sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Aim True -kirjoneulepipo

Kevättalven kevyen päähineen tarpeeseen valmistui kirjoneulepipo, mallina Caitlin Hunterin kaunis Aim True Hat.


Malli on suunniteltu paksummalle langalle, mutta muunsin sen tehtäväksi fingering-paksuisista Handun Merinosukkiksesta ja Sukka-Gimalteesta, joita oli jäänyt yli aiemmista projekteista. Mallikerta on 24 silmukkaa leveä, joten sen verran oli silmukoita lisättävä. Pituutta pipoon sai lisäämällä alun ja lopun vinoneliö-rivejä.


Ja kuten joskus jämälankojen kanssa taiteillessa, niin tässäkin tapauksessa langan riittävyys vaikutti lopputulokseen. Tumman harmaa lanka loppui pikkuisen kesken, joten päälaen huippu oli pakko tehdä keltaisella. Ensin ajattelin peittää keltaisen ympyrän tupsulla, mutta hetken asiaa makusteltuani päätin antaa sen jäädä näin.

Iso kiitos Ninalle kuvausavusta!

torstai 7. maaliskuuta 2019

Kärhöt

Viime vuoden lopulla sain kyselyn halukkuudestani testineuloa sukkia tämän vuoden Sukka-Finlandiaa varten. Edellisellä kerrallahan testasin kaikki kisaohjeet ennen kilpailua. Tiesin, että parin muun meneillään olevan testineuleprojektin takia en tällä kertaa pysty panostamaan Sukka-Finlandiaan yhtä paljoa kuin edellisellä kerralla.


Kysyin kuitenkin, sattuuko testineuleiden joukossa olemaan kirjoneuleita. Vastauksena sain kuvan Puikkomaisterin Kärhöt -sukista - jonka jälkeen en voinut tietenkään enää vastustaa tätä projektia. Testauksen lisäksi sovittiin, että neulon samalla mallisukat kisaohjetta varten.


Kärhöissä on yhtä sun toista jännittävää. Sukan rakenteeseen tarjoaa yllätyksellisyyttä kantapää ja varren aloitus ja uutta tekniikkaa opetti myös italialainen päättely sukan suussa.


Kaikkein jännittävintä näissä sukissa on kuitenkin viimeistely. Kirjoneulekuvio tehdään ensin ihan tavanomaiseen tapaan ja se muodostaa ääriviivakuvion, vähän värityskirjan tapaisen. Ja värityskirjaksi sukka lopuksi tavallaan muutetaankin, sillä kukkien terälehdet viimeistellään maalaamalla ne tekstiiliväreillä.


Puikkomaisteri ilmaisi jo testineulonnan alussa, että hän haluaa sitten olla mukana maalaamassa näitä. Sukkien valmistuttua sovimme siis treffit Lentävän Lapasen takahuoneeseen (tietysti sitä ennen olin myös jo pessyt ja kuivannut sukat).


Pingotimme molemmat sukat muovilla peitettyjen plokkien päälle ja aloitimme maalaamisen, toinen toisesta ja toinen toisesta sukasta. Jossain vaiheessa vaihdettiin sukkia, että molempiin tulee molempien maalaamia kukkia (pelkäsin nimittäin, että maalaamis-käsialat on erilaiset, mutta näin jälkikäteen katsottuna en kyllä osaa kertoa, kumpi on maalannut minkäkin kukan).
Viimeistely tapahtui myöhemmin silittämällä.


Alla vielä kuva sukista ennen maalaamista. Ne olivat tosi nätit noinkin, joten maalaamaan ryhtyminen hirvitti hiukan. Maalaus onnistui kuitenkin hienosti. Ja onhan ne nyt spesiaalit, riemukkaat kukkasukat, vieläpä osittain suunnittelijan maalaamat! :D


Tässä kuva Tiinasta maalaamassa sukkaa. Tuossa näkyy nuo plokitkin hyvin. Tuollaisen saisi kotitarpeisiin leikattua pahvistakin maalaamista varten ja peitettyä muovilla, vaikka Lentävässä Lapasessa meillä oli käytettävissä hienot puiset, Villasukkavuoden Marjaanan miehen tekemät. ;)


Kyselyitä neulepinnan maalaamisesta tuli niin paljon, että tarjouduin tekemään jonkun kuvallisen ohjeen. Eli puolivahingossa tässä projektissa kävi vielä niinkin, että päädyin perustamaan YouTube-kanavan ja tekemään elämäni ensimmäisen You-Tube videon. Videolla kerron Darwent Inktense Blockseilla maalaamisesta ja näytän miten se käy.

Nyt pitää tehdä ihan erillinen kappale kaikkia kiitoksia varten:
Kiitokset Puikkis-Tiinalle, jonka projekteihin on aina hauska osallistua.
Kiitokset Tainalle valokuvaajana toimimisesta kovassa pakkasessa ja paksussa lumihangessa.
Kiitokset Idalle videon kuvauksesta, suunnittelusta, ohjauksesta, leikkauksesta yms. kaikesta mahdollisesta ja Henkalle kuvausassistenttina toimimisesta! <3
Ja kiitokset kaikille muillekin jotka ootte olleet osa tätä projektia. :)

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Langanloppulapaset

Amerikkalaisen Kathy Lewinskin suunnittelemat Yarn End Mittens -lapaset ovat nimensä mukaisesti omiaan langanloppujen kuluttamiseen. Itse en innostunut hirveästi leikkimään väreillä, koska lankajämiäni oli sen verran paljon jäljellä ja näistä tuntui tulevan hyvät näin.


Muutin alkuperäistä ohjetta aika paljon. Ensinnäkin nämä jämälankani ovat Nallea ja Maijaa, eli ohjeen lankoja paljon paksumpia. Tämä pakotti vähentämään silmukkamäärää reilusti ja siten koko kuvio muodostui isommaksi ja kuviontoistoja tuli vähemmän.
Ranteensuun taittoreunan ja heti sen jälkeen alkavan kirjoneulekuvion sijaan aloitin kaksivärisellä joustimella ja tein ranneosaan kirjoneuletta vain pari kuvioriviä.
Peukaloon päästessäni en tainnut muistaa koko ohjetta enää ollenkaan, vaan jatkoin vain lapasen kuviointia. Nyt jälkikäteen katsottuna ohjeessa näyttääkin olevan pilkkupeukalo.

Samoja jämälankoja on nähty tämän talven lapasissa aiemminkin. Eiväthän ne jämälangat vieläkään millään muotoa loppuneet, mutta talven saldona tällä saralla on neljät sport-vahvuiset kirjoneulelapaset ja kyllä niitä jämiä nyt on vähän vähemmän.


Jos muuten kirjoneule jaksaa kevättä kohti mentäessä vielä innostaa, niin Lentävässä Lapasessa järjestetään vielä yksi Kirjoneuleiltakoulu 26.4. Vapaita paikkoja näyttää olevan vielä muutama.