Lankaa pipopalkalla :)

Kävipä tuossa taannoin nolo sattumus, josta jo aiemmin blogissa kerroin: aloitin jämälankaprojektin, johon päädyin ostamaan lisää lankaa - ja varmemmaksi vakuudeksi sain vielä kaveriltakin vanhoja lankoja pari kerää.

Rahaa Mirella ei langoistaan huolinut, mutta jokin pieni kirjoneulejuttu kuulemma kelpaisi. Toive täsmentyi myöhemmin pipoksi. No, kirjoneulepipohan on minulle mitä mieluisinta neulottavaa. :)

Malliksi Mirella valitsi Blumme Beanien ja langoiksi toi kerät harmaata Handun mini-merinoa sekä Zauberballia punaisella liukuvärjäyksellä. Näiden lankojen yhdistelmä on tullut testattua toimivaksi jo parissa pipossa tänä talvena. Ohjetta piti vähän muokata, koska se on kirjoitettu paksummalle langalle enkä lopulta tehnyt ohjeen mukaan oikeastaan muuta kuin kuvion.

Vaki-pipomallini poseerasi pipo päässä kuuliaisesti edestä, sivulta ja takaa.

Aikas passeli pipo tästä tuli, toivottavasti Mirellakin tykkää. :)

Lehtipipo numero kaksi

Kun sain valmiiksi ihanan lehtipipon äidille joululahjaksi, tiesin heti, että tämä malli on tehtävä itsellekin; tuli siitä niin ihana. Nyt on omakin pipo valmis ja ihana tuli tästäkin.

Langat on samat, eli Handun merinosukkis vaalean harmaana ja liukuvärjätty Zauberball värissä octoberfest. Handun langoissahan värjäyserät on aina vähän eri värisiä ja niinpä nämäkin vaaleanharmaat ovat lähikontaktissa selvästi erilaisia. Kauniita harmaita ovat molemmat. Zauberball on taas otettu ihan samasta kerästä ja näin erilaiset pipot siitä kuitenkin syntyi. Aika kiva, että tuli näin erilaiset, ettei olla äidin kanssa ihan samiksia, kun tänäänkin kävi näin, että oltiin molemmat liikenteessä samat pipot päässä.

Tein tuon resorin molemmissa pipoissa hieman erilaisesti kuin ohjeessa (vaikka en näköjään ole muistanut sitä edellisen pipon kohdalla mainita). Olen pipoissa ihastunut tähän 1 kiertäen oikein, 1 nurin -joustimeen ja sellainen on siis näissäkin ohjeen ehdottaman 2o2n -joustimen sijaan.

Ihanin pipo

Äiti toivoi joululahjaksi pipoa. Semmoista, jota voi käyttää "aina". Eikä sen kummempia kriteerejä. Minusta on vaikeaa tehdä sopivaa pipoa toiselle, mutta kun oma piponi vaikutti äitille sopivan kokoiselta, niin uskalsin lähteä yrittämään käyttämällä omaa päätä mallina.

Ohjeeksi valitsin aivan mielettömän ihanan pipomallin, Eliza Jarvin as the leaves begin to fall. Lankoina on harmaa Handun Minimerino (luultavasti, vyötelappu oli hukkunut) ja syksyn lehtien väreihin liukuvärjätty Zauberball. Noudatin ohjetta täsmälleen, paitsi joustimen osalta, josta tein ohjetta löysemmän. Kuvion ohje on totaalisen upea, en voi edes tarpeeksi hehkuttaa miten ihana se on. Kavennukset ovat osa kuviota ja juuri se tekee tästä mielestäni niin hienon.

Piposta tuli ihan täydellinen; voin jopa sanoa, että se on omasta mielestäni yksi kauneimmista koskaan neulomistani asioista. Harmaa pohja ja liukuvärjätty kuviolanka sopivat malliin upeasti ja pipo istuu päähän juuri sopivasti. Siis sekä minun että äitin. Ja myös tyttäreni, joka toimii kuvissa mannekiinina. Luulenpa, että näitä on tehtävä vielä kaksi lisää!

Lämmikettä pieneen kylmyyteen

Tänä talvena ollaan välillä päästy nauttimaan kunnon pakkasista ja välillä mittari on taas heittänyt nollaan ja plus-asteille. Noille vähän lämpimämmille keleille riittää pipon sijaan ihan hyvin panta, ainakin jos ei viivytä ulkoilemassa pitkään. Tytär oli jostain bongannut kuvan villapannasta ja toive oli taas tavan mukaan täsmällinen; hän halusi itselleen sinisen pannan, jossa on lumihiutaleita.

Lanka käytiin ostamassa yhdessä ja valittiin Marks & Kattens Alpaca, joka läpäisi neidin tiukan kutittamattomuusseulan.

Lumihiutaleet on tehty valkoisesta Novita Säteestä; paljetit tuovat hiutaleisiin ihanasti säihkettä.
Tytär halusi nimenomaan näin, että jokainen lumihiutale on erilainen. Keskimmäisen tähden ohje löytyy Attic24 -blogista ja reunoilla olevat tähdet löytyvät Snowcatcherin valtavasta lumihiutalevalikoimasta, nämä ovat nimeltään Garden snowflake 6 ja 7.

Panta on virkattu poikittain isolla koukulla, samalla mallivirkkauksella kuin esim. nämä kämmekkäät. Nappien ansiosta sama panta sopii moneen erikokoiseen päähän. Erillisiä napinläpiä ei tarvita, koska mallivirkkaus on sen verran reikäistä.

Panta valmistui itseasiassa jo viime vuoden puolella, mutta sitä ei tietenkään voinut kuvata ilman lunta ja sitten joku oli astunut sen päälle päiväkodissa, joten se piti jo kerran pestäkin... Nyt juuri on vielä lunta, joten piti kiiruhtaa kuvaamaan, ennenkuin kaikki sulaa taas. Kummallinen talvi!