Chrysaetos

Heidi Alanderin suunnittelema Chrysaetos -huivi on ollut neulomisjonossani pitkään. Ihastuin huivin mallikappaleeseen Jyväskylän neulefestareilla vuonna 2019, jolloin myös ostin huiviin langat. Vaalea kimalteleva harmaa on Ruskanlehden Sparcle Sockia värissä pöytähopea, tummempi harmaa ja petrooli ovat Koukuttamon Allegroa väreissä scarabee ja mukavuusalue. 

Tänä keväänä neuloin huivin merkkipäivän lahjaksi henkilölle, jonka väreihin se tuntuu sopivan; oikeastaan olen ajatellut kyseistä henkilöä koko ajan juuri tämän huivin saajaksi. Pidän huivissa siitä, että se on malliltaan perinteisen "helppo" (kolmiohuivi toimii hartiahuivina, mutta myös kaulalle kiedottuna, jos ei satu olemaan hartiahuivi-tyyppiä), mutta epäsymmetriset pitsikuviot ja raitaosiot tuovat siihen modernin twistin. 

En päässyt antamaan lahjaa henkilökohtaisesti, joten jouduin lähettämään sen postipakettina. Tiesittekös muuten tämmöisen vinkin, joka on mummuni huivilaatikoista jäänyt mieleen: Kun huivin  taittelee niin, että joka taitteen väliin jää silkkipaperia, niin se ei rypisty? Jännitin että toimiiko, mutta kyllä se huivi kuulemma sileänä tuli paketista. :D

Dew Drops -huivi

Rakas tätini täytti pyöreitä vuosia ja halusin muistaa päivänsankaria itse tehdyllä lahjalla. Ajattelin, että jokin klassisen kaunis pitsihuivi sopisi - sen kun kietoo ympärilleen niin se on vähän kuin halaus, jota ei nyt korona-aikana voi itse mennä antamaan. Lukuisia malleja selailtuani malliksi löytyi Bex Hopkinsin herkän kaunis Dew Drops Shawl.

Ohje on hyvin selkeästi kirjoitettu ja malli on suunniteltu siten, että kokoa on helppo muuttaa lisäämällä tai vähentämällä pitsin kuviokertoja. Tämä oli tärkeää, koska halusin että koko valittu väriskaala tulee käytettyä. Langaksi valitsin Katia Infinityn, pehmen yksisäikeisen merinovillalangan, jonka sulavasti liukuvat värit houkuttivat ja tekivät neulomisesta mielenkiintoista. Ostin alunperin huivia varten kaksi eriväristä kerää; ensimmäisessä kerässä liukuma oli luonnonvaaleasta vaalean ruskeaan ja seuraavassa väritys muuttui vaalean ruskeasta mustaan. Lanka loppui kesken viimeisen pitsikaavion, mutta onneksi löysin vielä toisen kerän tummempaa lankaa, että sain reunan nätisti viimeisteltyä. (Huomasin siinä vaiheessa, että tämän langan valmistus on lopetettu, mutta onneksi sopiva kerä vielä löytyi!)

 

Tiedättehän, kun joskus neuloessa kantaa erityisellä hellyydellä mielessään juuri sitä henkilöä, jolle on neulomassa? Tässä tapahtui juuri niin, varmasti osittain saajasta muistuttavan värimaailman vuoksi, mutta myös siksi, että korona-aika on tehnyt pitkän tauon tapaamisille ja siksi on tärkeää pitää läheisiä mielessä muilla tavoin. Huivi on onnentoivotuksineen jo toimitettu perille ja toivottavasti pian päästään myös ihan kasvotustekin onnittelemaan! <3

Ziggy Shawl

Olen miettinyt yhden tärkeän ihmiseni 50-vuotispäivän lähestymistä jo pitkään sillä ajatuksella, että haluan tehdä hänelle syntymäpäivälahjaksi jonkin ihanan huivin. Suunnitelma mallin suhteen on muuttunut moneen kertaan mielessäni matkan varrella, mutta kun lopulta oli aika tarttua toimeen, niin valitsin ohjeeksi argentiinalaisen Joji Locatellin ihanan Ziggy Shawl huivin. Klassisessa kolmiohuivissa vuorottelevat pitsin ja ainaoikean osuudet ja ajattelin, että tämä kestää klassisessa kauneudessaan hyvin aikaa.

Värin piti mielestäni olla sinisävyinen ja oikean tuntuinen, vähän harmahtava sävy löytyi Sandnes Garnin Alpakka Silke langasta, jossa on 70% babyalpakkaa ja 30% mulberrysilkkiä. Se on ihanan pehmoinen luxuslanka, johon silkki tuo arvokkaan kiillon. 

 Aloitin neulomisen jo kesäkuussa, mutta jotenkin työn loppuunsaaminen jäi taas viimeiseen viikkoon eli elokuun loppuun. Jouduin ostamaan yhden kerän lisää lankaakin vielä viimeisen pitsin aikana. (Syynä ei ollut virhe ohjeen langankulutuksessa, vaan oma sähläys; vaihdoin ohjetta vielä sen jälkeen kun olin ostanut langat, joten siksi ostin sitä liian vähän.)

