Merkki esitti Tylypahkan Luihuinen-tuvan käärmevaakunaa tuvan ominaisilla väreillä eli kirkkaan vihreänä ja hopean harmaana, joten luonnollisesti ne valikoituivat myös villapaidan väreiksi.
Tytär on tästä paitatarpeesta ehtinyt jo muistuttaa muutamankin kerran, mutta kesän yli sain olla melko rauhassa, kun ei ollut villapaitakelejäkään. Kesän lopulla alkoi taas kuulua patistelua. Kävin Lankamaailmassa katsastamassa sopivaa värimaailmaa ja löysinkin sopivan väriset satsit Luihuisen vihreää ja harmaata Janne-lankaa. Aloitin neulomaan paitaa Flax-paidan ohjeella ja olin tyytyväinen, että niin paksulla langallahan tämä syntyy käden käänteessä.
Kunnes... ensimmäinen sovitus ja "tää kutittaa!". Värin etsintään keskittyessäni olin aivan unohtanut, että tämä lapsihan on aivan mahdottoman kutiamisherkkä lähes kaikille tavallisille villalangoille (vaikka Jenne ei esim. minua kutita ollenkaan).
No voihan rähmä, mutta ei siinä muu auttanut kuin lähteä takaisin lankakaupoille. Mikään ei nimittäin ole minusta niin tylsää kuin se, että tekee jonkun ison työn ja sitten se jää käyttämättä; mieluummin aloitin alusta. Lankakahvila Lentävästä Lapasesta löytyi sopivat värit ennenkin tyttäreni kutittamattomaksi luottolangaksi todetusta Adriafil Genzianasta. Sehän on paljon ohuempaa kuin Janne, joten ohjettakin piti vaihtaa. Onneksi Flaxista on olemassa myös ohuempi versio, Flax Light.
Entäpä se kangasmerkki sitten, jonka takia koko paita piti neuloa? No, paidan valmistuttua lapsi tulikin siihen tulokseen, ettei merkki tulekaan paitaan, koska tämä paita on kiva ilman merkkiä. :D Olen itse ihan samaa mieltä, että tämä on kiva paita ilman merkkiä ja Luihuiseksi tunnistaa väreistä. Eiköhän sille merkillekin joku paikka keksitä. Ja niille harmaille ja vihreille Janne-langoille...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti