Taikuri sukat

Edellisen postauksen Girly feeling -sukista jäi yli molempia lankoja; Opalin nelisäikeistä sukkalankaa ja Louhittaren luolan Väinämöistä värissä Taikuri. Tein samoista langoista toiset sukat seuraavalla reseptillä:

1. kerros: *neulo 1 s päävärillä, neulo 1 s kuviovärillä*, toista *_* kerroksen loppuun.

2. kerros: *neulo 1 s kuviovärillä, neulo 1 s päävärillä*, toista *_* kerroksen loppuun.

Neuloin sukat varresta varpaisiin ja tein lopuksi jälkijättöisen kantapään.

Alla kuva, miltä tällainen "yhden silmukan kirjoneule" näyttää nurjalta puolelta. Tämä jos mikä oli helppoa ja aivotonta kirjoneuletta, toki pidemmän päälle myös vähän tylsää.

Opalia kului enemmän, koska sitä käytin varren joustimeen, kantapäähän ja sukan kärkeen. Mutta Taikuria jäi, eli pitää vielä keksiä lisää malleja, joissa kirjava lanka pääsee oikeuksiinsa. Tässä mallissa ainakin mielestäni pääsi kivasti.
 

Adventurer

Austraalialainen Ambah O'Brien on suunnitellut monia upeita neulemalleja. Erityisesti olen ihastunut hänen herkullisen monivärisiin huivimalleihinsa. Olen selaillut niitä monet kerrat ajauksella, että minkä monivärisen huivin neuloisinkaan kaikista niistä käsinvärjättyjen lankojen jämäpalleroista, joita aikojen saatossa on kertynyt. Ohjeen ostaminen on  useamman kerran kaatunut siihen, etten ole osannut päättää minkä noista ihanista malleista valitsisin.

Viime joulukuun ensimmäisenä päivänä tein lopulta päätöksen ja ostin Adventurer -huivin ohjeen. Nimi viittaa hauskasti seikkailijan lisäksi ajatukseen, että huivi neulottaisiin adventtikalenteri-huivina, yksi väriraita päivässä, jolloin huivi valmistuisi joulupäiväksi (austraalialaisittain adventtikalenteriin kuuluu 25 raitaa). No, kesäisestä ajankohdasta voinette jo päätellä, ettei tuo ajatus ihan toteutunut meikäläisen kohdalla. Sainkohan kaksi raitaa valmiiksi joulukuussa?

Työn alku osottautui hankalaksi. Olen aiemmin neulonut pääasiassa sellaisia pitsimalleja, joissa pitsikuviota tehdään vain työn oikealla puolella ja nurjalla neulotaan korkeintaan joku yksittäinen silmukka kuvioon sopivaksi. Tässä pitsikuviota tehdään yhtälailla niin oikealla kuin nurjallakin puolella. Ei siinä muuten mitään, mutta alkuun pääseminen oli hankalaa, kun en meinannut millään saada juonen päästä kiinni, että miten kaaviota piti seurata nurjalla puolella. Joka kerta piti tarkistaa sanallisesta ohjeesta, että pitikö tätä nyt tulkita pielikuvana ja mistä reunasta alkaen tätä nyt luettiinkaan.

Pikkuhiljaa kuvio kuitenkin aukeni ja neulominen alkoi luistaa. Suurin osa raidoista on syntynyt tämän kevään aikana. Työtä on hidastanut myös se, että olen ollut aika perfektionistinen värien suhteen; en kehtaa edes tunnustaa, miten monta raitaa olen päätynyt purkamaan kun on muutaman raidan päästä alkanut tuntua, ettei tuo väri sopinutkaan tuohon väliin... Mutta kun käytin tähän kaikkien ihanimpien lankojeni jämät, niin halusin että lopputuloksestakin tulee ihana!

Langoista sen verran, että niitä kului noin 12 g/ raita. Suurin osa on Handua, muutama yksittäinen raita on rva Silmu&Solmua, Lanitium Ex Machinaa, Louhittaren Luolaa sekä Malabrigo sockia.

