksi kettulapaset. Sitä seurasi tilaus kettupipoon. Kettupipon ohjetta etsiessämme osui suoraan viisivuotiaan söpöstelyhermoon kuva ihanasta kettulelusta. Ensin yritin vakuuttaa tytölle, etten osaa tuollaista kettulelua tehdä, mutta kun jossain vaiheessa erehdyin mainitsemaan, että netistä löytyy kettuun kyllä ihan ohjekin, niin ei ollut enää mahdollisuutta perääntyä.

Pakko oli sitten tuo ohje Craftsysta ostaa, koska en kyllä muuten olisi tästä hommasta selviytynyt. Ohje on hyvä ja yksityiskohtainen, mielestäni hintansa väärti. Amanda Michellen mainion ohjeen voi ostaa myös Ravelryn kautta.

Lankana sama oranssinruskea lanka kuin lapasissa ja pipossakin, eli Gjestalin Janne. Valkoiset ja mustat yksityiskohdat ovat 7 veljestä. Täytteenä vanua Ikean halpis-tyynystä; tulee meinaan huomattavan paljon edullisemmaksi kuin ostaa varsinaista vanua.

Ketunvärinen Janne on nyt tullut aika hyvin hyödynnettyä kettumaisiin tarkoituksiin. Ja kyllä tästä tuli söpö! <3

Joulukalenteri, luukku 5: leikkiherkkuja ja arvonta

Jos lähipiiriin sattuu kuulumaan leikki-ikäinen tyttö tai poika, joka mielellään hääräilee keittiö tai ravintolaleikeissä, niin itsetehty leikkiruoka voisi olla hyvä lahjaidea. Meillä leikkiruokia on jo aika paljon, mutta koska niillä jatkuvasti leikitäänkin paljon, niin päätin tehdä jouluksi vähän lisää. Tällä kertaa Domino- ja Balleriina -keksejä sekä perinteisiä pipareita.

Lankana on kerroskekseissä 7 veljestä ja Janne, pipareissa Isoveli. Koukku oli molemmissa kokoa 4,5.

Dominokeksit
Virkkaa aloitusympyrään 12 pylvästä (3 ketjusilmukkaa korvaa ensimmäisen pylvään), ensimmäinen ja viimeinen liitetään yhteen piilosilmukalla. Seuraavaan kerrokseen tee kaksi kiinteää silmukkaa jokaiseen pylvääseen (1 ketjusilmukka korvaa ensimmäisen kiinteän silmukan) = 24 kiinteää silmukkaa, liitä kerroksen ensimmäinen ja viimeinen silmukka yhteen piilosilmukalla. Katkaise lanka ja vedä läpi viimeisestä silmukasta.
Tee kaksi ruskeaa ja yksi valkoinen kiekko samaan tapaan. Jätä viimeiseen ruskeaan kiekkoon pitkä langanpää ompelua varten. Päättele langanpäät ja ompele kiekot päällekkäin oikean Dominokeksin tapaan.

Balleriinakeksit
Tee pohjapala vaaleanruskealla seuraavasti: Virkkaa aloitusympyrään kaksitoista puolipylvästä (2 ketjusilmukkaa korvaa ensimmäisen puolipylvään), liitä kerros yhteen piilosilmukalla. Virkkaa seuraavalla kierroksella jokaiseen puolipylvääseen kaksi puolipylvästä = 24 puolipylvästä. Liitä yhteen piilosilmukalla, katkaisen lanka ja vedä se läpi viimeisestä silmukasta.
Tee keskimmäinen "hillokerros" samaan tapaan punaisella langalla.
Päällimmäinen kerros tehdään vaaleanruskealla seuraavasti: Tee kuuden ketjusilmukan ketju ja liitä se renkaaksi piilosilmukalla. Virkkaa aloitusympyrään 12 kiinteää silmukkaa. Seuraavalla kierroksella virkkaa jokaiseen kiinteään silmukkaan kaksi puolipylvästä, liitä kerros yhteen piilosilmukalla, katkaise lanka ja vedä viimeisestä silmukasta läpi. Jätä pitkä langanpää ompelua varten.
Yhdistä kiekot Balleriinakeksin tapaan päällekkäin ompelemalla.

