Mesimarja tossut

Anna Heinon suunnittelemat Mesimarja-tossut ovat olleet pitkään neulontajonossani. Niissä ihastuttavat erityisesti etuosan pitsi marjaryppäitä muistuttavine neulottuine nyppyineen.

Tossut aloitetaan kantapään takaa. Alkuun neulotaan tasona ainaoikea "kantalappu". Takasauma ommellaan myöhemin kiinni. Ainaoikea osuus lisää joustoa ja siten tossut mukautuvat ja istuvat napakasti hieman eri kokoisiinkin jalkoihin.

Lankana näissä on Novitan Nalle ja puikkoina työssä oli 2,5 mm:n Zingit.

Dew Drops -huivi

Rakas tätini täytti pyöreitä vuosia ja halusin muistaa päivänsankaria itse tehdyllä lahjalla. Ajattelin, että jokin klassisen kaunis pitsihuivi sopisi - sen kun kietoo ympärilleen niin se on vähän kuin halaus, jota ei nyt korona-aikana voi itse mennä antamaan. Lukuisia malleja selailtuani malliksi löytyi Bex Hopkinsin herkän kaunis Dew Drops Shawl.

Ohje on hyvin selkeästi kirjoitettu ja malli on suunniteltu siten, että kokoa on helppo muuttaa lisäämällä tai vähentämällä pitsin kuviokertoja. Tämä oli tärkeää, koska halusin että koko valittu väriskaala tulee käytettyä. Langaksi valitsin Katia Infinityn, pehmen yksisäikeisen merinovillalangan, jonka sulavasti liukuvat värit houkuttivat ja tekivät neulomisesta mielenkiintoista. Ostin alunperin huivia varten kaksi eriväristä kerää; ensimmäisessä kerässä liukuma oli luonnonvaaleasta vaalean ruskeaan ja seuraavassa väritys muuttui vaalean ruskeasta mustaan. Lanka loppui kesken viimeisen pitsikaavion, mutta onneksi löysin vielä toisen kerän tummempaa lankaa, että sain reunan nätisti viimeisteltyä. (Huomasin siinä vaiheessa, että tämän langan valmistus on lopetettu, mutta onneksi sopiva kerä vielä löytyi!)

 

Tiedättehän, kun joskus neuloessa kantaa erityisellä hellyydellä mielessään juuri sitä henkilöä, jolle on neulomassa? Tässä tapahtui juuri niin, varmasti osittain saajasta muistuttavan värimaailman vuoksi, mutta myös siksi, että korona-aika on tehnyt pitkän tauon tapaamisille ja siksi on tärkeää pitää läheisiä mielessä muilla tavoin. Huivi on onnentoivotuksineen jo toimitettu perille ja toivottavasti pian päästään myös ihan kasvotustekin onnittelemaan! <3

Cloudburst sormikkaat

Sormikkaat on yksi eniten käyttämistäni asusteista. Etelä-Suomen syksyt ovat niin pitkiä ja talvet niin lyhyitä, että lämpimille lapasille on lopulta paljon vähemmän tarvetta kuin ohuille sormikkaille. Silti en ole neulonut moniakaan sormikkaita, ainakaan aikuisten. Jokin niissä sormissa vaan tuntuu niin vaivalloiselta, kun pitää vähän väliä olla laskemassa ja poimimassa silmukoita.

Päätin nyt kuitenkin tarttua toimeen ja neuloa sormikkaat monen vuoden aikomisen jälkeen. Langaksi valitsin Rowanin Valley Tweed -langan, jota sain vuosi sitten bloggaaja-lahjaksi Prymiltä. Kiitokset lahjasta, ihana lanka on ja juuri sopivan värinen! :) Muistan kuinka vuosia sitten en voinut sietää mitään tämmöisiä tweed-lankoja, mutta nyt on näköjään maku kypsynyt ja tämä tuntuikin aika kivalta pienine kontrastivärisine nyppylöineen. Karheitahan tweed-langat on, eikä niin joustavia kuin esim. sukkalangat, mutta pesussa neule pehmeni ja tyköistuviin sormikkaisiin ei sillä tavalla joustoa tarvitse.

Malliksi valitsin ensin jonkun sormikasohjeen, mutta silmukkamäärä oli siinä liian iso (enkä halunnut lörppä-sormikkaita) ja niinpä vaihdoin tähän Arienne Grayn Cloudburst -kämmekäsohjeeseen ja jatkoin siihen sormet. Lopputulos on oikein mukava ja ennenkaikkea tiedän että nämä pääsevät käyttöön varmasti enemmän kuin mikään muu lähiaikoina valmistunut neule; paitoja ja huiveja tulee aina vaihdeltua, mutta sormikkaita voi hyvinkin käyttää samoja koko kauden, varsinkin näin ihania. 

