Craspedia sukat

Craspedia sukat ovat amerikkalaisen Andrea Mowryn suunnittelemat sukat, joiden ohje löytyy 52 x Villasukat -kirjasta. Näyttää ohje löytyvän nyt maksullisena netistäkin, mutta kirjanhan toki saa lainattua vaikka kirjastosta, jos ohjeen hinta tuntuu suolaiselta. Ja kaupan päälle kirjassa on ne kaikki muutkin sukkaohjeet! Kirja on minun makuuni todella ihana (en ole ostanut omaksi, mutta olen pariin kertaan lainannut kirjastosta). Tykkään ajatuksesta kerätä mallit useilta suunnittelijoilta, näin saadaan mukavan erilaisia malleja samaan kirjaan.

 

Craspedia on yksi kirjan kauneimmista malleista (siis makuasioitahan nämä on, mutta tämä on lahjomaton mielipiteeni). Sukat neulotaan varpaista varteen. Etupaneelin pampuloihin on ohjeessa kaksi vaihtoehtoista tekotapaa; virkattu ja neulottu. Omat pampulani tein neulomalla ja niistää tuli huomattavasti litteämmät kuin ohjeen mallisukissa, joiden pampuloiden oletan vastaavasti oleva virkatut. (Taikka sitten jotenkin ihan super-löysällä käsialalla tehdyt.) 

Lankana Handun perussukkis, joka aina vaan on ihana lankojen aatelinen.

Jyväskylän neulefestarit 2021

Viime vuoden koronatauon jälkeen oli ihanaa päästä eilen neulefestareille Jyväskylään. Teimme reissun päiväseltään junalla kuten edelliselläkin kerralla, nyt vähän pienemmällä porukalla. Koronarajoitukset oli huomioitu niin, että myyjiä oli tällä kertaa vain kotimaasta ja porukkaa kaiken kaikkiaan vähemmän. Maskit olivat alueella käytössä ainakin sisätiloissa, mutta turvavälien noudattaminen oli ahtaissa makasiineissa melko mahdotonta.

Kolmen naisen seurueemme lähti matkaan aamulla aikaisin. Noin kolmen tunnin junamatka sujui joutuisaan neuloen ja jutellen. Perillä tavattiin lisää tuttuja ja päästiin tutustumaan kotimaisten lankayrittäjien tarjontaan. Ja tietysti syötiin hyvin. Välillä saatiin sadetta, tämä on selvästi jo neulefestareihin liittyvä perinne. Selvittiin kuitekin pahasti kastumatta.

Toivolan vanha piha oli remontoitu niin, että entisen alamäen sijaan pihassa oli porrastettuja tasoja. Oli tietysti mukava päästä istumaan tuoli suorassa, mutta vähemmän kojuja ja istumapaikkoja nykyiseen pihaan kyllä mahtuu. (Mikä nyt korona-aikana on varmaan ihan hyväkin). Aamupäivällä joka paikkaan sai kovasti jonottaa, mutta iltapäivän mittaan sai kierrellä paremmassa rauhassa. Pihan pieneltä esiintymislavalta soitettiin elävää musiikkia ja oli aikaa istuskella ja neuloskella ystävien seurassa. Tätä on kaivattu!

Festariostoksina ostin villatakillisen tummansinistä Bio Shetlandia ja kaksi sukkalankavyyhtiä; Kettu Yarnsin Everyday Sock Merinoa ja Rva Silmusolmun Villa Sukkista. Sattumoisin molempien vyyhtien värit sointuivat yhteen reissuneule-lankana olleen Handun perussukkiksen kanssa. Tämmöinen hempeä kausiko nyt? :D

Sain matkan aikana hyvään alkuun Andrea Mowryn suunnittelemat Craspedia -sukat, joiden ohje löytyy 52 x villasukat -kirjasta. Lankojen lisäksi ostin Talisa Designin klipsuttimen synttärilahjaksi äidille. 

Kiitokset järjestäjätaholle ja kanssaneulojille mahtavasta päivästä!

Amberwing sukat

Amberwing Socks on usalaisen Summer Leen hauska sukkamalli. Sudenkorentoja muistuttava yksinkertainen mutta näyttävä kuviointi saadaan aikaan perinteisellä eestiläisellä roosimine -tekniikalla. Lisäksi sukkien varsia koristavat kauniit kaksiväriset latvialaiset palmikot.

Keväisen keveä hento mintunvihreä lanka on Handun perussukkista ja kuvioinnin punainen lanka on Mimo Yarnsin Silver Sparckle merino-sukkalankaa.

Sudenkorentoihin oli kaaviot sekä ylös- että alaspäin lentäviin versioihin ja lentosuuntaa voi myös vaihtaa kesken sukan. Laitoin omat korentoni lentämään toisessa sukassa ylöspäin ja toisessa alaspäin.

Paria jujua lukuunottamatta tämä oli helppo varresta aloitettu perussukkaohje ja sellaisenaan oikein rentoa ja mukavaa kesäisen kevyttä neulottavaa, varsinkin kun väritkin olivat mitä keveimmät ja kesäisimmät.

Kalina ja Malina vol 2

Ensimmäinen Kalina ja Malina -maatuskaneule oli niin hauska tehdä, että oli ihan pakko tehdä vielä toinen! Tällä kertaa tuli vielä jämälankaisempi versio, eli varsinaista pääväriä ei ollut lainkaan vaan tein vartalon alaosan ja hihatkin kirjoneuleena. 

 

Kalina ja Malina on Handu-langoista tunnetun Ilun eli Ilona Korhosen ideasta syntynyt malli, joka julkaistiin naistenpäivänä juhlistamaan naisten välistä ystävyyttä. Mallin kirjoittaminen neuleohjeeksi on Sirkku Tiiran käsialaa. Sittemmin mallin ympärille on syntynyt varsinainen villitys ja se on julkaistu nyt myös englanniksi. Erilaisia maatuskapaitojen versioita voi seurata Kalina ja Malina -facebook-ryhmässä ja Instagramissa ottamalla seurantaan hashtagin #kalinajamalina. 

Kalinan ja Malinan koot ilmaistaan mummojen lukumääränä. (Laulun Kalina ja Malinahan on nuoria neitoja, mutta mielikuva maatuskoista mummoina istuu lujassa. Itseasiassa maatuska on venäjänkielinen sana joka tarkoittaa äitiä.) Tämä on kolmentoista mummon paita, kun edellisessä oli 12 mummoa. Jälkeenpäin luin, että venäläisen uskomuksen mukaan maatuskoita pitäisikin aina olla pariton luku, sillä parillinen luku tuottaa epäonnea. Onneksi tämä erehdys tuli nyt korjattua tämän toisen paidan kohdalla, vaikkakin sattumalta!

