Trailblaze pipo

En ole pitkään aikaan osallistunut mihinkään testineulontaan. Työn ja opiskelujen yhteensovittaminen on viimeisen vuoden aikana tuonut sen verran haasteita, ettei testausten aikatauluihin sitoutuminen ole tuntunut mahdolliselta. Nyt osui kuitenkin silmään niin kivan pipon testineulonta, että päätin tehdä poikkeuksen.  

Neuloin aiemmin tänä vuonna tamperelaisen  Enikö Baloghin suunnittelemat Trailblaze sukat, joihin ihastuin kovin. Nyt julkaistun ohjeen myötä sarja täydentyi Trailblaze pipolla.

Pipo neulotaan yhdistämällä fingering vahvuista lankaa ja mohairia, mikä tekee siitä pehmoisen jä lämpimän olematta kuitenkaan hirveän paksu. Oranssit lankani ovat Hjertegarnin Aloe Sockwoolia ja Handun Bumblebeeta, valkoinen mohairlanka on Novitan Tuulia ja toinen valkoinen lanka jää taas valitettavasti nimeämättä, kun otin sen tuolta vyötteettömien jämälankojen kasasta.

Enhän sitten voinut jättää yhteen pipoon, kun malli on ihana ja lankoja jäi! Tein siis toisen käänteisin värein. Molemmista versioista tuli tosi kivat.

Pidän tässä mallissa kaikesta. Silmukoiden luomistapa (tubular cast on) oli vähän vieraampi ja alkuun hankalan tuntuinen, mutta kannattaa tavata ohjeet ja katsella vaikka pari ohjevideota jos ei muuten aukea; reunasta tuli nimittäin tosi siisti. Kontrastivärillä tehty aloitusreuna on hauska, multa se tosin ekasta piposta se jäi puuttumaan, kun en ollut vielä päättänyt kontrastiväriä aloitusvaiheessa.

Tupsut tein sormien ympärille kieputellen B. Hooked Crochetin videotutoriaalin avulla.

Vuosi 2022 paketissa

Jokavuotiseksi tavaksi on muodostunut vuosikoosteen tekeminen käsityövuodesta. Onhan se mukava vähän muistella, mitä on tullut tehtyä. 

Sukat olivat ehdottomasti pääosassa tämän vuoden neuletöissä. Neuloin niitä 19 paria. Yhtä paria lukuunottamatta kaikki olivat kirjoneuletta, joten kirjoneule nousee heittämällä vuoden käsityötekniikakseni. Ehkä mieleenpainuvin juttu villasukkien saralla tänä vuonna oli Ornamental-sukkien suunnittelu ja siihen  liittyvä prosessi yhdessä Katia Yarnsin kanssa.

Keräsin sukat sukkalaatikkoon ja joulun tullen käärin niistä joululahjat. Aion toteuttaa saman tänä vuonna ja osallistun samalla Johanna Walliuksen #sukkalaatkko2023 haasteeseen.

Villapaitoja- ja takkeja neuloin neljä kappaletta. Yksi villapaidoista tuli veljentyttäreni kissalle.

Lisäksi neuloin viisi paria käsineitä, yhden pipon ja yhden huivin. Virkkaamista tuli tänä vuonna tehtyä vähemmän, valmistuneita töitä on vain kaksi kappaletta; Tähkä-pussukka sekä ontelokuteen päälle virkkaamalla tehty lankakori.

Kuvassa näkyvien lisäksi käsityövuoteeni kuului Käsityön taiteen perusopetus -kurssin jatkaminen Järvenpään opistolla. Siellä ompelin itselleni mekon ja rakensin melkein valmiiksi puisen valaisimen, mutta loppuvuodesta iskeneen koronan takia se jäi vähän kesken ja pääsen viimeistelemään sen vasta tänä vuonna.

Sitten vielä katsaus viime vuoden haasteisiin. Tein viime vuodelle monen muun vuoden tapaan käsityöbingon, jossa tulikin ihan mukavasti osumia:

Tein myös #makenine22 ruudukon, josta sain tehtyä kokonaista kolme neuletta:

Päätin viime vuonna aloittaa myös vuosipeittohaasteen, jossa virkkaisin peittoon joka päivä yhden tai pari tilkkua, mutta se on edennyt heikohkosti. (Kuva on otettu maaliskuussa, mutta peitto ei ole kauhean paljon edennyt sen jälkeen. Ehkä se etenee tänä vuonna.)

