Luihuinen villapaita

Viime talvena tyttäreni sai tuliaisiksi Lontoosta Harry Potter -teemaan liittyvän kangasmerkin. Sellaisen, jonka voi kiinnittää vaikka laukkuun tai takin hihaan tai mihin nyt ikinä haluaa. Tyttäreni päätti haluta, että se kiinnitetään villapaitaan, jonka minä neulon.

Merkki esitti Tylypahkan Luihuinen-tuvan käärmevaakunaa tuvan ominaisilla väreillä eli kirkkaan vihreänä ja hopean harmaana, joten luonnollisesti ne valikoituivat myös villapaidan väreiksi.

Tytär on tästä paitatarpeesta ehtinyt jo muistuttaa muutamankin kerran, mutta kesän yli sain olla melko rauhassa, kun ei ollut villapaitakelejäkään. Kesän lopulla alkoi taas kuulua patistelua. Kävin Lankamaailmassa katsastamassa sopivaa värimaailmaa ja löysinkin sopivan väriset satsit Luihuisen vihreää ja harmaata Janne-lankaa. Aloitin neulomaan paitaa Flax-paidan ohjeella ja olin tyytyväinen, että niin paksulla langallahan tämä syntyy käden käänteessä.

Kunnes... ensimmäinen sovitus ja "tää kutittaa!". Värin etsintään keskittyessäni olin aivan unohtanut, että tämä lapsihan on aivan mahdottoman kutiamisherkkä lähes kaikille tavallisille villalangoille (vaikka Jenne ei esim. minua kutita ollenkaan).

No voihan rähmä, mutta ei siinä muu auttanut kuin lähteä takaisin lankakaupoille. Mikään ei nimittäin ole minusta niin tylsää kuin se, että tekee jonkun ison työn ja sitten se jää käyttämättä; mieluummin aloitin alusta. Lankakahvila Lentävästä Lapasesta löytyi sopivat värit ennenkin tyttäreni kutittamattomaksi luottolangaksi todetusta Adriafil Genzianasta. Sehän on paljon ohuempaa kuin Janne, joten ohjettakin piti vaihtaa. Onneksi Flaxista on olemassa myös ohuempi versio, Flax Light.

Turhaan harmittelin langan vaihtumista ohuempaan ja pelkäsin että nyt tässä kestää sitten iäisyys. Lapsen paitahan tulee kokonsa puolesta kuitenkin nopeammin kuin aikuisen ja tällainen kokonaan sileä ja suora neulottava on loistavaa juna- ja leffankatselu-neulomista, joten lopulta paita valmistui reilussa viikossa.

Entäpä se kangasmerkki sitten, jonka takia koko paita piti neuloa? No, paidan valmistuttua lapsi tulikin siihen tulokseen, ettei merkki tulekaan paitaan, koska tämä paita on kiva ilman merkkiä. :D Olen itse ihan samaa mieltä, että tämä on kiva paita ilman merkkiä ja Luihuiseksi tunnistaa väreistä. Eiköhän sille merkillekin joku paikka keksitä. Ja niille harmaille ja vihreille Janne-langoille...

Gryffindor-pipo

Joululahjakaulaliinasta jäi yli kumpaakin väriä sen verran, että tuumailin että langoista saa vielä piponkin. Lankana siis tässäkin ihana Schachenmayr Merino Extrafine 120 (mainostan vielä uudestaankin, että tämä on loistava lankavinkki niille, joita villalangat tuppaa kutittamaan).

Pipoon tuli toiveen mukaisesti pitkä taittoreuna joustinneulosta ja loput leveää raitaa.

Toiveena oli pipo, joka ei ole ihan pään myötäinen vaan sellainen, joka jää vähän lörpöksi päältä.

Tupsuun langat ei enää ihan riittäneetkään, mutta huomasin, että aiemmin tekemäni Fair Isle -pipon viininpunainen oli jotakuinkin lähellä samaa sävyä, niinpä tupsu on tehty enimmäkseen viininpunaisesta Dropsin Cotton Merinosta.

Täytyy sanoa, että tästä setistä tuli tosi söpö. (Tai tuo tyttöhän se söpö on näiden asusteidensa kanssa.) Näkee jo kaukaa missä oma lapsi liikkuu, kun pitkä kaulaliina viuhuu ja iso tupsu keikkuu päälaella. Ja nuo väritkin on niin hienot! Ei olisi ehkä ensimmäisenä tullut itelle mieleen yhdistää viininpunainen ja keltainen, onneksi Harry Potterissa ja Rohkelikoissa oli näin tehty. :)

Harry Potter -kaulaliina

Tammikuu on vierähtänyt pitkälle kodin remontin merkeissä. Nyt kun ollaan saatu koti siihen vaiheeseen, että tietokonetta voi taas käyttää, niin voin jatkaa joululahjojen esittelyä. Ei niitä tosin jäänyt esittelemättä kuin yksi.

Nuorempi tytär toivoi jouluksi Harry Potter -aiheista kaulaliinaa, sellaista mikä Harry Potterilla oli jossain-en-nyt-muista-missä elokuvassa. Eli leveää tasaraitaa Rohkelikkojen tuvan tunnusväreillä, viininpunaisella ja keltaisella. Myös hapsut piti kuulemma olla ja pitkät.

Tässä on lankana ihanaisen pehmeä ja kuohkea Schachenmayr Merino Extrafine 120. (Tälle lapselle on tärkein vaatimus, että lanka ei kutita - ja tämä lanka ei sitä tee.) Periaatteessa tämä oli yksinkertainen työ, pelkkää sileää putkea pyöröpuikolla ympäri ja ympäri. Silmukoita loin noin 66 nelosen puikolle (tai 4,5mm, en muista enää varmasti) ja olikohan tässä nyt 25 kerrosta aina yhtä väriä. Työkaverit auttoivat päättämään raidan leveyttä ja Lentävän Lapasen neulojakaverit hapsujen pituutta. Itselle ei siis kamalasti jäänyt ajateltavaa.

Mutta oli tässä silti haastetta, nimittäin saada kokonainen piiiitkän pitkä kaulaliina neulottua uteliaan joulua odottavan yhdeksänvuotiaan huomaamatta. Onneksi on junamatkat, onneksi oli joulukuussa pari luentoa ja onneksi on neulekahvila Lentävä Lapanen, jonne saattoi paeta neuloskelemaan pari raitaa silloin tällöin. Yllätys onnistui, sillä lapsi oli jo luopunut toivosta kun ei ollut nähnyt minun tekevän tätä vakoiluyrityksistä huolimatta. :D

Kaulaliinasta tuli tosi pitkä, sillä kastellessa se venyi vielä entisestäänkin. Se on silti, tai ehkä juuri siksi, ollut tosi mieluisa ja tämän talven pakkasilla myös erittäin tarpeellinen lämmike.