Ja vaikka työ etukäteen tuntui isolta, niin eipä siinä montaa päivää mennyt. Ehkä seuraavalla kerralla tulee tartuttua toimeen vähän vähemmällä viivyttelyllä. :)

Kuvat: Taina Shildt

Tillandsia

Tillandsia on Laura Aylorin suunnittelema lyhyt ja rento kesäpaita.

Vartalo-osa on kauttaaltaan leveä ja levenee  entisestään a-linjaisena koko matkan kainaloiden alta helmaan saakka.

Muuten yksinkertaisen mallin jujuna ovat helman ja hihansuiden herkän romanttiset pitsiosuudet.

Tein oman Tillandsiani Katian Concept cotton-cashmeresta. Se sopii kesällä neulottavaksi ja käytettäväksi mainiosti.

Kuvat on ottanut Taina Schildt, jolle suurkiitokset jälleen kerran taidokkaista ja tunnelmallisista kuvista!

Kuvausreissulle ei sentään lähdetty Lontooseen saakka, vaan kuvien Lontoo-bussia esittävä valokuvaseinä löytyy Järvenpääläisen Eikan pubin ulkoseinustalta, ihan Lentävän Lapasen naapurista. ;)

Pitsiä harteille

Helteisen kesän aikana harmittelin moneen kertaan, etten omistanut valkoista pientä boleroa tai hihatinta, joka sopisi hihattomien mekkojen ja hellepaitojen seuraksi. Kun ihan kaikissa tilanteissa ei viitsi paljain käsivarsin esiintyä, vaikka kuinka kuuma olisikin.

Etsin mallin (Something Lacy Shrug) ja ostin Scheepjesin puuvillaista Catonaa langaksi, mutta lopulta sain neulomisen aloitettua vasta kun koko hellekausi oli jo lopuillaan. Hihatin valmistui päiväksi, joka sen hetkisen ennusteen mukaan oli koko kesän viimeinen lämmin päivä. Pukeuduimme viimeisen kesäpäivän kunniaksi kesämekkoihin ja hihatinkin pääsi siten edes yhden kerran käyttöön.

Jos saadaan lisää  helteisiä kesiä, niin olen valmiina! :)

Salal

Andi Satterlund on jo pitkään ollut yksi lemppari-neulesuunnittelijoistani. Hänen malleistaan löytyy perinteistä 50-luvun tyyliä ja naisellisuutta, mutta toteutus on kuitenkin tätä päivää. Viime kesänä tein hänen suunnittelemansa Miette-neuletakin ja melkeinpä siitä saakka olen suunnitellut tekeväni tämän seuraavan. Perhepiirin valmistujaisjuhlat pistivät vauhtia suunnitelmiin ja lopulta takki valmistui vajaassa parissa viikossa.

Salal on perinteinen lyhyt neuletakki, joka sopii hyvin hameen tai mekon kanssa. Pientä etuosan pitsikuviota lukuun ottamatta malli on tyyliltään hillitty ja pelkistetty. Tyköistuva lyhyt takki neulotaan ylhäältä alas yhtenä kappaleena, mikä mahdollistaa sovittamisen pitkin matkaa. Ohjeen mukaan olisi tehty 3/4 hihat, mutta itse halusin ihan vaan lyhyet; kuumalla säällä ei kesämekon kanssa tarvitse pitkiä hihoja, vaan sen verran pituutta riittää että saa olkavarret (=allit) piiloon.

Lankana on Dropsin Belle, jota joskus tilasin jonkun muun tilauksen "täytteeksi" kuusi kerää. Miellyin lankaan todella. Neuloessa se on tosin säikeistä ja siten halkeilevaa, mutta käytössä puuvilla-pellavasekoitteena ihanan vilpoista ja hengittävää eikä lainkaan pistelevää.

Viimeiseksi silaukseksi takkiin löytyi täydelliset napit ja voin sanoa, että enpä voisi paljoa tyytyväisempi lopputulokseen olla. Takki sopi vaatteeksi valmistujaisiin hihattoman kesämekon kanssa mainiosti, mutta silti se ei ole mielestäni yhtään liian juhlava, etteikö menisi arkikäytössäkin. Viimeisen kuvan 50-luvun henkiset aurinkolasit tuli kuvaan mukaan tyttären vaatimuksesta, mutta kyllähän ne kieltämättä tyyliin sopii. :)

Kuvastin

Sukka-Finlandian toisen etapin sukat on suunnitellut upea Veera Välimäki. Veera on varmasti kaikille neulojille tuttu huiveistaan ja neulepaidoistaan, mutta nämä ovat ihan ensimmäiset hänen suunnittelemansa sukat.

