Sain neulekirjapinosta idean munien maalaukseen.
Lämpöisiä lapasia ja suloisia sukkia kirjan Ruusulapasten ohjeella syntyi Ruusumuna...
... ja Sukupolvien silmukat kirjan Metsäpirtti-sukkien ohjeella syntyi Metsäpirtti-muna.
En silti aio päästä näin helpolla kirja-haasteessa, eli en laske näitä mukaan kirjoista tehtyihin käsitöihin. Pidettäköön tätä lämmittelykierroksena. :)
HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!
maanantai 28. maaliskuuta 2016
perjantai 25. maaliskuuta 2016
Karoteeni-sukat
Tein pirtsakan oranssit pitsisukat, mallina Pia Tuonosen Karoteeni. Ohje oli selkeä ja mallikerta jäi nopeasti mieleen.
Lanka on Novitan 7 veljestä. Väri ei ole ihan se kirkas perusoranssi, vaan tuommoinen persikkaisempi, pastellinen oranssi. Novita taisi taannoin myydä tätä nimellä poltettu oranssi.
Mukavan pirtsakat ja keväiset näistä tuli. Vähän isot ovat itselleni, joten pistän lahjalaatikkoon odottamaan oikean kokoisia jalkoja.
Lanka on Novitan 7 veljestä. Väri ei ole ihan se kirkas perusoranssi, vaan tuommoinen persikkaisempi, pastellinen oranssi. Novita taisi taannoin myydä tätä nimellä poltettu oranssi.
Mukavan pirtsakat ja keväiset näistä tuli. Vähän isot ovat itselleni, joten pistän lahjalaatikkoon odottamaan oikean kokoisia jalkoja.
lauantai 19. maaliskuuta 2016
Kuura kuumalla mausteella
Kaksi vyyhtiä Louhittaren Luolan Ilmatarta on lojunut toimettomana kirjoituspöydälläni jo pidemmän aikaa. Olen pitänyt niitä siinä näkyvillä muistaakseni miettiä, mitä niistä tekisin. Ilmattaressa on puolet villaa ja puolet silkkiä, joten siinä on upea ja ylellinen kiilto. Ei siis sovellu tuhlattavaksi mihinkään turhan arkiseen projektiin.
Jostain syystä ostin aikanaan kaksi eri väristä 50 gramman vyyhtiä. Olen tosin monta kertaa todennut, että olisi käytännöllisempää ostaa enemmän samaa väriä, mutta usein unohdan sen. Päädyin punaiseen unikkoon ja lilertävän mustaan lyijyyn, jotka sopivat yhteen ihanasti. Mutta mistä sopivan arvokas kaksivärinen ohje?
Milja Uimosen suunnittelema Kuura on ollut ravelry-kirjastossani pitkään ja työjonossakin lähes yhtä pitkään. Kuvittelin aina tekeväni sen yksivärisenä, mutta jostain syystä aloin nähdä sen tehtynä nimenomaan näistä langoista, joista kumpikaan väri ei olisi yksinään riittänyt huiviin.
Purin alussa raidoitettua osiota useaan kertaan, ennen kuin sain raidat sen näköisiksi kuin halusin. Silti lähes loppuun saakka vaivasi pieni epäilys, että olikohan tämä raidoitus nyt yhtään hyvä idea, koska en ollut varma, miten raidat pingotettuna käyttäytyisivät.
Pingotus teki tällä kertaa vielä suuremman ihmeen kuin yleensä. Silkkilanka pingottui älyttömän upeasti eikä vetäytynyt yhtään takaisin neuloja purkaessa. Langan kiilto tuli, jos mahdollista, vieläkin upeammaksi kuin kerällä. Ja raidatkin löysivät silmääni miellyttävän aaltomaisen muodon.
Kuvat on otettu Järvenpääläisessä kahvila Iivarissa, jossa on parhaillaan tavanomaisten herkkujen lisäksi meneillään mielenkiintoinen taidenäyttely.