Tiheys vähän heitti tässäkin paidassa, itseasiassa vielä enemmän kuin edellisessä. Paidan yläosasta tuli ensin liian pitkä (eli erottelin hihat liian myöhään). Jouduin siis turvautumaan "paitakirurgiaan"; purin kaarrokkeen alhaalta ylöspäin niin, että maatuskat säilyivät koskemattomana mutta purin kaiken siitä ylöspäin. Poimin silmukat puikolle ja neuloin kaarrokkeen uudestaan vähän pienemmillä puikoilla ja tein vähän enemmän kavennuksia. Niskan lyhennetyt kerrokset tein ohjetta takaperin lukien. Hyvin onnistui ja tämmöiset parempaan istuvuuteen tähtäävät riskit kannattaa mielestäni aina ottaa.

 

Olen ihan älyttömän tyytyväinen tähän jälkimmäiseen versioon. Ensimmäinenkin oli ihana, mutta tässä moni asia onnistui vielä paremmin. Paremman istuvuuden lisäksi vertailussa huomaa selvästi, että olen näiden kahden paidan aikana kehittynyt kirjailutaidossa, jonka suhteen olen vielä ihan aloittelija. Netistä löytyy kuvia toinen toistaan hienommista kirjailuista, mitä ihmiset on maatuskapaitoihinsa tehneet; on ruusuisia essuja ja kukikkaita huiveja. Itse tyydyin kirjailemaan silmät ja suut, sekin tuntui jo hyvin isolta urakalta aloittelijalle.

Ilu ja Lentävän Lapasen Taina on suunnitelleet, että jos toukokuun lopussa koronatilanne on helpottanut niin, että kokoontuminen on taas turvallista, niin voitaisiin kerääntyä maatuskapaitojen kokoontumisajoihin Lapaseen, tai jos ei sisätiloissa kokoontuminen vielä ole suotavaa niin sitten vaikka pihatreffeille. Mutta siitä kuullaan lisää myöhemmin, kunhan tilanne selkenee. Olis kyllä kiva!

Kalina ja Malina

Ilona Korhonen julkaisi naistenpäivän kunniaksi ihanan kaarrokeneuleen nimeltään Kalina ja Malina. Kaarrokkeen poikki tanssii joukko iloisia maatuskoita. Tai ei nyt ehkä ihan tanssi, ennemminkin ne seisovat rivissä topakasti, kuten maatuskoiden kuuluukin. Neule on suunniteltu naisten välisen ystävyyden kunniaksi ja juhlimiseksi. Suunnitteluprosessissa toimi yhteistyökumppanina ja yllyttäjänä Lentävän Lapasen Taina Schildt ja ohjeen sarjoituksesta ja editoinnista vastasi Sirkku Tiira.

Kalina ja Malina on ylhäältä alas neulottu kaarrokeneulepaita. Ihan  aloittelijan  neule se ei ole, sillä kirjoneuletta neulotaan kolmella ja neljällä värillä kerrallaan. Tätä nyt ei kannata pelästyä liikaa, mutta voi olla hyvä varautua että kuluu vähän enemmän aikaa kuin tavalliseen kahden värin kirjoneuleeseen.

 

Testineuloin paidan ennen sen julkaisua käyttäen jämälankoja, jotka on enimmäkseen Ilonan itsensä värjäämiä lankoja. Ilonahan tunnetaan käsityöpiireissä parhaiten Handu -nimeä kantavista käsinvärjätyistä langoistaan. Suosioon ovat nousseet myös käsityöaiheiset Ilun Handu duunaa blogi sekä videoblogi.  

Se sijaan kaikki eivät ehkä ole tienneet, että Ilona on myös laulaja ja erityisesti kansanlauluperinteen rakastaja ja ylläpitäjä. Kalinan ja Malinan tarina juontuukin vanhaan kansanlauluun, joka kertoo kyseisistä neidoista. Ajatus neuloa paitaan laulu on aivan mielettömän ihana!

Olen lapsesta asti tykännyt maatuskoista (kukapa ei!) ja leikeissä ajatus meni niin, että isompi maatuska synnytti aina pienemmän ja seuraava vielä pienemmän ja niin edespäin. Niinpä tästä kuva-aiheesta ja naistenpäivän kytköksestä tuli mieleeni kuvata paitaan kaikki sukuni naiset, menneet ja tulevat naisten sukupolvet. Paidan etupuolelle olen kuvannut itseni, tyttäreni, äitini ja molemmat mummoni. Takapuolelle mahtuivat kaikki tätini ja osa naispuolisista serkuista - laitoin nyt äidin puoleiset serkut koska oli tämä ajatus äiti-linjasta ja lisäksi heitä sattuu olemaan juuri kolme kappaletta. Ensin ajattelin kirjailla maatuskoille erilaisia hiuksia yms. tunnuspiirteitä, mutta lopulta kirjailu osottautui sen verran haasteelliseksi tehtäväksi, että kaikki naiset ovat suunnilleen saman näköisiä mutta silmien väri paljastaa kenestä on kyse. (Ainakin minulle, mutta myös nuorin tyttäreni tunnisti näistä jokaisen oikein!)

Ohje on suunniteltu Soft Donegal -langalle ja sen neuletiheys on 22 s. Koska oma paitani on tehty fingering -vavuisista jämälangoista (Handun Perussukkista, Sukka-Gimalletta, Silkkaa Merinoa ja Mini-Merinoa), niin tiheyteni on vähän tiukempi. En vaan saanut jäljestä nättiä ohuella langalla ja ohjeen vaatimalla käsialalla - kaarrokkeen alussa tiheys on 26 s, jossain vaiheessa vaihdoin isommat puikot ja loppuosassa tiheys on 24s. Ei siis kannata katsoa s-koon mittoja minun neuleestani, oikealla tiheydellä olisi tullut isompi. Alaosan pääväriä minulla oli vain 100g. Se määritteli paidan pituuden (johon olen kyllä ihan tyytyväinen) ja myös sen, että hihat jäivät lyhyiksi. Tosin hihat voisi tehdä myös monivärisiksi, mutta päädyin nyt tähän.

 

Kun ohje julkaistiin Zoomissa järjestetyssä julkaisutilaisuudessa, paikalla oli toista sataa neulojaa. Ohje on saatavilla ilmaisena ohjeena Handun verkkokaupassa. Kalina ja Malina ovat innostaneet ja suorastaan villinneet suloisuudellaan, iloisuudellaan ja värikkyydellään. Ajatus ystävyydestä ja juhlimisen arvoisista naisista koskettaa varmasti erityisesti juuri nyt, kun ystävien ja läheisten tapaaminen ei ole ehkä mahdollista. Kalinan ja Malinan FB-ryhmään on liittynyt lähemmäs parisataa henkeä ja siellä sekä Instagramissa on saatu jo nähdä monia aloituksia toinen toistaan upeammilla väriyhdistelmillä. Itsekin jo aloitin neulomaan toista vähän väljempää ja tällä kertaa pitkähihaista versiota. Tervetuloa mukaan neulomaan lisää mummoja!

