Chrysaetos

Heidi Alanderin suunnittelema Chrysaetos -huivi on ollut neulomisjonossani pitkään. Ihastuin huivin mallikappaleeseen Jyväskylän neulefestareilla vuonna 2019, jolloin myös ostin huiviin langat. Vaalea kimalteleva harmaa on Ruskanlehden Sparcle Sockia värissä pöytähopea, tummempi harmaa ja petrooli ovat Koukuttamon Allegroa väreissä scarabee ja mukavuusalue. 

Tänä keväänä neuloin huivin merkkipäivän lahjaksi henkilölle, jonka väreihin se tuntuu sopivan; oikeastaan olen ajatellut kyseistä henkilöä koko ajan juuri tämän huivin saajaksi. Pidän huivissa siitä, että se on malliltaan perinteisen "helppo" (kolmiohuivi toimii hartiahuivina, mutta myös kaulalle kiedottuna, jos ei satu olemaan hartiahuivi-tyyppiä), mutta epäsymmetriset pitsikuviot ja raitaosiot tuovat siihen modernin twistin. 

En päässyt antamaan lahjaa henkilökohtaisesti, joten jouduin lähettämään sen postipakettina. Tiesittekös muuten tämmöisen vinkin, joka on mummuni huivilaatikoista jäänyt mieleen: Kun huivin  taittelee niin, että joka taitteen väliin jää silkkipaperia, niin se ei rypisty? Jännitin että toimiiko, mutta kyllä se huivi kuulemma sileänä tuli paketista. :D

Dew Drops -huivi

Rakas tätini täytti pyöreitä vuosia ja halusin muistaa päivänsankaria itse tehdyllä lahjalla. Ajattelin, että jokin klassisen kaunis pitsihuivi sopisi - sen kun kietoo ympärilleen niin se on vähän kuin halaus, jota ei nyt korona-aikana voi itse mennä antamaan. Lukuisia malleja selailtuani malliksi löytyi Bex Hopkinsin herkän kaunis Dew Drops Shawl.

Ohje on hyvin selkeästi kirjoitettu ja malli on suunniteltu siten, että kokoa on helppo muuttaa lisäämällä tai vähentämällä pitsin kuviokertoja. Tämä oli tärkeää, koska halusin että koko valittu väriskaala tulee käytettyä. Langaksi valitsin Katia Infinityn, pehmen yksisäikeisen merinovillalangan, jonka sulavasti liukuvat värit houkuttivat ja tekivät neulomisesta mielenkiintoista. Ostin alunperin huivia varten kaksi eriväristä kerää; ensimmäisessä kerässä liukuma oli luonnonvaaleasta vaalean ruskeaan ja seuraavassa väritys muuttui vaalean ruskeasta mustaan. Lanka loppui kesken viimeisen pitsikaavion, mutta onneksi löysin vielä toisen kerän tummempaa lankaa, että sain reunan nätisti viimeisteltyä. (Huomasin siinä vaiheessa, että tämän langan valmistus on lopetettu, mutta onneksi sopiva kerä vielä löytyi!)

 

Tiedättehän, kun joskus neuloessa kantaa erityisellä hellyydellä mielessään juuri sitä henkilöä, jolle on neulomassa? Tässä tapahtui juuri niin, varmasti osittain saajasta muistuttavan värimaailman vuoksi, mutta myös siksi, että korona-aika on tehnyt pitkän tauon tapaamisille ja siksi on tärkeää pitää läheisiä mielessä muilla tavoin. Huivi on onnentoivotuksineen jo toimitettu perille ja toivottavasti pian päästään myös ihan kasvotustekin onnittelemaan! <3

Ziggy Shawl

Olen miettinyt yhden tärkeän ihmiseni 50-vuotispäivän lähestymistä jo pitkään sillä ajatuksella, että haluan tehdä hänelle syntymäpäivälahjaksi jonkin ihanan huivin. Suunnitelma mallin suhteen on muuttunut moneen kertaan mielessäni matkan varrella, mutta kun lopulta oli aika tarttua toimeen, niin valitsin ohjeeksi argentiinalaisen Joji Locatellin ihanan Ziggy Shawl huivin. Klassisessa kolmiohuivissa vuorottelevat pitsin ja ainaoikean osuudet ja ajattelin, että tämä kestää klassisessa kauneudessaan hyvin aikaa.

Värin piti mielestäni olla sinisävyinen ja oikean tuntuinen, vähän harmahtava sävy löytyi Sandnes Garnin Alpakka Silke langasta, jossa on 70% babyalpakkaa ja 30% mulberrysilkkiä. Se on ihanan pehmoinen luxuslanka, johon silkki tuo arvokkaan kiillon. 

