Pinwheel sukat

Tässä tulee toiset sukat, jotka neuloin Laineen uudesta 52 x villasukat osa II kirjasta. Pinwheel sukat ovat hauskat väri-ilottelusukat, jossa kirjoneuletta neulotaan kahdella värillä kerrallaan, mutta tiuhaan väriä vaihtaen. Yhteensä värejä on seitsemän (pääväri mukaan luettuna). Sukat on suunnitellut usalainen Summer Lee, jonka tyyli on muutenkin viehättävän värikäs ja iloinen.

Sukat neulotaan varresta aloittaen ja väliin neulotaan merkkilanka jälkijättöistä kantapäätä varten. Täytyy kyllä tunnustaa, että en ole koskaan tehnyt niin, että jättäisin kantapään neulomisen ihan viimeiseksi, vaan olen neulonut sen edettyäni teräosaa jonkin matkaa voidakseni sitten sovittaa teräosan lopullisen pituuden sopivaksi kantapään kera. Paitsi toisen sukan tein kyllä ihan ohjeen mukaisesti (eli kantapää viimeisenä), kun ensimmäinen sukka oli jo sovitettu sopivaksi. Tällainen jälkikäteen neulottu kantapää tuntuu olevan yksi niistä kantapäämalleista, jotka omaan jalkaani istuvat hyvin.

Neuloin sukat 2 mm:n sukkapuikoilla ja lankoina oli enimmäkseen jämälankoja kesän aiemmista projekteista. Pari uuttakin kerää raskin aloittaa näin ihanaa projektia varten. Jokaista väriä kului vain vähän, valkoista eniten. Nautin paljon tästä värileikki-projektista ja myös lopputulos kaikessa iloisuudessaan saa hyvälle mielelle!

Kestra sukat

Jatkan edelleen kirjoneulesukkien parissa. Tyylikkäät Kestra sukat on suunnitellut amerikkalainen Vanessa Smith. Sukat on neulottu Novitan Nallesta. Ihastuin kaupan hyllyillä tähän väriyhdistelmään: meleerattu ruskea ja haalean vaaleanpunainen, melkeinpä puuterinen sävy (tämä kerä oli vielä jotenkin muita huomattavasti haaleampaa värjäyserää; joskus nämä erot ovat tosi selkeitä!).

Kestra on varpaista varteen neulottu malli, jossa on jälkikäteen neulottu kantapää nauhakavennuksin. Kantapäihin tehdään aluksi lyhennetyin kerroksin pienet kantakiilat, joka parantaa istuvuutta.

Puikkokokona oli 2mm ja voin jälkiviisaana sanoa, että olisi voinut olla vähän isommatkin. Käsialani on selkeästi tämän vuoden aikana tiukentunut (ei ollut ensimmäinen työ jossa tämän huomasin), tiedä häntä sitten mistä johtuu. Niinpä sukat eivät päädykään lahjaksi sille, jolle olin ne alunperin ajatellut, koska pelkään että ovat liian tiukat. :( Uskon kyllä että keksin näille kapeajalkaisemman vastaanottajan, joten ei työ hukkaan mennyt, mutta harmittaahan tämmöiset epäonnistumiset aina.

Malli on kaunis ja ohje selkeä. Se sisältää paljon vinkkejä hyvän istuvuuden saavuttamiseksi ja melkeinpä kaikkiin käytettyihin tekniikoihin on linkit ohjevideoon. Samaan sarjaan kuuluvat myös Kestra pipo ja kämmekkäät.

Väriloistosukat

Nämä sukat on valmistuneet noin vuosi sitten, viime syksynä. Väriloisto oli toinen testineulomani malli Anna Mäkilän kirjaan Katse kantapäihin. Tämänkin mallin suhteen koin ihastuksen ensi silmäyksellä. Kaikessa runsaudessaan ja värikkyydessään malli on vaan niin kaunis ja upea!

Rakastan näitä yksityiskohtia, kuinka kuvio alkaa heti varren piparkakkureunuksesta ja jatkuu ihan varpaisiin saakka ja myös kantapäähän. Ja kuinka sekä kantapään että kärjen kavennukset ja myös kantakiilan lisäykset ja kavennukset ovat osa kuviota.
Kantapää on neulottu jälkeenpäin muuten valmiiseen sukkaan ja kantapään pyöreys muodostetaan sädekavennuksin.

Lankoina näissä on vihreää ja oranssia Louhittaren luolan Väinämöistä, punainen on Regian 4-säikeistä sukkalankaa. Miten hienosti nämä sopivatkaan tähän vuodenaikaan ja ulkona näkyvään luonnon väriloistoon.