Kiitokset Idalle kuvista ja Iivarin henkilökunnalle, kun saimme kuvata! :)
Jostain syystä ostin aikanaan kaksi eri väristä 50 gramman vyyhtiä. Olen tosin monta kertaa todennut, että olisi käytännöllisempää ostaa enemmän samaa väriä, mutta usein unohdan sen. Päädyin punaiseen unikkoon ja lilertävän mustaan lyijyyn, jotka sopivat yhteen ihanasti. Mutta mistä sopivan arvokas kaksivärinen ohje?
Milja Uimosen suunnittelema Kuura on ollut ravelry-kirjastossani pitkään ja työjonossakin lähes yhtä pitkään. Kuvittelin aina tekeväni sen yksivärisenä, mutta jostain syystä aloin nähdä sen tehtynä nimenomaan näistä langoista, joista kumpikaan väri ei olisi yksinään riittänyt huiviin.
Purin alussa raidoitettua osiota useaan kertaan, ennen kuin sain raidat sen näköisiksi kuin halusin. Silti lähes loppuun saakka vaivasi pieni epäilys, että olikohan tämä raidoitus nyt yhtään hyvä idea, koska en ollut varma, miten raidat pingotettuna käyttäytyisivät.
Pingotus teki tällä kertaa vielä suuremman ihmeen kuin yleensä. Silkkilanka pingottui älyttömän upeasti eikä vetäytynyt yhtään takaisin neuloja purkaessa. Langan kiilto tuli, jos mahdollista, vieläkin upeammaksi kuin kerällä. Ja raidatkin löysivät silmääni miellyttävän aaltomaisen muodon.
Kuvat on otettu Järvenpääläisessä kahvila Iivarissa, jossa on parhaillaan tavanomaisten herkkujen lisäksi meneillään mielenkiintoinen taidenäyttely.
Kiitokset Idalle kuvista ja Iivarin henkilökunnalle, kun saimme kuvata! :)
torstai 17. maaliskuuta 2016
Suuri käsityökirjahaaste
Abstrakti-blogin tttintti aloitti käsityökirjahaasteen, jonka ideana on kerätä yhteen kaikki hyllyihin kertyneet käsityökirjat, kuvata ja esitellä ne ja määräaikaan mennessä tehdä jokaisesta kirjasta jokin työ. Aikarajaksi on määritelty 5.9.2016, eli aikaa on puolisen vuotta.
En ole mikään kova kirjahamsteri, mutta haaste tuntuu silti tarpeelliselta, sillä kuudesta neulekirjasta neljä on täysin korkkaamattomia. En ole siis tehnyt niistä vielä yhtikäs mitään, vaikka kirjat ovat hyllyssä lepäilleet jo parisen vuotta tai ylikin. Malleja olen toki katsellut ja ihaillut senkin edestä ja aikomus on ollut tehdä, mutta jotenkin se on jäänyt.
Kirjat ovat tässä:
1. Eva Trotzig - Lämpöisiä lapasia ja suloisia sukkia
2. Virve Avik - Sukkakirja, 60 virolaista kirjoneulesukkamallia
3. Tiina Kaarela - Puikkomaisterin sukkakirja
4. Susan Anderson-Freed - Uudet pohjoismaiset kirjoneuleet
5. Stephanie Van Der Linden - Op-Art Socks
6. Pia Ketola, Eija Bukowski, Leena Kokko, Anne Bäcklund, Sari Suuronen - Sukupolvien silmukat
Nostanpa vielä panoksia omalta osaltani niin, että jos puolen vuoden aikana käy niin, etten saa jostain näistä kirjoista edelleenkään tehtyä mitään, niin lupaan arpoa sen kirjan lukijoiden kesken! (Poislukien Puikkomaisterin sukkakirjan ja Sukupolvien silmukat, joista olen jo aiemmin tehnyt jotain.)
En ole mikään kova kirjahamsteri, mutta haaste tuntuu silti tarpeelliselta, sillä kuudesta neulekirjasta neljä on täysin korkkaamattomia. En ole siis tehnyt niistä vielä yhtikäs mitään, vaikka kirjat ovat hyllyssä lepäilleet jo parisen vuotta tai ylikin. Malleja olen toki katsellut ja ihaillut senkin edestä ja aikomus on ollut tehdä, mutta jotenkin se on jäänyt.
