Mansikka-pipo

Tytär kertoi haluavansa mansikka-pipon ja piirsi tarkan mallinkin, millainen pipon pitää olla.

Täytyy sanoa, että itse olin vähän epäileväinen ajatuksen suhteen; käyttäisikö teini-ikäinen tosiaan mansikka-pipoa? Mielessäni oli ne takavuosien pikkulapsille suunnatut antennipipot, jotka saivat lapsen näyttämään laululeikin söpöltä pikku mansikalta tai mustikalta.

Tytär kuitenkin selitti (ja piirsi), että pipoon tulee leveä taittoreuna ja iso tupsu, eli sen tarkoituksena ei ole muuttaa käyttäjäänsä mansikan näköiseksi vaan olla vain mansikasta vaikutteita saanut pipo.

Langaksi valikoitiin merinovillainen Adriafil Genziana, aiemminkin testattu kutittamatin luottolanka pipoihin. (Langan saatavuus Suomessa nyt kuitenkin valitettavasti heikkeni Lentävän Lapasen lopettamisen myötä, pitää etsiä uusi luottolanka.) :(

Piposta tuli oikeastaan tosi kiva, ei yhtään hassuttelupipomainen, kuten etukäteen pelkäsin. Sitä voi käyttää reuna kaksinkerroin, jolloin se jää takaa vähän lerpalleen tai reuna kolminkerroin (kuten kuvissa), jolloin se istuu napakasti päähän.

Joskus siis kannattaa olla avoin toisten ideoille, vaikkei itse heti niihin uskoisikaan. Ainakin tällä kertaa se kannatti ja mietin jo, että saman mallinen pipo voisi olla itsellekin kiva, ehkä kuitenkin vähemmän mansikkaisissa väreissä.

Kuubalais-islantilainen neulesetti

Vastavalmistuneesta pikkutytön islantilaisneuleesta jäi lankoja yli sen verran, että arvelin niiden riittävän vielä pipoon. Langat riittivätkin juuri sopivasti. Toteutin pipon 2,5mm:n pitkäkaapelisella pyöröpuikolla magic looppia käyttäen ja sepä tuntuikin pipon tekoon erittäin käyttökelpoiselta tekniikalta; alusta asti oli helppo sovittaa pipoa päähän toisin kuin pipopuikolla tehdessä.

Inspiraatio pipon kuvioon tuli Nikki Jonesin Cuba Street-piposta ja kavennukset tein vanhaan tuttuun Raituli-tyyliin. Tupsunkin tein, kun pieni pipopää sitä toivoi ja keltaista lankaa oli onneksi vielä vähän jäljellä.

Pitää oikein mainostaa tätä Dropsin Cotton Merinoa siitä, että tämä lanka ei kutita yleensä todella kutiamisherkkää lasta. Kerrankin villatakki ja pipo puetaan päälle mielellään; typy kertoi pitäneensä näitä tänään päiväkodissa sisälläkin koko päivän. Eli vaikuttais tykkäävän. :)

Kettu-tytön pipo

Kettulapasten jälkeen luontainen jatkumo oli tehdä samalle tyypille myös kettupipo. Katseltiin lapsen kanssa yhdessä netistä erilaisia kettupipojen kuvia ja hän mieltyi eniten tähän uniseen kettuun. Tuon ohjeen kettupipo on tehty virkkaamalla, mutta minulla oli mielessä neulottu pipo, joten sellaisen tein ja otin kuvan ketusta mallia vain silmien ja nenän osalta.

Tässä ketun ja suden kohtaaminen...

...vaiko sittenkin kaksi kettua? :)

Tässä summittainen ohje viisivuotiaan kokoiseen kettuhattuun:

Lankoina ketunvärinen Gjestal Janne ja valkoinen Regia Active. Jannea ei ihan riittänyt yksi kerä, Regiaa kului vain hieman. Lisäksi yksityiskohtiin tarvittiin pikkupätkä mustaa Nallea.
Puikkoina 3,5 mm:n lyhyt pyöröpuikko.

