Virkattu kätyri ja uuden vuoden toivotukset

Lokakuussa neuloin tyttärelleni tämän Itse ilkimys -pipon. Tyttö pelkäsi pipoa eikä ole suostunut käyttämään sitä sen koommin. Tällä viikolla hän lopulta ilmoitti laittavansa sen päähän, näköjään vaati kolmen kuukauden kypsyttelyn.

Yllättävästä rohkaistumisesta innostuneena aloitin seuraavan Itse ilkimys teemaan liittyvän työn, nimittäin minion-pehmolelun. Grun kätyristä tuli tällä kertaa kiltti eli keltainen versio. Se on virkattu 3-koon virkkuukoukulla, jota kaveri pitelee kuvassa kädessään.

Ohjeita löytyi Ravelrystä tosi monia hakusanalla Despicable me. En kuitenkaan ole noudattanut niistä mitään yksittäistä, vaan katsonut vinkkejä monesta eri ohjeesta. Tein kätyrin siten, että virkkasin yläosan ja alaosan erikseen ja viimeistelin ne ensin kaikkine yksityiskohtineen valmiiksi ja lopuksi ompelin vanulla täytetyt hahmon puoliskot vyötärön kohdalta yhteen. Ainoastaan henkselit ompelin valmiin ukkelin päälle lopuksi. Yläosa on tehty keltaisesta Woolista ja alaosa farkunsinisestä 7-veljeksestä. Musta ja valkoinen lanka ovat Nallea. Kakkulat on tehty neulomalla sukkapuikoilla kolmen silmukan putkea.
Valmis hahmo on noin 25cm korkea.

En ole muistaakseni aiemmin mitään pehmolelua virkannutkaan, ellei pehmomansikoita lasketa. Tämä oli hauska työ, oli mukavaa, kun ukkeli onnistui jotakuinkin sen näköiseksi, kuin olin ajatellutkin.

Tämän hahmon myötä toivottelen kaikille MAHTAVAN HYVÄÄ ALKAVAA VUOTTA 2014!

P.S. Muistattehan, että villasukka-arvontaan voi osallistua sunnuntaihin saakka.

Itse ilkimys 2 - Minion pipo

Päätin osallistua tämänkin kuukauden Silmukan ytimestä haasteeseen. Haaste on Pipon ytimestä ja Silmukan saalistus -blogien yhteistyötä ja sen idiksenä on antaa uusi inspiroiva aihe käsin toteutettavaksi joka kuukaudelle. Tämän kuukauden haasteen avainsanat olivat: amigurumi, jonkinlainen täytetty pehmo tai muu otus tai örkki.

Meidän nelivuotias kävi kesällä katsomassa isänsä kanssa Itse ilkimys 2 -  elokuvan, ensimmäistä kertaa elämässään pääsi oikein elokuvateatteriin. Elämys oli selvästi melkoinen, kesän jälkeen on nimittäin juttua piisannut Itse ilkimyksestä ja sen minion-ukkeleista ja niiden ääntelyä muistuttavia ääniä on saatu kuunnella raivostuttavuuteen saakka. Tietämättömille selvennykseksi, että minionit ovat tämän näköisiä:

Silmukan ytimestä haasteen luettuani tuli heti mieleen, että toteutan tämmöisen minion-tyypin typylle tavalla tai toisella, eikö nämä nyt selkeästi mene kategoriaan "muu otus tai örkki"?

Katselimme netistä ohjeita tytön kanssa yhdessä, koska hän elää nyt juuri sellaista kehitysvaihetta, että hän käy jatkuvaa tasapainottelua sopivasti jännittävän ja liian pelottavan välillä. Ajattelin, että osaan tehdä sopivasti jännittävän, kun otan hänet mukaan suunnitteluun. Tyttö valitsi Ravelryn malleista tämän. (Kun taas esimerkiksi tämä oli kuulemma aivan liian pelottava.)

Tarkempi ohje pipoon löytyy ilmaiseksi täältä. Olen noudattanut ohjetta kuvioinnin osalta, mutta pipo on kudottu vähän eri tavalla, koska lankana tässä minun pipossa on Novita Wool, joka on paljon ohuempaa kuin tuossa ohjeessa käytetty lanka. Loin pipoa varten 100 silmukkaa ja suljettuna neuleena sukkapuikoilla sitten aivan peruspipomaiseen tapaan etenin. Resorin kohdalla käytin 3-koon puikkoja ja muuten 3,5-kokoa. Silmälasien kohdalla neuloin neljä kerrosta mustalla, mutta muuten silmien kuviointi on lisätty jälkeenpäin parsinneulalla neulesilmukoita jäljitellen. Ja hampaat ja silmälasit on neulottu erikseen 3-koon puikoilla.

Ja tämmöinen lopputulos siitä syntyi:

Kuvaussessio monsterimainen pipo päässä kirvoitti suuren määrän monsterimaisia poseerauksia, nelivuotiaan huumoria parhaimmillaan. Onnistuin yhden hymykuvankin välissä nappaamaan. :)

Ja lopputulos on nyt sitten kuitenkin se, että tätä kuvaustilannetta lukuun ottamatta tyttö ei suostu pipoa käyttämään, koska se on liian pelottava. Ei edes uskaltanut avata silmiään katsoessaan itseään peilistä pipo päässä.