Pitsisukat morsiamen ystävälle

Eilen aloitettiin Sukka-Finlandia kilpailun viides etappi. Etapin kisamallina on myös suunnittelijanimellä Adelheid tunnetun Heidi Lindroosin kaunis ja romanttinen malli Kaaso nro 1, jonka hän on alunperin suunnitellut ystävän häiden inspiroimana. Sukkien etualaa koristavat pitsipaneelit on neulottu intarsiana, joka on monelle kilpailijalle uusi tekniikka ja siksipä etapin ensireaktiot olivat ihastuneen kauhistuneita. Moni näyttä kuitenkin jo päässeen hyvään alkuun ja viime yön aikana useampi kisaaja tuli jo maaliinkin, joten rohkaisen kaikkia kokeilemaan intarsiaa, vaikka ensinäkemältä hirvittäisikin.

Tämän mallin testineulontaprosessi oli erityisen pitkä ja perusteellinen, sillä näin haastavan mallin kirjoittaminen rautalankaversioksi (jollaiseen Sukka-Finlandiassa aina parhaan tahdon mukaan pyritään) tuotti paljon päänvaivaa suunnittelijan lisäksi meille testineulojille. Ensimmäisen testineulontakierroksen aloitimme Aino Wikman, toinen Sukka-Finlandian päätuomareista ja minä. Tekstiä hiottiin ensin tällä porukalla yrityksen ja erehdyksen kautta niin hyvin kuin osattiin ja sen jälkeen vielä toinen testaajaporukka pääsi testaamaan siihen mennessä muokattua ohjetta; testineulomiseen nimittäin liittyy sellainen piirre, että mitä tutummaksi malli tulee, niin sitä vaikeampi enää on hahmottaa, miten joku asia on ymmärrettävissä, kun se on jo muuttunut itselle täysin itsestään selväksi. Toisessa testaaja-aallossa neuloivat Outi Montonen, Jaana Silvennoinen ja Tarja Jussila. Tiimi oli loistava ja vaikka mallin suunnittelu onkin sataprosenttisesti Heidin käsialaa, niin ohjeen kirjoittamisesta kiitos kuuluu koko tälle timille. Erityisen kiitoksen ja kumarruksen ansaitsee Aino, joka piti langat käsissään koko prosessin ajan ja kokosi palautteet ja hioi sanamuodot lopulliseen muotoon.

Omat sukkani neuloin Regian Premium Merino Yakista ja pitsipaneelit ovat Handun Perussukkalankaa sekä tavallista valkoista Regian 4-säikeistä. Neuloin taas s-koon.

Nopeuskisassa maaliin päässeet voivat tienata bonuspisteitä tekemällä pitsin reunaan koristekirjailut, joita mun sukissa ei ole, mutta suunnittelijan neulomista sukista voi käydä kurkkaamassa miltä ne näyttävät.

Kaaso-sukkia on aikaa neuloa 2.3 saakka, jolloin lähdetäänkin sitten jo koko kisan viimeiselle kierrokselle.

Rasismin vastainen neulehaaste jatkuu

Kiitos teille kaikille, jotka luitte edellisen postauksen ja teille, jotka lähditte mukaan keskusteluun eri kanavissa, niin yleisissä kuin yksityisissäkin. Erityinen kiitos niille innokkaille, jotka jo ilmottauduitte mukaan haasteeseen!

Kommenteissa pohdittiin mm. omien ohjevalintojen taustoja. Joku koki, että Suomesta  käsin on helpompi seurata kotimaisia ja eurooppalaisia suunnittelijoita maantieteellisen läheisyyden takia. Osalla kielitaito rajoittaa mahdollisuuksia neuloa muita kuin kotimaisia ohjeita ja ohjeen helppo saatavuus esim. kotimaisista käsityölehdistä voi olla syynä valita suomalainen suunnittelija. Suunnittelija saattaa olla itselle tuttu ja hyväksi havaittu tai lankavalinnat ovat sellaisia, mitä on helppo löytää omasta lähilankakaupasta. Eikä näissä syissä tietenkään ole mitään väärää. Tuskinpa monikaan tarkoituksellaan ajattelee, että valitsenpa nyt valkoisen suunnittelijan ohjeen vartavasten, koska haluan olla rasisti. Mutta siltikin nousee monta kysymystä. Miksi ne eri kulttuuritaustoista tulevat suunnittelijat eivät ole tulleet tutuiksi? Miksi heidän töitään ei löydy ja ole saatavilla helposti? Miksi kotimaisissa lehdissä ei ole värillisten suunnittelijoiden malleja ja miksi heidän ohjeitaan ei ole saatavilla suomeksi, kun maassa kuitenkin asuu prosentuaalisesti iso etnisen taustan omaava vähemmistö? Ja tässä mennäänkin sitten taas niihin rakenteisiin.

Rakenteellinen rasismi ilmenee juuri siinä, että toiset saavat automaattisesti enemmän palstatilaa, yhteistyömahdollisuuksia, näkyvyyttä ja sitä kautta suosiota kuin toiset ilman että kukaan välttämättä tietoisesti toimii syrjivästi. Ne lähellä omaa elinpiiriä olevat tyypit vaan luonnollisesti tulevat mieleen ensimmäiseksi ja koska valkoisen keskiluokan elinpiiri on suurelta osin valkoista, niin järjestelmä suosii valkoista suunnittelijaa, vaikka yksilö itse ei ollenkaan olisi rasismin kannalla ja olisi etuoikeuksistaan suorastaan pahoillaan tai ei ajattelisi niitä lainkaan. Koska iso osa valtamediasta, kirjakustantamoista ja isommista yrityksistä on valkoisten omistamia ja niiden työntekijäkaarti on paljolti valkoista, niin valkoisen enemmistön etulyöntiasema säilyy, ellei asiaan aleta tietoisesti kiinnittää huomiota.