 Aloitin neulomisen jo kesäkuussa, mutta jotenkin työn loppuunsaaminen jäi taas viimeiseen viikkoon eli elokuun loppuun. Jouduin ostamaan yhden kerän lisää lankaakin vielä viimeisen pitsin aikana. (Syynä ei ollut virhe ohjeen langankulutuksessa, vaan oma sähläys; vaihdoin ohjetta vielä sen jälkeen kun olin ostanut langat, joten siksi ostin sitä liian vähän.)

Tästä tuli kaiken kaikkiaan ihana. Ja vaikka koronan takia varsinaisia 50-vuotisjuhlia ei lopulta voitukaan sen isommin viettää, niin synttärisankari sai lahjan muussa yhteydessä. Toivottavasti tämä lämmittää tulevina vuosina ja olkoot ne hyviä. <3

Ashbrook

Rasisminvastaisen neulehaasteen alkaessa usalainen Tamy Gore oli yksi niistä neulesuunnittelijoista, jonka töihin kiinnitin huomiota ensimmäisenä. Hän on suunnitellut useita todella kauniita huiveja, mutta lopulta oli kuitenkin aika helppo valita neulottavaksi juuri tämä, Ashbrook. Se nimittäin sopi mainiosti yhteen näiden lankojen kanssa, joista olin jo pitkään halunnut tehdä jotain ihanaa.

Tumma, luumunvärinen lanka on Handun käsinvärjäämää merinosukkista, vaalea pilkukas lanka on Rva Silmu&Solmun sukkalankaa värissä mustaherukkajäätelö ja pinkin olen itse värjännyt viimekesänä Handun värjäyspajalla Krapilla.

Ohje oli hyvä ja selkeä ja neulominen tuntui mielenkiintoiselta, koska värit ja erilaiset pinnat vaihtelivat mukavan usein. Huivista tuli iso mutta ei kuitenkaan jättimäinen, vaan juuri hyvin kaulahuivikäyttöön soveltuva syksyä ja talvea ajatellen.

Pidän tästä huivista tosi paljon. Ja itse asiassa aloitin jo Tamy Goren suunnitteleman kirjoneulepaidan pian tämän jälkeen, joten siitä voitte päätellä, että pidin paljon myös ohjeesta.

Kiva että monet on tägäilleet #rasisminvastainenneulehaaste hashtagilla keskeneräisiä ja valmiita töitään ja neulesuunnitelmiaan. Muistutan vielä, että elokuun loppuun mennessä blogiin kommentoineiden ja Instagramissa tägäilleitten kesken on luvassa arvonta, jonka palkinnosta kerron lisää piakkoin. Suunnittelen myös toista arvontaa kaikille lukijoille, sillä hiljattain IG-tililläni tuli täyteen 2000 seuraajaa, joka on aivan mahtava luku ja olen jokaiselle seuraajalle kiitollinen! Sen arvonnan suhteen on ideointi kyllä ihan kesken vielä, saa heittää ideoita! :D

Mainostan vielä, että perustin IG-profiiliini oman kohokohdan, jonne kerään bipoc-kirjailijoiden kirjoja, joita olen lukenut ja joita suosittelen. Ehdotuksia hyvistä kirjoista otan myös mielelläni vastaan.

Shake it up!

Anna Johanna on yksi tämän hetken mielenkiintoisimmista suomalaisista suunnittelijoista. Hän on vuosien ajan kirjoittanut Missä neuloimme kerran -blogia nimimerkillä Neulisti ja sillä nimellä saattaakin moni hänet tuntea paremmin. Hän aloitteli neuleiden suunnittelua julkaisemalla ohjeita blogissa, suosituksi nousivat esim. Missä neuloimme kerran -blogin jämälanka-joulukalenteri-sukat. Pikkuhiljaa neuleiden suunnittelu on muuttunut yhä ammattimaisemmaksi ja nyt hänellä onkin tekeillä syksyllä ilmestyvä neulekirja.

Shake it up -huivi ilmestyi pari vuotta sitten mysteeri-yhteisneulontana, eli ohjetta ilmestyi pieni pätkä kerrallaan ja vasta viimeisen vihjeen jälkeen osallistujat näkivät millainen huivi oikeastaan oli tullut neulottua. Itse en ole koskaan uskaltanut lähteä mukaan mysteerineulontoihin, sillä haluan tietää etukäteen, että tykkään lopullisesta mallista. Tähän ihastuin sitten, kun muilla alkoi olla näitä valmiina.

