Valencia palkkiraitapaita

Viime vuonna neuloin Macrame Motif -paidan Schachenmayrin Wool4future langasta, joka on valmistettu merinovillasta, kierrätetystä puuvillasta sekä muovipulloista. Sitä jäi yli pari kerää ja koska lanka vaikutti mukavalta, niin ostin sitä lisää parissa muussa värissä ajatuksena tehdä myöhemmin toisen paidan palkkiraitaisena. Macrame Motif -paita oli yksi viime talven käytetyimmistä paidoistani eikä se ole mennyt käytössä miksikään, joten sitä suuremmalla syyllä halusin nyt neuloa nämä loputkin langat paidaksi.

Malliksi löytyi Valencia -palkkiraitapaita Dropsin ilmaisohjeista. Yksinkertainen raglanmalli oli helppo ja nopea neuloa. Tein paidasta tarkoituksella löysän ja vähän liiankin suuren. Kuvaamassa ehdimme käydä ennen pahimpien helteiden alkamista jokunen viikko sitten - nyt joudun ehkä vähän odottelemaan viileämpiä kelejä ennen seuraavaa käyttökertaa.

Puuvillainen raitapaita

Juhannuksen aikaisen helleaallon yllättäessä minulla oli ihan muita neulesuunnitelmia, mutta kuumuus teki kaiken villaisen käsittelystä vastenmielistä. Niinpä löysin itseni sovittelemasta puuvillalankojen jämiä yhteen ja miettimästä, tulisiko niistä joku kiva vilpoinen kesäpaita ilman lankakaupassa käymistä. Niin päätyivät yhteen tällaiset värit, joita ei ehkä muuten omisi tullut mieleen sovittaa yhteen. Valkoista oli jäänyt pari vuotta sitten tehdystä Something Lacy -hihattimesta, oranssia ja vihreää viime vuotisesta Hilla-pussukasta ja vaaleanpunaista ja punaista joululahjaksi tekemästäni kirsikkapussukasta.
Langat tuli tarkkaan käytettyä; vaaleanpunaista jäi ehkä metri ja punaista ei senttiäkään.

Ohjekin oli kierrätyskamaa; otin malliksi Dropsin Serene Spring -puuvillapaidan, jonka mukaan tein jo viime kesänä yhden kesäpaidan. Tällä kertaa muokkasin ohjetta vielä enemmän; rinnuksen pitsikuvio sai jäädä kokonaan pois ja hihoihin sekä paidanhelmaan tein joustimet. Löysähkön kaula-aukon ympäröin virkaten piilosilmukoilla.

Viimeistelyvaiheen pesun tein mökkiolosuhteissa (=ämpärissä) eikä paljoa tullut veden lämpötilaa tms. oikeaoppisuusasioita mietittyä ja niinpä kävikin niin, että punainen väri hieman värjäsi valkoista vaaleanpunertavaksi. Kuulemma nämä puuvillalangat pitäisi pestä tarkalleen ohjelämpötilassa etenkin ensimmäisellä pesukerralla. Värimuutos on kuitenkin tasainen eikä se siksi haittaa itseäni yhtään, joten en lähtenyt kikkailemaan värjääntymien poistamiseksi. Nähtäväksi jää, lähtevätkö ne seuraavassa oikeaoppisessa pesussa pois.

Aika kiva kesäpaita tästä tuli ja oikeastaan ihan sattumalta; yhdistelemällä sitä, mitä kaapista sattui löytymään ja ottamalla niin yksinkertaisen ohjeen, että aivot siitä kykenivät helteellä selviämään. Ja onneksi ne lämpimät ilmat tulivat nyt takaisin, niin pääsee käyttämäänkin tätä.

Luihuinen villapaita

Viime talvena tyttäreni sai tuliaisiksi Lontoosta Harry Potter -teemaan liittyvän kangasmerkin. Sellaisen, jonka voi kiinnittää vaikka laukkuun tai takin hihaan tai mihin nyt ikinä haluaa. Tyttäreni päätti haluta, että se kiinnitetään villapaitaan, jonka minä neulon.

Merkki esitti Tylypahkan Luihuinen-tuvan käärmevaakunaa tuvan ominaisilla väreillä eli kirkkaan vihreänä ja hopean harmaana, joten luonnollisesti ne valikoituivat myös villapaidan väreiksi.

Tytär on tästä paitatarpeesta ehtinyt jo muistuttaa muutamankin kerran, mutta kesän yli sain olla melko rauhassa, kun ei ollut villapaitakelejäkään. Kesän lopulla alkoi taas kuulua patistelua. Kävin Lankamaailmassa katsastamassa sopivaa värimaailmaa ja löysinkin sopivan väriset satsit Luihuisen vihreää ja harmaata Janne-lankaa. Aloitin neulomaan paitaa Flax-paidan ohjeella ja olin tyytyväinen, että niin paksulla langallahan tämä syntyy käden käänteessä.