Kirjat ovat tässä:
1. Eva Trotzig - Lämpöisiä lapasia ja suloisia sukkia
2. Virve Avik - Sukkakirja, 60 virolaista kirjoneulesukkamallia
3. Tiina Kaarela - Puikkomaisterin sukkakirja
4. Susan Anderson-Freed - Uudet pohjoismaiset kirjoneuleet
5. Stephanie Van Der Linden - Op-Art Socks
6. Pia Ketola, Eija Bukowski, Leena Kokko, Anne Bäcklund, Sari Suuronen - Sukupolvien silmukat
Nostanpa vielä panoksia omalta osaltani niin, että jos puolen vuoden aikana käy niin, etten saa jostain näistä kirjoista edelleenkään tehtyä mitään, niin lupaan arpoa sen kirjan lukijoiden kesken! (Poislukien Puikkomaisterin sukkakirjan ja Sukupolvien silmukat, joista olen jo aiemmin tehnyt jotain.)
maanantai 14. maaliskuuta 2016
Sateenkaarihuivi
Joulukalenterivaihdon yhdestä kalenteriluukusta sain kerän Zauberballia sateenkaaren väreissä.
Selailin Ravelryssa tästä langasta tehtyjä töitä ja silmät kiinnittyi A Little of This a Little of That - huiviin ja projektisivuilta sen tästä langasta tehtyyn versioon.
Tuntui mukavalta vaihtelulta pitkästä aikaa virkata. Malli oli mielenkiintoista virkattavaa, sillä kaikki kerrokset olivat erilaisia. Myös Zauberballin vaihtuvat, voimakkaana hehkuvat värit tekivät virkkaamisesta hauskaa. Tässä työssä ei tosiaan päässyt tylsistymään!
Jännitysmomentin loi myös langan loppuminen kesken viimeisen kerroksen. Jatkoin yhden kerroksen toisesta, punasävyisestä Zauberball-kerästä, jonka väri osui mielestäni riittävän lähelle.
Ennen pingotusta huivi näytti kurttuiselta ja lapsen kokoiselta. Mutta pingotuksen ihme toimi taas tässäkin huivissa. Koskakohan lakkaan ihmettelemästä tätä ilmiötä?
Selailin Ravelryssa tästä langasta tehtyjä töitä ja silmät kiinnittyi A Little of This a Little of That - huiviin ja projektisivuilta sen tästä langasta tehtyyn versioon.
Tuntui mukavalta vaihtelulta pitkästä aikaa virkata. Malli oli mielenkiintoista virkattavaa, sillä kaikki kerrokset olivat erilaisia. Myös Zauberballin vaihtuvat, voimakkaana hehkuvat värit tekivät virkkaamisesta hauskaa. Tässä työssä ei tosiaan päässyt tylsistymään!
Jännitysmomentin loi myös langan loppuminen kesken viimeisen kerroksen. Jatkoin yhden kerroksen toisesta, punasävyisestä Zauberball-kerästä, jonka väri osui mielestäni riittävän lähelle.
Ennen pingotusta huivi näytti kurttuiselta ja lapsen kokoiselta. Mutta pingotuksen ihme toimi taas tässäkin huivissa. Koskakohan lakkaan ihmettelemästä tätä ilmiötä?
sunnuntai 13. maaliskuuta 2016
Aurinkoisia pipokuvia
Tein jo tästä samaisesta piposta yhden postauksen, jossa pipo päässä poseerasi pipomallin hommiin usein joutuva vanhin tyttäreni. Eilen sain lopulta toimitettua pipon perille oikealle omistajalleen, Majaillaan-blogin Mirellalle.
Nautimme neulojaporukalla yhteisestä neulontahetkestä Lentävässä Lapasessa, kuten niin monena lauantaina ennenkin. Lähtiessä Mirella puki päälle uuden piponsa sekä Wildheart -huivinsa ja aurinkokin paistoi niin ihanasti, että päätettiin räpsäistä vielä muutaman valokuva piposta ja huivista yhdessä.