Tästä tuli kaiken kaikkiaan ihana. Ja vaikka koronan takia varsinaisia 50-vuotisjuhlia ei lopulta voitukaan sen isommin viettää, niin synttärisankari sai lahjan muussa yhteydessä. Toivottavasti tämä lämmittää tulevina vuosina ja olkoot ne hyviä. <3

Ashbrook

Rasisminvastaisen neulehaasteen alkaessa usalainen Tamy Gore oli yksi niistä neulesuunnittelijoista, jonka töihin kiinnitin huomiota ensimmäisenä. Hän on suunnitellut useita todella kauniita huiveja, mutta lopulta oli kuitenkin aika helppo valita neulottavaksi juuri tämä, Ashbrook. Se nimittäin sopi mainiosti yhteen näiden lankojen kanssa, joista olin jo pitkään halunnut tehdä jotain ihanaa.

Tumma, luumunvärinen lanka on Handun käsinvärjäämää merinosukkista, vaalea pilkukas lanka on Rva Silmu&Solmun sukkalankaa värissä mustaherukkajäätelö ja pinkin olen itse värjännyt viimekesänä Handun värjäyspajalla Krapilla.

Ohje oli hyvä ja selkeä ja neulominen tuntui mielenkiintoiselta, koska värit ja erilaiset pinnat vaihtelivat mukavan usein. Huivista tuli iso mutta ei kuitenkaan jättimäinen, vaan juuri hyvin kaulahuivikäyttöön soveltuva syksyä ja talvea ajatellen.

Pidän tästä huivista tosi paljon. Ja itse asiassa aloitin jo Tamy Goren suunnitteleman kirjoneulepaidan pian tämän jälkeen, joten siitä voitte päätellä, että pidin paljon myös ohjeesta.

Kiva että monet on tägäilleet #rasisminvastainenneulehaaste hashtagilla keskeneräisiä ja valmiita töitään ja neulesuunnitelmiaan. Muistutan vielä, että elokuun loppuun mennessä blogiin kommentoineiden ja Instagramissa tägäilleitten kesken on luvassa arvonta, jonka palkinnosta kerron lisää piakkoin. Suunnittelen myös toista arvontaa kaikille lukijoille, sillä hiljattain IG-tililläni tuli täyteen 2000 seuraajaa, joka on aivan mahtava luku ja olen jokaiselle seuraajalle kiitollinen! Sen arvonnan suhteen on ideointi kyllä ihan kesken vielä, saa heittää ideoita! :D

Mainostan vielä, että perustin IG-profiiliini oman kohokohdan, jonne kerään bipoc-kirjailijoiden kirjoja, joita olen lukenut ja joita suosittelen. Ehdotuksia hyvistä kirjoista otan myös mielelläni vastaan.

Rasismin vastainen neulehaaste jatkuu

Kiitos teille kaikille, jotka luitte edellisen postauksen ja teille, jotka lähditte mukaan keskusteluun eri kanavissa, niin yleisissä kuin yksityisissäkin. Erityinen kiitos niille innokkaille, jotka jo ilmottauduitte mukaan haasteeseen!

Kommenteissa pohdittiin mm. omien ohjevalintojen taustoja. Joku koki, että Suomesta  käsin on helpompi seurata kotimaisia ja eurooppalaisia suunnittelijoita maantieteellisen läheisyyden takia. Osalla kielitaito rajoittaa mahdollisuuksia neuloa muita kuin kotimaisia ohjeita ja ohjeen helppo saatavuus esim. kotimaisista käsityölehdistä voi olla syynä valita suomalainen suunnittelija. Suunnittelija saattaa olla itselle tuttu ja hyväksi havaittu tai lankavalinnat ovat sellaisia, mitä on helppo löytää omasta lähilankakaupasta. Eikä näissä syissä tietenkään ole mitään väärää. Tuskinpa monikaan tarkoituksellaan ajattelee, että valitsenpa nyt valkoisen suunnittelijan ohjeen vartavasten, koska haluan olla rasisti. Mutta siltikin nousee monta kysymystä. Miksi ne eri kulttuuritaustoista tulevat suunnittelijat eivät ole tulleet tutuiksi? Miksi heidän töitään ei löydy ja ole saatavilla helposti? Miksi kotimaisissa lehdissä ei ole värillisten suunnittelijoiden malleja ja miksi heidän ohjeitaan ei ole saatavilla suomeksi, kun maassa kuitenkin asuu prosentuaalisesti iso etnisen taustan omaava vähemmistö? Ja tässä mennäänkin sitten taas niihin rakenteisiin.

Rakenteellinen rasismi ilmenee juuri siinä, että toiset saavat automaattisesti enemmän palstatilaa, yhteistyömahdollisuuksia, näkyvyyttä ja sitä kautta suosiota kuin toiset ilman että kukaan välttämättä tietoisesti toimii syrjivästi. Ne lähellä omaa elinpiiriä olevat tyypit vaan luonnollisesti tulevat mieleen ensimmäiseksi ja koska valkoisen keskiluokan elinpiiri on suurelta osin valkoista, niin järjestelmä suosii valkoista suunnittelijaa, vaikka yksilö itse ei ollenkaan olisi rasismin kannalla ja olisi etuoikeuksistaan suorastaan pahoillaan tai ei ajattelisi niitä lainkaan. Koska iso osa valtamediasta, kirjakustantamoista ja isommista yrityksistä on valkoisten omistamia ja niiden työntekijäkaarti on paljolti valkoista, niin valkoisen enemmistön etulyöntiasema säilyy, ellei asiaan aleta tietoisesti kiinnittää huomiota.