Viime kesän neulefestareilta ostin huiviin langat Rva Silmusolmun kojulta ja tänä keväänä tuli vihdoin aika neuloa se. Ennen aloittamista katselin valitsemiani lankoja ja mallailin niitä muutaman kotoa löytyvän vyyhdin rinnalla ja päädyin vaihtamaan yhden alkuperäisen suunnitelman mukaisista vyyhdeistä. Huiviin päätyi Rva Silmusolmun Villa Sukkista väreissä Merlot ja Kelo sekä Lanitium Ex Machinan Basic Merino Sockia värissä Grey Banshee.

Ohje on selkeä. Sanallisen ohjeen lisäksi se sisältää kaaviot pitsiosioille sekä muutaman ohjevideon. Siirtyminen erilaisiin osioihin ja eri väreihin tuo vaihtelua ja pitää työn mielenkiintoisena koko ajan. Raitojen ja pitsin lisäksi huivissa on mm. briossiosioita.

Huivi aloitetaan kolmion toisesta suipommasta kärjestä. Ensin levennetään keskelle mentäessä ja kolmion alareunan kärjen jälkeen aletaan kaventamaan. Alareunasta poimitaan vielä silmukoita reunakaistaletta varten. Vaikka silmukoitten poimiminen oli ärsyttävä työvaihe, niin lopputulos on hieno ja olen iloinen että jaksoin  ne ärsyttävät silmukat poimia. Lopuksi tehdään ja kiinnitetään kulmiin isot tupsut, jotka kruunaavat kokonaisuuden ja lisäpainoa tuomalla auttavat myös kolmion kärkiä laskeutumaan kauniisti.

Huivista tuli ihana! Ja jättimäinen! Pingotuksen jälkeen huivia mallaillessa ensin järkytyin kokoa ja mietin, miten tämmöistä jättiläistä osaa käyttääkään. Pienen totuttelun jälkeen aloin tykätä reilusta koosta ja totesin, että tästä tuli aika kiva kokovartalo-kietoutumishuivi, jonka kanssa takkikaan ei ole tarpeen.

Kuvista tuli nyt hieman valoläikkäisiä, mutta en valita; onhan tuo aurinko nyt tervetullut!

Villapesusiskot

Tämän kesän kuumin neulevillitys on ehdottomasti Villapesuohjelman siskosten Pirjon ja Katrin suunnittelema huivi, Villapesusiskot. Se on suuri ja upea kääriytymishuivi, jonka muoto on levennetty kolmio. Siinä vaihtelevat erilaiset pinnat - on sileää, ainaoikeaa, pitsiä, briossia ja helmineuletta. Erilaisia pintoja erottavat palmikkomaiset poikkipunokset ja kolmion keskellä pystysuunnassa kulkee valepalmikko. Kaikki nämä eri elementit yhdessä muodostavat kauniin ja riemukkaan kokonaisuuden. Tämä on vastaisku perinteisen harmaalle ja pelkistetylle pohjoismaiselle designille ja ainakin minusta oikein onnistunut sellainen. :)

Huivimalli on suunniteltu kolmelle 100g vyyhdille fingering-paksuista lankaa. Itse tein huivin lähes kokonaan jämälangoista. Sävyjä on siis kolmen sijaan ainakin kymmenen. Yhden 50g:n vyyhdin jouduin ostamaan lisää, kun yksi aikomistani väreistä ei sitten kuitenkaan oikein tuntunut sopivalta. Langat ovat Handun eri laatuisia fingering-paksuisia lankoja, Wlôczki Warmiin Mirellaa sekä Mokkasukka-lankaa.

Niille, jotka ette vielä ole tähän ilmiöön tutustuneet, niin Villapesuohjelma on neuleaiheinen video-podcast, eli YouTubeen ilmestyy heiltä viikoittain video, jossa neulovat, jutustelevat ja esittelevät valmiita, keskeneräisiä ja aiottuja töitä. Puheenaiheina myös langat, ohjeet, käsityöaiheiset julkaisut ja muut neulemaailman ilmiöt. Välillä he julkaisevat neuleohjeitakin ja järjestävät tämmöisiä yhteisneulontoja, jotka ovat olleet melkoisen suosittuja.


Olen seurannut Villapesuohjelmaa instagramissa jo jonkin aikaa ja huomannut heidän ihanat ohjeensa, mutta vasta hiljattain olen löytänyt nuo videotkin. Koko tubetuskulttuuri on jäänyt minulle vähän vieraaksi, vaikka perheen kuopuksen kautta on pikkuhiljaa tulleetkin muutaman nuorten suosikki-tubettajan äänet tutuksi.