Huivi valmistui pari päivää juhannuksen jälkeen. Sitten kastelin sen, en siis edes pingottanut yhtään, levittelin vaan kuivumaan ja asettelin nuppineuloilla siksak-kuvion kärjet teräviksi. Mutta jotenkin huivi olikin kastelussa venynyt niin paljon, että se laahasi maata. Vähän harmitti, mutta en halunnut huivia joka kuraantuu ensimmäisessä käytössä, joten oli pakko purkaa vielä pari raitaa päästä. Nyt ei joulukalenterihuivissa ole sitten kuin 23 raitaa, mutta eipä tällä tässä vaiheessa muutenkaan enää joulun kanssa ole paljon tekemistä.

Olen todella tyytyväinen lopputulokseen ja koska jämälankoja vielä jäi, niin pääsen varmasti jossain vaiheessa toteuttamaan jonkun toisenkin noista Ambahin upeista malleista.

Väriloistosukat

Nämä sukat on valmistuneet noin vuosi sitten, viime syksynä. Väriloisto oli toinen testineulomani malli Anna Mäkilän kirjaan Katse kantapäihin. Tämänkin mallin suhteen koin ihastuksen ensi silmäyksellä. Kaikessa runsaudessaan ja värikkyydessään malli on vaan niin kaunis ja upea!

Rakastan näitä yksityiskohtia, kuinka kuvio alkaa heti varren piparkakkureunuksesta ja jatkuu ihan varpaisiin saakka ja myös kantapäähän. Ja kuinka sekä kantapään että kärjen kavennukset ja myös kantakiilan lisäykset ja kavennukset ovat osa kuviota.
Kantapää on neulottu jälkeenpäin muuten valmiiseen sukkaan ja kantapään pyöreys muodostetaan sädekavennuksin.

Lankoina näissä on vihreää ja oranssia Louhittaren luolan Väinämöistä, punainen on Regian 4-säikeistä sukkalankaa. Miten hienosti nämä sopivatkaan tähän vuodenaikaan ja ulkona näkyvään luonnon väriloistoon.

Terrabonne

Alkuvuodesta lähdin pitkästä aikaa mukaan testineulontaan, kun Ravelryn Testing Pool -ryhmässä silmään osui hauskan näköinen huiviohje, jolle etsittiin testaajia. Terrabonne on amerikkalaisen Taiga Hilliardin suunnittelutyötä.

Terrabonnessa kiinnosti erikoinen rakenne ja se, että värialueet eivät jakaudu ihan tavanomaiseen tapaan. Kuvan perusteella kuvittelin äkkiseltään ohjeen pitävän sisällään jotain monimutkaisempaakin, mutta työ eteni loppujen lopuksi melko yksinkertaisesti kulmasta toiseen, ei mitään erikseen poimittuja silmukoita tai muuta sellaista. Eriväriset puoliskot toteutettiin intarsiana eli "keskiviivalla" langat kieputettiin toistensa ympäri. Ohje sisältää tekniikkaan kuvallisen ohjeen.

Huivi syntyi nopeasti ja vaivattomasti. Siitä tuli kooltaan aika pieni, ei ihan tarpeeksi hartioita lämmittämään, mutta kaulahuiviksi aivan sopiva. Ohje on sen tyyppinen, että kokoa on helppo muokata.

Langoiksi kaivoin omien varastojen kätköistä siniharmaata Rowan Fine Artia, pinkkiä Louhittaren Luolan Väinämöistä sekä jotain valkoista vastaavan paksuista.

Huivi valmistui jo maaliskuussa ja kuvat on ottanut niihin aikoihin Majaillaan -blogin Mirella. Kiitos! :)

Viherminttuteetä

Kateryna Golovanovan suunnittelema klassisen kaunis Spearmint Tea on pitkä ja kapea kuun sirpin muotoinen huivi. Sileää osiota halkoo pari nurjien silmukoiden muodostamaa raitaa ja reunapitsin juju on yksinkertaisissa, köynnösmäisissä reikäriveissä sekä niiden välisissä nurjalla neulotuissa alueissa.

