Maryanna

Kerroin aiemmin, että ostin hutilankoja lapsen Luihuinen-villapaitaan ja siksi harmaata ja vihreää Jannea jäi reilusti käyttämättä. Tähän nyt upotin sitten ne harmaat. Maryanna on yhdysvaltalaisen Heidi Resziesin suunnittelema klassisen kaunis kirjoneulepaita ruusukuvioisella kaarrokkeella.

Lapsen villapaidallinen lankaa riitti lyhyeen ja lyhythihaiseen neuleeseen aikuiselle, mikä oli ihan ok, sillä olen tällä hetkellä ihastunut näihin lyhyisiin paitoihin mekon kanssa. Pitkät hihat olisin tehnyt, jos lankaa olisi ollut enemmän, mutta loppujen lopuksi villapaita on aika käytännöllinen pidettävä myös pitkähihaisen mekon tai trikoopaidan päällä.

Tästä tuli aika ihana! Huti-lankaostos kääntyi siis harmaan osalta onnekkaaksi. Vihreää tosin jäi vielä paljon...

Anarkiaa

Nämä Anarkisti-sukat syntyivät vuosi sitten testineuleena Anna Mäkilän kirjaan Katse kantapäihin. Annan oma Anarkisti-pari koristaa kirjan kantta. Tämä oli taas yksi niitä neuleita, joista tuli ensi silmäyksellä tunne, että tuo näyttää niin mielenkiintoiselta että pakko päästä kokeilemaan. Ja myös haasteelliselta - piti päästä kokeilemaan omia rajojaan, että pystyykö tähän.

Sukan rakenteessa ja mallissa ei sinänsä ole mitään vaikeaa, mutta tilkkutäkkimäinen kuvio vaan vaihtelee niin yllätyksellisesti, että ei yhtään pysty ennakoimaan mitä seuraavalla rivillä tapahtuu. Päädyin värittämään mustavalkoprintistäni aina rivit sitä mukaan, kun sain ne valmiiksi. (Kirjan kanssa en tietenkään olisi näin toiminut, mutta suosittelen jotain apuvälinettä rivien seuraamiseen, jos ei muuta niin viivotinta.)

Täytyy sanoa, että tämä oli haasteellisin malli, jonka olen koskaan neulonut. Kun kerroin tämän Annalle, niin hän arveli, että se ei taida olla mikään meriitti, mutta minun mielestäni kyllä on, sillä nautin haasteesta ja siitä että saan kokeilla jotain uutta ja erilaista. Ja kun tällaisessa työssä onnistuu, niin miten hyvä mieli ja onnistumisen kokemus siitä jääkään.

Kuvioväri vaihtuu sukissani hieman hassusti; suunnittelin alkuun, että vaihdan väriä aina välillä, ehkä randomisti vähän eri kohdissa molemmissa sukissa. Kun kerran kuviokin on tilkkutäkkiä, että värit olisivat myös. Mutta kuvio vei niin paljon keskittymistäni, että unohdin tämän suunnitelman. Joten tuli vaihdettua väriä vain kaksi kertaa, ennen kuviota ja sen jälkeen. Mikä harmittaa nyt vähän, mutta ei kamalasti, koska malli on niin hieno että se kyllä kantaa näinkin.

Jos joku nyt kiinnostui tästä mallista, mutta pelästyi tuota haasteellisuutta, niin rauhoittelen kuitenkin sen verran, että ohjeet ja kaaviot ovat hyvät ja selkeät ja niitä seuraamalla sukat kyllä syntyvät ongelmitta, kunhan vaan pitää silmät oikealla rivillä.

Väriloistosukat

Nämä sukat on valmistuneet noin vuosi sitten, viime syksynä. Väriloisto oli toinen testineulomani malli Anna Mäkilän kirjaan Katse kantapäihin. Tämänkin mallin suhteen koin ihastuksen ensi silmäyksellä. Kaikessa runsaudessaan ja värikkyydessään malli on vaan niin kaunis ja upea!