Se oli nyt tämä huivi, mikä sai innostumaan ohjelmastakin. Villapesuohjelma tuntui oikein mukavalta katseltavalta ja kuunneltavalta. Puheenaiheet ovat luonnollisesti lähellä sydäntäni ja niistä puhutaan sopivan keveästi ja hyväntuulisesti. Eniten ihastuttaa naisten rauhallinen puhetyyli. On semmoinen hötkyilemätön tahti ja meininki, josta huomasin nauttivani yllättävänkin paljon.

Ei minusta edelleenkään varmaan Tube-kanavien suurkuluttajaa tule, se kun on tuo arki niin kiireinen ja aika niin rajallista, mutta ainakin aion ottaa tämän katselulistalle silloin, kun (harvinaisesti) satun olemaan yksin kotona tai tarvitsen erityisen kipeästi rauhoittumista kiireen keskelle. Nämä jaksot on sellaisia, että niitä voi katsella peräkkäin tai erikseen, ei siinä varsinaisesti putoa juonesta vaikkei kaikkia jaksoja näkisikään.

Huivi-yhteisneulontaan yllytti innostumaan neuleystävien joukko, jonka kanssa tätä aloittelimme kuukausi takaperin. Varailimme samoihin aikoihin junalippuja Jyväskylän neulefestareille, joten kyllähän sitä piti vähän lähteä festarifiilistä nostattamaan jo etukäteen tämmöisellä yhteisneulontaprojektilla.

Huivi valmistui viime viikolla, sain sen pingotettua viikonloppuna ja festarithan onkin sitten jo tällä viikolla! Festarit alkavat torstaina, mutta koska minulla on vielä ihan tavallinen työviikko (tai no ei nyt ihan tavallinen, vaan viimeinen viikko ennen lomaa!), niin suuntaan nenäni kohti Jyväskylää vasta lauantaiaamuna. Nähdään siellä - veikkaanpa että aika monta samis-huivia tulee tänä vuonna festareilla vastaan. :)

Lupaus keväästä

Sain jokin aika sitten Janina Kalliolta pyynnön ennakkoneuloa hänen tuleva huiviohjeensa, Spring Bloom, joka on ensimmäinen osa Woolenberry Shawl Club 2018 -kokoelmassa. Varsinaisesta testineulonnasta ei ollut kyse, sillä ohje oli jo valmiiksi loppuun asti mietitty ja virheetön. Ajatuksena oli että ohjeen julkaisuhetkellä on mukava olla muutamia huiveja valmiina tai tekeillä kuvien kera, että ohjeen hankkimista miettivä voi katsella miltä huivi näyttää erilaisilla lanka- ja värivaihtoehdoilla toteutettuna. Tosi hyvä ajatus, sillä ainakin minulla se vaikuttaa aika paljonkin jonkun ohjeen ostopäätökseen, että millaisia projekteja muut ovat kyseisellä ohjeella jo tehneet.

Tällaiseen pyyntöön oli mahdoton vastata kieltävästi. Janinan mallit ovat aina kauniita ja ohjeet huolellisesti laadittuja, kaikin puolin ilo neuloa. Niin myös tämä. Valitsin ohjetta ohuemman langan, sillä tuntui, että kevään kohta koittaessa ei paksummalle huiville ole juuri nyt tilausta. Lankana on Lamana Piura, joka on lace-vahvuista 100% babyalpakkaa. Tuntuman puolesta voisi kyllä luulla että mukana olisi silkkiäkin, niin pehmeän liukas ja kiiltävä lanka on.

Huivi oli hyvää juna- ja luentoneulottavaa, koska näyttävästä ulkonäöstä huolimatta malli ei ole mitenkään vaikea. Petroolinvihreät osiot ovat ainaoikeaa neulosta ja valkoisissa osioissa vaihtelee kaksi eri pitsikuviota. Molemmat pitsikuviot ovat melko yksinkertaisia ja siten helppoja oppia ulkoa muutaman toiston jälkeen. Viimeistä pitsiosiota tein muutaman toiston enemmän kuin ohjeessa, koska lankaa oli vielä rutkasti jäljellä.

Erityinen maininta vielä huivin muodosta, josta pidän todella paljon. Jostain syystä koen reilusti epäsymmetriset huivit usein vähän hankaliksi käyttää ja usein näistä yhdestä nurkasta aloitetuista huiveista tulee melkoisen epäsymmetrisiä... No, tämä huivi ei ole muodoltaan lainkaan epäsymmetrinen, josta syystä koen sen erityisen helpoksi ja mukavaksi käyttöhuiviksi.