Puhumattakaan sitten jostain sosiaalisen median ja muiden nettipalveluiden algoritmeista, jotka tekevät valintoja puolestamme; algoritmi on ilmeisesti laskelmoinut, että pohjoismaista syntyperää olevana naisena minua kiinnostavat valkoisten suunnittelijoiden mallit (ei pohjoismaisten tai eurooppalaisten, vaan nimenomaan valkoisten; esim. suositut amerikkalaiset suunnittelijat Caitlin Hunter, Andrea Mowry ja Jennifer Steingass ja australialainen Ambah O'Brien kyllä saavat näkyvyyttä syötteessäni), jonka jälkeen Instagram-feedini ja ravelryn kohdennetut suositukset täyttyvät niistä eikä minulta edes kysytä. Ellen itse päätä vaikuttaa asiaan omilla valinnoillani - ja tämä vaatii asian tiedostamista. Esim. Instagramissa olen ottanut seurantaan monen eri kulttuuritaustan omaavia suunnittelijoita ja neulojia ja syöte näyttääkin jo paljon värikkäämmältä. Ravelryssa tykkäsin Solidarity Swap Bundlesta, johon oli listattu BIPOC-suunnittelijoita. Nyt heidän uutuusmallinsa näkyvät kohdennetuissa suosituksissani. Edelleen valtaosa nimekkäistä suunnittelijoista on valkoisia ja heidän työnsä saavat eniten näkyvyttä, mutta ainakin olen edes vähän yrittänyt oikaista vinoumaa omassa feedissäni.

Tämänhetkisessä julkisessa keskustelussa näkyy ilmiö, että moni loukkaantuu ajatuksesta, että heitä epäillään rasisteiksi. On tietysti ihan ymmärrettävää loukkaantua sellaisesta koetusta syytöksestä, jos ei itse koe olevansa rasisti. Syvällä yhteiskunnan syntyjuurissa piilevien rasististen rakenteiden takia ajattelen kuitenkin, että on melko turhaa keskustella siitä, onko joku yksittäinen henkilö rasisti vai ei; me kaikki olemme kuitenkin osa eriavoistavaa yhteiskuntaa ja jos olemme valkoisia, niin hyödymme siitä, halusimmepa tai emme. Jos olemme hiljaa ja ajattelemme mielessämme että rasismi on huono juttu, niin tilanne ei lopulta muutu miksikään (paitsi huonommaksi, koska rasismin puolella oleva poliittinen ääripää tänä päivänä on kovinkin kantaaottava ja äänekäs). Ainoaksi vaihtoehdoksi jää olla tietoisesti antirasisti; olla avoin oppimaan asioista lisää ja tunnustamaan oman ajattelunsa vääristymät sekä muuttaa tiedostaen asenteitaan ja toimintaansa, esim. kulutustottumuksiaan. On tärkeää nostaa mustia ja värillisiä eri alojen osaajia esille tietoisesti ja vartavasten. Kuten nyt neulesuunnittelijoita.

Tamy Goren suunnittelema Ashbrook-huivi on laitettu puikoille.

Aiemmin tällä viikolla loin silmukat Tamy Goren suunnittelemaan Ashbrook-huiviin ja aion viikonlopun aikana aloittaa vielä Gavriella Treminion suunnitteleman Simone paidan. Myös muita neuleita aiemmin postaamaltani listalta on suunnitelmissa. Lista jäi kuitenkin lyhyeksi ja monia upeita suunnittelijoita ja neuleohjeita jäi esittelemättä. Ja virkkuutöitä en huomannut laittaa lainkaan. Niinpä päätin jatkaa tärppilistaa vielä vähän ja monipuolistaa haasteen sääntöjä niin, että myös virkkaamalla voi osallistua.

Lisää upeita suunnittelijoita ja neuleohjeita:

- Ranskalainen Xiaowei Hu on suunnitellut mm. kauniin Huangshan -neulepaidan, kesäisen Wutton-topin ja sievän Haline-neuletakin. Myös kivoja lasten malleja löytyy häneltä paljon.

- Usalainen maorisyntyinen Francoise Danoy on suunnitellut ihania juttuja, esim. Pâtikitiki hattu ja tuubihuivi, Aumangea -paita tai The Plains -kolmiohuivi.

- Grace Anna Farrow on suunnitellut mm. persoonallisia huiveja. Kurkatkaa ainakin nämä: Chatoyant, URSA ja ALLIUM.

- Usalaisen Tian Connaughtonin malleista löytyy vaikkapa Adenium -pipo ja  tuubihuivi ja ihanan väljä Weekend in NYC -paita.

- Usalaisen Leila Ravenin malleissa on tyyliä. Katsastakaapa vaikka Argus -pitkähihainen neulepaita, Odetta -muhkea kolmiohuivi tai lyhythihaiset Sela- ja Bolan -paidat.

- Lucy Sweetlandin kynästä on lähtöisin komealla palmikkopaneelilla koristettu Seraphine -shaali ja Emerald -kämmekkäät.

- Connie Peng on suunnitellut Yellow Cosmo nimimerkillä mm. Let's Go for a Stroll -lapaset, hauskan Light Bulbs -pipon (erityisesti niitä hetkiä varten kun välähtää), Perimeter -huivin, In Mood for Maybe -hupparin ja Logan Shoals -paidan.

- Usalaisen Rose Beckin suunnittelemien neuleiden listalta löytyy esim. kauniit Rosa ja Rhodes -neulepaidat sekä Icebox -huivi.

- Brittiläinen Jimenez Joseph on suunnitellut mm. lepakkohihaisen Chicane -paidan, intarsiakuviolla koristetun Lucky Star -jumpperin ja poikittain neulotun Pixham -kesäpaidan.