Rakastan näitä yksityiskohtia, kuinka kuvio alkaa heti varren piparkakkureunuksesta ja jatkuu ihan varpaisiin saakka ja myös kantapäähän. Ja kuinka sekä kantapään että kärjen kavennukset ja myös kantakiilan lisäykset ja kavennukset ovat osa kuviota.
Kantapää on neulottu jälkeenpäin muuten valmiiseen sukkaan ja kantapään pyöreys muodostetaan sädekavennuksin.

Lankoina näissä on vihreää ja oranssia Louhittaren luolan Väinämöistä, punainen on Regian 4-säikeistä sukkalankaa. Miten hienosti nämä sopivatkaan tähän vuodenaikaan ja ulkona näkyvään luonnon väriloistoon.

Raitaa ja ruusua

Nämä sukat on neulottu viime vuoden toukokuussa. Silloin aloiteltiin Anna Mäkilän Katse kantapäihin kirjan testineulontaa. Tämä kantapää herätti kiinnostukseni heti, oli pakko ottaa tämä pari testineulottavaksi ihan jo siksi, että saa tietää miten se on toteutettu. :)

Alla olevassa kuvassa näkyy, kiten hassulta tuo kantapää näyttää silloin, kun ei ole jalassa...

... ja seuraavassa kuvassa näkyy, miten nätisti ja täydellisesti se istuu, kun sen laittaa jalkaan.

Kantapään lisäksi Raitaa ja ruusua malli on toki muutenkin klassisen kaunis. Tykkään myös näistä itselleni ehkä vähän epätyypillisistä hempeistä pastellisävyistä. Pitäisi ehkä harrastaa niitä enemmänkin. Lankana minulla on näissä Novitan Nalle.

Taskupupu ja taskukettu

Pikku-maatuskoitten jälkeen teki mieli virkata jotain muutakin pientä ja söpöä. Spin a Yarn Crochet -blogista löytyi ohje pieneen taskukokoiseen kettuun...

...ja pieneen suloiseen pupuun.

Molemmat on virkattu litteänä, eli virkattiin kaksi samanmuotoista kappaletta jotka jopuksi yhdistettiin virkkaamalla kiinteillä silmukoilla. Kasvojen koristelut tehtiin kirjomalla (vaikka olisihan silmiksi voinut myös laittaa napit tai turvasilmät).

Ketulle ei tullut häntää ollenkaan, mutta pupulle tuli pieni töpö. Tupsun tein nyt ensimmäistä kertaa haarukalla, ohje löytyi Mari Koon tekemältä You Tube -videolta. Aika hauska keksintö. :)

Luihuinen villapaita

Viime talvena tyttäreni sai tuliaisiksi Lontoosta Harry Potter -teemaan liittyvän kangasmerkin. Sellaisen, jonka voi kiinnittää vaikka laukkuun tai takin hihaan tai mihin nyt ikinä haluaa. Tyttäreni päätti haluta, että se kiinnitetään villapaitaan, jonka minä neulon.

Merkki esitti Tylypahkan Luihuinen-tuvan käärmevaakunaa tuvan ominaisilla väreillä eli kirkkaan vihreänä ja hopean harmaana, joten luonnollisesti ne valikoituivat myös villapaidan väreiksi.

Tytär on tästä paitatarpeesta ehtinyt jo muistuttaa muutamankin kerran, mutta kesän yli sain olla melko rauhassa, kun ei ollut villapaitakelejäkään. Kesän lopulla alkoi taas kuulua patistelua. Kävin Lankamaailmassa katsastamassa sopivaa värimaailmaa ja löysinkin sopivan väriset satsit Luihuisen vihreää ja harmaata Janne-lankaa. Aloitin neulomaan paitaa Flax-paidan ohjeella ja olin tyytyväinen, että niin paksulla langallahan tämä syntyy käden käänteessä.

Kunnes... ensimmäinen sovitus ja "tää kutittaa!". Värin etsintään keskittyessäni olin aivan unohtanut, että tämä lapsihan on aivan mahdottoman kutiamisherkkä lähes kaikille tavallisille villalangoille (vaikka Jenne ei esim. minua kutita ollenkaan).