Kun huivi viimein valmistui ja suunnittelimme huivin kuvaamista vakituisen kuvausassistenttini kanssa, alkoi julmetut lumisateet. Ja eihän Spring Bloom nimistä huivia voi lumisateessa kuvata, vaikka sinänsä en näe ongelmaa etteikö tämä huivi soveltuisi talvikäyttöönkin. Kuvaaminen siis siirtyi tälle viikonlopulle ja oli tyydyttävä kokemattomampaan kuvausapulaiseen. Jonka mielestä ei tarvitse esim. ihmisen pään näkyä kuvassa, koska kun kerran huivia pyydettiin kuvaamaan... No tottahan tuo on, huivi tässä on pääosassa ja se on ihana!

Soft Sunday

Sain tilaisuuden testineuloa Suvi Simolan uusimman huivin, Soft Sundayn. Neuloin huivin samasta langasta kuin suunnittelijakin eli Tukuwool fingeringistä. Ihana villalta tuoksuva luomu-lanka!

Ohje on yksiväriseen huiviin, mutta suunnittelijan luvalla tein sen kaksivärisenä. Syynä kahden värin valintaan oli se, että omista varastoista löytyi kahta eriväristä Tukuwoolia, joista kumpikaan ei olisi yksistään riittänyt huiviin. Ajattelin, että tästä tulisi hieno raidallisenakin.

Harmaata lankaa meni huomattavasti enemmän; lankaa ei jäänyt grammaakaan, joten voitte varmaan kuvitella, että neulomisen loppuvaiheessa tuli vietettyä muutama tukala ja stressaantunut minuutti jännätessä langan riittävyyttä. Riitti se sitten onneksi. Keltaista taas jäi ihan reilusti, 13g (molemmat olivat 50g:n vyyhtejä). Onhan se ihan loogistakin, että ainaoikea pinta syö lankaa enemmän kuin sileä pitsi.

Huivin pingotus oli oma lukunsa. Halusin ainaoikeiden osioiden pysyvän supussa ja pitsiosioiden avautuvan, joten projekti vaati muutaman sadan nuppineulan (en laskenut). Laitoin siis jokaisen raidan kerrallaan pingottumaan siten, että osa raidoista jäi löysäksi ja osa pingottui kireälle.

Ei olisi ehkä muuten tullut mieleen, että näin voi tehdä, mutta muistin Missä neuloimme kerran -blogin Neulistin kerran kirjoittaneen jotain tämän suuntaisesta pingotusprojektista, joten tiesin sen olevan mahdollista.

Huivista tuli kaikin puolin ihana ja se sopii vuodenajan väreihin loistavasti. Kummallisesti keltainen on alkanut viehättää sen oltua aikaisemmin yksi tiukimmin välttelemistäni väreistä. Vieläkään en ehkä käyttäisi pelkästään keltaista huivia, mutta harmaan kaveriksi se sopii hurjan kauniisti.

Soft Sunday ohje julkaistiin tällä viikolla. Ohje on taattua Suvi Simola -laatua; selkeä ja perusteellinen, jo testivaiheessa virheetön.

Simplicitas

Ostin MONTA vuotta sitten ale-korista yhden kerän Novitan Polku lankaa sävyssä paprika. Se on aikojen saatossa muodostunut jonkin asteiseksi lankavarastoni ongelma-keräksi, koska en ole keksinyt mitä siitä tekisin ja kun sitten pari kertaa olen miettinyt sen laittamista kirpparille, niin en ole kuitenkaan raaskinnut, koska väri on sitten taas omalla tavallaan aika herkullinen.

Muutama viikko takaperin mietin lahjaa yhdelle ihmiselle ja tämä lanka pomppasi silmiini mukavan luonnonläheisten ja silti sopivasti kirpakoiden väriensä takia.

Malliksi huiviin valikoitui Heli Suhosen suunnittelema Simplicitas verkkoneulelehti Ullasta. Malli on nimensä mukaisesti hyvin yksinkertainen ja siksi mielestäni omiaan tämmöiselle langalle, jossa itsessään tapahtuu jatkuvasti jotain.

Tein huivin mallikertoja yhdeksän, koska halusin että reunapitsistä tulee kohtalaisen leveä, enkä ollut varma olisiko lanka riittänyt kymmenenteen mallikertaan. Jälkiviisaana voin todeta, että olisi se varmaan riittänyt, koska sitä vielä muutama gramma jäikin. Parillinen määrä toistoja olisi saanut reunapitsin asettumaan siten, että pitsin sakara olisi ollut kolmion kärjessä. Ensin vähän harmittelin, kun oma pitsini asettui toisin, mutta pingotuksen jälkeen tämä näyttää oikeastaan ihan hyvältä näinkin.

