Nämä lehtisukat, oikeammin sanottuna Niina Laitisen suunnittelemat Elsit, ovat kulkeneet matkassa viimeisen kuukauden. Niitä on neulottu enimmäkseen ruuhkajunassa mutta satunnaisemmin myös kahviloissa, rannalla ja konsertissa. Viimeksi mainittu tuli eteen sattumalta, kun viulisti Pekka Kuusisto ja pianisti Emil Holmström eräänä kesäisenä iltapäivänä esiintyivät Lentävässä Lapasessa. Osuin paikalle työpäivän jälkeen, kun pieni puoti oli jo valmiiksi tupaten täynnä. Muita istumapaikkoja ei ollut enää jäljellä, joten tulin ohjatuksi ikkunalaudalle. Siinä sitten istuskelin vajaan tunnin, neuloen sukkia lankakaupan näyteikkunassa ja kuuntelin Sibeliuksen viulukonserttoa livenä. Hetkessä oli jotain hauskasti epätodellista ja mieleenpainuvaa.
Nyt kun katselen näitä valmiita sukkia, niin ne vaikuttavat soivan kauniilla ja sointuvalla viulun äänellä. Niihin taisi vähän tarttua musiikkia.
Kauniit ja ihania muistoja täynnä olevat sukat!
VastaaPoistaKiitos! Täytyy tunnustaa, että näihin jäi pari virhettäkin, mutta annoin olla koska en halunnut purkaa sitä osuutta, minkä neuloin konsertissa. :)
PoistaHauska tarina sukilla! (: Miullaki on välillä aina joku helppo työ, jota voi kanniskella mukana ja jättää kesken aina tarvittaessa.
VastaaPoistaSe on kätevä tapa, neule valmistuu melkein huomaamatta. Otin näiden jälkeen Veera Välimäen Kapan junaneuleeksi ja se vasta onkin helppo ja aivoton neulottava.
PoistaOnpa nätit. Tuokin malli on mennyt ohi. Pistänkin muistiin.
VastaaPoistaKiitos! Niina Laitisella on monta kaunista mallia. Ja luontoaiheet ihastuttaa aina.
PoistaKauniit sukat! Samaiset sukat valmistuivat juuri itsellänikin.
VastaaPoistaKiitos! En muista missä kuussa nämä olivat sukkakalenterissa, mutta ei haittaa kun mulla on niitä kalenterisukkia monta vielä neulomatta muutenkin. :D
PoistaKauniit sukat! Minullakin on lähes aina jokin käsityö mukana, mutta ei sitä yleensä tule tehtyä muualla kuin linja-autossa.
VastaaPoistaKuljen junalla töissä, mutta viime aikoina oon alkanut neuloa myös autossa (jos en ole kuskina) ja yllättäen ei enää tule autopahoinvointia kuten joskus nuorempana. Joskus tulee muutenkin sopivia hetkiä, esim. odottelua, jolloin voi kassikäsityön kaivaa esiin.
PoistaHienot sukat tulikin! Mitään tuon isompaa työtä ei siellä olisi mahtunutkaan tekemään, ympärillä oli noin sata muutakin konserttivierasta. Se ikkunalautapaikkasi sukankutimineen näytti tosi kodikkaalta. :)
VastaaPoistaKiitti! :) Se ihmisten paljous vielä lisäsi tilanteen epätodellista tunnelmaa - kun oli sadan ihmisen ympäröimänä mutta kuitenkin neule ja musiikki yhdessä veivät ihan omiin maailmoihin.
PoistaIhana tarina ja kauniit sukat. Taidan laittaa linkin myös Pekka Kuusistolle ; )
VastaaPoistaKiitos! Ja kääk! Nyt alkoi ujostuttaa. No mutta, julkinenhan tää netti on. :D
VastaaPoista