Vähän vajaa Viinisieppo

Elokuun alkaessa vaihdettiin vauhdikkaasti sukista huiveihin. Aiemmin kerroin, että sukkakilpa-tiimimme koki yhteisneulonnan niin mukavana, että sitä päätettiin jatkaa yhteisenä huivineulontana. Järjestäjiksi SyyshuiviKAL:iin rupesivat Lentävän Lapasen Taina ja Tarja. (KAL=Knit Along eli Neulo Mukana.) Ideana on neuloa huivi per kuukausi, eli viis huivia ennen joulua. Jokainen saa valita ohjeet itse oman taitotason ja kiinnostuksen mukaan ja jotain lankaisia palkintojakin on luvassa.

Elokuun koittaessa lähdin liikkeelle Heidi Alanderin suunnittelemista huiveista, joista ensimmäinen, Meadow Grass, valmistui jo muutamassa päivässä. Sitä en kuitenkaan esittele vielä; koska se on menossa lahjaksi niin laitan blogiin kuvia vasta sitten kun huivi on saajallaan.

Heti sen perään aloitin toisen Heidi Alanderin huivin, Nurmilinnun. Nurmilintu on tämän vuoden ehdoton huivihitti, sillä projekteja on kertynyt Ravelryyn vuoden aikana yli parituhatta kappaletta. Enkä minäkään halunnut jäädä tästä ihanuudesta osattomaksi. Langan olin hankkinut tähän valmiiksi jo aikoja sitten, nimittäin vyyhdin Louhittaren Luolan Väinämöistä ihanassa villiviinin värissä.

Neulonta sujui alkuun yhtä sutjakkaasti kuin Heidin ohjeilla yleensäkin, mutta toisen pitsiosion alkupuolella alkoi langan riittävyys epäilyttää. Pitsikerroksen lopulla, pikaisen punnitus- ja laskuoperaation jälkeen totesin, että ei tule riittämään. Toisaalta huivilla alkoi jo olla kokoa riittämiin ainakin kaulahuiviksi, joten neuloin toista pitsiosiota vähän leveämmäksi ja päättelin huivin ohjeen mukaisella mielenkiintoisella päättelytavalla, joka muodostaa pitsiosioon siistin nirkkoreunuksen.

Ensin huivin jääminen vajaaksi harmitti kovastikin, mutta pingotuksen jälkeen totesin, että tästä tuli kuitenkin aikas kaunis ja sitä paitsi myös sopivan kokoinen. Joten ei harmita enää.

Syyshuivi-KAL:iin ehtii vielä ilmottautua Lentävän Lapasen Ravelry-ryhmässä.  Säännöt ovat sopivan rennot, joten mukaan voi lähteä pienemmilläkin tavoitteilla.