Ainoa muokkaukseni ohjeeseen oli se, että tein päättelyn neuloen ja ilman sakaroiden päihin virkattuja ketjusilmukkalenkuroita.

Lanka oli vaikeahkoa neulottavaa: herkästi halkeilevaa, tahkeaa ja kiharaista. Valmiissa huivissa se toisaalta näyttää hyvältä ja tuntuu pehmoiselta. En nyt kuitenkaan jäänyt  harmittelemaan, että tämä oli ainoa kerä.

Summer Festival -huivin ohje nyt saatavilla

Olen tehnyt tästä samaisesta huivimallista jo kaksi postausta, mutta teenpä vielä kolmannenkin. Kertonee jotain siitä innostuksesta, jota koin ensimmäistä testineulontaprojektiani kohtaan.

Tein huivin ensin sinivalkoisena, koska kesäjuhlasta tuli mieleen juhannus ja juhannuksesta sinivalkoinen suomenlippu. Toiseen huiviin lähdin sitten hakemaan vähän modernimpaa ilmettä ja uskaltauduin luopumaan mallin alkuperäisestä kaksivärisestä ilmeestä, koska halusin samaan huiviin mustan, valkoisen ja pinkin.

Aiemmin olen kuvausassistentin puutteessa kuvannut molemmat huivit tylsästi puun oksalla roikkumassa, mutta nyt säät ovat suosineet niin ihanasti, että sain houkuteltua itselleni retki- ja kuvausseuraa. Kuvauspaikkana ihana Koiramäen pajutalli.

Oli tässä uusien kuvien lisäksi ihan asiaakin: lupasin vinkata kun ohje julkaistaan ja nyt se on julkaistu. Summer Festival huivin ohje on toukokuussa Maymadness-kampanjan ajan alennuksessa puoleen hintaan.

Seuraavaksi lupaan esitellä jotain uutta! :)

Toinenkin Kesäjuhla

Kerroin aiemmin osallistumisesta Summer Festival -huivin testineulontaan. Neuloin samalla ohjeella vielä toisenkin huivin. Tällä kertaa silmukoita ei tarvinnut niin kovin laskea eikä olla valppaana kaavion virheiden varalta, olihan ohje jo kertaalleen testattu ja virheet bongattu.

Ensimmäisestä huivista tuli tosi iso, joten valitsin tällä kertaa numeroa pienemmät puikot. Ensimmäisen huivin tein 3,5mm:n bambupuikoilla ja tämän toisen 2,5mm:n metallipuikoilla. Lankoina tällä kertaa pinkkiä ja tumman harmaata Roosanauhalankaa sekä valkoista Fabelia.

Tästäkin huivista tuli oikein kiva. Voin lämpimästi suositella ohjetta, kunhan se aikanaan imestyy. Ei vain siksi, että huivi on kaunis, vaan myös siksi, että ohje on selkeästi ja huolella kirjoitettu ja myös testattu.
Ja jos nyt kiinnostuitte, niin vinkkaan kyllä sitten vamasti täälläkin, kun ohje on saatavilla! :)

Kesä mielessä

Lähdin ensimmäistä kertaa mukaan testineulontaan Ravelryn "The Testing Pool" -ryhmän kautta. Tämä oli muutenkin ensimmäinen testineulontani ja vieläpä englanninkieliselle ohjeelle. Mallina kaunis Summer Festival, jonka suunnittelija on Etelä-Afrikkalainen suunnittelija Di, joka löytyy Ravelrysta taiteilijanimellä Diner.

Mallin nimi Summer Festival johdatti mielikuvani heti juhannukseen, onhan se Suomen kesäjuhlista tärkein. Ja mikä väriyhdistelmä kuvaisikaan juhannusta paremmin kuin sinivalkoinen?

On ollut mielenkiintoinen uusi kokemus olla testausprosessissa mukana. Enimmäkseen testineulonta on ollut hienosäätöä, mutta muutamia virheitäkin ohjeesta on löytynyt. Kaikenkaikkiaan on hahmottunut se, miten tärkeää on että myyntiin tulevat ohjeet on testattu.

Malli on vielä vähän keskeneräinen eikä sitä ole vielä julkaistu Ravelryssa. Aloitin jo uutta huivia samalla mallilla testatakseni vielä jo tehdyt korjaukset. Prosessi siis jatkuu ja sen tuotoksena taidan saada toisenkin kauniin huivin.

