Jyväskylän neulefestarit

Eilen koitti vihdoinkin kauan odotettu kesäloman ensimmäinen päivä ja sen kunniaksi suuntasin ihanan neuleystäväporukan kanssa Jyväskylän neulefestivaaleille. Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta neulefestareilla eikä Jyväskyläkään ole entuudesta kovin tuttu, mutta porukasta löytyi onneksi kokemusta molemmista. Lähdimme matkaan aamusella junalla.

Porukkamme täydentyi eri asemilta pikkuhiljaa matkan aikana ja kuuden naisen voimin saavuimme Jyväskylän asemalle ja lähdimme suuntaamaan kohti Toivolan vanhaa pihaa. Tosin kudinten määrästä päätelleen yli puolet junan matkustajista oli suuntaamassa samaan osoitteeseen kuin meidän seurue. Festaripaikka on lyhyen kävelymatkan päässä asemasta, joten junalla oli oikein kätevä tulla.

Festarialue on 1800-luvun käsityöläispiha, jossa perinteitä kunnioittaen entisöidyt rakennukset ja käsityöläisten puodit luovat vanhanajan tunnelmaa. Pihalla oli useitten koti- ja ulkomaisten lankakauppiaiden myyntikojuja ja -telttoja. Ohjelmaan olisi kuulunut myös monenmoisia mielenkiintoisia kursseja, mutta kun lähdimme matkaan näin päiväseltään, niin päätimme skipata ne ja keskittyä nautiskelemaan tunnelmasta muuten.

Niin ja tietysti langoista! Siinä meinasi alkuun pää seota, kun tuli vastaan niin upeita uusia lankatuttavuuksia. Olin etukäteen jotenkin miettinyt mitä lankoja haluan ostaa, mutta kyllä tarjonta löi ihan ällikällä. Yläkuvassa Heli hypistelee Stephen ja Penelopen tarjontaa, alakuvassa Rukki ja rautapadan luonnonväreillä värjätyt vyyhdit upeasti esille leviteltynä.

Vanhoihin tuttuihin törmääminen on tietysti myös festareilla parhautta; alakuvassa Handun Ilu värjäämiensä lankojen ympäröimänä.

Ja lisää vanhoja tuttuja; Järvenpääläinen Lentävä Lapanen oli tietysti myös festareilla edustettuna. Saatiin Lapas-leidit Taina ja Tarja välillä lähtemään mukaan kaffeelle ja porukkaamme liittyi myös kursseja tapahtumassa ohjaamassa ollut Kati.

Uusista lankatuttavuuksista mainittakoon alakuvan Woolmint, joka saapui esittelemään lankojaan naapurista Eestistä. Kaunista! Muitakin uusia nimiä jäi mieleen, mutta kun en muistanut koko aikaa kävellä kamera ojossa, niin esittely jää nyt valitettavasti vähän puutteelliseksi. Uusista kotimaisista lankatuttavuuksista jäi mieleen ainakin Turkulainen Ullrike by Anki joka oli myymässä Ilon kojulla sekä Oululainen Ruskanlehti. Ulkomaisia löytöjä Woolmintin ohella oli ainakin skandinaavis-skotlantilais-ranskalaisena yhteistyönä tuotettu rouheahko Biches&Buches -lanka.

Lankojen lisäksi festarialueella hurmasi erilaiset valmiit käsityöt, joita oli näytillä myyntikojuilla ja erityisesti festarikävijöiden päällä. Voi että miten monta paitaa ja huivia tässä taas pitääkään ehtiä tekemään eilisen jälkeen!
Tämän vuoden kuumimpia nimiä näytti olevan yhdysvaltalainen Caitlin Hunter, jonka suunnittelema Koivua -paita roikkuu alakuvassa näytillä. Hänen muistakin kirjoneulepaidoistaan näkyi lukuisia toinen toistaan upeampia versioita festarikansan yllä. Erityisesti jäi mieleen Soldotna Cropin eri versiot. Suomen kesässä voi käyttää lyhythihaista villapaitaa ihan hyvin, kyllä voi! Ja melkeinpä täytyy!

Jossain vaiheessa alkupäivän lähes helteinen sää muuttui viimaiseksi, onneksi villaneuleita löytyi repuista. Olikin sopivasti aika lähteä syömään. Festarialueen ruokapaikat olivat melko täynnä, joten paikallisoppaan johdatuksella lähdimme etsimään ravintolaa kaupungille.

Loppumatka ravintolaan juostiin julmetussa kaatosateessa, mikä ei onneksi meitä haitannut koska järkevinä aikuisina ihmisinä meiltä löytyi sateenvarjot matkasta. Ainakin melkein kaikilta. Ainoa iso sadekuuro tuli juuri kun olimme syömässä, joten eipä sää haitannut reissuamme juurikaan. Mitä nyt kengät olivat loppupäivän vähän märät, mutta sehän muistaakseni nuoruuden kokemusten perusteella festarielämään kuuluukin.

Päivän lopulle oli vielä sovittu yhteisneulontojen yhteiskuvauksia. Osallistuimme Villapesusiskojen yhteiskuvaukseen. On ne kyllä hienoja ja on niitä paljon! Suunnittelijat olivat lähestulkoon kyynelissä liikutuksesta nähtyään huivien määrän. Mutta ei ihme, että ihmiset on tätä innostuneet neulomaan; tämä on oikeasti ihana huivi kaikissa erilaisissa versioissaan. Oli upeaa nähdä ne kaikki yhdessä.

Lopuksi vielä otettiin yhteiskuva meidän pienen junaporukan huiveista. Viideskin olisi ollut, mutta se ei halunnut tulla vielä keskeneräisenä kuvaan mukaan. Villapesusisko-kuvat on ottanut Monica, kiitos kuvausavusta!

Paluumatkalle lähdettiin väsyneenä mutta tyytyväisenä. Jaksettiin yllättävän hyvin, kukaan ei väsähtänyt eikä alkanut kiukuttelemaan, vaikka osalta porukasta vaadittiin muita enemmän turnauskestävyyttä polvi- ynnä muitten vaivojen takia. Oli se vaan ihanaa olla reissussa aikuisporukalla! (Ja erityisesti naisporukalla...)

Paluujunassa levitettiin koko porukan kaikki lankaostokset yhteen läjään, koska pitihän niistäkin saada yhteiskuva. Voi että mitä ihanuuksia tästä löytyykään! Siinä on tulevaa huivia, sukkaa, paitaa ja takkia, ehkä joku vauva-asiakin.  

Alakuvassa vielä omat ostokseni, jotka ovat ihanat ja omasta mielestäni myös kohtuullisen järkevät, sillä niille kaikille on käyttötarkoitukset valmiiksi mietittynä.

Vasemmalla ja alareunassa kaksi vyyhtiä Handun mohair-silkkistä Bumblebeetä, seuraavana Ruskanlehden Sparkle sockia värissä pöytähopea, sitten kaksi pienempää vyyhtiä Koukuttamon Allegroa väreissä mukavuusalue ja scarabee. Oikealla kolme vyyhtiä Rva Silmusolmun villasukkista väreissä merlot, mustaherukkajäätelö sekä kelo. Niiden alapuolella HiyaHiyan silmukkamerkkisetti söpöllä säilytysrasialla.

Ihanaa kun tämmöiset festarit on keksitty järjestää ja toivottavasti järjestetään jatkossakin. Kiitokset kaikille mukana olleille, oli ihana päivä. Tämä oli loistava tapa aloittaa loma, ajatukset pääsi tosiaan tämän myötä irti arjesta.