Piparit
Tee aloitusrenkaaseen 12 pylvästä (3 ketjusilmukkaa korvaa ensimmäisen pylvään). 2 krs: tee jokaiseen pylvääseen 2 kiinteää silmukkaa. 3 krs: tee ketjusilmukka. Hyppää yhden silmukan yli ja tee 5 pylvästä seuraavaan silmukkaan. Hyppää yhden silmukan yli ja tee kiinteä silmukka seuraavaan silmukkaan. Ensimmäinen piparikukan "terälehti" on valmis. Jatka samaan tapaan tehden joka kolmanteen silmukkaan viisi pylvästä ja joka kolmanteen kiinteä silmukka. Viimeisten viiden pylvään jälkeen liitä kerros yhteen piilosilmukalla kerroksen ensimmäiseen ketjusilmukkaan.

Laitoin keksit tyhjäksi jääneeseen karkkilaatikkoon ja punainen nauha ympärille; jouluinen keksilajitelma on valmis.

Pipareita jäi vähän ylikin, joten ajattelin pistää pystyyn pienen pika-arvonnan. Jos siis tunnet jonkun ahkeran leikkileipurin, jolle olisi kiva antaa joululahjaksi muutama leikki-piparkakku, niin kommentoimalla tähän postaukseen viikonlopun aikana olet mukana pipari-arvonnassa. :)

Taika-Tuhkimo

Olipa kerran nuori kaunis tyttö, jonka nimi oli Tuhkimo. Hänen vanhempansa olivat kuolleet. Ilkeä äitipuoli ja sisarpuolet kohtelivat häntä ilkeästi ja antoivat hänelle tehtäväksi kaikki talon raskaimmat tehtävät.

Siitä huolimatta Tuhkimo oli hyväsydäminen ja kiltti kaikille eikä menettänyt uskoaan unelmiin.

Kerran äitipuoli ja sisarpuolet lähtivät tanssiaisiin kuninkaan linnaan ja jättivät Tuhkimon yksin kotiin. Tuhkimokin olisi kovasti halunnut mennä ja itki katkerasti kun ei päässyt mukaan. Silloin Tuhkimon hyvä haltijatarkummi ilmestyi ja heilautti taikasauvaansa. Taikuus voi alkaa!

Silmänräpäyksessä Tuhkimon vaatimattomat, resuiset vaatteet muuttuivat upeaksi iltapuvuksi. Hänen päähänsä ilmestyi upea tiara ja jalkoihin lasikengät.

Tuhkimo pyöri tanssiaskelin pitkin salia ja ihaili uutta pukuaan. Hyvä kummitäti taikoi Tuhkimolle vielä upeat hevosvaunut ja hevosvaljakon sitä vetämään.

"Voi rakas kummitäti! Miten voin kylliksi kiittää sinua?" huudahti Tuhkimo.

"Riittää, kun saan nähdä sinut onnellisena", vastasi kummitäti. "Mutta muista: kun kello lyö keskiyön kaksitoista lyöntiään, niin taika raukeaa ja kaikki on taas ennallaan."

Ja kaikkihan varmasti muistavat, mitä sitten tapahtui. :)

Tuhkimon ohje on Irene Kissin käsialaa ja se on ilmaiseksi ladattavissa Ravelrysta.

Käytin Tuhkimoon Nallen ja Woolin jämiä ja virkkasin sen 3-koon virkkuukoukulla. Lisäksi tarvittiin muutama lasihelmi, ompelulankaa ja parsinneulallakin oli töitä. Huomaa pikanttina yksityiskohtana mustalla ompelulangalla pistellyt ripset. En olisi itse niitten tärkeellisyyttä tajunnutkaan, mutta onneksi mulla on tuo viisivuotias makutuomari opastamassa.

Tuhkimo oli kokoonsa nähden melko työläs käsityö ja lukuisissa pikku yksityiskohdissa vierähti tovi jos toinenkin (mm. helmitöitä en ole juuri aikaisemmin tehnyt ja niiden kiinnitys oli yllättävän vaikeaa, mikä sai minut luopumaan suunnitelmasta tehdä Tuhkimolle helmistä vielä kaulakorukin), mutta lopputulos on palkitseva: Tämä on ehkä yksi siisteimmistä jutuista, mitä olen koskaan tehnyt. :D

JYH:iin tämä on viides valmistunut työ.