Kunnes... ensimmäinen sovitus ja "tää kutittaa!". Värin etsintään keskittyessäni olin aivan unohtanut, että tämä lapsihan on aivan mahdottoman kutiamisherkkä lähes kaikille tavallisille villalangoille (vaikka Jenne ei esim. minua kutita ollenkaan).

No voihan rähmä, mutta ei siinä muu auttanut kuin lähteä takaisin lankakaupoille. Mikään ei nimittäin ole minusta niin tylsää kuin se, että tekee jonkun ison työn ja sitten se jää käyttämättä; mieluummin aloitin alusta. Lankakahvila Lentävästä Lapasesta löytyi sopivat värit ennenkin tyttäreni kutittamattomaksi luottolangaksi todetusta Adriafil Genzianasta. Sehän on paljon ohuempaa kuin Janne, joten ohjettakin piti vaihtaa. Onneksi Flaxista on olemassa myös ohuempi versio, Flax Light.

Turhaan harmittelin langan vaihtumista ohuempaan ja pelkäsin että nyt tässä kestää sitten iäisyys. Lapsen paitahan tulee kokonsa puolesta kuitenkin nopeammin kuin aikuisen ja tällainen kokonaan sileä ja suora neulottava on loistavaa juna- ja leffankatselu-neulomista, joten lopulta paita valmistui reilussa viikossa.

Entäpä se kangasmerkki sitten, jonka takia koko paita piti neuloa? No, paidan valmistuttua lapsi tulikin siihen tulokseen, ettei merkki tulekaan paitaan, koska tämä paita on kiva ilman merkkiä. :D Olen itse ihan samaa mieltä, että tämä on kiva paita ilman merkkiä ja Luihuiseksi tunnistaa väreistä. Eiköhän sille merkillekin joku paikka keksitä. Ja niille harmaille ja vihreille Janne-langoille...

Tilaa hengittää

Joissain malleissa vaan on sitä jotakin enemmän kuin toisissa. Jotain sellaista, että yhtäkkiä kaikki haluavat neuloa juuri sen yhden tietyn mallin. Eräs tällainen malli on Veera Välimäen Breathing Space keväällä ilmestyneestä Interpretations Vol.3 -kokoelmasta. Ravelryn mukaan yli 600 neulojaa on jo malliin tarttunut ja sen suosio on ollut havaittavissa ihan käytännön katukuvassakin; tuskinpa on viime aikoina voinut paikallisessa lankakaupassa poiketa törmäämättä kahteen tai kolmeen ihmiseen, joilla on tämä paita päällä tai vähintäänkin tekeillä.

Itse olen miettinyt ja jahkannut mallin kanssa; toisaalta kaikki näkemäni valmiit paidat on olleet niin ihania, mutta toisaalta onhan tämä nyt vähän vaikean näköinen tuon erikoisen, vinon rakenteensa kanssa, että osaisko tämmöisen tehdä tai tulisko siitä ainakaan oikean kokoista...

Olisin varmaan jatkanut jahkailua pidempäänkin, mutta toissa lauantaina piipahdin Lentävässä Lapasessa ihan viattomana muissa asioissa, kun silmiin osui aivan täydellinen väriyhdistelmä Malabrigo sockia kauppias-Tarjan tekeillä olevassa paidassa. Tajusin, että noista tulee juuri täydellinen Breathing Space. Samalta seisomalta ostin saman väriset vyyhdit (niin luulin) ja illalla loin ensimmäiset silmukat.

Tästä tulikin kaikkien aikojen nopeusennätykseni, sillä paita valmistui tasan viikkoa myöhemmin. En oikein itsekään ymmärrä, miten sen tein, sillä tein viikon aikana ihan kyllä paljon muutakin enkä vain istunut neulomassa villapaitaa. Malli on tosin vaarallisen koukuttava, sillä siinä tapahtuu koko ajan jotakin. Kun ajattelee aina tehdä "ihan vielä vaan tämän vaiheen", niin paita onkin jo kohta valmis.

Huomasin sitten seuraavalla kerralla Lapasessa käydessäni, että olinkin ostanut eri värisen langan kuin kuvittelin; se pöydällä näkemäni kerä oli sävyä tiziana red ja ostamani kerät olivatkin sävyä botichelli red. Vyyhdillä hyvin saman väriset, mutta tiziana on enemmän viininpunaiseen vivahtavaa ja botichelli ruskeaan. Mikä oudointa, tykkäänkin vielä enemmän tästä ostamastani sävystä kuin siitä näkemästäni alkuperäisestä "täydellisestä" väristä.
Raitaväri on nimeltään eggplant, se sentään meni oikein.

Malabrigo sockista täytyy sanoa, että olen ennenkin ihastunut siihen huivilankana, mutta nyt ihastuin myös paitalankana. Viimeistelyn jälkeen paita on todella pehmoinen ihoa vasten (voi hyvin käyttää ilman aluspaitaa) ja parin käyttökerran jälkeen vaikuttaa myös pitävän muotonsa hyvin.