Puhumattakaan sitten jostain sosiaalisen median ja muiden nettipalveluiden algoritmeista, jotka tekevät valintoja puolestamme; algoritmi on ilmeisesti laskelmoinut, että pohjoismaista syntyperää olevana naisena minua kiinnostavat valkoisten suunnittelijoiden mallit (ei pohjoismaisten tai eurooppalaisten, vaan nimenomaan valkoisten; esim. suositut amerikkalaiset suunnittelijat Caitlin Hunter, Andrea Mowry ja Jennifer Steingass ja australialainen Ambah O'Brien kyllä saavat näkyvyyttä syötteessäni), jonka jälkeen Instagram-feedini ja ravelryn kohdennetut suositukset täyttyvät niistä eikä minulta edes kysytä. Ellen itse päätä vaikuttaa asiaan omilla valinnoillani - ja tämä vaatii asian tiedostamista. Esim. Instagramissa olen ottanut seurantaan monen eri kulttuuritaustan omaavia suunnittelijoita ja neulojia ja syöte näyttääkin jo paljon värikkäämmältä. Ravelryssa tykkäsin Solidarity Swap Bundlesta, johon oli listattu BIPOC-suunnittelijoita. Nyt heidän uutuusmallinsa näkyvät kohdennetuissa suosituksissani. Edelleen valtaosa nimekkäistä suunnittelijoista on valkoisia ja heidän työnsä saavat eniten näkyvyttä, mutta ainakin olen edes vähän yrittänyt oikaista vinoumaa omassa feedissäni.

Tämänhetkisessä julkisessa keskustelussa näkyy ilmiö, että moni loukkaantuu ajatuksesta, että heitä epäillään rasisteiksi. On tietysti ihan ymmärrettävää loukkaantua sellaisesta koetusta syytöksestä, jos ei itse koe olevansa rasisti. Syvällä yhteiskunnan syntyjuurissa piilevien rasististen rakenteiden takia ajattelen kuitenkin, että on melko turhaa keskustella siitä, onko joku yksittäinen henkilö rasisti vai ei; me kaikki olemme kuitenkin osa eriavoistavaa yhteiskuntaa ja jos olemme valkoisia, niin hyödymme siitä, halusimmepa tai emme. Jos olemme hiljaa ja ajattelemme mielessämme että rasismi on huono juttu, niin tilanne ei lopulta muutu miksikään (paitsi huonommaksi, koska rasismin puolella oleva poliittinen ääripää tänä päivänä on kovinkin kantaaottava ja äänekäs). Ainoaksi vaihtoehdoksi jää olla tietoisesti antirasisti; olla avoin oppimaan asioista lisää ja tunnustamaan oman ajattelunsa vääristymät sekä muuttaa tiedostaen asenteitaan ja toimintaansa, esim. kulutustottumuksiaan. On tärkeää nostaa mustia ja värillisiä eri alojen osaajia esille tietoisesti ja vartavasten. Kuten nyt neulesuunnittelijoita.

Tamy Goren suunnittelema Ashbrook-huivi on laitettu puikoille.

Aiemmin tällä viikolla loin silmukat Tamy Goren suunnittelemaan Ashbrook-huiviin ja aion viikonlopun aikana aloittaa vielä Gavriella Treminion suunnitteleman Simone paidan. Myös muita neuleita aiemmin postaamaltani listalta on suunnitelmissa. Lista jäi kuitenkin lyhyeksi ja monia upeita suunnittelijoita ja neuleohjeita jäi esittelemättä. Ja virkkuutöitä en huomannut laittaa lainkaan. Niinpä päätin jatkaa tärppilistaa vielä vähän ja monipuolistaa haasteen sääntöjä niin, että myös virkkaamalla voi osallistua.

Lisää upeita suunnittelijoita ja neuleohjeita:

- Ranskalainen Xiaowei Hu on suunnitellut mm. kauniin Huangshan -neulepaidan, kesäisen Wutton-topin ja sievän Haline-neuletakin. Myös kivoja lasten malleja löytyy häneltä paljon.

- Usalainen maorisyntyinen Francoise Danoy on suunnitellut ihania juttuja, esim. Pâtikitiki hattu ja tuubihuivi, Aumangea -paita tai The Plains -kolmiohuivi.

- Grace Anna Farrow on suunnitellut mm. persoonallisia huiveja. Kurkatkaa ainakin nämä: Chatoyant, URSA ja ALLIUM.

- Usalaisen Tian Connaughtonin malleista löytyy vaikkapa Adenium -pipo ja  tuubihuivi ja ihanan väljä Weekend in NYC -paita.

- Usalaisen Leila Ravenin malleissa on tyyliä. Katsastakaapa vaikka Argus -pitkähihainen neulepaita, Odetta -muhkea kolmiohuivi tai lyhythihaiset Sela- ja Bolan -paidat.

- Lucy Sweetlandin kynästä on lähtöisin komealla palmikkopaneelilla koristettu Seraphine -shaali ja Emerald -kämmekkäät.

- Connie Peng on suunnitellut Yellow Cosmo nimimerkillä mm. Let's Go for a Stroll -lapaset, hauskan Light Bulbs -pipon (erityisesti niitä hetkiä varten kun välähtää), Perimeter -huivin, In Mood for Maybe -hupparin ja Logan Shoals -paidan.

- Usalaisen Rose Beckin suunnittelemien neuleiden listalta löytyy esim. kauniit Rosa ja Rhodes -neulepaidat sekä Icebox -huivi.

- Brittiläinen Jimenez Joseph on suunnitellut mm. lepakkohihaisen Chicane -paidan, intarsiakuviolla koristetun Lucky Star -jumpperin ja poikittain neulotun Pixham -kesäpaidan.

- Lana Jois on suunnitellut mm. klassisen kauniin Rococo -huivin, sievän Himani -pipon sekä Flash Point -kesätopin, josta tulee mukava mielleyhtymä yksiin tiettyihin karkkeihin...

Ja sitten vielä ohjeita virkkaajille:

- Usalaisen Toni Lipseyn virkkausmalleista löytyy monipuolinen valikoima sisustustuotteista vaatteisiin ja asusteisiin. Katsastakaa vaikka iloinen Sedona -paita, Odyssey -kaulahuivi tai Easy Ripple -sisustustyyny.

- Usalainen Natalie @Detroit Knots on suunnitellut mm. My Favorite Jeans Top ja The Ribbet Tee -paidat ja Obtuse huivin. Hänellä on myös koukkuamisohjeita ja niiden yhteydessä ohjevideoita, jos koukkuamisen opettelu kiinnostaa!

- Kanadalainen Stephanie Jessica Lau on suunnitellut lukuisia todella suloisia amigurumi-hahmoja, muita sisustustuotteita, esim. hauskan Pillowji -emojityynyn, kauniita virkattuja villatakkeja, joista yhtenä esimerkkinä Rosewood Cardigan ja lisäksi hänellä on myös kauniita neulottuja takkimalleja, esim. Dotty Cardigan.