Mahtavasti sopivat pipo ja huivi yhteen ja muutenkin ovat juuri käyttäjänsä näköiset. Kuvat onnistuivat valon ansiosta hämmästyttävän hyvin kännykkäkuviksi - ja onnistuin vieläpä tähtäämään taustalle Lentävän Lapasen eikä esim. viereistä Eikan pubia. :D
Tänäänkin paistaa aurinko, joten lähden tästä kuvailemaan uutta valmistunutta huivia. Mukavaa päivää kaikille!
Nautimme neulojaporukalla yhteisestä neulontahetkestä Lentävässä Lapasessa, kuten niin monena lauantaina ennenkin. Lähtiessä Mirella puki päälle uuden piponsa sekä Wildheart -huivinsa ja aurinkokin paistoi niin ihanasti, että päätettiin räpsäistä vielä muutaman valokuva piposta ja huivista yhdessä.
Mahtavasti sopivat pipo ja huivi yhteen ja muutenkin ovat juuri käyttäjänsä näköiset. Kuvat onnistuivat valon ansiosta hämmästyttävän hyvin kännykkäkuviksi - ja onnistuin vieläpä tähtäämään taustalle Lentävän Lapasen eikä esim. viereistä Eikan pubia. :D
Tänäänkin paistaa aurinko, joten lähden tästä kuvailemaan uutta valmistunutta huivia. Mukavaa päivää kaikille!
lauantai 12. maaliskuuta 2016
Ihana onnenpotku
Voitin Lankahelvetin 3-vuotisarvonnasta ihan huikean palkinnon. Paketti sisälsi kaksi kerää Opalin sateenkaarilankaa...
...kaksi kerää Rowanin colourspunia aivan uskomattoman hienoissa liilan, sinisen ja harmaan värisävyissä...
... sekä suloisen kettukukkaron, jonka sisältönä on setti tuikitarpeellisia ompelutarvikkeita.
Olipa kiva saada tällainen onnen potkaisu tälle viikolle. Aurinko paistaa pitkän talven jälkeen ja kuvauskin tuntui valon myötä monin verroin mukavalta. Kiitos Henna sekä arvonnassa yhteistyössä ollut Tikata! :)
...kaksi kerää Rowanin colourspunia aivan uskomattoman hienoissa liilan, sinisen ja harmaan värisävyissä...
... sekä suloisen kettukukkaron, jonka sisältönä on setti tuikitarpeellisia ompelutarvikkeita.
Olipa kiva saada tällainen onnen potkaisu tälle viikolle. Aurinko paistaa pitkän talven jälkeen ja kuvauskin tuntui valon myötä monin verroin mukavalta. Kiitos Henna sekä arvonnassa yhteistyössä ollut Tikata! :)
sunnuntai 6. maaliskuuta 2016
Lankaa pipopalkalla :)
Kävipä tuossa taannoin nolo sattumus, josta jo aiemmin blogissa kerroin: aloitin jämälankaprojektin, johon päädyin ostamaan lisää lankaa - ja varmemmaksi vakuudeksi sain vielä kaveriltakin vanhoja lankoja pari kerää.
Rahaa Mirella ei langoistaan huolinut, mutta jokin pieni kirjoneulejuttu kuulemma kelpaisi. Toive täsmentyi myöhemmin pipoksi. No, kirjoneulepipohan on minulle mitä mieluisinta neulottavaa. :)
Malliksi Mirella valitsi Blumme Beanien ja langoiksi toi kerät harmaata Handun mini-merinoa sekä Zauberballia punaisella liukuvärjäyksellä. Näiden lankojen yhdistelmä on tullut testattua toimivaksi jo parissa pipossa tänä talvena. Ohjetta piti vähän muokata, koska se on kirjoitettu paksummalle langalle enkä lopulta tehnyt ohjeen mukaan oikeastaan muuta kuin kuvion.
Vaki-pipomallini poseerasi pipo päässä kuuliaisesti edestä, sivulta ja takaa.
