Chevron Cloud

Huomasin, että jostain kumman syystä tämä huivi on jäänyt esittelemättä blogissa. Aloitin neulomaan huivia vuosi sitten huhtikuussa ja se valmistui lokakuussa. Kuvat on otettu joulukuussa ja postaus tulee näemmä helmikuussa... mitään kiirettä en siis ole pitänyt tämän huivin kanssa missään vaiheessa. Tauollakin se oli neulomisen aikana monet kerran.

Muistan että aloitin työn Lentävän Lapasen järjestämässä Knitting Movie:ssa eli elokuvanäytöksessä, jossa on vähän valoja päällä, että voi neuloa.  Ajatuksenani oli, että tämä on aivotonta ja yksinkertaista neulottavaa, jossa ei tarvitse muuta tehdä kuin posottaa menemään. No, ei ihan ole, sillä työssä täytyy jatkuvasti laskea seitsemääntoista tai kahdeksaantoista. Siksi se ei ole ollut oikein ihanteellinen neulottava luennoille tai oikein mihinkään, missä on ajateltava samalla muuta, toisaalta se ei ole niin mielenkiintoinen, että sitä  tekisi mieli neuloa, jos ei ole mitään muuta ajateltavaa samalla.

Työlle ei ole missään vaiheessa ollut varsinaista kohdetta, eli kenelle sen annan ja koska. Ehkä siksikin se on edennyt niin hitaasti. Mutta siitä tuli aika kiva, joten ihan hyvällä mielellä voin sen antaa lahjaksi, jos jollekin lilan ja vaaleanpunaisen ystävälle tulee joku juhlan aihe. Olisi se kyllä ihan ihana itsellekin, mutta kun noita huiveja on jo muutama...

Malli on Chevron Cloud ja langaksi valikoitui vuosia laatikossa marinoitunut Novitan Huurre, jota kului hieman vajaat kaksi kerää. Alunperin malli on tarkoitettu neulottavaksi ohuesta silkkilangasta ja pörhöisestä mohairista vuorotellen, mutta toimii ihan kivasti yhdelläkin langalla toteutettuna.

Perhosunelma

No niin, nyt sain vihdoinkin valmiiksi sen oikeanlaisen huivin, jollainen piti alunperin tulla tästä omalla tavallaan onnistuneesta huivista. Ohje on Garnstudion ja sen nimi on runollisesti Butterfly Dream. Jo tehdessä huivin muoto hahmottui ihan eri tavalla nyt, kun silmukoita oli puikolla järjellinen määrä. Tekeminen oli mukavaa, kun hahmotti, mitä on tekemässä. Lankana on tässäkin huivissa Novitan Huurre ja pidän siitä edelleenkin kovasti. Puikot olivat vitosen pyöröpuikot 80 cm:n kaapelilla.

Pingotuksessa huivi suorastaan heräsi henkiin. Huivi on pingotettuna leveydeltään lähes aikuisen sängyn mittainen pituussuuntaan elikkä melkein parimetrinen. Tietysti se vähän meni takaisin kasaan nuppineulojen irrottelun jälkeen.

Tästä tuli ihana! Kevyt, ohut ja silti lämmittävä. Hämmästyttävää, miten vähän näin iso huivi painaa harteilla. Ja miten se ohuudestaan huolimatta kuitenkin tuntui tosi lämpöiseltä viileänä iltana, kun eilen kävimme pihamaalla kuvailemassa.

Olen niin helpottunut, että selvitin tämän huivimysteerin ja sain tehtyä oikeanlaisen huivin lopulta! Muuten tästä olisi voinut jäädä sellainen kolaus käsityöitsetuntoon, että joku kiva malli olisi jäänyt kokeilematta ihan vaan siksi, että se tuntuu liian vaikealta.

Sitä edellistä huivia en lopulta antanut äidille äitienpäivälahjaksi, koska se ei tuntunut hänen tyyliseltään. Tein tämän tilalle ja jään odottamaan heinäkuuta ja äidin syntymäpäivää. Jokin kiva huivineula sopisi lahjaan mukaan; kertokaapa ihmeessä, jos teillä on vinkkejä, mistä löytäisi kauniin huivineulan. Googlailemalla löytyi muutamia kauniita ulkomaisia vaihtoehtoja, mutta kotimaisen käsillätekijän tuotos olisi paras löytö.

Outo hartiahuivitapaus

Tein ensimmäisen neulotun hartiahuivini. Siitä oli tarkoitus tulla puoliympyrän muotoinen klassinen hartiahuivi. Ohjeen otin Garnstudiolta, se vaikutti helpolta ja selkeältä. Seurasin - tai siis kuvittelin seuraavani ohjetta täsmällisesti. Mutta jotain tosi outoa tapahtui... Tämmöisen hartiahuivin muotohan ei siis varsinaisesti hahmotu vielä puikoilla, koska se on siinä pyöröpuikolla ikäänkuin epämääräisessä mytyssä. Tai ainakaan ensimmäistä hartiahuiviaan tekevälle ei hahmotu. Ihmettelin kyllä sitä myttyä vähän, mutta kun kaikki muutkin olivat kirjoitelleet, miten pingotuksen yhteydessä vasta huivin todellinen luonne paljastuu ja vasta sitten se pääsee oikeuksiinsa, niin sivuutin ihmetykseni ja odotin pingotuksen ihmettä. Ja näin sille pingotuksen yhteydessä sitten kävi:

Eli siis puoliympyrän sijaan tulikin kokoympyrä. Ja yhdeksän sakaran sijaan tuli 33 sakaraa! Näen sen kyllä ihan selvästi, mutta ei hajuakaan, miten tähän lopputulokseen päädyin! Siis koska tein ohjeen mukaan... paitsi että en tehnyt, mutta en yhtään ymmärrä, mitä tein toisin! Melkein pakko yrittää samaa mallia uudestaan mysteerin selvittämiseksi! Tai jos jollain on selitys valmiina, niin kuulisin sen mielellään.

Olin ajatellut antaa tämän äitienpäivälahjaksi, mutta en taida viitsiä. Malli on luultavasti tällaisenaan liian moderni ja omituinen äidilleni. Jollekin vähemmän klassisen tyylin ystävälle tämä huivi tosin saattaisi sopia tällaisenakin; siis eihän se ole mitenkään ruma tai kamala... kunhan vaan vähän outo. Tai ainakin hyvin erilainen, kuin olin odottanut. Ja hyvin erilainen, kuin ohjeessa.

Lanka on Novitan Huurretta, joka on sekä kaunista että mukavaa neulottavaa, vaikka siinä onkin joukossa aika paljon akryylia. Ei tunnu akryylilangalta, varmaan siksi, että mukana on myös villaa ja mohairia. Lankakerä loppui juuri ennen päättelykerrosta, joten tein päättelyn sinisellä liukuvärjätyllä Dropsin Delightilla. Hämmästyksekseni lanka oli täsmälleen saman väristä eikä se poikennut ulkonäöltään Huurteesta muutenkaan paitsi sen osalta, että Delight ei ole tasapaksua ja Huurre on. Valmiissa työssä mitään eroa ei ole havaittavissa. Pyöröpuikko työssä oli kokoa 5.