Kappa

Veera Välimäen Huivileikki kirjassa vilisee toinen toistaan kauniimpia huivimalleja. Ainoa, jota en ensi-selailemalta ajatellut koskaan tekeväni oli Kappa, kummallinen ponchon ja tuubihuivin risteytys. Tunnustan jopa hieman naureskelleeni (ihan hyväntahtoisesti vain) neuloja-kamuille, jotka aloittivat neulomaan Kappaa tietämättä oikein itsekään, miten aikoivat sitä käyttää.

Sitten törmäsin eräässä Ravelryn suomalaisryhmässä keskusteluketjuun, jossa ihmiset esittelivät ihania keskeneräisiä ja valmistuneita Kappojaan. Ymmärsin, että tämä on maailman käytännöllisin vaate, jollainen ihmisellä on pakko olla.

Ihastuminen johonkin malliin ei tietenkään vielä riitä, vaan työ pitäisi saada tehtyäkin. Aloitin siis suurella innolla neulomaan Kappaa viime vuoden elokuussa. Valitsin langaksi Debbie Blissin Rialto Lacen neljässä vihreän eri sävyssä. Olin juuri tehnyt samasta langasta Peipponen-huivin ja vakuuttunut sen ihanuudesta.

Kappa aloitetaan kauluksesta ja silmukoita lisätään pitkin matkaa tasaiseen tahtiin. Alkuun työ sujui siis melko joutuisan oloisesti, kun yksittäinen kerros oli nopeasti neulottu. Silmukkamäärän kasvaessa alkoi puuduttavuus... yritin aina uudestaan innostaa itseäni Kapan pariin, mutta pari metriä pelkkää sileää oikeaa ei työn kaikissa vaiheissa oikein jaksanut napata, niinpä Kappa-raasu jäi kerta toisensa jälkeen toisten, mielenkiintoisempien töiden jälkoihin.

Tämän kesän alkuun mennessä olin päässyt työssä kolmannen värin alkuun. Tein päätöksen olla jatkamatta enää neljättä väriä, sillä Kapalla oli jo pituutta melkoisesti omaan pituuteni verrattuna - sitäpaitsi alkoi tuntua, että muuten työllä ei ole mitään mahdollisuuksia valmistua koskaan.

Sitten vaan kovaa itsekuria - eli parille kesäreissulle en ottanut mitään muuta käsityötä mukaan - ja lopultakin tällä viikolla melkein vuoden työ valmistui.

Kyllä vaan tämä on käytännöllinen ja tarpeellinen vaate! Jo muutamanakin viileänä kesäpäivänä olen ottanut tämän käyttöön ponchomaisesti harteiden päälle pujoteltuna. Kädetkin saa vedettyä huivin sisään lämpimään ja viileämmällä säällä koko pötkön voi vetää alemmas lämmittämään takapuolta ja jalkoja. Talvella arvelen tämän toimivat ihan mainiosti myös tavallista runsaampana tuubihuivina.

Rialto Lace vahvisti sijaansa yhtenä ihanimmista lanka-suosikeistani, niin suloisen pehmoista ja täydellisen kutittamatonsa se on ja myös yllättävän lämmintä ohuuteensa nähden.