Tulostin tämän huivin ohjeen jo pari vuotta sitten, ennen kuin olin tehnyt ensimmäistäkään neulottua hartiahuivia. Suunnittelin aloittaa tämän ensimmäiseksi huivikseni, mutta aloin epäröidä englanninkielisen ohjeen kanssa ja valitsin ensimmäiseksi huiviksi Heidi Alanderin Meadow Grassin, koska siitä oli ohje saatavilla myös suomeksi.

Sen jälkeen ohje jäi jonnekin unohduksiin pariksi vuodeksi, mutta osui silmään uudestaan pari viikkoa sitten. Huivi tuntui sopivalta lahjalta eräälle ystävälle, jolla oli merkkipäivä lähestymässä. Tässä mallissa on mielestäni kivaa se, että kapeutensa ansiosta se sopii hyvin myös kaulassa pidettäväksi, mikä lisää huivin käyttömahdollisuuksia.

Täytyy sanoa, että oli onnekas sattuma, etten silloin huivi-noviisina lähtenyt tätä huivia yrittämään. Niin kaunis huivi kuin tämä onkin, niin ohjeessa on puutteita, joista en ensikertalaisena olisi selvinnyt. Nyt useita huiveja myöhemmin ohjeen ongelmat olivat kuitenkin melko helposti ratkaistavissa.

Ensimmäinen ongelma oli aloitustavassa, jolla ohjeen mukaan tehtynä olisi tullut kaunis sileä niskaosa - ja toivottoman rullaava. Enkä keksi mitään niin ärsyttävää seikkaa neuleessa kuin rullaava reuna! Niinpä muutin aloitustavan kokonaan. Niskasta tuli nyt ehkä rumempi, mutta kestän sen mieluummin kuin sen, että puolet kauniista huivista olisi mennyt rullalle.

Toinen ongelma oli, että reunapitsin kaavion silmukkamäärä ei täsmännyt, eikä mielestäni olisi oikein voinutkaan täsmätä. Ilman suurempia pohdintoja lisäilin vaan kaavion ensimmäisellä kerroksella kolme silmukkaa satunnaisiin kohtiin jolloin sain silmukkaluvun täsmäämään. Siitä eteenpäin kaavio oli selkeä ja pitsi helppotekoinen.

Lankana tässä on Louhittaren Luolan Tuulen Tytär. Vyötteen mukaan lankaa olisi ollut 500 metriä, mutta värjärin myöhemmän ilmoituksen mukaan metrimäärä on jossain vaiheessa vaihtunut hänen tietämättään 400 metriksi. Tämän täytyi olla sitä lyhyempää erää, sillä reunapitsin toistoja ei tullut läheskään ohjeen mukaista määrää, mikä olisi tuolla määrällä pitänyt tulla ja lanka kului kokonaan millilleen. Eipä tuo minua haitannut, sillä reunus on tosi kaunis näinkin.

Ja lopuksi pingotus. Kuinkakohan monta kertaa olen tässä blogissa ihaillut ja ihmetellyt pingotuksen ihmettä? No, teen sen taas. Kyllä tämäkin huivi heräsi henkiin ja täyteen kauneuteensa vasta pingotuksessa.

Kuura kuumalla mausteella

Kaksi vyyhtiä Louhittaren Luolan Ilmatarta on lojunut toimettomana kirjoituspöydälläni jo pidemmän aikaa. Olen pitänyt niitä siinä näkyvillä muistaakseni miettiä, mitä niistä tekisin. Ilmattaressa on puolet villaa ja puolet silkkiä, joten siinä on upea ja ylellinen kiilto. Ei siis sovellu tuhlattavaksi mihinkään turhan arkiseen projektiin.