Aikas passeli pipo tästä tuli, toivottavasti Mirellakin tykkää. :)
Rahaa Mirella ei langoistaan huolinut, mutta jokin pieni kirjoneulejuttu kuulemma kelpaisi. Toive täsmentyi myöhemmin pipoksi. No, kirjoneulepipohan on minulle mitä mieluisinta neulottavaa. :)
Malliksi Mirella valitsi Blumme Beanien ja langoiksi toi kerät harmaata Handun mini-merinoa sekä Zauberballia punaisella liukuvärjäyksellä. Näiden lankojen yhdistelmä on tullut testattua toimivaksi jo parissa pipossa tänä talvena. Ohjetta piti vähän muokata, koska se on kirjoitettu paksummalle langalle enkä lopulta tehnyt ohjeen mukaan oikeastaan muuta kuin kuvion.
Vaki-pipomallini poseerasi pipo päässä kuuliaisesti edestä, sivulta ja takaa.
Aikas passeli pipo tästä tuli, toivottavasti Mirellakin tykkää. :)
keskiviikko 2. maaliskuuta 2016
Shetlannin villatakki
Törmäsin taannoin mukavan näköiseen villatakkiin Katjun blogissa ja samalla mainostettiin kyseisen takin yhteisneulontaa. Kyseessä oli virolaisen Anna Kudujan Shetland Cardi. (Kuduja on taiteilijanimi ja tarkoittaa kutojaa.) Kävin Ravelryn yhteisneulonta-keskusteluketjussa kommentoimassa kaunista villatakkia, jolloin Anna lähetti ohjeen ilmaiseksi. Pakkohan sitä oli sitten lähteä mukaan yhteisneulontaan. :)
Valitsin langaksi XXL Treckingin, jota ostin aikanaan Lankamaailmasta blogitapaamisen yhteydessä. Olin ajatellut sen alunperin toiseen projektiin, mutta se päätyi nyt tähän. Lanka on ohut (420m/100g) ja riittoisa; koko takkiin meni lankaa 139 grammaa.
Takki aloitettiin niskasta ja neulottiin saumattomasti ylhäältä alas. Lopuksi tehtiin erikseen hihat ja huivimainen kaulus. Hihat istutettiin hauskasti poimimalla alkuun vain osa hihansuun yläreunan silmukoista ja poimimalla niitä sitten vähän lisää joka kerroksella.
Tein kauluksesta vähän kapeamman kuin ohjeessa neuvottiin ja nyt vähän mietin, olisiko se sittenkin saanut olla leveämpi. En kuitenkaan taida tehdä sille mitään, koska tykkään takista juuri tällä tavalla auki pidettävänä eikä malliin edes kuulu nappeja tai muuta kiinnitystä.
Kaiken kaikkiaan mukavaa ja joutuisaa neulottavaa ja lopputuloksena kiva vaate, joka pääsi heti käyttöön. Annan mallit kiinnostavat jatkossakin.
Valitsin langaksi XXL Treckingin, jota ostin aikanaan Lankamaailmasta blogitapaamisen yhteydessä. Olin ajatellut sen alunperin toiseen projektiin, mutta se päätyi nyt tähän. Lanka on ohut (420m/100g) ja riittoisa; koko takkiin meni lankaa 139 grammaa.
Takki aloitettiin niskasta ja neulottiin saumattomasti ylhäältä alas. Lopuksi tehtiin erikseen hihat ja huivimainen kaulus. Hihat istutettiin hauskasti poimimalla alkuun vain osa hihansuun yläreunan silmukoista ja poimimalla niitä sitten vähän lisää joka kerroksella.
Tein kauluksesta vähän kapeamman kuin ohjeessa neuvottiin ja nyt vähän mietin, olisiko se sittenkin saanut olla leveämpi. En kuitenkaan taida tehdä sille mitään, koska tykkään takista juuri tällä tavalla auki pidettävänä eikä malliin edes kuulu nappeja tai muuta kiinnitystä.
Kaiken kaikkiaan mukavaa ja joutuisaa neulottavaa ja lopputuloksena kiva vaate, joka pääsi heti käyttöön. Annan mallit kiinnostavat jatkossakin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)