- Lana Jois on suunnitellut mm. klassisen kauniin Rococo -huivin, sievän Himani -pipon sekä Flash Point -kesätopin, josta tulee mukava mielleyhtymä yksiin tiettyihin karkkeihin...

Ja sitten vielä ohjeita virkkaajille:

- Usalaisen Toni Lipseyn virkkausmalleista löytyy monipuolinen valikoima sisustustuotteista vaatteisiin ja asusteisiin. Katsastakaa vaikka iloinen Sedona -paita, Odyssey -kaulahuivi tai Easy Ripple -sisustustyyny.

- Usalainen Natalie @Detroit Knots on suunnitellut mm. My Favorite Jeans Top ja The Ribbet Tee -paidat ja Obtuse huivin. Hänellä on myös koukkuamisohjeita ja niiden yhteydessä ohjevideoita, jos koukkuamisen opettelu kiinnostaa!

- Kanadalainen Stephanie Jessica Lau on suunnitellut lukuisia todella suloisia amigurumi-hahmoja, muita sisustustuotteita, esim. hauskan Pillowji -emojityynyn, kauniita virkattuja villatakkeja, joista yhtenä esimerkkinä Rosewood Cardigan ja lisäksi hänellä on myös kauniita neulottuja takkimalleja, esim. Dotty Cardigan.

- Henkilökohtainen suosikkini, joka saa toivomaan, että jaksaisin virkata enemmän: Uusi-Seelantilainen Grace forthefrills. Tsekatkaa ainakin Riviera Stripe Tee -teeppari, Ocean Breeze -paita ja In the Clouds -takki. (Nämä on kaikki ilmaisohjeita, vaikka ovat todella upeita!)

- Usalainen Whitney Marie Anderson on suunnitellut suloisen virkatun nuken. Nukelle voi virkata erillisellä ohjeella peruukin ja vaatteita. Myös Cropped Turtleneck -paita on nätti.

Ja loppuun vielä pari pikavinkkiä niille, jotka muuten ehkä haluaisivat osallistua mutta eivät ehdi tehdä mitään isoa:

- Brittiläisen Diane Ugon suunnittelemat Atika- ja Myopa -korvakorut. Sisältää ohjevideon.

- Amerikkalaisen Creations By Courtneyn pieni Simple Cotton Pouch -pussukka tai Pine Trees -hiuspanta.

Gavriella Treminion suunnittelemaa Simone paitaa varten on varattuna metsäisen vihreää Drops Air -alpakkasekoitelankaa.

Voi olla, että suunnittelijavinkit jatkuvat vielä kolmannen postauksen verran jossain vaiheessa, sillä mitä enemmän olen lähtenyt BIPOC-suunnitelijoiden töihin tutustumaan, niin sitä enemmän löydän  malleja, joita haluan suositella. Kannattaa myös tutustua listattujen suunnittelijoiden niihin töihin, joita en ole tässä nostanut esille; monen suunnittelijan kohdalla oli nimittäin todella vaikea valita vain 3-4 houkuttavinta työtä ja sen lisäksi teillä saattaa myös olla erilainen maku kuin minulla. :)

Adventurer

Austraalialainen Ambah O'Brien on suunnitellut monia upeita neulemalleja. Erityisesti olen ihastunut hänen herkullisen monivärisiin huivimalleihinsa. Olen selaillut niitä monet kerrat ajauksella, että minkä monivärisen huivin neuloisinkaan kaikista niistä käsinvärjättyjen lankojen jämäpalleroista, joita aikojen saatossa on kertynyt. Ohjeen ostaminen on  useamman kerran kaatunut siihen, etten ole osannut päättää minkä noista ihanista malleista valitsisin.

Viime joulukuun ensimmäisenä päivänä tein lopulta päätöksen ja ostin Adventurer -huivin ohjeen. Nimi viittaa hauskasti seikkailijan lisäksi ajatukseen, että huivi neulottaisiin adventtikalenteri-huivina, yksi väriraita päivässä, jolloin huivi valmistuisi joulupäiväksi (austraalialaisittain adventtikalenteriin kuuluu 25 raitaa). No, kesäisestä ajankohdasta voinette jo päätellä, ettei tuo ajatus ihan toteutunut meikäläisen kohdalla. Sainkohan kaksi raitaa valmiiksi joulukuussa?

Työn alku osottautui hankalaksi. Olen aiemmin neulonut pääasiassa sellaisia pitsimalleja, joissa pitsikuviota tehdään vain työn oikealla puolella ja nurjalla neulotaan korkeintaan joku yksittäinen silmukka kuvioon sopivaksi. Tässä pitsikuviota tehdään yhtälailla niin oikealla kuin nurjallakin puolella. Ei siinä muuten mitään, mutta alkuun pääseminen oli hankalaa, kun en meinannut millään saada juonen päästä kiinni, että miten kaaviota piti seurata nurjalla puolella. Joka kerta piti tarkistaa sanallisesta ohjeesta, että pitikö tätä nyt tulkita pielikuvana ja mistä reunasta alkaen tätä nyt luettiinkaan.

Pikkuhiljaa kuvio kuitenkin aukeni ja neulominen alkoi luistaa. Suurin osa raidoista on syntynyt tämän kevään aikana. Työtä on hidastanut myös se, että olen ollut aika perfektionistinen värien suhteen; en kehtaa edes tunnustaa, miten monta raitaa olen päätynyt purkamaan kun on muutaman raidan päästä alkanut tuntua, ettei tuo väri sopinutkaan tuohon väliin... Mutta kun käytin tähän kaikkien ihanimpien lankojeni jämät, niin halusin että lopputuloksestakin tulee ihana!