- Henkilökohtainen suosikkini, joka saa toivomaan, että jaksaisin virkata enemmän: Uusi-Seelantilainen Grace forthefrills. Tsekatkaa ainakin Riviera Stripe Tee -teeppari, Ocean Breeze -paita ja In the Clouds -takki. (Nämä on kaikki ilmaisohjeita, vaikka ovat todella upeita!)

- Usalainen Whitney Marie Anderson on suunnitellut suloisen virkatun nuken. Nukelle voi virkata erillisellä ohjeella peruukin ja vaatteita. Myös Cropped Turtleneck -paita on nätti.

Ja loppuun vielä pari pikavinkkiä niille, jotka muuten ehkä haluaisivat osallistua mutta eivät ehdi tehdä mitään isoa:

- Brittiläisen Diane Ugon suunnittelemat Atika- ja Myopa -korvakorut. Sisältää ohjevideon.

- Amerikkalaisen Creations By Courtneyn pieni Simple Cotton Pouch -pussukka tai Pine Trees -hiuspanta.

Gavriella Treminion suunnittelemaa Simone paitaa varten on varattuna metsäisen vihreää Drops Air -alpakkasekoitelankaa.

Voi olla, että suunnittelijavinkit jatkuvat vielä kolmannen postauksen verran jossain vaiheessa, sillä mitä enemmän olen lähtenyt BIPOC-suunnitelijoiden töihin tutustumaan, niin sitä enemmän löydän  malleja, joita haluan suositella. Kannattaa myös tutustua listattujen suunnittelijoiden niihin töihin, joita en ole tässä nostanut esille; monen suunnittelijan kohdalla oli nimittäin todella vaikea valita vain 3-4 houkuttavinta työtä ja sen lisäksi teillä saattaa myös olla erilainen maku kuin minulla. :)

Adventurer

Austraalialainen Ambah O'Brien on suunnitellut monia upeita neulemalleja. Erityisesti olen ihastunut hänen herkullisen monivärisiin huivimalleihinsa. Olen selaillut niitä monet kerrat ajauksella, että minkä monivärisen huivin neuloisinkaan kaikista niistä käsinvärjättyjen lankojen jämäpalleroista, joita aikojen saatossa on kertynyt. Ohjeen ostaminen on  useamman kerran kaatunut siihen, etten ole osannut päättää minkä noista ihanista malleista valitsisin.

Viime joulukuun ensimmäisenä päivänä tein lopulta päätöksen ja ostin Adventurer -huivin ohjeen. Nimi viittaa hauskasti seikkailijan lisäksi ajatukseen, että huivi neulottaisiin adventtikalenteri-huivina, yksi väriraita päivässä, jolloin huivi valmistuisi joulupäiväksi (austraalialaisittain adventtikalenteriin kuuluu 25 raitaa). No, kesäisestä ajankohdasta voinette jo päätellä, ettei tuo ajatus ihan toteutunut meikäläisen kohdalla. Sainkohan kaksi raitaa valmiiksi joulukuussa?

Työn alku osottautui hankalaksi. Olen aiemmin neulonut pääasiassa sellaisia pitsimalleja, joissa pitsikuviota tehdään vain työn oikealla puolella ja nurjalla neulotaan korkeintaan joku yksittäinen silmukka kuvioon sopivaksi. Tässä pitsikuviota tehdään yhtälailla niin oikealla kuin nurjallakin puolella. Ei siinä muuten mitään, mutta alkuun pääseminen oli hankalaa, kun en meinannut millään saada juonen päästä kiinni, että miten kaaviota piti seurata nurjalla puolella. Joka kerta piti tarkistaa sanallisesta ohjeesta, että pitikö tätä nyt tulkita pielikuvana ja mistä reunasta alkaen tätä nyt luettiinkaan.

Pikkuhiljaa kuvio kuitenkin aukeni ja neulominen alkoi luistaa. Suurin osa raidoista on syntynyt tämän kevään aikana. Työtä on hidastanut myös se, että olen ollut aika perfektionistinen värien suhteen; en kehtaa edes tunnustaa, miten monta raitaa olen päätynyt purkamaan kun on muutaman raidan päästä alkanut tuntua, ettei tuo väri sopinutkaan tuohon väliin... Mutta kun käytin tähän kaikkien ihanimpien lankojeni jämät, niin halusin että lopputuloksestakin tulee ihana!

Langoista sen verran, että niitä kului noin 12 g/ raita. Suurin osa on Handua, muutama yksittäinen raita on rva Silmu&Solmua, Lanitium Ex Machinaa, Louhittaren Luolaa sekä Malabrigo sockia.

Huivi valmistui pari päivää juhannuksen jälkeen. Sitten kastelin sen, en siis edes pingottanut yhtään, levittelin vaan kuivumaan ja asettelin nuppineuloilla siksak-kuvion kärjet teräviksi. Mutta jotenkin huivi olikin kastelussa venynyt niin paljon, että se laahasi maata. Vähän harmitti, mutta en halunnut huivia joka kuraantuu ensimmäisessä käytössä, joten oli pakko purkaa vielä pari raitaa päästä. Nyt ei joulukalenterihuivissa ole sitten kuin 23 raitaa, mutta eipä tällä tässä vaiheessa muutenkaan enää joulun kanssa ole paljon tekemistä.

Olen todella tyytyväinen lopputulokseen ja koska jämälankoja vielä jäi, niin pääsen varmasti jossain vaiheessa toteuttamaan jonkun toisenkin noista Ambahin upeista malleista.

Ranunculus

Ranunculus on japanilaissyntyisen, nykyisin Saksassa asuvan Midori Hirosen suunnittelema neulepaita. Ohjeessa on vain yksi (ylisuuri) koko, mutta se sisältää myös lisäohjeet isompaan versioon. Jotenkin kummassa paita näyttää hyvältä tosi monenkokoisten ihmisten päällä. Malli sisältää kapeamman ja laajeman kaula-aukkovaihtoehdon sekä ohjeet eri pituisille hihoille.

Kuva: Satu Hart

Alkuperäisessä mallissa käytetään yksinkertaista lace-vahvuista lankaa. Minulla on tässä kaksinkertanen lanka; Handun lace-vahvuinen silkkimerino sekä Bumblebee silkkimohair kulkevat rinnakkain koko matkan. Löysähkön käsialani takia otin 5,5mm:n puikot, kun ohjeessa käytetään 6mm:n puikkoja.