Tässäpä sitä päällimmäiset jutut käsityövuodesta 2022. 

Uudelle vuodelle asettamiani haasteita olen esitellyt instagramissa, tervetuloa sillekin puolelle katsomaan ja seuraamaan. Instaan tulee postailtua kuvia ja ajatuksia myös keskeneräisistä töistä kun taas blogiin päätyvät lähinnä valmiit käsityöt. 

Huomasin muuten juuri, että tänä vuonna blogi täyttää kymmenen vuotta, mikä tuntuu aivan käsittämättömältä. Kiitos kun olette kulkeneet mukana!

Mansikka-pipo

Tytär kertoi haluavansa mansikka-pipon ja piirsi tarkan mallinkin, millainen pipon pitää olla.

Täytyy sanoa, että itse olin vähän epäileväinen ajatuksen suhteen; käyttäisikö teini-ikäinen tosiaan mansikka-pipoa? Mielessäni oli ne takavuosien pikkulapsille suunnatut antennipipot, jotka saivat lapsen näyttämään laululeikin söpöltä pikku mansikalta tai mustikalta.

Tytär kuitenkin selitti (ja piirsi), että pipoon tulee leveä taittoreuna ja iso tupsu, eli sen tarkoituksena ei ole muuttaa käyttäjäänsä mansikan näköiseksi vaan olla vain mansikasta vaikutteita saanut pipo.

Langaksi valikoitiin merinovillainen Adriafil Genziana, aiemminkin testattu kutittamatin luottolanka pipoihin. (Langan saatavuus Suomessa nyt kuitenkin valitettavasti heikkeni Lentävän Lapasen lopettamisen myötä, pitää etsiä uusi luottolanka.) :(

Piposta tuli oikeastaan tosi kiva, ei yhtään hassuttelupipomainen, kuten etukäteen pelkäsin. Sitä voi käyttää reuna kaksinkerroin, jolloin se jää takaa vähän lerpalleen tai reuna kolminkerroin (kuten kuvissa), jolloin se istuu napakasti päähän.

Joskus siis kannattaa olla avoin toisten ideoille, vaikkei itse heti niihin uskoisikaan. Ainakin tällä kertaa se kannatti ja mietin jo, että saman mallinen pipo voisi olla itsellekin kiva, ehkä kuitenkin vähemmän mansikkaisissa väreissä.

Aim True -kirjoneulepipo

Kevättalven kevyen päähineen tarpeeseen valmistui kirjoneulepipo, mallina Caitlin Hunterin kaunis Aim True Hat.

Malli on suunniteltu paksummalle langalle, mutta muunsin sen tehtäväksi fingering-paksuisista Handun Merinosukkiksesta ja Sukka-Gimalteesta, joita oli jäänyt yli aiemmista projekteista. Mallikerta on 24 silmukkaa leveä, joten sen verran oli silmukoita lisättävä. Pituutta pipoon sai lisäämällä alun ja lopun vinoneliö-rivejä.

Ja kuten joskus jämälankojen kanssa taiteillessa, niin tässäkin tapauksessa langan riittävyys vaikutti lopputulokseen. Tumman harmaa lanka loppui pikkuisen kesken, joten päälaen huippu oli pakko tehdä keltaisella. Ensin ajattelin peittää keltaisen ympyrän tupsulla, mutta hetken asiaa makusteltuani päätin antaa sen jäädä näin.

Iso kiitos Ninalle kuvausavusta!

Herringbone pipo

Tämän pipon tein joululahjaksi isälleni. Hän on palelevaa sorttia, joten valitsin langaksi ehtaa 100% merinovillaa, Schachenmayrin Merino Extrafine 120.

Pipomalli on Anne Mizoguchin Herringbone Hat, jonka ohje on saatavilla Ravelryn kautta ilmaisohjeena. Ohje on muuten ihan ok, mutta jokin virhe siinä täytyy olla mittojen osalta, sillä pipoa neuvotaan tekemään vain 4,25 tuumaa (vähän yli 10cm) ennen kavennusten aloittamista. Joutui siis vähän säveltämään ja mittailemaan perheen miesväen päähän, että tuli sopiva.