Langoista sen verran, että niitä kului noin 12 g/ raita. Suurin osa on Handua, muutama yksittäinen raita on rva Silmu&Solmua, Lanitium Ex Machinaa, Louhittaren Luolaa sekä Malabrigo sockia.

Huivi valmistui pari päivää juhannuksen jälkeen. Sitten kastelin sen, en siis edes pingottanut yhtään, levittelin vaan kuivumaan ja asettelin nuppineuloilla siksak-kuvion kärjet teräviksi. Mutta jotenkin huivi olikin kastelussa venynyt niin paljon, että se laahasi maata. Vähän harmitti, mutta en halunnut huivia joka kuraantuu ensimmäisessä käytössä, joten oli pakko purkaa vielä pari raitaa päästä. Nyt ei joulukalenterihuivissa ole sitten kuin 23 raitaa, mutta eipä tällä tässä vaiheessa muutenkaan enää joulun kanssa ole paljon tekemistä.

Olen todella tyytyväinen lopputulokseen ja koska jämälankoja vielä jäi, niin pääsen varmasti jossain vaiheessa toteuttamaan jonkun toisenkin noista Ambahin upeista malleista.

Shake it up!

Anna Johanna on yksi tämän hetken mielenkiintoisimmista suomalaisista suunnittelijoista. Hän on vuosien ajan kirjoittanut Missä neuloimme kerran -blogia nimimerkillä Neulisti ja sillä nimellä saattaakin moni hänet tuntea paremmin. Hän aloitteli neuleiden suunnittelua julkaisemalla ohjeita blogissa, suosituksi nousivat esim. Missä neuloimme kerran -blogin jämälanka-joulukalenteri-sukat. Pikkuhiljaa neuleiden suunnittelu on muuttunut yhä ammattimaisemmaksi ja nyt hänellä onkin tekeillä syksyllä ilmestyvä neulekirja.

Shake it up -huivi ilmestyi pari vuotta sitten mysteeri-yhteisneulontana, eli ohjetta ilmestyi pieni pätkä kerrallaan ja vasta viimeisen vihjeen jälkeen osallistujat näkivät millainen huivi oikeastaan oli tullut neulottua. Itse en ole koskaan uskaltanut lähteä mukaan mysteerineulontoihin, sillä haluan tietää etukäteen, että tykkään lopullisesta mallista. Tähän ihastuin sitten, kun muilla alkoi olla näitä valmiina.

Viime kesän neulefestareilta ostin huiviin langat Rva Silmusolmun kojulta ja tänä keväänä tuli vihdoin aika neuloa se. Ennen aloittamista katselin valitsemiani lankoja ja mallailin niitä muutaman kotoa löytyvän vyyhdin rinnalla ja päädyin vaihtamaan yhden alkuperäisen suunnitelman mukaisista vyyhdeistä. Huiviin päätyi Rva Silmusolmun Villa Sukkista väreissä Merlot ja Kelo sekä Lanitium Ex Machinan Basic Merino Sockia värissä Grey Banshee.

Ohje on selkeä. Sanallisen ohjeen lisäksi se sisältää kaaviot pitsiosioille sekä muutaman ohjevideon. Siirtyminen erilaisiin osioihin ja eri väreihin tuo vaihtelua ja pitää työn mielenkiintoisena koko ajan. Raitojen ja pitsin lisäksi huivissa on mm. briossiosioita.

Huivi aloitetaan kolmion toisesta suipommasta kärjestä. Ensin levennetään keskelle mentäessä ja kolmion alareunan kärjen jälkeen aletaan kaventamaan. Alareunasta poimitaan vielä silmukoita reunakaistaletta varten. Vaikka silmukoitten poimiminen oli ärsyttävä työvaihe, niin lopputulos on hieno ja olen iloinen että jaksoin  ne ärsyttävät silmukat poimia. Lopuksi tehdään ja kiinnitetään kulmiin isot tupsut, jotka kruunaavat kokonaisuuden ja lisäpainoa tuomalla auttavat myös kolmion kärkiä laskeutumaan kauniisti.

Huivista tuli ihana! Ja jättimäinen! Pingotuksen jälkeen huivia mallaillessa ensin järkytyin kokoa ja mietin, miten tämmöistä jättiläistä osaa käyttääkään. Pienen totuttelun jälkeen aloin tykätä reilusta koosta ja totesin, että tästä tuli aika kiva kokovartalo-kietoutumishuivi, jonka kanssa takkikaan ei ole tarpeen.

Kuvista tuli nyt hieman valoläikkäisiä, mutta en valita; onhan tuo aurinko nyt tervetullut!

Floral

Tästä huivista tuli monella tapaa yksi tärkeimmistä töistäni pitkään aikaan. Aloin suunnitella sitä jo joskus viime vuoden puolella erään ihmisen merkkipäivän lähestyessä.

Halusin tehdä kyseiselle ihmiselle huivin, koska hän on monesti osoittanut mielenkiintoa minun huivejani kohtaan ja kertonut haaveilevansa jostain sen tapaisesta. (Ja koska hän on muutenkin ihana tyyppi!) Koska hän on yleensä aina pakkassäälläkin kuumuudesta kärsivää sorttia, niin ajattelin, että en voi tehdä hänelle mitään paksua enkä ehkä ohuttakaan villahuivia. Löysin Lentävästä Lapasesta täydellisen langan, italialaisen kasvivärjätyn Colori Naturalin, joka on 100% pellavaa. Juoksevuus on 840m/100g, lanka on suunnilleen ompelulangan paksuista.