Kuva: Satu Hart

Muita modauksia tein yksinomaan langan riittävyyteen liittyvistä syistä; tuollainen ohjeen mukainen ylileveä olisi kyllä miellyttänyt. Mutta kun olin jo viime kesänä ostanut Jyväskylän neulefestareilta tietyn määrän Bumblebeetä ja myöhemmin Lentävästä lapasesta sen kanssa yhteen sopivaa merinosilkkiä, niin niillä oli tultava toimeen mitä oli; se onkin oikeastaan se käsinvärjättyjen lankojen ainoa haittapuoli, että ihan samaa värisävyä on hankala löytää enää myöhemmin. Ratkaisin asian (kaava-asioiden expertin eli Sirkku-ystäväni avustuksella) siten, että jätin alimmat vartalonpuoleiset raglanlisäykset tekemättä. Näin leveyttä vartalo-osaan tuli vähemmän ja lankaakin vastaavasti kului vähemmän; sain haluamani 3/4 pitkät hihat, joskin kuvissa näyttää siltä että ne ovat kastelun jälkeen venyneet lähes täyspitkiksi. Vartalo-osa on myös hieman ohjetta pidempi.

Korona-eristyksen päättymisen kunniaksi Lentävässä lapasessa järjestettiin pitkästä aikaa neuleilta, jossa  oli mahdollisuus kuvauttaa neuleensa ammattikuvaajan kuvaamana. Ylimmät kuvat ovat hänen ottamiaan. Paikalla oli myös kampaaja Eko-kampaamo Kaislasta tekemässä nopeita kampauksia ennen valokuvaa, hänen käsialaansa on palmikko-kiharakampaukseni.

Neuleystävälläni Minnalla oli myös samainen Ranunculus-paita päällä kuvauksissa, joten pitihän sitä ottaa myös samistelu-kaverikuva. :) Minnan paidassa on samantyyppinen lankayhdistelmä kuin minulla; muistaakseni Handun sinkkua ja Bumblebeetä rinnakkain.

Ei voi kyllä tarpeeksi hehkuttaa, miten mukava oli pitkästä pitkästä aikaa nähdä kaikkia, päästä neulomaan yhdessä ja turisemaan ihan kasvotusten!

Alakuvassa vielä iltaan osallistunut porukka kokonaisuudessaan. En jaksanut helteestä johtuen pitää Ranunculus-paitaa enää yksilökuvauksen jälkeen, joten kietouduin yhteiskuvaa varten Shake it up -huiviin. Ranunculus on siis näin mohairista tehtynä talvipaita, mutta jos sen toteuttaisi ohjeen mukaisesta lace-vahvuisella langalla vaikkapa pellavaisena ja lyhyillä hihoilla, niin malli sopii ihanasti myös kesään. Nimikin tarkoittaa leinikkiä.

Kuva: Satu Hart

Krapin lankapajalla

Paikallinen lankakahvilamme Lentävä Lapanen on jo monena vuotena peräkkäin järjestänyt Krapin lankapaja -tapahtuman. Krapin paja on Tuusulanjärven rannalla sijaitsevan vanhan Krapin kartanon pihapiiriin rakennettu kulttuuri- ja tapahtumatalo. Koko päiväksi on järjestetty käsityöaiheista ohjelmaa ja muutakin kivaa.

Aiemmin en ole syystä tai toisesta päässyt mukaan, mutta tänä vuonna päätin jo hyvissä ajoin varata kyseisen päivän vapaaksi. Ja kannatti, sillä oli tosi kiva päivä.

Tähtivieraina olivat Villapesusiskot Pirjo ja Katri sekä Tiina Kuu. Siskokset kertoivat neuletubettamisesta ja Tiina Tuhansien villasukkien maa -kirjastaan sekä erilaisista kantapäistä.

Muilta osin päivä koostui erilaisista työpajoista, jotka olivat kaikki tosi kivoja ja mielenkiintoisia. Ihan kaikkiin pajoihin ei mitenkään olisi ehtinyt osallistua, sillä kolmestakin riitti tekemistä koko päiväksi.

Ihan aamupäivän aluksi menin mukaan Handun Ilona Korhosen eli Ilun ohjaamaan langanvärjäykseen. Värjäys tapahtui happoväreillä ja värin kiinnitys mikroaaltouunissa. Nautin tästä touhusta todella. Värit sekoittuivat välillä harkitusti ja välillä sattumalta - naapureiden roiskeet antoivat ideoita. :D

Lopulta iloinen rivi lankoja liehui narulla tuulessa kuivumassa.

Lounaan jälkeen oli vuorossa ompelutyöpaja, jossa ommeltiin saksipussit Kirsi Kostamon ja Nina Mäkelän opastamana. Pussiin mahtuu säilytykseen kolmet eri kokoiset sakset ja sen voi ripustaa naulaan roikkumaan. Edistää ehkä saksien tallessa pysymistä, vaikka sitä takuuta ohjaajat eivät luvanneetkaan. :D

Tämäkin oli hauska kurssi ja sain sen tiimoilta pienen ompelukärpäsen pureman - ompeluintoa on riittänyt koko kuluvalle viikollekin.

Kolmantena pajana oli kankaankudontaa pirtakangaspuilla. Pajaa ohjasi Hilmalan Anu Jokela. Kutominen oli todella innostavaa ja koukuttavaa, aloin melkein harkita pienten pöytäkangaspuitten hankkimista!

Viimeisestä työpajasta ei valitettavasti tullut otettua yhtään kuvaa, kun oli niin kova kutomisen draivi päällä koko ajan. Alla olevassa kuvassa näkyvät kuitenkin kaikki päivän tuotokseni, myös kutomani kangaspala. Suunnittelin tehdä siitä jonkinlaisen pussukan, koska Anun tekemät olivat niin houkuttelevan näköisiä.

Näitten edellä mainittujen lisäksi päivä sisälsi hyvää seuraa, ruokaa, musiikkia ja vähän lankaostoksiakin. Illalla havahduin siihen, että on ollut todella mukava ja rikas käsityön täyteinen päivä enkä ollut neulonut koko päivänä silmukkaakaan. Käsityöt ja käsillä tekeminen on niin paljon muutakin.

Kiitos järjestäjille ja mukana olleille, toivottavasti tämä perinne jatkuu!

Villapesusiskot

Tämän kesän kuumin neulevillitys on ehdottomasti Villapesuohjelman siskosten Pirjon ja Katrin suunnittelema huivi, Villapesusiskot. Se on suuri ja upea kääriytymishuivi, jonka muoto on levennetty kolmio. Siinä vaihtelevat erilaiset pinnat - on sileää, ainaoikeaa, pitsiä, briossia ja helmineuletta. Erilaisia pintoja erottavat palmikkomaiset poikkipunokset ja kolmion keskellä pystysuunnassa kulkee valepalmikko. Kaikki nämä eri elementit yhdessä muodostavat kauniin ja riemukkaan kokonaisuuden. Tämä on vastaisku perinteisen harmaalle ja pelkistetylle pohjoismaiselle designille ja ainakin minusta oikein onnistunut sellainen. :)

Huivimalli on suunniteltu kolmelle 100g vyyhdille fingering-paksuista lankaa. Itse tein huivin lähes kokonaan jämälangoista. Sävyjä on siis kolmen sijaan ainakin kymmenen. Yhden 50g:n vyyhdin jouduin ostamaan lisää, kun yksi aikomistani väreistä ei sitten kuitenkaan oikein tuntunut sopivalta. Langat ovat Handun eri laatuisia fingering-paksuisia lankoja, Wlôczki Warmiin Mirellaa sekä Mokkasukka-lankaa.