Huhtikuussa tein

Huhtikuussa neuloin kolmet sukat ja virkasin yhden lepakon. Opettelin neulomaan sukat varpaista varteen. Lisäksi leivoin ja koristelin sateenkaariponikakun. Tuntuupa jotenkin, että olen saanut aikaiseksi tosi vähän. Mutta eipä tämän nyt ole tarkoitus suorituskeskeiseksi mennä, rentoutumisen välinehän tämä käsityöharrastus ensisijaisesti on.

Huomasin muuten, että ensi viikolla blogini täyttää yhden vuoden. Täytyy varmaankin sitä asiaa jotenkin juhlistaa! Esimerkiksi yksivuotisarvonnan merkeissä. :)

Lapselle lepakko

Tytön päiväkotikaverusten keskuudessa on hirveä Monster High -hirviönukkebuumi ja siihen teemaan liittyen lemmikinkin tietysti pitää olla lepakko.
Minusta on itseasiassa hauskaa, että kun muut lapset ehkä pyytävät vanhempiaan ostamaan juttuja, niin meidän tyttö tulee ehdottamaan, että voisinko tehdä hänelle lepakon. Sellaisesta pyynnöstähän ei voi kieltäytyä. Jos lapsi haluaa lepakon, niin hänen on luonnollisesti se saatava. :D

Hauska lepakon ohje löytyi maksullisena Ravelrysta ja on Ana Rosan käsialaa. Täytyy kehua, että ohje oli todella hintansa väärti (jotain 4,3€ tuli tuosta hinnaksi euroiksi muunnettuna), koska se oli todella yksityiskohtaisesti kirjoitettu ja vaikeimmat paikat oli esitetty valokuvina niin, että niiden avulla selvisi parista kielipulmastakin. Muuten kieli oli perusenglantia, josta selvisi katsomalla alussa tavalliset virkkaussanat. Kaikki lyhenteet oli selkeästi selitetty ja vähän vaikeammat tekniikat myöskin selvitetty kuvin.

Tykkään erityisesti ideasta laittaa varpaiksi hiusklipsut. Tosin epäilin jo alunperinkin, miten ohuet muovivarpaat tulevat kestämään ja valitettavasti epäilykseni oli aiheellinen, sillä jo ekan illan leikeissä yksi varvas katkesi. Jos joku osaa vinkata, mistä löytyisi esim. metallisia hiusklipsuja, niin kertokaa!

Langat vanhoja 7-veljestä ja Jussia.

Virkattu kätyri ja uuden vuoden toivotukset

Lokakuussa neuloin tyttärelleni tämän Itse ilkimys -pipon. Tyttö pelkäsi pipoa eikä ole suostunut käyttämään sitä sen koommin. Tällä viikolla hän lopulta ilmoitti laittavansa sen päähän, näköjään vaati kolmen kuukauden kypsyttelyn.

Yllättävästä rohkaistumisesta innostuneena aloitin seuraavan Itse ilkimys teemaan liittyvän työn, nimittäin minion-pehmolelun. Grun kätyristä tuli tällä kertaa kiltti eli keltainen versio. Se on virkattu 3-koon virkkuukoukulla, jota kaveri pitelee kuvassa kädessään.

Ohjeita löytyi Ravelrystä tosi monia hakusanalla Despicable me. En kuitenkaan ole noudattanut niistä mitään yksittäistä, vaan katsonut vinkkejä monesta eri ohjeesta. Tein kätyrin siten, että virkkasin yläosan ja alaosan erikseen ja viimeistelin ne ensin kaikkine yksityiskohtineen valmiiksi ja lopuksi ompelin vanulla täytetyt hahmon puoliskot vyötärön kohdalta yhteen. Ainoastaan henkselit ompelin valmiin ukkelin päälle lopuksi. Yläosa on tehty keltaisesta Woolista ja alaosa farkunsinisestä 7-veljeksestä. Musta ja valkoinen lanka ovat Nallea. Kakkulat on tehty neulomalla sukkapuikoilla kolmen silmukan putkea.
Valmis hahmo on noin 25cm korkea.

En ole muistaakseni aiemmin mitään pehmolelua virkannutkaan, ellei pehmomansikoita lasketa. Tämä oli hauska työ, oli mukavaa, kun ukkeli onnistui jotakuinkin sen näköiseksi, kuin olin ajatellutkin.

Tämän hahmon myötä toivottelen kaikille MAHTAVAN HYVÄÄ ALKAVAA VUOTTA 2014!

P.S. Muistattehan, että villasukka-arvontaan voi osallistua sunnuntaihin saakka.