Malliksi valitsin Floral-huivin Janina Kallion Lumoavat neulehuivit by Woolenberry kirjasta. Ohje on ostettavissa myös erikseen englanniksi. Muutin aloitusta ja reunasilmukoita lisäyksineen hieman, muuten noudattelin ohjetta.

Aloitin huivin neulomisen tammikuussa. Välillä se jäi tauolle pitkiksikin ajoiksi, kunnes taas muistin sen ja otin seuraavan osion työn alle. Huivissa vaihtelevat ainaoikeat ja kukkakuvioiset osiot. Mitään vaikeaa mallissa ei sinänsä ole, mutta kun silmukat lisääntyvät koko ajan ja viimeisellä kerroksella on 504 silmukkaa, niin vaatiihan tämmöisen valmiiksi saaminen hieman turnauskestävyyttä. Ja viimeisenä koitoksena vielä nirkkopäättely, johon nirkkoja tulee enemmän kuin muutama.

Loppuun asti huivia sai neuloa uskon varassa, sillä karhea, ohut pellavalanka näytti suhteessa isohkoilla puikoilla neulottuna yhdeltä ruttuiselta myttyrältä eikä pitsikuviotakaan oikein erottanut. Mutta luotin siihen, että kastelu ja pingotus pehmentää langan ja oikaisee rytyt. Ja niin se teki. Huivista tuli valon ohut ja hennon ilmava. Kuviin sitä keveyttä on vaikea vangita. Luokittelisin tämän oikeastaan hienoimmaksi tekemäkseni huiviksi. (Ja se on paljon sanottu, sillä olen aika tyytyväinen ollut moneen muuhunkin huiviin.) Sitä mukavampi oli antaa tämä lahjaksi ja nähdä, että se sopi saajalleen tosi kauniisti.

Chevron Cloud

Huomasin, että jostain kumman syystä tämä huivi on jäänyt esittelemättä blogissa. Aloitin neulomaan huivia vuosi sitten huhtikuussa ja se valmistui lokakuussa. Kuvat on otettu joulukuussa ja postaus tulee näemmä helmikuussa... mitään kiirettä en siis ole pitänyt tämän huivin kanssa missään vaiheessa. Tauollakin se oli neulomisen aikana monet kerran.

Muistan että aloitin työn Lentävän Lapasen järjestämässä Knitting Movie:ssa eli elokuvanäytöksessä, jossa on vähän valoja päällä, että voi neuloa.  Ajatuksenani oli, että tämä on aivotonta ja yksinkertaista neulottavaa, jossa ei tarvitse muuta tehdä kuin posottaa menemään. No, ei ihan ole, sillä työssä täytyy jatkuvasti laskea seitsemääntoista tai kahdeksaantoista. Siksi se ei ole ollut oikein ihanteellinen neulottava luennoille tai oikein mihinkään, missä on ajateltava samalla muuta, toisaalta se ei ole niin mielenkiintoinen, että sitä  tekisi mieli neuloa, jos ei ole mitään muuta ajateltavaa samalla.

Työlle ei ole missään vaiheessa ollut varsinaista kohdetta, eli kenelle sen annan ja koska. Ehkä siksikin se on edennyt niin hitaasti. Mutta siitä tuli aika kiva, joten ihan hyvällä mielellä voin sen antaa lahjaksi, jos jollekin lilan ja vaaleanpunaisen ystävälle tulee joku juhlan aihe. Olisi se kyllä ihan ihana itsellekin, mutta kun noita huiveja on jo muutama...

Malli on Chevron Cloud ja langaksi valikoitui vuosia laatikossa marinoitunut Novitan Huurre, jota kului hieman vajaat kaksi kerää. Alunperin malli on tarkoitettu neulottavaksi ohuesta silkkilangasta ja pörhöisestä mohairista vuorotellen, mutta toimii ihan kivasti yhdelläkin langalla toteutettuna.

Toinen silmänräpäys

Ensimmäisen Eyeblink-huivini tein keväällä 2015 eli aika kauan aikaa sitten. Kyseessä on Heidi Alanderin suunnittelema suosittu ja ihana huivimalli.Tuolloin toteutin sen liukuvärjätystä Lang Yarnsin Jawoll Magicista, mutta jo silloin ajattelin että tästä tulisi myös erittäin tyylikäs yhden värin versiona.

Serkkuni täytti hiljattain 50 vuotta ja halusin tehdä hänelle jonkun ihanan ja ylellisen huivin. Huivimallia miettiessäni Eyeblink nousi uudelleen mieleen. Olen tehnyt lukuisia huiveja ja tämä on jäänyt muistiin yhtenä kauneimmista.

Elokuiselta Prymin vierailulta sain lahjaksi viininpunaista Rowan Lacea sekä Rowan Kidsilk Hazea. Heti ne saatuani päätin, että ne pitää käyttää yhdessä ja tehdä tästä upeasta yhdistelmästä jotain ihanaa. Tässä serkun lahjassa nyt yhdistyivät sitten tämä erityisen ihana huivimalli ja erityisen ihanat luksuslangat. Huivi on siis neulottu kaksinkertaisella langalla, yksi säie molempia lankoja. Eikä se siltikään ole kovin paksu.
 

En voisi tyytyväisempi olla lopputulokseen. Kidsilkin kiilto ja pehmoisuus on vaan jotain ihan uskomatonta! Huivi sopi serkkuni ylle todella kauniisti, väri oli juuri oikea.