Auringonsäihkettä

Kun nyt kerran aktivoiduttiin käsityökirjahaasteen suhteen, niin aktivoiduttiin sitten kerralla kunnolla. Jännittävän ja modernin Op Art Socks -kirjan jälkeen tartuin perinteisempään käsityökirjaan, Uudet pohjoismaiset kirjoneuleet.

Kirjassa on ohjeita päähineille, lapasille ja sormikkaille sekä sukille ja säärystimille. Valitsin malliksi mielestäni kauneimman kuvion, Auringonsäihkeen. Ohje on kirjoitettu säärystimille, joten sukat saadakseni jouduin jonkin verran mallia muokkaamaan. Siis kärkien ja jälkeenpäin lisättyjen kantapäiden verran. 

Jatkoin samalla langalla kuin edellisissä Yaacov-sukissa. Tällä kertaa Opalin sateenkaarilanka sai kaveriksi mustan Fabelin. Jännä, miten langan yleisilme muuttuu täysin toisenlaiseksi mustalla höystettynä.

Yaacov-sukat ovat reilusti ja tarkoituksellisesti eriparia värien puolesta, mutta Auringonsäihkeisiin halusin symmetrisen värityksen. Se vaati muutamia hukkaan kerittyjä lankametrejä ja joitain ylimääräisiä langanpäitä pääteltäväksi, mutta kyllä lopputulos on mielestäni vaivan arvoinen.

Halusin tälläkin kertaa tehdä nimenomaan jälkeenpäinlisätyn kantapään, jotta värin liukuma säilyisi katkeamattomana. Täytyy sanoa, että olen lopputulokseen todella tyytyväinen, sillä pienen pähkäilyn jälkeen sain kuvion jatkumaan niin, ettei säären takaosasta oikeastaan voi edes huomata, mistä kohtaa jälkeenpäin lisätty osuus alkaa.

Jalkapohjassa kuvion suunta kääntyy siinä kohtaa, mistä kantapää alkaa. Tämä yksityiskohta sai alkunsa oikeastaan sattumalta, mutta tykkään siitä kovasti - vaikka sukan jalkapohjaa tuskin kukaan tulee koskaan katselemaankaan. 

Kaiken kaikkiaan näistä tuli mielestäni oikein tosi ihanat sukat, niin värien, kuvion kuin mallinkin puolesta. Oikeata aurinkoa en kuvauksiin valitettavasti onnistunut näillä Auringonsäihkeillä houkuttelemaan, joten värit on kuvissa aika tummat. Ylimmässä, vähän ylivalottuneessa kuvassa taitaa oikea väriskaala lopulta toistua parhaiten.

Optinen harha sateenkaaren väreissä

Pari viikkoa sitten tuli yhtäkkiä mieleen, että mähän oon ilmottautunut Abstrakti-blogin tttintin aloittamaan käsityökirjahaasteeseen. Aikaa on syyskuulle enkä yhtään oo vielä aloittanut; siispä hihat heilumaan. Ensimmäiseksi otin käsittelyyn Stephanie Van Der Lindenin Op Art Socksin. 

Valitsin malliksi Yaacovin, johon ihan ensimmäiseksi tässä kirjassa ihastuinkin. Langaksi otin Lankahelvetin arvonnasta voitetun Opal Surprisen, joka oli tähän malliin täydellinen valinta, onhan se suunniteltu nimenomaan liukuvärjätylle langalle.

Mallissa oli oikeasti toisenlainen, työn edetessä tehtävä kantapää, mutta kirjassa suositeltiin toisena vaihtoehtona jälkeenpäin lisättyä kantapäätä, mikäli haluaa värien liukumisen jatkuvan tasaisesti. Päädyin tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Tämä oli kiva työ! Näistä väreistä ja pyöreistä muodoista tulee väkisinkin hyvälle mielelle. Sukat sopivat omiin jalkoihin täydellisesti, mutta kyllä nämä sopisivat hyvin lahjaksikin jollekin piristystä kaipaavalle, joten saapa nähdä mitä teen.

Kuvausrekvisiitaksi laitoin osia tämän hetken ainoasta keskeneräisestä projektista; tekeillä on päiväpeitto pienemmälle tyttärelle. Mutta en nyt juuri taida ehtiä sitä jatkamaan, sillä kirjahaasteen seuraava kirja jo odottaa. Seuraavaksi käyn uusien pohjoismaisten kirjoneuleiden kimppuun.