Hienoa suunnittelutyötä ensikertalaiselta sukkien suunnittelijalta! Malli on klassisen yksinkertainen ja silti mielenkiintoinen. Yksinkertainen palmikkoa muistuttava kuvio sopii yhtä hyvin niin miehille kuin naisillekin

Kuvastin sopii sukkien nimeksi, sillä sukkien etukuvio tehdään kumpaankin sukkaan eri lailla niin, että sukat muodostavat toisensa peilikuvan. Varren takana kuvio toistuu itsensä peilikuvana keskikohdan molemmin puolin.

Testineuloin sukista isoimman koon, lankana Regian 6-säikeinen sukkalanka, jota kului 134g. Mallikertoja mun sukissa on tosin paljon enemmän kuin kisan vaatimuksissa sanotaan, koska kisan vähimmäisvaatimukset on lisätty vasta testivaiheen jälkeen.

Näistä tuli tosi kivat - ja tosi isot - sukat joillekin isojalkaiselle. Meidän perheen miehille ovat liian isot joten ehkäpä nämä päätyvät hyväntekeväisyyshuutokauppaan, jota Sukka-Finlandian oheen on myös suunniteltu.

Keväällä kerran

Nyt se alkoi, nimittäin toivottu ja odotettu Sukka-Finlandia! Tai itse kilpailu ei alkanut ihan vielä, mutta lämmittelymalli tunnelmaan pääsemiseksi julkaistiin eilen. Kyseessähän on Tour De Sockin suomalainen ja suomenkielinen vastine, jossa kerätään rahaa hyväntekeväisyyteen, Suomen punaiselle ristille.

Tour de Sockin tapaan tässä kisataan nopeudesta, mutta myös luovuudelle on oma sarjansa. Kisata voi yksilönä tai joukkueessa tai molempia. Kilpaa voi lähteä neulomaan tosissaan tai leikkimielellä. Erilaisten ja eri tekijöiden suunnittelemien ohjeiden kautta halutaan tarjota mahdollisuus kehittyä ja oppia uusia tekniikoita.


Kisan pienellä hyväntekeväisyyteen menevällä osallistumismaksulla saa lämmittelyohjeen ja kuusi varsinaista kisaohjetta. Lämmittelymallissa ei vielä kisata nopeudesta, mutta se pitää olla neulottuna jotta voi sijoittua lopullisessa kisassa.

Idea Sukka-Finlandiaan lähti Tour De Sockista; muistan että jo monena vuotena on ilmoille lentänyt heittoja, että tämmöinen samanlainen kisa pitäisi järjestää suomeksikin. Tourilta kun ovat harmillisesti jääneet pois monet, joita vieraskieliset neuleohjeet ovat kammoksuttaneet. Nytpä sattuivat siihen heittoon tarttumaan tyypit, jotka tekevät eivätkä meinaa! Tapahtuman taustapuurtajina ovat neulekahvila Lentävän Lapasen Taina ja Tarja sekä joukko suomalaisia upeita suunnittelijoita sekä lanka- ja käsityöyrittäjiä. Tapahtuma on kokonaisuudessaan toteutettu vapaaehtoisvoimin ja sivusta seuranneena voin sanoa, että työtä on riittänyt aivan hullun lailla, joten hatunnosto sanon minä!

Itse olen antanut oman vaatimattoman työpanokseni testineulomalla kisaohjeita ja yrittämällä panostaa sukkakuviin enemmän kuin yleensä. Ja mikäs oli näin kauniita sukkia kuvatessa kauniin maamme syksyisessä luonnossa, vaikka sukkamallin nimi onkin Keväällä kerran. Mallin on suunnitellut Lumi Karmitsa, suunnittelijajoukon kuopus, josta takuulla kuullaan vielä paljon.

Lankoina kahden suomalaisen sponsorin langat, luonnonvaalea Tukuwool Sock sekä sininen Handun Paksukkis.


Ensimmäinen varsinainen ohje julkaistaan itsenäisyyspäivänä ja kilpailu päättyy ystävänpäivänä.

Päättämättömyyttä

Tour De Sockin kolmas etappi tarjosi ohjeen nimeltä Indecisions. Nimi viittaa päättämättömyyteen ja suunnittelija Adrienne Fong kertookin mallin esittelyssä, että malliin on yhdistelty niin monia suunnitteluelementtejä juuri siksi, ettei ole osattu päättää niiden väliltä. Pitsit ja palmikot on laitettu samaan sukkaan ja suunnittelijan omat ohjeeseen kuvatut sukat oli vielä tehty kirjavalla langalla, mikä teki vaikutelmasta vielä sekavamman.