Luo 100 silmukkaa ja yhdistä pyöröneuleeksi. Tee alkuun valkoisella 4cm 1o1n -joustinta, oikeat silmukat kiertäen. Neulo vielä yksi kerros sileää valkoisella ennen kuin vaihdat oranssiin. Neulo 15cm sileää neuletta oranssilla. Käännä nurja puoli päälle päin ja siirrä silmukat kahdelle puikolle siten, että kerroksen vaihtumiskohta jää toisen puikon keskelle ja siispä takapuolen ja etupuolen silmukat ovat eri puikoilla (50s molemmilla). Siirrä silmukat yhdelle puikolle siten, että poimit vuorotellen molemmilta puikoilta yhden silmukan, kunnes kaikki 100 silmukkaa ovat taas samalla puikolla. Neulo silmukat yhteen ja päättele työ samalla seuraavasti: Neulo kaksi silmukkaa oikein yhteen kahdesti ja päättele sitten niistä ensimmäinen vetämällä se toisen silmukan yli. Neulo yhteen kaksi seuraavaa silmukkaa ja päättele taas ensimmäinen oikean puikon silmukoista samoin kuin edellä. Toista kerroksen loppuun, kunnes kaikki silmukat on päätelty. Päättele lankojen päät.

Käännä pipo oikein päin ja tee silmät 3,5mm:n virkkuukoukulla, Garnstudiolta löytyy tähän tekniikkaan ohjevideo. Nenä tehdään siten, että aloitusrenkaaseen virkataan 12 puolipylvästä, päätellään ja ommellaan kiinni pipoon värien vaihtumiskohtaan.

Korvien keskustat on neulottu seuraavasti: Luo 10 silmukkaa 3,5 sukkapuikoille. Neulo kaikki oikein. Käänny. Nosta kerroksen ensimmäinen silmukka neulomatta ja neulo kerroksen kaksi viimeistä yhteen. Toista sama kaikilla seuraavilla kerroksilla, kunnes silmukoita on jäljellä vain yksi. Vedä lanka siitä läpi. Vaihda halutessasi mustaan lankaan kolmanneksi viimeisellä kerroksella. Jätä molempia värejä katkaistessasi pitkähkö langanpää ompelua varten. Ompele keskustat kiinni pipon kulmien muodostamiin korviin.

Heijastus-pipo

Tarjoustalossa osui silmään Novitan uusi Heijastus-lanka. Oikeastaan se osui ensin viisivuotiaan tyttäreni silmään ja ihastus näihin väreihin oli välitöntä. Tyttö on tarkka lankojen kutittavuuden suhteen ja Heijastus läpäisi hänen tiukan kutittamattomuustestinsäkin, joten lanka päätyi väistämättä ostoskoriin. Paksummalle talvipipolle on sitäpaitsi tällä viikolla muutenkin ollut tarve.

Piposta tuli tosi kiva ja alemmassa kuvassa näkyy, miten hyvin se pimeässä heijastelee.

Mitään ohjetta en Heijastus-langalle löytänyt, joten ohje piti keksiä itse. Ja tässäpä viisivuotiaan heijastuspipon ohje teille muillekin iloksi ja hyödyksi:

Tarvitset kaksi kerää Novitan Heijastus lankaa ja kahdet 6-koon pyöröpuikot tai muut sellaiset puikot, joilla pyöröneuleen tekeminen onnistuu.