Kuvan otti vanhin tyttäreni Ida (joka usein mainitsemattomissakin tapauksissa toimii blogini kuvaajana) ja mallina toimi hänen poikaystävänsä Henkka Kellokosken Ruukin vanhanajan maisemassa. Kiitos molemmille avusta! :D

Fair Isle -pipo

Joululahjat on nyt annettu, joten niiden esittelyn voi aloittaa. Aloitan vaikkapa valmistumisjärjestyksessä. Tämä pipo äitini lahjapakettiin valmistui jo lokakuussa. Lanka on Dropsin Cotton Merino. Valitsin sen, sillä ajattelin puuvillan ja merinon seoksen olevan vilpoisampi vaihtoehto kuin pelkkä merinolanka, sillä äiti yleensä kärsii ennemmin liian kuumasta kuin että palelisi.

Malli on Bernat Design Studion Fair Isle Hat, jonka olen aikanaan ladannut Ravelryn kautta, mutta nyttemmin ohje on näköjään poistunut saatavilta. Harmi, sillä tämä on kiva ja kohtalaisen helppo pipo-ohje, jossa kavennukset on suunniteltu nätisti kuvioon sopiviksi.

Ohdakkeenkukka-pipo

Joululahjaksi valmistui tämäkin pipo. Mallina Tanis Grayn kaunis A Gift Of Thistle. Suomeksi tuo tarkoittaa jotain sellaista kuin ohdakkeita lahjaksi. Muuten pipo ei ole lainkaan ohdakkeinen, vaan ihanan pehmoista alpakkaa kauniilla kuviolla.

Pipo on mallikuvan väreissä melko naisellinen, joten epäröin vähän, mahtaako se olla sopiva malli pitkälle ja komealle miehelle eli veljelleni. Kahden harmaan yhdistelmä teki kuitenkin tehtävänsä ja piposta tuli oikein miehekäs.

Aurinkoisia pipokuvia

Tein jo tästä samaisesta piposta yhden postauksen, jossa pipo päässä poseerasi pipomallin hommiin usein joutuva vanhin tyttäreni. Eilen sain lopulta toimitettua pipon perille oikealle omistajalleen, Majaillaan-blogin Mirellalle.

Nautimme neulojaporukalla yhteisestä neulontahetkestä Lentävässä Lapasessa, kuten niin monena lauantaina ennenkin. Lähtiessä Mirella puki päälle uuden piponsa sekä Wildheart -huivinsa ja aurinkokin paistoi niin ihanasti, että päätettiin räpsäistä vielä muutaman valokuva piposta ja huivista yhdessä. 

Mahtavasti sopivat pipo ja huivi yhteen ja muutenkin ovat juuri käyttäjänsä näköiset. Kuvat onnistuivat valon ansiosta hämmästyttävän hyvin kännykkäkuviksi - ja onnistuin vieläpä tähtäämään taustalle Lentävän Lapasen eikä esim. viereistä Eikan pubia. :D

Tänäänkin paistaa aurinko, joten lähden tästä kuvailemaan uutta valmistunutta huivia. Mukavaa päivää kaikille!

Lankaa pipopalkalla :)

Kävipä tuossa taannoin nolo sattumus, josta jo aiemmin blogissa kerroin: aloitin jämälankaprojektin, johon päädyin ostamaan lisää lankaa - ja varmemmaksi vakuudeksi sain vielä kaveriltakin vanhoja lankoja pari kerää.

Rahaa Mirella ei langoistaan huolinut, mutta jokin pieni kirjoneulejuttu kuulemma kelpaisi. Toive täsmentyi myöhemmin pipoksi. No, kirjoneulepipohan on minulle mitä mieluisinta neulottavaa. :)

Malliksi Mirella valitsi Blumme Beanien ja langoiksi toi kerät harmaata Handun mini-merinoa sekä Zauberballia punaisella liukuvärjäyksellä. Näiden lankojen yhdistelmä on tullut testattua toimivaksi jo parissa pipossa tänä talvena. Ohjetta piti vähän muokata, koska se on kirjoitettu paksummalle langalle enkä lopulta tehnyt ohjeen mukaan oikeastaan muuta kuin kuvion.

Vaki-pipomallini poseerasi pipo päässä kuuliaisesti edestä, sivulta ja takaa.

