Nokkospipo

Koska nokkoslankaa jäi nokkossukkien jälkeen yli, päätin tehdä lopuista jotain pientä... vaikkapa pipon. Löysin Ravelrysta kivan ilmaisen pipo-ohjeen, Kite Beach Hat ja ryhdyin hommiin.

Pipo on kivaa helppoa neulottavaa. Pitsimallikerran oppii nopeasti ulkoa ja sen jälkeen neulominen onkin vain toistoa toiston perään, kunnes alkaa päälaen kavennukset. 

Jämälanka loppui tietenkin kesken loppuvaiheessa ja sitä piti käydä ostamassa lisää. Eli nyt on taas suunnilleen saman suuruinen jämälanka jäljellä kuin alun perinkin. Mä niin nään jo edessäni loputtoman oravanpyörän, kun aloitan tosta loppulangasta tällä kertaa vaikkapa kämmekkäitä...

Nurjat räsymattosukat

Kun olin päättelemässä edellisiä räsymattosukkiani, pysähdyin pitkäksi aikaa ihastelemaan nurjan puolen kauneutta. Mietin ihan tosissani, että pitäisikö jättääkin nurja puoli oikeaksi. No, siinä vaiheessa oli enää hankala muuttaa suunnitelmaa, kun olin kuljettanut lankoja sukan nurjalla puolella, joka paljasti kyseessä olevan tosiaankin nurja puoli.

Mutta koska lankoja vielä jäi reilusti, niin en tietenkään voinut vastustaa kiusausta. Kauhean pitkävartisiksi sukiksi ei lankaa enää riittänyt, mutta nilkkasukkiin määrä oli juuri sopiva. Niinpä aloitin taas räsymattosukat samalla logiikalla kuin edellisetkin - kaksi riviä vuorotellen kahdella eri raitalangalla, mutta tällä kertaa nurin neuloen. Lankoina edelleen Novitan 7 veljestä Raita väreissä sateenkaari sekä harmaa-fuksia.

Näihinkin sukkiin tuli jälkeenpäin tehty sädekavennuskantapää, nurjana sekin. Ja värit menevät taas ihan tarkoituksellisesti eri tahtiin molemmissa sukissa.

Tuli sukkien valmistuttua mieleen, että kun jotkuthan kuulemma inhoaa nurjan neulomista, niin voisihan tämmöiset tehdä niinkin, että neuloo sukat nurjalta puolelta oikein ja kääntää lopuksi, kunhan muistaa sitten kuljettaa ne vaihtuvat langat siinä päällipuolella.

Näistä tuli omaan silmään tosi hauskat ja pinta muistuttaa paljon enemmän oikeata räsymattoa kuin niissä "oikein" neulotuissa. Saas nähdä, kuinka monta kommenttia tulee, että sukat on nurin päin jalassa. :)

Sukkia juhlavuoden vauvoille

Tätä on nyt hehkutettu kaikkialla neulepiireissä: neulotaan talkoilla sinivalkoiset sukat kaikille Suomen 100-vuotis juhlavuotena syntyville vauvoille. Tämähän on ihana idea!

Olin epämääräisen epävarmasti ajatellut, että tähän olisi kiva osallistua, mutta ajatus muuttui konkreettisemmaksi, kun Villasukkavuoden Marjaana kertoi haastaneensa itsensä neulomaan kokonaiset 100 paria villasukkia. Itse en ihan moiseen uskonut kykeneväni, mutta lupasin yrittää yhden parin kuukautta kohden eli 12 paria sinivalkoisia vauvansukkia.

Ensimmäisenä esittelyssä tammi- ja helmikuun sukat. Olen soveltanut näissä Tiina Kuun kirjoneulemalleja, eli ehtaa kotimaista tavaraa myös ohjerintamalla. Tammikuun sukat tein Tiinan ihanalla Echoes from Karelia (Kaikuja Karjalasta) -ohjeella käyttäen siitä kirjoneuleosiot. (Palmikkokin olisi ollut ihana, mutta ei näin pienissä sukissa ollut sille tilaa.)

Helmikuun sukkien kohdalla korkkasin Tiinan uuden kirjoneulekaavio-kirjaston; For the Love of Stranded Knitting. Tuonne Tiina on koonnut sekalaisia kirjoneulekuvioita yhteen tiedostoon ja jaotellut ne silmukkamäärän mukaan. Näissä pikkusukissa on käytetty 5 silmukan pituisia kuviontoistoja.

Näihin pikkusukkiinhan meinaa jäädä koukkuun! Miten mukavaa neuloa jotain niin söpöä, joka vielä valmistuu ihan hujauksessa. Jämälankojakin kuluu, ihan niitä pieniäkin loppuja. Näissä molemmissa pareissa lankana sininen Jawoll Superwash Solids sekä valkoinen Fabel.

Sukat nokkoslangasta

Reilu vuosi sitten olin kutsuvieraana Oulunkylän Lankamaailman blogitapaamisessa, josta sain lahjaksi kassillisen uutuuslankoja testattavaksi. Eniten kiinnostusta heti kättelyssä herätti ihanan pehmoinen nokkoslanka, Onion Nettle Sock. Miten kestikin näin kauan saada neulotuksi siitä jotakin? Mutta nyt ne on valmiit: nokkossukat.

Malli on Caoua Coffeen Longing for Spring, joka löytyy englanninkielisenä ilmaisohjeena Ravelrysta. Sukat neulotaan vapaista varteen tavanomaisella varpaista varteen -sukkien rakenteella. Mallissa tai ohjeessa ei ole mitään vaikeaa tai monimutkaista, mutta siitä huolimatta onnistuin sekoilemaan toisen sukan kanssa niin, että piti purkaa kolme tai neljä kertaa kantapään eri vaiheita. Tuli nyt sitten samalla testattua siis sekin, että nokkoslanka kestää purkamista, mutta muuttuu ärsyttävän halkeilevaksi usean purkukerran jälkeen... lopputuloksesta sitä ei kuitenkaan huomaa.

Muuten ensituntuma nokkoslankaan oli miellyttävä. Lanka on todella ohutta ja liukasta, eli ei ehkä ihan helpoimmasta päästä neulottavaa, mutta toisaalta neuleesta tulee ihanan ylellisen tuntuista ja siinä on upean kaunis kiilto. Ja tuntuu uskomattomalta, miten nokkosesta tehty lanka voikin olla niin pehmeää. Pehmeyden, sileyden ja kiillon takia muistuttaa oikeastaan silkkilankaa. Seuraava projekti nokkoslangasta tuleekin varmasti olemaan jotain muuta kuin sukat. Ihan mielenkiintoista testata miten sukat kestävät käytössä, mutta tämä lanka pääsisi oikeuksiinsa myös puserossa tai huivissa, enemmän silmien tasalla. Enkä usko että kutittaisi ketään.