Nämä kuvat on otettu juhlapäivän aamuna ennen juhliin lähtöä. Synttärijuhlien aikana oli liian pimeää ja siellä otetut kuvat ovat hämäriä.

Tällaista tämä Suomen loppuvuosi muutenkin on, että sopivaa kuvaussäätä ja -valoa saa odotella. Ja toki myös monet valmistuvista neuleista on salaisia. ;) Nyt sain tämän yhden paljastuksen sentään tehdä.

Ponchollinen havunneulasia

Juju Vail on suunnitellut tämän mainion mallin, jota voitaneen kutsua yhtä lailla tuubihuiviksi, keepiksi, ponchoksi tai hartianlämmittimeksi. Muutin mallia sen verran, että jätin viimeisen levennyskerroksen ylhäältä alas neulottavaan malliin tekemättä. Kapeaharteiselle se olisi varmastikin ollut liikaa, sillä tällaisenaan leveys on juuri sopiva. Alareunan päättelyyn yritin montaa eri tapaa eikä mikään oikein meinannut näyttää siistiltä, kunnes keksin käyttää i-cord päättelyä.

Suomalaisten havumetsien äärellä kasvanutta mallin havunneulaskuviointi viehätti erityisesti. Kuvio tehdään niin, että ensimmäisellä kuviokerroksella kieputetaan lankaa puikon ympärille ja pari kerrosta myöhemmin siirretään kieputtamalla syntynyt pidempi silmukka kuviossa kolme silmukkaa myöhemmäksi tai aikaisemmaksi.

Väritkin piti tietysti valita havumetsän eri sävyistä. Käytin tähän hyvin vanhaa 7-veljestä raitalankaa, jota lankakaapissani on ollut pari kerää marinoitumassa jo useita vuosia ja alunperinkin olin ostanut ne kirppikseltä, joten voi sanoa, että tämä on todellakin sitä "vanhaa hyvää laatua".

Kaksi muuta vihreän sävyistä lankaa on jämiä joistain aikaisemmista projekteista. Näistä kolmesta vihreästä muodostui suomalaista havumetsää passelisti jäljittelevä värikirjo.

Kuvatkin piti tietysti ottaa havupuiden lähellä; osa ajasta oltiin ihan metsässä ja välillä karulla rantakalliolla, jossa havupuut kasvavat kituliaasti ja jäävät pieniksi. Noita rantakallioita parempaa maisemaa en tiedä!

Alemmissa, varjossa otetuissa kuvissa ponchon väri toistuu oikeampana. Kuvat on muuten ottanut 9-vuotias tyttäreni, josta on hyvää vauhtia kehittymässä oivallinen valokuvaaja, joskin kuvaajan lyhyys vaikuttaa niin, että kuvat yleensä väkisinkin tulee otettua sammakkoperspektiivistä. Kallioilla tätä ongelmaa ei ollut, kun kuvaaja jäi seisomaan ylemmäs kalliolle.

Nikolai

Nikolai on puolalaisen Marysia Nodzykowskan suunnittelema pitkä ja kapea huivi, joka sopii yhtä lailla kaulahuiviksi kuin hartioillekin. 

Ohje on saatavilla ilmaiseksi englanninkielisenä suunnittelijan blogissa. Ohjeessa on pari ei nyt suoranaisesti väärin mutta epäselvästi kirjoitettua kohtaa. Jouduinkin neulomaan koko huivin käytännössä kahteen kertaan, kun huomasin alkuosan lisäyksissä ratkaisevan virheen vasta loppupuolella. Ja ei ollut sellainen virhe, jonka olisi voinut antaa olla. Kannattaa siis lukea koko ohje huolella ja ajatuksen kanssa läpi ennen aloittamista!

Huivi neulotaan poikittain aloittamalla toisesta kapeasta nurkasta. Alussa lisätään silmukoita, keskelle tehdään kaarevaa muotoa lyhennettyjen kerrosten avulla ja lopussa vähennetään silmukoita. Reunapitsiä tehdään koko matkan samalla toiseen reunaan.

Malli on alunperin vieläkin kapeampi, mutta monen muun tavoin muunsin ohjetta tekemällä lisäyksiä alusta asti tiheämmin. Ohjeessa tehdään alkuun lisäykset kahdeksan kerroksen välein ja myöhemmin neljän kerroksen välein, tässä on tehty koko ajan lisäykset neljän kerroksen välein. Ja lopun kavennukset toki samaan tapaan.

Tämä olikin ensimmäinen huivi jonka olen neulonut tällä tavalla poikittain. Oli mukava tapa neuloa, kun yksi kerros oli aina nopeasti tehty. Tykkään huivin pitkäkäisestä muodosta ja kauniista reunapitsistä. Ei siis mitään valittamista lopputuloksen osalta, vaikka ohjeen epäselvyys harmittikin siinä vaiheessa kun jouduin purkamaan jo lähes valmiin työn.

Bennelong huivi

Bennelong Shawl on Paula Wrightin suunnittelema huivi, jonka muotoon suunnittelija kertoo saaneensa inspiraation kuuluisasta Sydneyn oopperatalosta. Neljästä kolmion muotoisesta värialueesta muodostuva huivi on omiaan väreillä leikkimiseen. Käytin tähän keväiseen kaulahuiviin neljä eriväristä 50 gramman kerää bambu- ja puuvillalankoja.