Aikas passeli pipo tästä tuli, toivottavasti Mirellakin tykkää. :)

Lehtipipo numero kaksi

Kun sain valmiiksi ihanan lehtipipon äidille joululahjaksi, tiesin heti, että tämä malli on tehtävä itsellekin; tuli siitä niin ihana. Nyt on omakin pipo valmis ja ihana tuli tästäkin.

Langat on samat, eli Handun merinosukkis vaalean harmaana ja liukuvärjätty Zauberball värissä octoberfest. Handun langoissahan värjäyserät on aina vähän eri värisiä ja niinpä nämäkin vaaleanharmaat ovat lähikontaktissa selvästi erilaisia. Kauniita harmaita ovat molemmat. Zauberball on taas otettu ihan samasta kerästä ja näin erilaiset pipot siitä kuitenkin syntyi. Aika kiva, että tuli näin erilaiset, ettei olla äidin kanssa ihan samiksia, kun tänäänkin kävi näin, että oltiin molemmat liikenteessä samat pipot päässä.

Tein tuon resorin molemmissa pipoissa hieman erilaisesti kuin ohjeessa (vaikka en näköjään ole muistanut sitä edellisen pipon kohdalla mainita). Olen pipoissa ihastunut tähän 1 kiertäen oikein, 1 nurin -joustimeen ja sellainen on siis näissäkin ohjeen ehdottaman 2o2n -joustimen sijaan.

Ihanin pipo

Äiti toivoi joululahjaksi pipoa. Semmoista, jota voi käyttää "aina". Eikä sen kummempia kriteerejä. Minusta on vaikeaa tehdä sopivaa pipoa toiselle, mutta kun oma piponi vaikutti äitille sopivan kokoiselta, niin uskalsin lähteä yrittämään käyttämällä omaa päätä mallina.

Ohjeeksi valitsin aivan mielettömän ihanan pipomallin, Eliza Jarvin as the leaves begin to fall. Lankoina on harmaa Handun Minimerino (luultavasti, vyötelappu oli hukkunut) ja syksyn lehtien väreihin liukuvärjätty Zauberball. Noudatin ohjetta täsmälleen, paitsi joustimen osalta, josta tein ohjetta löysemmän. Kuvion ohje on totaalisen upea, en voi edes tarpeeksi hehkuttaa miten ihana se on. Kavennukset ovat osa kuviota ja juuri se tekee tästä mielestäni niin hienon.

Piposta tuli ihan täydellinen; voin jopa sanoa, että se on omasta mielestäni yksi kauneimmista koskaan neulomistani asioista. Harmaa pohja ja liukuvärjätty kuviolanka sopivat malliin upeasti ja pipo istuu päähän juuri sopivasti. Siis sekä minun että äitin. Ja myös tyttäreni, joka toimii kuvissa mannekiinina. Luulenpa, että näitä on tehtävä vielä kaksi lisää!

Jädepipon ohje

Keväällä osallistuin Kolmen kaverin ja Lentävän Lapasen järjestämään jätskipipokilpailuun. Piponi voitti kilpailussa taidokkaimman pipon tittelin tuomariston taholta ja myöhemmin se valittiin yleisöäänestyksessä vielä yleisön suosikiksi. Pyyntöjä ohjeeseen tuli useita, joten lupasin sellaisen kirjoitella kunhan kerkiän. Kesän ajan asia oli unohduksissa, mutta nyt on parhaat pipokelit juuri alkamassa, joten parasta ryhdistäytyä tämän asian kanssa!

Jätskipipo

Pipo on tehty Novitan Nallesta ja muista saman vahvuisista langoista, joita sopivissa väreissä sattui löytymään. Samaa paksuutta ovat esim. Novita Wool, Gjestal Maija ja Teetee Pallas.

Neuloin pipon 3,5mm:n pipopuikolla ja lopun kavennuksissa käytin sukkapuikkoja. Pipon voi tehdä myös pidemmän kaapelin puikolla magic loop-tekniikkaa käyttäen.