Ensivaikutelmani ohjeen ilmestyttyä oli, että jätän tämän etapin väliin. Sekava ja kirjavalla langalla toteutettu malli ei vaan napannut. Sitten näin parit muut samalla ohjeella testineulotut sukat, joissa oli käytetty yksiväristä lankaa ja mieleni muuttui. Malli on edelleenkin mielestäni melko sekava ja ohje oli erityisen sekavasti kirjoitettu, mutta yksivärisinä ja kauniista langasta toteutettuna sukista tuli kuitenkin ihan nätit.

Tällä etapilla oli tarjolla lisäpiste, jos teki sukansuulle joustinreunan sijaan nirkkoreunan ja tavallisen kantapään sijaan pitsineuleisen kantapään. Tein sitten molemmat. Tykkään erityisesti tuosta kantapäästä.

Lankana sukissa on Handun Gimalle (gimallus ei valitettavasti oikein kuvissa erotu). Lanka onkin näissä sukissa parasta. Hieno lanka saa vähän vähemmänkin mieluisan mallin muuttumaan siedettäväksi ja jopa kauniiksi. Koitan muistaa tämän jatkossa.

Koiranputkisukat

Pia Tuonosen suunnittelemat Koiranputkisukat ovat olleet tehtävien käsitöiden listallani jo pitkään. Nyt tuli niiden aika; alkukesän heleä vehreys sai tarttumaan juuri tähän lankaan ja tähän ohjeeseen. Lanka on Novitan Nallea, jotain aikoja sitten hamstrattua vihreän sävyä, jollaista ei taida tällä hetkellä värikartasta löytyä.

Poimin kuvaan mukaan muutaman koiranputken, vaikka kaikki varmasti muistavat muutenkin, miltä koiranputki näyttää. Täytyy sanoa, että sukan mallikuvio jäljittelee hienosti luonnosta löytyvää vastinettaan.

Ohjeesta ei muuta moitteen sanaa, mutta kärjen kuviossa onnistuin menemään sekaisin molemmissa sukissa ja vieläpä kummassakin eri tavalla, joten toisen kärjen jouduin neulomaan uusiksi. Saattoi tosin johtua myös siitä, että seurasin samalla Kutsukaa kätilö! -tv-sarjan jännittävää kohtaa. ;)

Erikseen on vielä mainittava, että neuloin sukat Prym ergonomics -sukkapuikoilla, jotka sain keväällä maahantuojalta bloggarilahjaksi. Kiva että sain, sillä tuskin olisin muuten innostunut näitä kokeilemaan. Sain yllättyä positiivisesti. Puikot ovat todella kevyet ja taipuisat; alkuun tuntui koko ajan, että nyt nää katkee just! Oudon näköisellä pisaramaisella kärjellä oli yllättäen hyvän tuntuista poimia lanka puikolle niin, ettei se ollut vaarassa halkeilla kuten teräväkärkisemmällä puikolla. Kun jatkossa tarvitsen 3mm:n puikkoja, niin valitsen mielelläni nämä. Useimmitenhan käytän pienempiä puikkoja, jollaisia tähän sarjaan ei valitettavasti kuulu.

Kesäinen Miette-neuletakki

Löysin taas yhden uuden ihanan neulesuunnittelijan, jonka tyyli kolahti. Amerikkalainen Andi Satterlund on tyyliltään aito fiftari ja sen huomaa myös hänen suunnittelutöistään. Kiinnostuin, sillä lyhyet, 50-luvulta vaikutteita saaneet neuleet sopivat tosi hyvin mekkojen seuraksi, vaikkei muuten sen tyylin edustaja olisikaan.

Miette -neuletakin esittelytekstissä mainostetaan, että tämä lyhyt ja vajaahihainen villatakki sopii mainiosti kesämekkokauden pidentämiseen keväästä syksyyn. Tietäisivätpä vaan nämä Suomen kesät, täällä tarvitsee villatakkia voidakseen pitää kesämekkoa edes kesällä!

Kylmyydestä huolimatta en nyt ihan villaista takkia halunnut ruveta kesäksi tekemään, varsinkin kun Mietten ohje on kirjoitettu aika paksulle langalle. Halusin neuleesta sellaisen, että sitä voi käyttää myös sitten, jos se ihan oikeakin kesä sieltä vielä joskus saapuu... Sain apua lankavalintaan Lentävän Lapasen myyjiltä ja päädyin itselleni uuteen Rowanin lankaan nimeltä Softyak DK, joka sisältää 76% puuvillaa, 15% jakkia ja 9% nylonia. Ihastuin tähän lankaan todella! Se on niin pehmeää, ettei puuvillaiseksi uskoisi ja valmis neule säilyttää ensikokemusten perusteella muotonsa mainiosti.

