Viherminttuteetä

Kateryna Golovanovan suunnittelema klassisen kaunis Spearmint Tea on pitkä ja kapea kuun sirpin muotoinen huivi. Sileää osiota halkoo pari nurjien silmukoiden muodostamaa raitaa ja reunapitsin juju on yksinkertaisissa, köynnösmäisissä reikäriveissä sekä niiden välisissä nurjalla neulotuissa alueissa.

Tulostin tämän huivin ohjeen jo pari vuotta sitten, ennen kuin olin tehnyt ensimmäistäkään neulottua hartiahuivia. Suunnittelin aloittaa tämän ensimmäiseksi huivikseni, mutta aloin epäröidä englanninkielisen ohjeen kanssa ja valitsin ensimmäiseksi huiviksi Heidi Alanderin Meadow Grassin, koska siitä oli ohje saatavilla myös suomeksi.

Sen jälkeen ohje jäi jonnekin unohduksiin pariksi vuodeksi, mutta osui silmään uudestaan pari viikkoa sitten. Huivi tuntui sopivalta lahjalta eräälle ystävälle, jolla oli merkkipäivä lähestymässä. Tässä mallissa on mielestäni kivaa se, että kapeutensa ansiosta se sopii hyvin myös kaulassa pidettäväksi, mikä lisää huivin käyttömahdollisuuksia.

Täytyy sanoa, että oli onnekas sattuma, etten silloin huivi-noviisina lähtenyt tätä huivia yrittämään. Niin kaunis huivi kuin tämä onkin, niin ohjeessa on puutteita, joista en ensikertalaisena olisi selvinnyt. Nyt useita huiveja myöhemmin ohjeen ongelmat olivat kuitenkin melko helposti ratkaistavissa.

Ensimmäinen ongelma oli aloitustavassa, jolla ohjeen mukaan tehtynä olisi tullut kaunis sileä niskaosa - ja toivottoman rullaava. Enkä keksi mitään niin ärsyttävää seikkaa neuleessa kuin rullaava reuna! Niinpä muutin aloitustavan kokonaan. Niskasta tuli nyt ehkä rumempi, mutta kestän sen mieluummin kuin sen, että puolet kauniista huivista olisi mennyt rullalle.

Toinen ongelma oli, että reunapitsin kaavion silmukkamäärä ei täsmännyt, eikä mielestäni olisi oikein voinutkaan täsmätä. Ilman suurempia pohdintoja lisäilin vaan kaavion ensimmäisellä kerroksella kolme silmukkaa satunnaisiin kohtiin jolloin sain silmukkaluvun täsmäämään. Siitä eteenpäin kaavio oli selkeä ja pitsi helppotekoinen.

Lankana tässä on Louhittaren Luolan Tuulen Tytär. Vyötteen mukaan lankaa olisi ollut 500 metriä, mutta värjärin myöhemmän ilmoituksen mukaan metrimäärä on jossain vaiheessa vaihtunut hänen tietämättään 400 metriksi. Tämän täytyi olla sitä lyhyempää erää, sillä reunapitsin toistoja ei tullut läheskään ohjeen mukaista määrää, mikä olisi tuolla määrällä pitänyt tulla ja lanka kului kokonaan millilleen. Eipä tuo minua haitannut, sillä reunus on tosi kaunis näinkin.

Ja lopuksi pingotus. Kuinkakohan monta kertaa olen tässä blogissa ihaillut ja ihmetellyt pingotuksen ihmettä? No, teen sen taas. Kyllä tämäkin huivi heräsi henkiin ja täyteen kauneuteensa vasta pingotuksessa.