Jostain syystä ostin aikanaan kaksi eri väristä 50 gramman vyyhtiä. Olen tosin monta kertaa todennut, että olisi käytännöllisempää ostaa enemmän samaa väriä, mutta usein unohdan sen. Päädyin punaiseen unikkoon ja lilertävän mustaan lyijyyn, jotka sopivat yhteen ihanasti. Mutta mistä sopivan arvokas kaksivärinen ohje?

Milja Uimosen suunnittelema Kuura on ollut ravelry-kirjastossani pitkään ja työjonossakin lähes yhtä pitkään. Kuvittelin aina tekeväni sen yksivärisenä, mutta jostain syystä aloin nähdä sen tehtynä nimenomaan näistä langoista, joista kumpikaan väri ei olisi yksinään riittänyt huiviin.

Purin alussa raidoitettua osiota useaan kertaan, ennen kuin sain raidat sen näköisiksi kuin halusin. Silti lähes loppuun saakka vaivasi pieni epäilys, että olikohan tämä raidoitus nyt yhtään hyvä idea, koska en ollut varma, miten raidat pingotettuna käyttäytyisivät.

Pingotus teki tällä kertaa vielä suuremman ihmeen kuin yleensä. Silkkilanka pingottui älyttömän upeasti eikä vetäytynyt yhtään takaisin neuloja purkaessa. Langan kiilto tuli, jos mahdollista, vieläkin upeammaksi kuin kerällä. Ja raidatkin löysivät silmääni miellyttävän aaltomaisen muodon.

Kuvat on otettu Järvenpääläisessä kahvila Iivarissa, jossa on parhaillaan tavanomaisten herkkujen lisäksi meneillään mielenkiintoinen taidenäyttely. 
Kiitokset Idalle kuvista ja Iivarin henkilökunnalle, kun saimme kuvata! :)

Kolmannella TDS-etapilla kuplii

Kolmas Tour De Sock-kilpailun ohje, Karen Buhrin suunnittelema Touring Bubbles, aiheutti ilmestyessään helpotuksen huokauksen. Kahteen ensimmäiseen ohjeeseen verrattuna tämä oli peruskauraa. Kaunis tavallinen sukka varresta aloitettuna ja tavanomaisin palmikonkierroin varustettuna. Kantapää ei ollut ihan oma peruskantapääni, mutta kuitenkin olen tämmöisenkin (ranskalaisen?) kantapään joskus tehnyt.

Melkeinpä suurin haaste näissä oli langan valinta. Päädyin Louhittaren Luolan Väinämöiseen sävyssä luumu. Neulomisprosessi eteni hitaasti ja varmasti, melkeinpä voisi kutsua sitä vähän pitkäveteiseksi, sillä mitään yllätyksiä malli ei tarjonnut. Kärjet silmukoitiin ja tein sen tuttuun tapaan neulomalla.

Yhdessä neulominen tiimin kanssa oli edelleenkin kivaa ja kauniit sukat oli lopputuloksena, joten tekemisen arvoinen oli tämäkin pari.

Kuvaussessio olikin sitten asia erikseen. Tourilla palkitaan nopeiden neulojien lisäksi myös parhaita valokuvia, joten ajattelin panostaa kuviin vähän tavallista enemmän. Tiedä nyt sitten, tuliko näistä taiteelliset, hupsut vai peräti hienot, hauskaa näitä kuitenkin oli suunnitella ja kuvata. :)

Jotain tämän etapin helppoudesta kertoo ehkä se, että tiimikavereiden kanssa huomiomme on jo jonkin aikaa keskittynyt seuraavan etapin haasteisiin; seuraavaksi on nimittäin vuorossa sukka, jonka varusteluetteloon kuuluu langan lisäksi useampi sata helmeä. Olen helmien laittoa jo vähän harjoitellut, mutta en aio siitä sen enempää stressata etukäteen.