Mietten ohje oli selkeä ja takki oli nopea neulottava saumattomasti ylhäältä alas. Ainoa miinus siitä, että kainaloista takki istuu vähän huonosti, jää jotenkin pussittamaan. Ei niin paljoa että se häiritsisi käyttöä, mutta kun on tullut tehtyä jo monta paremminkin istuvaa neuletta top-down tekniikalla, niin rupesin jo miettimään, mitä muokkauksia seuraavan vastaavan jakun raglan-lisäyksiin täytyy tehdä, että istuu paremmin.

Erityinen kiitos ohjeelle reunoja kiertävistä pitsisistä yksityiskohdista sekä kauniisti muotoilluista kavennuksista rinnan alla; ne korostavat muotoilun naisellisuutta, mikä mekkotyyliin onkin ihan omiaan.

Jouluista Hehkua kevään korvalla

Miten taas ajauduinkin ihan vuodenaikaan sopimattoman ohjeen pariin? Tällä kertaa siihen on itse asiassa aika hyvä selitys: punainen Nalle-kerä oli pakko ottaa käsittelyyn, koska jämätilkkupeittoon käyttämäni jämälangat alkoivat huveta uhkaavasti. Enhän tietenkään halunnut laittaa kokonaista kerää jämälangoiksi, vaan ensin kerästä piti tehdä jokin varsinainen työ ja sitten vasta voi laittaa loput jämälangoiksi. :)

Novitan uudempi Sukkalehti on odotellut pöydän kulmalla jo tovin ja aina välillä sitä on tullut selailtua. Yksi silmään pistäneistä malleista on Hehku, joka on lehdessäkin toteutettu jouluisesta punaisesta. Tämä kerä on siis ostettu juuri tätä ohjetta ajatellen jo joskus ennen toissa joulua.

Ohjeessa varpaista varteen neulottu sukka oli aloitettu virkkaamalla silmukkaketju, mutta itse toteutin aloituksen tutulla Jydys magic cast on -tekniikalla. Muuten noudatin ohjetta, kunnes ensimmäisen sukan loppupuolella punnitsin kerän ja huomasin harmikseni, ettei yksi kerä riitä molempiin sukkiin, vaikka lehdessä niin luvataan. (Jälkiviisaana mittailin,että tiheys heitti yhdellä silmukalla, joka tässä tapauksessa oli nyt sitten ratkaisevaa.) Eli purin varresta kolmannen vinoruutukuvion ja jatkoin siitä suoraan resoriin. Ihan kivat näistä tuli näinkin, kahdella kuviontoistolla ja vähän lyhyemmällä varrella. Säästän nämä joululahjaksi jollekin minua isompijalkaiselle, sillä tämmöinen joulunpunainen ei juuri tässä kohtaa kevättä nappaa enää yhtään varmaan kenelläkään. 

Lisää Nalle-vahvuisia sukkia on muuten sitten luvassa, sillä tarvitsen edelleen niitä jämälankoja!

Nokkospipo

Koska nokkoslankaa jäi nokkossukkien jälkeen yli, päätin tehdä lopuista jotain pientä... vaikkapa pipon. Löysin Ravelrysta kivan ilmaisen pipo-ohjeen, Kite Beach Hat ja ryhdyin hommiin.

Pipo on kivaa helppoa neulottavaa. Pitsimallikerran oppii nopeasti ulkoa ja sen jälkeen neulominen onkin vain toistoa toiston perään, kunnes alkaa päälaen kavennukset. 

Jämälanka loppui tietenkin kesken loppuvaiheessa ja sitä piti käydä ostamassa lisää. Eli nyt on taas suunnilleen saman suuruinen jämälanka jäljellä kuin alun perinkin. Mä niin nään jo edessäni loputtoman oravanpyörän, kun aloitan tosta loppulangasta tällä kertaa vaikkapa kämmekkäitä...

Sukat nokkoslangasta

Reilu vuosi sitten olin kutsuvieraana Oulunkylän Lankamaailman blogitapaamisessa, josta sain lahjaksi kassillisen uutuuslankoja testattavaksi. Eniten kiinnostusta heti kättelyssä herätti ihanan pehmoinen nokkoslanka, Onion Nettle Sock. Miten kestikin näin kauan saada neulotuksi siitä jotakin? Mutta nyt ne on valmiit: nokkossukat.

