Nomad sukat

Nomad sukat ovat osa ruotsalaisen Mia Dehmerin kuuden mallin kokoelmaa, A Tale of Morocco. Ohjeet saa ostettua myös erikseen.

Tämä malli antaa loistavan mahdollisuuden hyödyntää kirkkaita värejä ja likuvärjättyjä lankoja. Tulisi näistä hienot jämälangoista toteutettunakin, mutta reissuneuleeksi oli helppo ottaa kontrastivärin langaksi yksi värikäs liukuvärjätty kerä. 

Värikäs lanka on Schoppelin Zauberball Crazy värissä Frische Fische. Väriraportti on hyvin pitkä, eli sukista tuli reilusti erilaiset. Se sopii mielestäni tähän malliin hyvin. Jonkin verran pätkäisin toisen sukan kohdalla limen vihreää pois välistä, kun halusin, että väri ehtii vielä vaihtua ennen kärkeä.

Sukkien suissa on latvialaiset palmikot, joten sopi hyvin, että aloitin niiden neulomisen matkalla Latviaan. Kuvio on erittäin helppo oppia ulkoa, eli siinäkin mielessä oli hyvä reissuneule.

Tulipa ihanan iloiset ja värikkäät sukat! Näitä oli tosi kiva ja joutuisa neuloa. Tällaisissa pitkän väriraportin langoissa uusi väri tulee aina vähän yllätyksenä eikä projektin alussa voi yhtään tietää, millaiselta valmis neule lopulta näyttää. 

Uskoisin, että näin iloiset sukat tuovat hyvää mieltä myös jaloissa, lämmön lisäksi. 🙂

Dew Drops -huivi

Rakas tätini täytti pyöreitä vuosia ja halusin muistaa päivänsankaria itse tehdyllä lahjalla. Ajattelin, että jokin klassisen kaunis pitsihuivi sopisi - sen kun kietoo ympärilleen niin se on vähän kuin halaus, jota ei nyt korona-aikana voi itse mennä antamaan. Lukuisia malleja selailtuani malliksi löytyi Bex Hopkinsin herkän kaunis Dew Drops Shawl.

Ohje on hyvin selkeästi kirjoitettu ja malli on suunniteltu siten, että kokoa on helppo muuttaa lisäämällä tai vähentämällä pitsin kuviokertoja. Tämä oli tärkeää, koska halusin että koko valittu väriskaala tulee käytettyä. Langaksi valitsin Katia Infinityn, pehmen yksisäikeisen merinovillalangan, jonka sulavasti liukuvat värit houkuttivat ja tekivät neulomisesta mielenkiintoista. Ostin alunperin huivia varten kaksi eriväristä kerää; ensimmäisessä kerässä liukuma oli luonnonvaaleasta vaalean ruskeaan ja seuraavassa väritys muuttui vaalean ruskeasta mustaan. Lanka loppui kesken viimeisen pitsikaavion, mutta onneksi löysin vielä toisen kerän tummempaa lankaa, että sain reunan nätisti viimeisteltyä. (Huomasin siinä vaiheessa, että tämän langan valmistus on lopetettu, mutta onneksi sopiva kerä vielä löytyi!)

 

Tiedättehän, kun joskus neuloessa kantaa erityisellä hellyydellä mielessään juuri sitä henkilöä, jolle on neulomassa? Tässä tapahtui juuri niin, varmasti osittain saajasta muistuttavan värimaailman vuoksi, mutta myös siksi, että korona-aika on tehnyt pitkän tauon tapaamisille ja siksi on tärkeää pitää läheisiä mielessä muilla tavoin. Huivi on onnentoivotuksineen jo toimitettu perille ja toivottavasti pian päästään myös ihan kasvotustekin onnittelemaan! <3

Kindness

Useimmiten inspiraatio käsitöilleni syntyy jostain kauniista neuleohjeesta tai ainakin tulee joku ajatus toivotusta lopputuloksesta. Tällä kertaa lähtökohtana oli ihana lankakerä, josta vaan halusin tehdä jotain, koska se oli niin kaunis. Katsokaa nyt vaikka itse, miten ihanasti väri liukuu hiljalleen kermaisesta vaaleaan ruskeaan, siitä vähän tummempaan ja lopulta lilertävään punaiseen. Lanka on nimeltään Katia Infinity Shawl ja se on täyttä merinovillaa.

Lankakerälle lähdin etsimään huiviohjetta, koska ajattelin että tällainen liukuväri pääsee kaikkein parhaiten oikeuksiinsa juuri huivissa. Kerällä on lankaa 600 metriä, joten mitään ihan pientä huivia ei kannattanut miettiä. Ravelrysta löytyi Jaala Spiron upea malli, Kindness shawl. Arvelin, että siinä voi kuvion toistoja tehdä niin paljon kuin lankaa riittää.

Ohje oli selkeä ja helppo. Pitsikuviossa toistui kahdeksan kerroksen mallikerta, joten se oli helppo oppia ulkoa. Langan väri vaihtui alkuvaiheessa tuskastuttavan hitaasti ja kesti ikuisuus ennen punaisen värin ilmaantumista vuoroon, mutta sen jälkeen huivi heräsi aivan uuteen eloon. Tuo punainen reuna on kyllä niin hieno, siihen päästäkseen kannatti jaksaa neuloa nuo tylsemmät kerman ja ruskean sävyt.

Jossain vaiheessa tajusin, että huivin reunapitsi on suunniteltu siten, että silmukat eivät enää lisäänny, joten pitsin kohdalta huivin reuna jäi suoraksi. Harmittelin sitä ensin, mutta valmiina ja pingotuksen jälkeen totesin, että käytön kannalta reuna onkin hyvä juuri näin. Kun sen laittaa harteille, niin suorat etureunat laskeutuvat kauniisti.

Tämä oli hauska työ, olisi ollut ihan vaan pelkästään kauniin langan vuoksi. Ehkä tätä samaa lankaa on hankittava jossain muissakin värisävyissä...