Kuura kuumalla mausteella

Kaksi vyyhtiä Louhittaren Luolan Ilmatarta on lojunut toimettomana kirjoituspöydälläni jo pidemmän aikaa. Olen pitänyt niitä siinä näkyvillä muistaakseni miettiä, mitä niistä tekisin. Ilmattaressa on puolet villaa ja puolet silkkiä, joten siinä on upea ja ylellinen kiilto. Ei siis sovellu tuhlattavaksi mihinkään turhan arkiseen projektiin.

Jostain syystä ostin aikanaan kaksi eri väristä 50 gramman vyyhtiä. Olen tosin monta kertaa todennut, että olisi käytännöllisempää ostaa enemmän samaa väriä, mutta usein unohdan sen. Päädyin punaiseen unikkoon ja lilertävän mustaan lyijyyn, jotka sopivat yhteen ihanasti. Mutta mistä sopivan arvokas kaksivärinen ohje?

Milja Uimosen suunnittelema Kuura on ollut ravelry-kirjastossani pitkään ja työjonossakin lähes yhtä pitkään. Kuvittelin aina tekeväni sen yksivärisenä, mutta jostain syystä aloin nähdä sen tehtynä nimenomaan näistä langoista, joista kumpikaan väri ei olisi yksinään riittänyt huiviin.

Purin alussa raidoitettua osiota useaan kertaan, ennen kuin sain raidat sen näköisiksi kuin halusin. Silti lähes loppuun saakka vaivasi pieni epäilys, että olikohan tämä raidoitus nyt yhtään hyvä idea, koska en ollut varma, miten raidat pingotettuna käyttäytyisivät.

Pingotus teki tällä kertaa vielä suuremman ihmeen kuin yleensä. Silkkilanka pingottui älyttömän upeasti eikä vetäytynyt yhtään takaisin neuloja purkaessa. Langan kiilto tuli, jos mahdollista, vieläkin upeammaksi kuin kerällä. Ja raidatkin löysivät silmääni miellyttävän aaltomaisen muodon.

Kuvat on otettu Järvenpääläisessä kahvila Iivarissa, jossa on parhaillaan tavanomaisten herkkujen lisäksi meneillään mielenkiintoinen taidenäyttely. 
Kiitokset Idalle kuvista ja Iivarin henkilökunnalle, kun saimme kuvata! :)

Sukellus

Äidille joululahjaksi tekemäni pipo kaipasi selvästi parikseen huivia. Niinpä päätin tehdä sellaisen, ihan ilman mitään merkkipäiviä.

Äiti kehui moneen kertaan pipon materiaalia eli Handun Merino-sukkalankaa. Se on samaan aikaan sekä lämmin että hiostamaton ja muutenkin niin ihanan pehmoinen, ettei siihen oikeastaan voikaan olla ihastumatta. Niinpä huivi piti toki tehdä samasta langasta. Harmaata oli pipolangasta jäljellä noin 20 grammaa ja sen seuraksi ostin toisen pienen punaisen vyyhdin samaa lankaa.

Ravelrysta löytyi hauska huiviohje, Diving in {recipe}, joka on omiaan pienten lankamäärien kuluttamiseen ja yhdistelemiseen. Ihanuuslangat ja yksinkertainen ohje - näillä eväillä syntyi käytännöllisen muotoinen ja aivan ihanan pehmoinen kaulahuivi. Oikeastaan muodossa on aika paljon samaa kuin Nurmilinnussa, joka on tämän talven oma suosikkihuivini.

Harmaata kului lopulta se koko 20 grammaa ja punaista 32 grammaa. Nyt haluaisin itselleni samanlaiset, sekä pipon että huivin. <3

Antarktis

Marraskuun huivina Lentävän Lapasen syyshuivi-yhteisneulontaan tein Janina Kallion suunnitteleman Antarktiksen. Marraskuu on ollut älyttömän stressaava ja siksi neuloskelinkin tätä lennokkaalla käsialalla, hyvin kevyesti keskittyen enkä kiinnittänyt huomiota neuletiheyteen tai kokoon. Lopulta  huivista tuli valtavan suuri ja lanka loppui kesken viimeisen osion.

Mielestäni langan loppuminen ei kuitenkaan mitenkään haittaa lopputulosta eikä huivi vaikuta keskeneräiseltä. Valtavan kokoisena huivi on myös jotenkin tosi magea. Eikä se ole itseasiassa lainkaan liian iso edes kaulahuiviksi, sillä ohut ja pehmoinen lanka sekä huivin ilmava rakenne takaavat sen, että huivi tuntuu höyheneltä kaulassa, vaikka sen olisi kietonut ympärilleen kolmeenkin kertaan.

Lankana Handun Merino-sukkis vedenvärisenä (kuvassa väri näkyy jonkin verran liian sinisenä) ja puikot 3,5mm:n bambuiset pyöröt. Olisi tosiaan voineet olla pienemmätkin.