Ohje on todella selkeä, ei lainkaan vaikea. Levennyksiä tein vähän vähemmän kuin ohjeessa, koska tekovaiheessa vartalo-osa näytti tosi leveältä. Valmiissa neuleessa se ei kuitenkaan ole yhtään leveän tuntuinen, joten olisin voinut ne kaikki lisäyksetkin rohkeasti vaan laittaa. Muuten taisin tehdä kaiken ihan niin kuin ohjeessa sanottiin.

Mallin suosio ei kyllä ihmetytä yhtään, sillä paita on todella kaunis ja mukava käyttää. Vinoraidat ja helman epäsymmetrisyys antavat sopivasti twistiä muuten klassiseen peruspaitaan. Ja yhdistettynä vielä ihanaan lankavalintaan. En voisi olla tyytyväisempi!

Uusi lemppari-villapaita

Viimekesäinen Tour De Sock -tiimi (täydennettynä muilla matkan varrella mukaan löytäneillä) on jatkanut yhteydenpitoa yhteisten neuletapaamisten ja erilaisten tempausten merkeissä. Syksyn teemana oli Huivi-yhteisneulonta ajatuksella "huivi per kuukausi". Neulekahvila Lentävä Lapanen oli mukana tarjoamalla tilat yhteisille neulontahetkille ja ihania huivilankoja ostettavaksi sekä myös lahjoittamalla lanka-palkinnon joka kuukausi arvottavaksi huivinsa valmiiksi saaneiden kesken. Lopuksi palkittiin myös syksyn aikana eniten huiveja neulonut ja se palkinto osuikin yllättäen minulle! En ollut mitenkään seurannut tilastoja huivien valmistumisesta, joten yllätyin ihan aidosti. Palkinnoksi sain Molla Millsin Virkkuri Memon sekä Lentävän Lapasen puuvillakassin, jossa lukee Neulominen lähtee Lapasesta. Olin todella otettu noin hienoista palkinnoista; kassin teksti sopii minulle kuin nenä päähän (monessakin merkityksessä) ja Mollan kirja oikein houkuttelee piirtelemään uusia kirjoneule- ja virkkausmalleja. Kiitokset vielä kerran Lapasen emännille sekä yhteisneulonnan muille osallistujille, kivaa oli! 

Joulun jälkeen haluttiin edelleen tehdä jotain yhdessä ja koska nälkä ilmeisesti kasvaa syödessä, niin seuraavaksi projektiksi otettiin villapaita tai -takki ystävänpäivään mennessä.

Edellinen lempi-villapaitani on Linia, jonka tein ruskeista ja harmaista jämälangoista viime keväänä. Sitä on tullut käytettyä melko paljon ja edelleenkin varmasti tulee. Lepakkohihat eivät kuitenkaan ole parhaat mahdolliset talvitakin alla, vaikka kyllä ne sinne jotenkin mahtuvat. Nyt halusin kuitenkin lähteä tekemään vähän tyköistuvampaa mallia mutta edelleenkin samalla jämälanka-idealla. Tällä kertaa otin käsittelyyn violetin sävyiset jämät.

Otin malliksi Veera Välimäen suunnitteleman Bulbin. Aika pian lähdin kuitenkin harhailemaan muille teille, mahtaako lopputulosta enää Bulbiksi tunnistaakaan? Hihat erottelin aika pian raglanlisäysten jälkeen, kun en halunnut lepakkomaisia hihoja ja sen jälkeen kavensin ja lisäsin silmukoita tiheään sovitellen, joten paidasta tuli tyköistuva, kuten halusinkin. Lopussa vielä muistin neulojakamulta kuullun vinkin, eli en kastelun jälkeen nostanut neuletta ollenkaan leviteltäväksi, vaan kuivasin sen pyyhkeen sisässä mytyssä ja varovasti levittelin sen auki yhtään venyttämättä enkä edes oikonut sitä ihan sileäksi. Konsti tepsi, ensimmäistä kertaa nimittäin paita ei venähtänyt lainkaan viimeistelytoimien yhteydessä.

Kauluksen ja hihojen sileän, rullaantuvan reunuksen halusin tehdä ohjeen mukaisesti, mutta helmassa arvelin sen tuntuvan ärsyttävältä istuessa, joten laitoin tavallisen 2o2n -joustimen tilalle.

Näistä jämälangoista sitten... aloitin Kuplasukista jääneellä Väinämöisellä ja Meadow Grassista jääneellä kimalteisella Mille Colorilla ja jatkoin Kaiholan Jawoll Magicilla. Ja sitten rupesinkin kriittiseksi. Loput aikomani jämät ei kelvanneetkaan tähän ihanaiseen paitaan, syystä tai toisesta. Osa oli liian paksuja ja osa väärää värisävyä.. ja niinpä päädyin ostamaan lisää lankaa ja sain myös pari jämäkerää neulojakaverilta, jonka violetti kausi oli jo jäänyt taakse. Joten mites tämän jämäprojektin nyt sitten kävikään? En viitsi laskea, onko jämiä nyt enemmän kuin aluksi, tuskin kamalan paljoa vähempää kuitenkaan.