Ponnaripipo

Idea tähän pipoon lähti Puikkomaisterin Klovni-sukista, jotka neuloin Sukkasirkus -kirjaa varten (tai oikeamminhan mallin nimi on Klovni Azzita Alloy). Mallin tärkein juju on isot kirjoneulekuviot, jotka on toteutettu tikapuutekniikalla.

Halusin aloittaa jotain uutta tikapuutekniikalla opetustarkoituksessa, kun ajattelin, että tekniikkaa ei voi oikein opettaa muutoin kuin näyttämällä. Päätin soveltaa sukkaohjeen kuvioita pipon, Puikkiksen luvalla tietysti.

Tämä olikin varsinainen suunnitteluprosessi! Tein uusiksi varmaan jokaisen kohdan tästä piposta, sillä aina huomasin jotain, mikä ei toimi. Ensin aloitin pipon resorilla. Myöhemmin huomasin, että se ei sovi tähän malliin, joten purin resorin ja reunoista poimituista silmukoista aloitin taittoreunan. Paljon parempi.

Myös kirjoneuleosion alun tein kahteen kertaan, sillä parin pallorivin jälkeen huomasin, että olen laittanut langankierrot vääriin paikkoihin ja puikotkin on ihan liian isot ja silmukoitakin pitää lisätä... Langankierrot (eli ne tikapuutekniikan nurjat silmukat) siis keskelle värialuetta, niin tulee siistimpi!

Kun olin saanut kaikki pallorivit valmiiksi aloin pohtia kavennuksia ja totesin, että tästähän tulee kärpässieni, jos nyt vaan kavennan pyöreähkösti tavallisen pipon tapaan. Lapselle kiva, mutta ehkä ei aikuisten pipoon kuitenkaan...

Klovnisukissa oli myös tuollaista puna-valkoista tasaraitaa, joka näytti aika kivalta, joten päätin ottaa sen tähän mukaan. Ja siinä vaiheessa tuli myös mieleen, että olen usein ollut ärsyyntynyt siitä seikasta, että pitkä tukka ponnarilla tai nutturalla mollottaa tyhmästi pipon alla. Niinpä tästä tulikin tämmöinen ponnaripipo, joka jättää huipun avoimeksi ja aukko kiristetään nyörillä sopivaan kireyteen; ponnarille riittää pieni reikä ja nutturakampauksen kanssa aukon voi jättää isommaksi. Ilmankin ponnaria pipoa voi käyttää, silloin reiän voi kiristää ihan tiukalle.

Olen ihan super-tyytyväinen tähän - vaikka yksi noista rehellisen palautteen antajistani eli lapsistani sanoikin, että "toi on tollanen leikkisä pipo" ja kun kysyin tarkoittiko hän, että se on jotenkin hupsu, niin vastaus oli että "No. Eihän tollasta pipoa käyttäis henkilö, jolla ei oo huumorintajua." Että ota nyt siitä selvää sitten. Ite kuitenkin tykkään, enkä pidä tätä hupsuna vaan käytännöllisenä pitkän tukan kanssa!

Ohjetta en ole vielä kirjoittanut, mutta saatan kirjoittaa, jos joku osoittaa kiinnostusta sellaiseen. Tai ehkä muutenkin.

Kuvat: Ida Niemi

Unimaa

Heidi Alanderin supersuosittu huivimalli Nurmilintu on saanut pikkusiskon. Unimaa on suunniteltu samoista elementeistä kuin isosiskokin, eli ainaoikeasta neuloksesta ja pitsistä. Tällä kertaa tutut elementit nähdään puolikaaren muodossa klassisena hartiahuivina.

Tein oman versioni Nurmilinnusta kesällä 2015. Se on monta talvea ollut yksi eniten käyttämistäni kaulahuiveista. Niinpä Unimaakin herätti heti kiinnostusta ja laitoin sen muistiin seuraavaa tarvetta varten. Sellainen ilmaantuikin tärkeän ihmisen merkkipäivän lähestyessä. Huivin saajalle oli oikeastaan olemassa vain yksi mahdollinen värivaihtoehto ja niinpä tästä tuli keltainen.

Langaksi valitsin Novitan uuden ohuen Baby Merinon, joka nimensä mukaisesti on sataprosenttista merinovillaa. Neuloessa se tuntui hieman karhealta ja siinä oli jotenkin kova ja käsitelty tuntu, mutta arvelin että eiköhän kastelu nämä puutteet korjaa kuten niin usein ennekin. Ja arvaus osui oikeaan, nimittäin kastelun ja pingotuksen jälkeen karheus ja pinnan kovuus olivat tiessään.

Tykkään tästä huivista tosi paljon. Se oli mukava neuloa ja lopputulos on klassisen kaunis. Kaareva muoto on omiaan hartioille heitettäväksi, mutta melko kapeana muodoltaan huivi soveltuu kaulahuiviksikin. Siis turvallinen lahja, kun ei ihan varmaksi tiedä, onko saaja "hartiahuivityyppiä".

Kuvat on tällä kertaa sen näköisiä, että on vähän tullut kiire. Ne on otettu toissa viikonloppuna, jolloin pakkanen hipoi kolmeakymmentä astetta. Siitä johtuen ei tullut pahemmin kuvakulmia pohdiskeltua, vaan pari ekaa räpsäisyä sai luvan kelvata. Saanette kuitenkin käsityksen. :)

Chevron Cloud

Huomasin, että jostain kumman syystä tämä huivi on jäänyt esittelemättä blogissa. Aloitin neulomaan huivia vuosi sitten huhtikuussa ja se valmistui lokakuussa. Kuvat on otettu joulukuussa ja postaus tulee näemmä helmikuussa... mitään kiirettä en siis ole pitänyt tämän huivin kanssa missään vaiheessa. Tauollakin se oli neulomisen aikana monet kerran.

Muistan että aloitin työn Lentävän Lapasen järjestämässä Knitting Movie:ssa eli elokuvanäytöksessä, jossa on vähän valoja päällä, että voi neuloa.  Ajatuksenani oli, että tämä on aivotonta ja yksinkertaista neulottavaa, jossa ei tarvitse muuta tehdä kuin posottaa menemään. No, ei ihan ole, sillä työssä täytyy jatkuvasti laskea seitsemääntoista tai kahdeksaantoista. Siksi se ei ole ollut oikein ihanteellinen neulottava luennoille tai oikein mihinkään, missä on ajateltava samalla muuta, toisaalta se ei ole niin mielenkiintoinen, että sitä  tekisi mieli neuloa, jos ei ole mitään muuta ajateltavaa samalla.

Työlle ei ole missään vaiheessa ollut varsinaista kohdetta, eli kenelle sen annan ja koska. Ehkä siksikin se on edennyt niin hitaasti. Mutta siitä tuli aika kiva, joten ihan hyvällä mielellä voin sen antaa lahjaksi, jos jollekin lilan ja vaaleanpunaisen ystävälle tulee joku juhlan aihe. Olisi se kyllä ihan ihana itsellekin, mutta kun noita huiveja on jo muutama...

Malli on Chevron Cloud ja langaksi valikoitui vuosia laatikossa marinoitunut Novitan Huurre, jota kului hieman vajaat kaksi kerää. Alunperin malli on tarkoitettu neulottavaksi ohuesta silkkilangasta ja pörhöisestä mohairista vuorotellen, mutta toimii ihan kivasti yhdelläkin langalla toteutettuna.