No voihan rähmä, mutta ei siinä muu auttanut kuin lähteä takaisin lankakaupoille. Mikään ei nimittäin ole minusta niin tylsää kuin se, että tekee jonkun ison työn ja sitten se jää käyttämättä; mieluummin aloitin alusta. Lankakahvila Lentävästä Lapasesta löytyi sopivat värit ennenkin tyttäreni kutittamattomaksi luottolangaksi todetusta Adriafil Genzianasta. Sehän on paljon ohuempaa kuin Janne, joten ohjettakin piti vaihtaa. Onneksi Flaxista on olemassa myös ohuempi versio, Flax Light.

Turhaan harmittelin langan vaihtumista ohuempaan ja pelkäsin että nyt tässä kestää sitten iäisyys. Lapsen paitahan tulee kokonsa puolesta kuitenkin nopeammin kuin aikuisen ja tällainen kokonaan sileä ja suora neulottava on loistavaa juna- ja leffankatselu-neulomista, joten lopulta paita valmistui reilussa viikossa.

Entäpä se kangasmerkki sitten, jonka takia koko paita piti neuloa? No, paidan valmistuttua lapsi tulikin siihen tulokseen, ettei merkki tulekaan paitaan, koska tämä paita on kiva ilman merkkiä. :D Olen itse ihan samaa mieltä, että tämä on kiva paita ilman merkkiä ja Luihuiseksi tunnistaa väreistä. Eiköhän sille merkillekin joku paikka keksitä. Ja niille harmaille ja vihreille Janne-langoille...

Katse kantapäihin

Tällä viikolla julkaistiin Anna Mäkilän esikoiskirja, Katse kantapäihin. En päässyt mukaan varsinaiseen julkistamistilaisuuteen maanantaina, mutta tänään kirjan ilmestymistä juhlistettiin vielä uudemman kerran neulekahvila Lentävässä Lapasessa ja Anna oli kertomassa kirjastaan ja suunnittelemistaan sukista.

Olin mukana kirjan teossa testineulojan ominaisuudessa, joten odotin innolla sen ilmestymistä. Kun on ollut jossain pitkässä prosessissa mukana, niin on se lopputuloksen käsiin saaminen aina hienon tuntuinen hetki.

Kannessa luvataan vaihtelua villasukan neulontaan ja kirjan sivuilla lupaus lunastetaan. Kirjassa on muutama melko helppokin ohje, mutta mukaan mahtuu myös haasteellisia malleja. Itse halusin vartavasten nauloa ne haasteellisimmatkin ja koin ne todella mielenkiintoisina ja palkitsevina tehdä. Anna ei ole turvautunut tuttuihin ja turvallisiin perusmalleihin, vaan sukkien rakenteet ovat erilaisia, kantapäitä on toteutettu eri tavoin ja malleissa on yhdistelty eri tekniikoita.

Mainittakoon vielä, että kirjan stailaus ja valokuvat ovat kirjailijan itsensä toteuttamia yhdessä puolisonsa Jari Mäkilän kanssa ja ne ovat kyllä aivan ihania! Niissä näkyy rakkaus suomalaiseen luontoon ja neljään vuodenaikaamme.

Itse tutustuin Annaan testineuloessani Andante festivo sukkia ensimmäistä Sukka-Finlandiaa varten. Hän oli minulle suunnittelijana ihan uusi tuttavuus ja noiden sukkien myötä ihastuin hänen tyyliinsä heti. Koska kisajärjestelyjen tiimoilta tutustuimme muutenkin, niin huomasin että Anna on myös todella mukava tyyppi. Siinä kaksi syytä, joiden vuoksi halusin tämänkin kirjan testineulontaan lähteä mukaan, vaikka olin samoihin aikoihin lupautunut jo pariin muuhunkin projektiin.

Toivottavasti kirja saa ansaitsemansa huomion neulepiireissä, sillä se tarjoaa paljon esteettistä ilotulitusta ja mielenkiintoisia neulehetkiä erityisesti kokeneemmalle neulojalle ja jokaiselle kehittymishaasteita neulomisen saralla kaipaavalle.