Malli on Caoua Coffeen Longing for Spring, joka löytyy englanninkielisenä ilmaisohjeena Ravelrysta. Sukat neulotaan vapaista varteen tavanomaisella varpaista varteen -sukkien rakenteella. Mallissa tai ohjeessa ei ole mitään vaikeaa tai monimutkaista, mutta siitä huolimatta onnistuin sekoilemaan toisen sukan kanssa niin, että piti purkaa kolme tai neljä kertaa kantapään eri vaiheita. Tuli nyt sitten samalla testattua siis sekin, että nokkoslanka kestää purkamista, mutta muuttuu ärsyttävän halkeilevaksi usean purkukerran jälkeen... lopputuloksesta sitä ei kuitenkaan huomaa.

Muuten ensituntuma nokkoslankaan oli miellyttävä. Lanka on todella ohutta ja liukasta, eli ei ehkä ihan helpoimmasta päästä neulottavaa, mutta toisaalta neuleesta tulee ihanan ylellisen tuntuista ja siinä on upean kaunis kiilto. Ja tuntuu uskomattomalta, miten nokkosesta tehty lanka voikin olla niin pehmeää. Pehmeyden, sileyden ja kiillon takia muistuttaa oikeastaan silkkilankaa. Seuraava projekti nokkoslangasta tuleekin varmasti olemaan jotain muuta kuin sukat. Ihan mielenkiintoista testata miten sukat kestävät käytössä, mutta tämä lanka pääsisi oikeuksiinsa myös puserossa tai huivissa, enemmän silmien tasalla. Enkä usko että kutittaisi ketään.

Kerttu-sukat

Maailma ulkona on valkoinen ja pakkanen paukkaa, joten en oikein tiedä miten vuoden ensimmäisenä käsityönä tulikin tehtyä keväisen vihreät sukat. Mutta tulipahan kuitenkin. Mallina on kaunis ja perinteinen Kerttu. Kertut on mukavaa, helpohkoa neulottavaa. Sellainen koukuttava malli, joka valmistuu nopeasti.

Nyt kun aurinko paistaa ja ulkona on valoa ensimmäistä kertaa koko talvena, niin siellä on sitten niin kylmää, ettei tarkene ajatellakaan menevänsä ulos kuvaamaan. Niinpä vaan nostin jalat kohti ikkunaa - ei tullut kuvaan kaunista talvimaisemaa, mutta tuli sentään vähän valoa.

Lanka on herneenvihreää 7 veljestä ja puikot olivat 3,5mm:n bambupuikot.

Pumpulipilvellä

Jokin aika sitten sain ihan yllättäen lankapaketin Prymiltä. Sattui niin hauskasti, että paketti saapui perille juuri syntymäpäivänäni, joten se tuntui erityisen kivalta.

Paketista löytyi muun muassa muhkea 100 gramman kerä Fashion Kid Lightia, untuvan kevyttä mohairlankaa. Halusin heti tehdä siitä jotakin, koska se näytti ja tuntui niin mukavalta. Päädyin paitaan ja halusin yhdistää mukaan toista lankaa, koska mohairlanka tuntui niin keveältä, että epäilin, tulisiko siihen yksinään laskeutuvuutta lainkaan. Toiseksi langaksi valikoitui Handun sukkalanka - se valinta tuli tehtyä ihan vaan pelkästään ihanan hattaramaisen vaaleanpunaisen värin perusteella.

Selailin monenmoisia ohjeita eikä mikään oikein sinällään sytyttänyt. Lopulta lähdin tekemään ohjeita yhdistellen ja soveltaen. Lähtökohtana on Erin Kate Archerin Cancun boxy lace top, jossa on kivan näköisiä erilaisia neulepintoja. Ohjeen mukaan toteutettuna paita koostuu kahdesta suorakulmaisesta neliöstä jotka on ommeltu yhteen olkapäiltä ja sivuista. Halusin kuitenkin tehdä paidan ylhäältä alas saumattomasti neulottuna ja myös tehdä siihen hieman muotoilua.

Aloitin väliaikaisella aloituksella olkasaumasta ja neuloin ensin etukappaleen ja takakappaleen erikseen kainaloitten alle. Sitten yhdistin kappaleet ja tein nopealla tahdilla reilusti kavennuksia kuvitteellisten sivusaumojen kohdalle luodakseni lyhyet kimonohihat, vähän samaan tapaan kuin aiemmin tekemässäni Anna Kudujan suunnittelemassa Particular-topissa. Lopuksi jatkoin neulomista pyörönä, poikkeuksena yksi pitsiosioista joka täytyi neuloa tasona jotta oikeanlainen kuvio muodostui. Siitä jäi pieni pätkä sivusaumaa, jonka ompelin kiinni lopuksi.