Yksinkertaisesti kaunista

Lankamaailman blogitapaamiseen neuvottiin ottamaan mukaan oma käsityö. Koska kaikki käsityöni olivat juuri silloin joko sellaisessa vaiheessa, että niitä oli vaikea ottaa mukaan tai sitten liian monimutkaisia jutustelun lomassa tehtäviksi, niin aloitin tapaamista varten ihan uuden työn.

Be Simple Variations löytyi Ravelryn ilmaismalleista. Suunnittelija on kirjoittanut ohjeeseen, että ei käyttänyt kovin isoja puikkoja eikä pingottanut huivia kovin voimakkaasti, koska ei halunnut korostaa neuleen reikäisyyttä ja halusi säilyttää ainaoikein-neulepinnan kuohkeuden ja pehmoisuuden. Minä taas päätin haluta juuri päinvastaista, eli halusin korostaa reikäisyyttä enkä niinkään välittänyt siitä kuohkeudesta. Valitsin 4,5mm:n puikon ja pingotin huivin säästelemättä. Parin edellisen huivini jälkeen olen ollut ihastunut siihen keveyteen ja ilmavuuteen, minkä juuri ohut ja reikäinen neulepinta saa aikaiseksi.

Langaksi valitsin kauniin vihreän Zauberballin, jonka upea liukuvärjäys pääsi mielestäni mainiosti oikeuksiinsa tällaisessa hyvin yksinkertaisessa huivimallissa. Huivi oli valmis kolmessa päivässä ja siitä tuli juuri sellainen kuin pitikin - pitkä, kapea ja ilmava, pikemminkin kaulahuivi kuin hartiahuivi. Sellainen, jota voi viileinä talvikuukausina pitää hyvin sisälläkin, joka lämmittää tarpeeksi mutta ei liikaa.

Vähän vajaa Viinisieppo

Elokuun alkaessa vaihdettiin vauhdikkaasti sukista huiveihin. Aiemmin kerroin, että sukkakilpa-tiimimme koki yhteisneulonnan niin mukavana, että sitä päätettiin jatkaa yhteisenä huivineulontana. Järjestäjiksi SyyshuiviKAL:iin rupesivat Lentävän Lapasen Taina ja Tarja. (KAL=Knit Along eli Neulo Mukana.) Ideana on neuloa huivi per kuukausi, eli viis huivia ennen joulua. Jokainen saa valita ohjeet itse oman taitotason ja kiinnostuksen mukaan ja jotain lankaisia palkintojakin on luvassa.

Elokuun koittaessa lähdin liikkeelle Heidi Alanderin suunnittelemista huiveista, joista ensimmäinen, Meadow Grass, valmistui jo muutamassa päivässä. Sitä en kuitenkaan esittele vielä; koska se on menossa lahjaksi niin laitan blogiin kuvia vasta sitten kun huivi on saajallaan.

Heti sen perään aloitin toisen Heidi Alanderin huivin, Nurmilinnun. Nurmilintu on tämän vuoden ehdoton huivihitti, sillä projekteja on kertynyt Ravelryyn vuoden aikana yli parituhatta kappaletta. Enkä minäkään halunnut jäädä tästä ihanuudesta osattomaksi. Langan olin hankkinut tähän valmiiksi jo aikoja sitten, nimittäin vyyhdin Louhittaren Luolan Väinämöistä ihanassa villiviinin värissä.

Neulonta sujui alkuun yhtä sutjakkaasti kuin Heidin ohjeilla yleensäkin, mutta toisen pitsiosion alkupuolella alkoi langan riittävyys epäilyttää. Pitsikerroksen lopulla, pikaisen punnitus- ja laskuoperaation jälkeen totesin, että ei tule riittämään. Toisaalta huivilla alkoi jo olla kokoa riittämiin ainakin kaulahuiviksi, joten neuloin toista pitsiosiota vähän leveämmäksi ja päättelin huivin ohjeen mukaisella mielenkiintoisella päättelytavalla, joka muodostaa pitsiosioon siistin nirkkoreunuksen.

Ensin huivin jääminen vajaaksi harmitti kovastikin, mutta pingotuksen jälkeen totesin, että tästä tuli kuitenkin aikas kaunis ja sitä paitsi myös sopivan kokoinen. Joten ei harmita enää.

Syyshuivi-KAL:iin ehtii vielä ilmottautua Lentävän Lapasen Ravelry-ryhmässä.  Säännöt ovat sopivan rennot, joten mukaan voi lähteä pienemmilläkin tavoitteilla.