Luo 46 silmukkaa mustalla langalla. Neulo nelisen senttimetriä 1o1n -joustinta. Vaihda pinkkiin lankaan ja neulo neljä kerrosta sileää, sitten jatka neljä kerrosta sileää mustalla ja niin edes päin, kunnes pinkkejä raitoja on kolme ja mustia kaksi. Seuraavalla mustalla raidalla neulo ensin kolme kerrosta tavallisesti, neljännellä kerroksella neulo *yksi oikein ja kaksi oikein yhteen*, toista *-* kerroksen loppuun. Vaihda pinkkiin lankaan. Neulo kaksi kerrosta kaikki oikein, sitten toista kavennukset samoin kuin edellä ja kavennuskerroksen jälkeen neulo vielä yksi kerros pinkillä tavalliseen tapaan kaikki oikein. Vaihda mustaan ja neulo ensimmäinen kerros kaikki oikein. Seuraavalla kerroksella neulo yksi oikein ja kaksi oikein yhteen kerroksen loppuun, sitten kerros sileää ja seuraavalla kerroksella neulo aina kaksi oikein yhteen kerroksen loppuun. Vedä lanka läpi silmukoista ja päättele. Tee loppulangasta tupsu ja ompele se kiinni.

Itse ilkimys 2 - Minion pipo

Päätin osallistua tämänkin kuukauden Silmukan ytimestä haasteeseen. Haaste on Pipon ytimestä ja Silmukan saalistus -blogien yhteistyötä ja sen idiksenä on antaa uusi inspiroiva aihe käsin toteutettavaksi joka kuukaudelle. Tämän kuukauden haasteen avainsanat olivat: amigurumi, jonkinlainen täytetty pehmo tai muu otus tai örkki.

Meidän nelivuotias kävi kesällä katsomassa isänsä kanssa Itse ilkimys 2 -  elokuvan, ensimmäistä kertaa elämässään pääsi oikein elokuvateatteriin. Elämys oli selvästi melkoinen, kesän jälkeen on nimittäin juttua piisannut Itse ilkimyksestä ja sen minion-ukkeleista ja niiden ääntelyä muistuttavia ääniä on saatu kuunnella raivostuttavuuteen saakka. Tietämättömille selvennykseksi, että minionit ovat tämän näköisiä:

Silmukan ytimestä haasteen luettuani tuli heti mieleen, että toteutan tämmöisen minion-tyypin typylle tavalla tai toisella, eikö nämä nyt selkeästi mene kategoriaan "muu otus tai örkki"?

Katselimme netistä ohjeita tytön kanssa yhdessä, koska hän elää nyt juuri sellaista kehitysvaihetta, että hän käy jatkuvaa tasapainottelua sopivasti jännittävän ja liian pelottavan välillä. Ajattelin, että osaan tehdä sopivasti jännittävän, kun otan hänet mukaan suunnitteluun. Tyttö valitsi Ravelryn malleista tämän. (Kun taas esimerkiksi tämä oli kuulemma aivan liian pelottava.)

Tarkempi ohje pipoon löytyy ilmaiseksi täältä. Olen noudattanut ohjetta kuvioinnin osalta, mutta pipo on kudottu vähän eri tavalla, koska lankana tässä minun pipossa on Novita Wool, joka on paljon ohuempaa kuin tuossa ohjeessa käytetty lanka. Loin pipoa varten 100 silmukkaa ja suljettuna neuleena sukkapuikoilla sitten aivan peruspipomaiseen tapaan etenin. Resorin kohdalla käytin 3-koon puikkoja ja muuten 3,5-kokoa. Silmälasien kohdalla neuloin neljä kerrosta mustalla, mutta muuten silmien kuviointi on lisätty jälkeenpäin parsinneulalla neulesilmukoita jäljitellen. Ja hampaat ja silmälasit on neulottu erikseen 3-koon puikoilla.

Ja tämmöinen lopputulos siitä syntyi:

Kuvaussessio monsterimainen pipo päässä kirvoitti suuren määrän monsterimaisia poseerauksia, nelivuotiaan huumoria parhaimmillaan. Onnistuin yhden hymykuvankin välissä nappaamaan. :)

Ja lopputulos on nyt sitten kuitenkin se, että tätä kuvaustilannetta lukuun ottamatta tyttö ei suostu pipoa käyttämään, koska se on liian pelottava. Ei edes uskaltanut avata silmiään katsoessaan itseään peilistä pipo päässä.