Ohje:

Luo 120 silmukkaa pohjavärillä (tai muu neljällä jaollinen määrä) ja aloita neulominen pyörönä. Tee alkuun 3cm 2o2n -joustinta. Neulo sitten kaksi kerrosta sileää ja aloita kuvio kaavion mukaisesti. Kaavioon olen piirtänyt sattumanvaraisen määrän jätskipikareita, mutta kuviota siis jatketaan koko pipon ympäri samanlaisena. Kaavion jälkeen neulotaan vielä 4krs sileää pohjavärillä ja aloita sitten kavennukset seuraavasti:

1. kavennuskerros: Neulo 18s oikein ja 2 oikein yhteen, jatka kerroksen loppuun.

Välikerros

2. kavennuskerros: neulo 17 s oikein ja 2 oikein yhteen, jatka kerroksen loppuun.

Välikerros

3. kavennuskerros: neulo 16s oikein ja 2 oikein yhteen, jatka kerroksen loppuun.

Tämän jälkeen jatka kavennuksia joka kerroksella vastaavasti, eli kavennusten väliin jää aina yksi silmukka vähemmän kuin edellisellä kerroksella. Jatka kunnes olet viimeksi tehnyt kerroksen, jolla kavennusten väliin jää 8 silmukkaa.

Seuraava kerros: Neulo 2 s oikein, sitten 2 oikein yhteen. Jatka kerroksen loppuun.

Seuraava kerros: Neulo 1 s oikein, sitten 2 oikein yhteen. Jatka kerroksen loppuun.

Viimeinen kerros: neulo koko kerroksen ajan 2 oikein yhteen. Pujota lanka läpi kaikista silmukoista ja päättele.

Lopuksi tee isohko tupsu joko tupsukehikolla tai vanhanaikaiseen tapaan pahvikiekkoja käyttäen. Ompele se kirsikaksi kakun (eli pipon) päälle.

Sitten voitkin lähteä ulos ja nauttia kylmästä säästä! :)

Jos teet pipon ohjeellani, olisi kiva kuulla miten onnistui ja samaten jos huomaat virheitä tai epäselvyyksiä ohjeessa.

Kolmen kaverin jädepipokilpailu

Lentävä lapanen ja Kolmen kaverin jäätelötehdas järjestivät tänä keväänä kilpailun, jossa kilpailijat saivat suunnitella jätskitehtaan tyyliin sopivan pipon tai huivin. Tuomaristo oli arvovaltainen, sillä siinä istui jätskitehtailijoiden ja Lentävän lapasen Tarjan lisäksi Handun Ilona Korhonen, Coston Anders Bengs sekä raadin puheenjohtajana ihanista Virkkuri-kirjoista tuttu Molla Mills.

Eilen julkaistiin kilpailun voittajat Lentävässä Lapasessa ja palkinnot jaettiin neljässä eri sarjassa; Paras kesäpipo, käytännöllisin ja parhaiten myös miehille sopiva pipo, hauskin hassuttelupipo sekä taidokkain pipo. Oma piponi Cherry on a top valittiin taidokkaimmaksi. Oi sitä tunnetta, kun kaahotin paikalle kiireisen työpäivän jälkeen ja kuulin voitosta. Tuli samanaikaisesti vähän hämmentynyt ja hämmästynyt, mutta myös suunnattoman iloinen ja onnellinen olo.  Kiitos kovasti järjestäjille ja tuomaristolle!

Kilpailutyössäni on esiteltynä Kolmen kaverin jätskimakuja tutuissa oranssinvärisissä jäätelömaljoissa: vaniljaa, suklaata, mansikkaa, mustikkaa, vadelmaa ja lakua. Ja kaiken kruunaa kirsikka annoksen päällä. Harmaan pohjavärin valitsin siksi, että pipo sopisi myös miesten käyttöön.

Kuvassa kilpailupiponi Cherry on a top viriteltynä ilmapallon päälle. (Vinkkinä Lentävän Lapasen leideille; jos ette saa lainattua tarpeeksi irtopäitä kaikille kilpailupipoille, niin ilmapallokin toimii.)

Palkinnothan olivat aivan ihanat! Sain heti mukaan kassillisen lankaa ja myöhemmin vielä toimitetaan laatikollinen Kolmen kaverin jäätelöä. Nam ja nam!

Kilpailu yleisön suosikista jatkuu vielä 6.6 saakka Lentävän lapasen Facebook-sivulla. Siellä on äänestäjillekin luvassa lankapalkintoa, joten jos olet Facebookissa niin kannattaa käydä valkkaamassa oma suosikkisi ja tykätä. :)