tiistai 26. kesäkuuta 2018

Ponchollinen havunneulasia

Juju Vail on suunnitellut tämän mainion mallin, jota voitaneen kutsua yhtä lailla tuubihuiviksi, keepiksi, ponchoksi tai hartianlämmittimeksi. Muutin mallia sen verran, että jätin viimeisen levennyskerroksen ylhäältä alas neulottavaan malliin tekemättä. Kapeaharteiselle se olisi varmastikin ollut liikaa, sillä tällaisenaan leveys on juuri sopiva. Alareunan päättelyyn yritin montaa eri tapaa eikä mikään oikein meinannut näyttää siistiltä, kunnes keksin käyttää i-cord päättelyä.


Suomalaisten havumetsien äärellä kasvanutta mallin havunneulaskuviointi viehätti erityisesti. Kuvio tehdään niin, että ensimmäisellä kuviokerroksella kieputetaan lankaa puikon ympärille ja pari kerrosta myöhemmin siirretään kieputtamalla syntynyt pidempi silmukka kuviossa kolme silmukkaa myöhemmäksi tai aikaisemmaksi.


Väritkin piti tietysti valita havumetsän eri sävyistä. Käytin tähän hyvin vanhaa 7-veljestä raitalankaa, jota lankakaapissani on ollut pari kerää marinoitumassa jo useita vuosia ja alunperinkin olin ostanut ne kirppikseltä, joten voi sanoa, että tämä on todellakin sitä "vanhaa hyvää laatua".


Kaksi muuta vihreän sävyistä lankaa on jämiä joistain aikaisemmista projekteista. Näistä kolmesta vihreästä muodostui suomalaista havumetsää passelisti jäljittelevä värikirjo.


Kuvatkin piti tietysti ottaa havupuiden lähellä; osa ajasta oltiin ihan metsässä ja välillä karulla rantakalliolla, jossa havupuut kasvavat kituliaasti ja jäävät pieniksi. Noita rantakallioita parempaa maisemaa en tiedä!


Alemmissa, varjossa otetuissa kuvissa ponchon väri toistuu oikeampana. Kuvat on muuten ottanut 9-vuotias tyttäreni, josta on hyvää vauhtia kehittymässä oivallinen valokuvaaja, joskin kuvaajan lyhyys vaikuttaa niin, että kuvat yleensä väkisinkin tulee otettua sammakkoperspektiivistä. Kallioilla tätä ongelmaa ei ollut, kun kuvaaja jäi seisomaan ylemmäs kalliolle.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Pellavainen Tokerau-huivi

Halusin tehdä huivin lahjaksi eräälle kivalle ihmiselle merkittävän tapahtuman johdosta. Värit ja tyyli valikoituivat saajan perusteella; tämä huivimalli ja nämä värit tuntuivat oikeilta juuri hänelle.


Huivi on Japanissa asuvan, monikulttuurisen taustan omaavan Francoise Danoyn suunnittelema. Mallin nimi on Tokerau, joka tarkoittaa maori-kielellä syksyä.


Malli on todella kaunis ja ohje selkeästi ja huolellisesti kirjoitettu. Houkuttaa heti tehdä samalta suunnittelijalta jotain muutakin.


Langaksi valitsin Sandnes Garnin Tynn Linen, joka on ohutta puuvillan ja pellavan sekoitusta. Vilpoisa ja hengittävä puuvilla-pellava on ihanteelliselta kesähelteitä ajatellen, mutta toimiihan tällainen iso huivi myös lämmittäjänä viileämmällä.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Salal

Andi Satterlund on jo pitkään ollut yksi lemppari-neulesuunnittelijoistani. Hänen malleistaan löytyy perinteistä 50-luvun tyyliä ja naisellisuutta, mutta toteutus on kuitenkin tätä päivää. Viime kesänä tein hänen suunnittelemansa Miette-neuletakin ja melkeinpä siitä saakka olen suunnitellut tekeväni tämän seuraavan. Perhepiirin valmistujaisjuhlat pistivät vauhtia suunnitelmiin ja lopulta takki valmistui vajaassa parissa viikossa.


Salal on perinteinen lyhyt neuletakki, joka sopii hyvin hameen tai mekon kanssa. Pientä etuosan pitsikuviota lukuun ottamatta malli on tyyliltään hillitty ja pelkistetty. Tyköistuva lyhyt takki neulotaan ylhäältä alas yhtenä kappaleena, mikä mahdollistaa sovittamisen pitkin matkaa. Ohjeen mukaan olisi tehty 3/4 hihat, mutta itse halusin ihan vaan lyhyet; kuumalla säällä ei kesämekon kanssa tarvitse pitkiä hihoja, vaan sen verran pituutta riittää että saa olkavarret (=allit) piiloon.


Lankana on Dropsin Belle, jota joskus tilasin jonkun muun tilauksen "täytteeksi" kuusi kerää. Miellyin lankaan todella. Neuloessa se on tosin säikeistä ja siten halkeilevaa, mutta käytössä puuvilla-pellavasekoitteena ihanan vilpoista ja hengittävää eikä lainkaan pistelevää.


Viimeiseksi silaukseksi takkiin löytyi täydelliset napit ja voin sanoa, että enpä voisi paljoa tyytyväisempi lopputulokseen olla. Takki sopi vaatteeksi valmistujaisiin hihattoman kesämekon kanssa mainiosti, mutta silti se ei ole mielestäni yhtään liian juhlava, etteikö menisi arkikäytössäkin. Viimeisen kuvan 50-luvun henkiset aurinkolasit tuli kuvaan mukaan tyttären vaatimuksesta, mutta kyllähän ne kieltämättä tyyliin sopii. :)