Mohairlanka on uskomattoman riittoisaa, sillä sitä meni paitaan alle 30 grammaa. Handua kului noin 55 grammaa. Samoista langoista tulee siis vielä muutakin. Projekti valmistui 5mm:n puikkojen ja reikäisten neulepintojen ansiosta nopeasti vain muutamassa illassa ja se olikin mukavaa vaihtelua, kun viime aikoina olen tehnyt monta hitaasti edennyttä työtä ohuesta langasta ja pienillä puikoilla.
Paita on jo käytössä testattu ja se on erittäin mukava ja lämpöinen päällä.

Viherminttuteetä

Kateryna Golovanovan suunnittelema klassisen kaunis Spearmint Tea on pitkä ja kapea kuun sirpin muotoinen huivi. Sileää osiota halkoo pari nurjien silmukoiden muodostamaa raitaa ja reunapitsin juju on yksinkertaisissa, köynnösmäisissä reikäriveissä sekä niiden välisissä nurjalla neulotuissa alueissa.

Tulostin tämän huivin ohjeen jo pari vuotta sitten, ennen kuin olin tehnyt ensimmäistäkään neulottua hartiahuivia. Suunnittelin aloittaa tämän ensimmäiseksi huivikseni, mutta aloin epäröidä englanninkielisen ohjeen kanssa ja valitsin ensimmäiseksi huiviksi Heidi Alanderin Meadow Grassin, koska siitä oli ohje saatavilla myös suomeksi.

Sen jälkeen ohje jäi jonnekin unohduksiin pariksi vuodeksi, mutta osui silmään uudestaan pari viikkoa sitten. Huivi tuntui sopivalta lahjalta eräälle ystävälle, jolla oli merkkipäivä lähestymässä. Tässä mallissa on mielestäni kivaa se, että kapeutensa ansiosta se sopii hyvin myös kaulassa pidettäväksi, mikä lisää huivin käyttömahdollisuuksia.

Täytyy sanoa, että oli onnekas sattuma, etten silloin huivi-noviisina lähtenyt tätä huivia yrittämään. Niin kaunis huivi kuin tämä onkin, niin ohjeessa on puutteita, joista en ensikertalaisena olisi selvinnyt. Nyt useita huiveja myöhemmin ohjeen ongelmat olivat kuitenkin melko helposti ratkaistavissa.

Ensimmäinen ongelma oli aloitustavassa, jolla ohjeen mukaan tehtynä olisi tullut kaunis sileä niskaosa - ja toivottoman rullaava. Enkä keksi mitään niin ärsyttävää seikkaa neuleessa kuin rullaava reuna! Niinpä muutin aloitustavan kokonaan. Niskasta tuli nyt ehkä rumempi, mutta kestän sen mieluummin kuin sen, että puolet kauniista huivista olisi mennyt rullalle.

Toinen ongelma oli, että reunapitsin kaavion silmukkamäärä ei täsmännyt, eikä mielestäni olisi oikein voinutkaan täsmätä. Ilman suurempia pohdintoja lisäilin vaan kaavion ensimmäisellä kerroksella kolme silmukkaa satunnaisiin kohtiin jolloin sain silmukkaluvun täsmäämään. Siitä eteenpäin kaavio oli selkeä ja pitsi helppotekoinen.

Lankana tässä on Louhittaren Luolan Tuulen Tytär. Vyötteen mukaan lankaa olisi ollut 500 metriä, mutta värjärin myöhemmän ilmoituksen mukaan metrimäärä on jossain vaiheessa vaihtunut hänen tietämättään 400 metriksi. Tämän täytyi olla sitä lyhyempää erää, sillä reunapitsin toistoja ei tullut läheskään ohjeen mukaista määrää, mikä olisi tuolla määrällä pitänyt tulla ja lanka kului kokonaan millilleen. Eipä tuo minua haitannut, sillä reunus on tosi kaunis näinkin.

Ja lopuksi pingotus. Kuinkakohan monta kertaa olen tässä blogissa ihaillut ja ihmetellyt pingotuksen ihmettä? No, teen sen taas. Kyllä tämäkin huivi heräsi henkiin ja täyteen kauneuteensa vasta pingotuksessa.