Niille, jotka ette vielä ole tähän ilmiöön tutustuneet, niin Villapesuohjelma on neuleaiheinen video-podcast, eli YouTubeen ilmestyy heiltä viikoittain video, jossa neulovat, jutustelevat ja esittelevät valmiita, keskeneräisiä ja aiottuja töitä. Puheenaiheina myös langat, ohjeet, käsityöaiheiset julkaisut ja muut neulemaailman ilmiöt. Välillä he julkaisevat neuleohjeitakin ja järjestävät tämmöisiä yhteisneulontoja, jotka ovat olleet melkoisen suosittuja.


Olen seurannut Villapesuohjelmaa instagramissa jo jonkin aikaa ja huomannut heidän ihanat ohjeensa, mutta vasta hiljattain olen löytänyt nuo videotkin. Koko tubetuskulttuuri on jäänyt minulle vähän vieraaksi, vaikka perheen kuopuksen kautta on pikkuhiljaa tulleetkin muutaman nuorten suosikki-tubettajan äänet tutuksi.

Se oli nyt tämä huivi, mikä sai innostumaan ohjelmastakin. Villapesuohjelma tuntui oikein mukavalta katseltavalta ja kuunneltavalta. Puheenaiheet ovat luonnollisesti lähellä sydäntäni ja niistä puhutaan sopivan keveästi ja hyväntuulisesti. Eniten ihastuttaa naisten rauhallinen puhetyyli. On semmoinen hötkyilemätön tahti ja meininki, josta huomasin nauttivani yllättävänkin paljon.

Ei minusta edelleenkään varmaan Tube-kanavien suurkuluttajaa tule, se kun on tuo arki niin kiireinen ja aika niin rajallista, mutta ainakin aion ottaa tämän katselulistalle silloin, kun (harvinaisesti) satun olemaan yksin kotona tai tarvitsen erityisen kipeästi rauhoittumista kiireen keskelle. Nämä jaksot on sellaisia, että niitä voi katsella peräkkäin tai erikseen, ei siinä varsinaisesti putoa juonesta vaikkei kaikkia jaksoja näkisikään.

Huivi-yhteisneulontaan yllytti innostumaan neuleystävien joukko, jonka kanssa tätä aloittelimme kuukausi takaperin. Varailimme samoihin aikoihin junalippuja Jyväskylän neulefestareille, joten kyllähän sitä piti vähän lähteä festarifiilistä nostattamaan jo etukäteen tämmöisellä yhteisneulontaprojektilla.

Huivi valmistui viime viikolla, sain sen pingotettua viikonloppuna ja festarithan onkin sitten jo tällä viikolla! Festarit alkavat torstaina, mutta koska minulla on vielä ihan tavallinen työviikko (tai no ei nyt ihan tavallinen, vaan viimeinen viikko ennen lomaa!), niin suuntaan nenäni kohti Jyväskylää vasta lauantaiaamuna. Nähdään siellä - veikkaanpa että aika monta samis-huivia tulee tänä vuonna festareilla vastaan. :)

Aim True -kirjoneulepipo

Kevättalven kevyen päähineen tarpeeseen valmistui kirjoneulepipo, mallina Caitlin Hunterin kaunis Aim True Hat.

Malli on suunniteltu paksummalle langalle, mutta muunsin sen tehtäväksi fingering-paksuisista Handun Merinosukkiksesta ja Sukka-Gimalteesta, joita oli jäänyt yli aiemmista projekteista. Mallikerta on 24 silmukkaa leveä, joten sen verran oli silmukoita lisättävä. Pituutta pipoon sai lisäämällä alun ja lopun vinoneliö-rivejä.

Ja kuten joskus jämälankojen kanssa taiteillessa, niin tässäkin tapauksessa langan riittävyys vaikutti lopputulokseen. Tumman harmaa lanka loppui pikkuisen kesken, joten päälaen huippu oli pakko tehdä keltaisella. Ensin ajattelin peittää keltaisen ympyrän tupsulla, mutta hetken asiaa makusteltuani päätin antaa sen jäädä näin.

Iso kiitos Ninalle kuvausavusta!

Kirsikkana kakussa

Cherry on top -pipo sai alkunsa, kun Neulekahvila Lentävä Lapanen ja Kolmen Kaverin Jäätelötehdas järjestivät piponsuunnittelukilpailun, jonka teema oli kolmen kaverin jäätelö. Pipon ensimmäinen versio menestyi kilpailussa ja äänestettiin myös yleisön suosikiksi. Myöhemmin Lentävän Lapasen Taina Schildt ja Tarja Jussila pyysivät kirjoittamaan piposta ohjeen myös ohuemmalle Handun merinosukka-langalle. Niin syntyi tämä pipomalli ja sen ohessa myös Cherry on Top -lapasohje.

Ohjeen kirjoittamiseen ja julkaisuun kului kolmisen vuotta; kolme vuotta sitten kirjoitettiin ohjeen ensimmäinen versio ja Taina aloitti testineulonnan, kaksi vuotta sitten Taina otti kuvat ja sen jälkeen kypsyteltiin pari vuotta (=unohdettiin). Ja nyt sitten taas muistettiin, että tämä olisikin kiva julkaista kirjoneuleiltakoulun yhteydessä. Taina teki lopullisen layoutin molempiin ohjeisiin ja sai testineuleenkin valmiiksi. :)

Myös Tarjaa on kiittäminen hyvistä palautteista ohjeen ja erityisesti lapasten rakenteen suhteen; juuri rehellistä ja suorasanaista palautetta aloitteleva suunnittelija tarvitseekin

Ohjeita saa nyt siis printti-versiona Lentävästä Lapasesta ja sähköisenä Ravelryn kautta. Molemmat ohjeet ovat ilmaisia.

Suorat linkit Ravelry-ohjeisiin:

Pipo-ohje

Lapasohje

Jos neulot pipon tai lapaset tällä ohjeella, niin olisi kiva kuulla miten onnistui ja vaikka nähdä kuvia. Ja palautettakin saa edelleen antaa. :)

Onnenmaa

Sukka-Finlandian viimeinen kisaohje on Merja Ojanperän pitsisen romanttinen sukkamalli, Onnenmaa, joka julkaistiin sopivasti tänään ystävänpäivänä.