Pitkän kolmion muotoiset alueet muotoillaan lyhennetyillä kerroksilla. Nirkkoreuna muodostuuu poikittain neulottuun huiviin niin, että yksi nirkko neulotaan aina jokaisen kerroksen loppuun. Huivin erikoinen rakenne pitää mielenkiinnon yllä eikä neuloessa pääse pitkästymään. Huivin lopulliseen muotoon en ole kuitenkaan täysin tyytyväinen, sillä neljän värin yhtymäkohtaan jäi hiukan kummallinen kulma, joka estää reunaa laskeutumasta täysin sulavasti. Ei sitä käytössä tosin juurikaan huomaa. Aika näyttää, pääseekö huivi käyttöön vai purkuun.

Kindness

Useimmiten inspiraatio käsitöilleni syntyy jostain kauniista neuleohjeesta tai ainakin tulee joku ajatus toivotusta lopputuloksesta. Tällä kertaa lähtökohtana oli ihana lankakerä, josta vaan halusin tehdä jotain, koska se oli niin kaunis. Katsokaa nyt vaikka itse, miten ihanasti väri liukuu hiljalleen kermaisesta vaaleaan ruskeaan, siitä vähän tummempaan ja lopulta lilertävään punaiseen. Lanka on nimeltään Katia Infinity Shawl ja se on täyttä merinovillaa.

Lankakerälle lähdin etsimään huiviohjetta, koska ajattelin että tällainen liukuväri pääsee kaikkein parhaiten oikeuksiinsa juuri huivissa. Kerällä on lankaa 600 metriä, joten mitään ihan pientä huivia ei kannattanut miettiä. Ravelrysta löytyi Jaala Spiron upea malli, Kindness shawl. Arvelin, että siinä voi kuvion toistoja tehdä niin paljon kuin lankaa riittää.

Ohje oli selkeä ja helppo. Pitsikuviossa toistui kahdeksan kerroksen mallikerta, joten se oli helppo oppia ulkoa. Langan väri vaihtui alkuvaiheessa tuskastuttavan hitaasti ja kesti ikuisuus ennen punaisen värin ilmaantumista vuoroon, mutta sen jälkeen huivi heräsi aivan uuteen eloon. Tuo punainen reuna on kyllä niin hieno, siihen päästäkseen kannatti jaksaa neuloa nuo tylsemmät kerman ja ruskean sävyt.

Jossain vaiheessa tajusin, että huivin reunapitsi on suunniteltu siten, että silmukat eivät enää lisäänny, joten pitsin kohdalta huivin reuna jäi suoraksi. Harmittelin sitä ensin, mutta valmiina ja pingotuksen jälkeen totesin, että käytön kannalta reuna onkin hyvä juuri näin. Kun sen laittaa harteille, niin suorat etureunat laskeutuvat kauniisti.

Tämä oli hauska työ, olisi ollut ihan vaan pelkästään kauniin langan vuoksi. Ehkä tätä samaa lankaa on hankittava jossain muissakin värisävyissä...

Terrabonne

Alkuvuodesta lähdin pitkästä aikaa mukaan testineulontaan, kun Ravelryn Testing Pool -ryhmässä silmään osui hauskan näköinen huiviohje, jolle etsittiin testaajia. Terrabonne on amerikkalaisen Taiga Hilliardin suunnittelutyötä.

Terrabonnessa kiinnosti erikoinen rakenne ja se, että värialueet eivät jakaudu ihan tavanomaiseen tapaan. Kuvan perusteella kuvittelin äkkiseltään ohjeen pitävän sisällään jotain monimutkaisempaakin, mutta työ eteni loppujen lopuksi melko yksinkertaisesti kulmasta toiseen, ei mitään erikseen poimittuja silmukoita tai muuta sellaista. Eriväriset puoliskot toteutettiin intarsiana eli "keskiviivalla" langat kieputettiin toistensa ympäri. Ohje sisältää tekniikkaan kuvallisen ohjeen.

Huivi syntyi nopeasti ja vaivattomasti. Siitä tuli kooltaan aika pieni, ei ihan tarpeeksi hartioita lämmittämään, mutta kaulahuiviksi aivan sopiva. Ohje on sen tyyppinen, että kokoa on helppo muokata.

Langoiksi kaivoin omien varastojen kätköistä siniharmaata Rowan Fine Artia, pinkkiä Louhittaren Luolan Väinämöistä sekä jotain valkoista vastaavan paksuista.

Huivi valmistui jo maaliskuussa ja kuvat on ottanut niihin aikoihin Majaillaan -blogin Mirella. Kiitos! :)

Kirkkaita päiviä

Olen ennenkin ilmoittautunut Heidi Alanderin suunnittelemien huivien faniksi ja neulonutkin niitä useita. Hiljattain Heidiltä ilmestyi taas uusi huiviohje, keväinen Bright Days.

Ohjeen ilmestyessä olin juuri hankkinut uuden kevättakin ja mietin, että sen seuraksi täytyisi tehdä jokin sopiva keväinen huivi. Bright Days löytyi kuin tilauksesta, sillä huomasin siinä samassa, että juuri tällaisen huivin tarvitsen.

Lankaostoksille suuntasin luonnollisesti vakipaikkaani Lentävään Lapaseen. Halusin jotain muuta kuin villaa, että on sitten varmasti keväistä ja keveää. Oranssinpunainen lanka on pääosin puuvillainen Katia Cotton Stretch ja valkoinen Teeteen Bamboo & Co, joka on suurinpiirtein puoliksi bambua ja puuvillaa. Kyllä tästä tulikin ihanan vilpoisa ja pehmoinen, juuri passeli kevättakin kanssa!

Kirkkaina hehkuvat värit ja kirkas auringonpaiste - niistä sen tietää että kevät on tullut. Ihanat kirkkaat päivät!