Kirklees jämälankasukat

Oletko koskaan jahkaillut päättämättömänä pulman kanssa, että tekisikö sitä pitsineuletta, kirjoneuletta vaiko kapeata tai sittenkin kenties leveätä raitaa? Minä en ole, mutta jos joskus sellaisen ongelman eteen joudun, niin tiedänpä nyt vastauksen. Tian Foleyn Kirklees sukkamalli nimittäin yhdistää sulavasti kaikkia edellä mainittuja suunnittelu-elementtejä.

Alkuperäiset mallisukat ovat hauskasti eripariset. Eriparisuus oli minullakin aikomuksena, mutta oli muutettava suunnitelmaa, kun violetti loppui kesken niin, että se hädin tuskin riitti kuvioväriksi kirjoneuleosuuteen. Kun jouduin tekemään varret samanlaisiksi, niin jatkoin sukat sitten muutenkin samanlaisina loppuun saakka.

Näitä sukkia on tullut tehtyä kolmen eri TDS-etapin välityönä, eli mitenkään nopeasti ne eivät ole valmistuneet. Siitä ei kuitenkaan pidä vetää mitään johtopäätöksiä mallin suhteen, sillä mitään mutkikasta tai vaikeata tähän malliin ei liity. Malli on kiva ja sujuva ja ohje selkeä. Työn etenemistä on vain hidastaneet muut päällekkäiset työt.

Lankoina on jämiä Novitan Nallesta ja Woolista. Wool on 100% villalanka, joten eihän se sukkiin ole tarkoitettu. Saapa siis nähdä kauanko kestävät. (Kun en vaan voinut vastustaa näitä värejä!) Kantapään turkoosi sentään on sukkalankaa. Toivottavasti nyt jonkin aikaa sentään kestävät, tykkään näistä nimittäin kovasti! Ja hiukan tekisi mieli tehdä vielä se eriparinenkin versio.

Kevyttä sadetta melkein vapuksi

Kahden mielenkiintoisen suunnittelijan, Veera Välimäen ja Joji Locatellin, kolmas yhteinen ohjekokoelma Interpretations 3 ilmestyi helmikuussa. En ole aikaisemmin kamalasti hurahtanut kummankaan suunnittelijan juttuihin, vaikka molemmilla ihan kivoja malleja onkin. Mutta nyt kyllä hurahdin!

Erityisesti ihastuin Jojin suunnittelemaan Light Rain -puseroon. Lentävän Lapasen neuletreffeillä pari muutakin naista suunnitteli ääneen tämän samaisen paidan aloittamista ja tuumasta toimeen: pistettiin pystyyn kolmen naisen yhteisneulonta, jonka tavoitteena oli saada kaikille valmiit paidat vapuksi.

Ei se tavoite kyllä ihan toteutunut, sillä yksikään paita ei valmistunut ihan vapuksi - mutta viikko vapun jälkeen meillä kaikilla on paidat valmiina. Kaikista kolmesta paidasta tuli erilaiset ja ihanat. :)

Valitsin omaan paitaani langaksi Rowan Fine Artin. Ihana käsinvärjätty luksuslanka, jossa on merinoa, mohairia ja mulberry silkkiä. Olen jo pitkään haaveillut tekeväni siitä jotain, mutta jäänyt odottamaan oikeaa mallia. Ostin lankaa neljä 100g:n vyyhtiä ja lankaa jäi s-koon paidasta 107g, eli kolmellakin vyyhdillä olisi pärjännyt. Onneksi langan tuntuma jä väri ovat todella mieluisat, joten keksin varmasti loppulangoillekin käyttöä.

Väristä on vaikea sanoa, onko se enemmän sininen vai harmaa - täydellinen veden ja kevyen sateen väri. 

Malli oli siis ensimmäinen neulomani Joji Locatellin malli, mutta kuten edellä kuvatusta hurahduksesta voi päätellä, niin vakuutuin ensineulomalta. Paita neulottiin ylhäältä alas saumattomasti. Muuten yksinkertaisen peruspaidan juju on kauniissa pienissä yksityiskohdissa, kuten vesipisaroiden leikkiä muistuttava pitsipaneeli paidan etuosassa ja hihoissa, ylipitkät hihat ja hihansuiden peukaloaukot, paidanhelman sivuhalkiot sekä muhkea savupiippukaulus.

Olen lopputulokseen todella tyytyväinen. Paidassa on kaikki kohdallaan ja uskon, että tulen käyttämään sitä todella paljon.

Enkä valita yhtään, vaikka saatiin lähes hellettä. Kelpaa sitä villapaidassa poseerata näin kauniilla auringon paisteella, vaikka ihan oikeaan käyttöön se ei nyt lähipäivinä taida päästäkään. Villapaidalle saattaa silti tulla tarve vaikkapa juhannuksena. ;)