En ole aiemmin ollut kovinkaan innostunut tällä hetkellä niin muodikkaista specle-värjätyistä langoista (eli tuollaisista epäsäännöllisin pienin läiskin pilkutetuista), mutta näihin sukkiin lankaa valitessani yksi vyyhti Handun specle-värjättyä Paksukkista hyppäsi syliini eikä enää lähtenyt siitä pois. Ja ihmeekseni tykkäänkin tästä sukkien pitsisestä ja pilkullisesta pinnasta kovasti. Koristeraitaan käytin Keväällä Kerran sukista ylijäänyttä sinistä Paksukkista - toista väriä kuluu näihin sukkiin vain muutama metri, joten sitä varten ei tosiaan kannata uutta lankaa ostaa.

Onnenmaa-sukissa leikitellään erilaisilla pitseillä ja lopuksi tehdään hauska, omintakeinen kärki, jossa kärkikavennukset piilotetaan pitsikuvion sekaan ja kärjen silmukat silmukoidaan pystysuunnassa niin, että silmukointi jatkaa jalkaterän pitsin keskilinjaa katkeamattomasti.

Näin on Sukka-Finlandian kaikki sukkaparit vihdoinkin  saatettu kilpailijoiden ja suuren yleisön nähtäville. Jokainen pari on tuonut kisaa jotain uutta ja erilaista. Näkemäni palaute on ollut hurjan positiivista, vaikka osa sukkamalleista onkin herättänyt kauhusekaisia kommentteja jonkin vaikean tekniikan suhteen. Olen tyytyväinen siihen, miten monipuolisen tarjonnan erilaisia malleja tämä kisa onnistui tarjoamaan. Vaikka itse testineuloinkin kaikki sukat etukäteen ja siksi ehkä paras kisahuuma meni osaltani vähän ohi, niin olen ilahtuneena seurannut jokaista valmistunutta sukkaparia Sukka-Finlandian sivuilla, Facebookin ryhmissä ja Instagramissa. Ehdottomasti järjestämisen arvoinen kilpailu!

Keväällä kerran

Nyt se alkoi, nimittäin toivottu ja odotettu Sukka-Finlandia! Tai itse kilpailu ei alkanut ihan vielä, mutta lämmittelymalli tunnelmaan pääsemiseksi julkaistiin eilen. Kyseessähän on Tour De Sockin suomalainen ja suomenkielinen vastine, jossa kerätään rahaa hyväntekeväisyyteen, Suomen punaiselle ristille.

Tour de Sockin tapaan tässä kisataan nopeudesta, mutta myös luovuudelle on oma sarjansa. Kisata voi yksilönä tai joukkueessa tai molempia. Kilpaa voi lähteä neulomaan tosissaan tai leikkimielellä. Erilaisten ja eri tekijöiden suunnittelemien ohjeiden kautta halutaan tarjota mahdollisuus kehittyä ja oppia uusia tekniikoita.


Kisan pienellä hyväntekeväisyyteen menevällä osallistumismaksulla saa lämmittelyohjeen ja kuusi varsinaista kisaohjetta. Lämmittelymallissa ei vielä kisata nopeudesta, mutta se pitää olla neulottuna jotta voi sijoittua lopullisessa kisassa.

Idea Sukka-Finlandiaan lähti Tour De Sockista; muistan että jo monena vuotena on ilmoille lentänyt heittoja, että tämmöinen samanlainen kisa pitäisi järjestää suomeksikin. Tourilta kun ovat harmillisesti jääneet pois monet, joita vieraskieliset neuleohjeet ovat kammoksuttaneet. Nytpä sattuivat siihen heittoon tarttumaan tyypit, jotka tekevät eivätkä meinaa! Tapahtuman taustapuurtajina ovat neulekahvila Lentävän Lapasen Taina ja Tarja sekä joukko suomalaisia upeita suunnittelijoita sekä lanka- ja käsityöyrittäjiä. Tapahtuma on kokonaisuudessaan toteutettu vapaaehtoisvoimin ja sivusta seuranneena voin sanoa, että työtä on riittänyt aivan hullun lailla, joten hatunnosto sanon minä!

Itse olen antanut oman vaatimattoman työpanokseni testineulomalla kisaohjeita ja yrittämällä panostaa sukkakuviin enemmän kuin yleensä. Ja mikäs oli näin kauniita sukkia kuvatessa kauniin maamme syksyisessä luonnossa, vaikka sukkamallin nimi onkin Keväällä kerran. Mallin on suunnitellut Lumi Karmitsa, suunnittelijajoukon kuopus, josta takuulla kuullaan vielä paljon.

Lankoina kahden suomalaisen sponsorin langat, luonnonvaalea Tukuwool Sock sekä sininen Handun Paksukkis.


Ensimmäinen varsinainen ohje julkaistaan itsenäisyyspäivänä ja kilpailu päättyy ystävänpäivänä.

Pöllö-lapaset

Osui taannoin silmään aivan tavattoman suloisten pöllö-lapasten ohje ja pitihän näin söpöt lapaset toki toteuttaa.

Malli on Rebecca Tsain Grey Eyed ja sen saa ladattua Ravelrysta ilmaiseksi. Minun pöllöni eivät kyllä ole harmaasilmäiset vaan silmät kuten pöllötkin ovat ruskeat.

Käytin rannekeosaan yhden ihanan vihreän keränlopun, josta riitti juuri tämän verran. Langan riittävyys määräsi tällä kertaa resorin pituuden. Tämä oli hyvä tapa käyttää pieni määrä lankaa, varmaan tulee muutama muukin keränloppu pääsemään samantapaiseen käyttötarkoitukseen. Ruskea olisi toki riittänyt kuvioväriksi yksinäänkin, mutta olisihan lapasten yleisilme silloin ollut tylsempi.

Mallipiirros itsessään on tosi kaunis. Kämmenselän pöllöt - no, kuka nyt voisi vastustaa pöllöjä. Kiva kun suunnittelija on nähnyt vaivan piirtää pöllöt osaksi ympäristöä köynnösten keskelle. Ja kämmenpuolen köynnökset olisivat nätit jo ihan itsekseenkin.

Pisteeksi iin päälle malliin on suunniteltu vielä yhdet pikkupöllöt, jotka kurkistavat piilosta peukun takaa. Tämmöinen pieni hassu yksityiskohta saa kivan mallin tuntumaan vielä kivemmalta! :)


Langat: vaalea harmaa Hjertegarn Bacic, vihreä Malabigo Sock sekä ruskea Handun Merinosukkis.